Ladataan...
Kolmistaan

Me juhlimme viime lauantaina ystäviemme häitä Ravintola Tampellassa. Oli ihana, lämminhenkinen ja rento juhla kera iloisten ihmisten, tanssin ja hyvän ruuan. Niin kaunis morsian, komea sulhainen ja onni, joka heistä huokui. Vaikka maalaishäissä on oma tunnelmansa, pidän myös tämmöisistä kaupunkihäistä ihan hirveästi. Niissä kun voi paljon helpommin jollain tavalla välttää hääkliseet ja suureellisuuden, joita itse henkilökohtaisesti vähän vierastan.

Minun ja A:n juhla-asuista vastasi Atelje Iinan Iina Jyväskylästä. Minun ja meidän perheemme luotto-ompelija, joka on räätälöinyt niin vanhojentanssipuvut kuin monet muutkin perheemme juhla- ja arkiasut.

Minun mekkoni on alusta asti Iinan käsialaa. Mekon malli muuttui monta kertaa matkan varrella, ja olen lopputulokseen ihan hirveän tyytyväinen. Miten taitava Iina onkaan. Värivalinta oli hassu. En omista yleensä mitään violettia, mutta tällä kertaa väri tuntui ainoalle oikealle. Erikoista nähdä yllään jotain sellaista, jota ei koskaan muulloin näe.

A:n puku on myös Iinan käsiala siltä osin, että Iina kavensi ja pidensi pukua. Puku on todellinen aarre, nimittäin sellainen historiaan jäämistö, joka on sulhasen vaarin vanha. Voitte vaan kuvitella, kuinka monta kertaa tuota suvun historiapläjäystä kuvattiin illan aikana. Rusetti ja taskuliina olivat myös Iinan ideoimia ja toteuttamia. Hän teki ne sopivaksi minun asuni kanssa.

Minun hiukseni ja meikin teki siskoni Hipu, johon luotan varmasti enemmän, kuin keneenkään muuhun MUAH-ihmiseen tässä maailmassa (vaikkei hän ei edes ole ammattilainen). Korvikset ostin Uhana Desingelta, kengär Zalandosta ja laukun H&M:ltä.

Kesän ekat häät juhlittu!

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Se iski aivan yllättäen. Hetkessä, ilman varoitusta.

Istuin viime viikolla lentokoneessa matkalla Helsingistä Tukholmaan. Olen lentänyt vuoden sisällä ennen tätä 18 kertaa. En ole pelännyt kertaakaan, edes hitusta. Ja sitten se kuitenkin iski. Ensin aloin pohtia, miten kone keikuttaakin niin hirveästi. Sitten alkoi tuntua, että on hirveän kuuma. Happi loppui, oksetti. Kuinka ihmeessä tämmöinen sillipurkki voi pysyä ilmassa? Miten kaikki muut ympärillä olivat niin coolisti? Kuinka helppoa tässä olisi kaapata kone. Hyökätä toisten matkustajien kimppuun. Tiputtaa koko laitos.

Selvisin maankamaralle hengissä. Ihan yllätys sinänsä, koska kyllähän noita lentokoneita putoilee ja kaapataan tuon tuosta juuri välillä Helsinki-Arlanda.

Pelko ei laskeutumisen jälkeen silti poistunut. Ne kolme lentoa – varsinkin nousua – jota vielä saman viikon sisällä tein, tuntuivat kaikki yhtä ahdistaville. Pitkillä lennoilla, joissa ei kaarreltu moneen tuntiin tuntuvasti, osasin hieman jo relata ja lukea edes kirjaa. Silti kun laskeuduimme maahan, niskani olivat aina aivan jumissa. Olin peloissani jäpittänyt takakireästi koko matkan ajan.

Ensi viikolla pitäisi lentää taas ulkomaille. Mietin, oliko pelkoni vaan yhden reissun kummajainen vai tulisiko minun nyt valmistautua jotenkin matkaan. Ehkä hömpsy konjakkia, meditaatiota tai jotain muuta?

Onko joukossa muita yllätyslentopelkoisia (tulee mieleen yllätyskyykky)? Miten tästä pääsee taas rentouttavan matkaamisen moodiin?

-Karoliina-

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Juhannus kolkuttelee jo ovelle, samalla juhannussuunnitelmat. Yksi asia, jota tämä nykyinen elämäntilanne on tuonut käsille, on juhlien ja juhlapyhien vietto uusperheessä. Nimittäin voin sanoa, että liikkuvia osia on huomattavasti enemmän kuin ennen.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että parisuhteessa tulee tehdä kompromisseja. Joka ikistä juhlapyhää ei voi olla vaan toisen kavereiden tai sukulaisten kanssa, joten niinpä meilläkin on tänä vuonna jaettu juhannus kahteen osaan. Siihen minulle ja F:lle tuttuun, sekä siihen A:lle perinteiseen.

Tätä parisuhdeaspektia ennen on otettava huomioon lapsi. Jos lapsen muutkin juhlat ja lomat on jo automaattisesti kahdessa osoitteessa, täytyy miettiä, kuinka moneen muuhun paikkaan hän voi yksittäisen vanhemman luona vielä lisäksi revetä. Mielestäni ei kovinkaan moneen! Ja itse asiassa näiden tämän juhannuksen suunnitelmien kanssa pohdin useaan otteeseen, onko reilua, että F joutuu muuttamaan kanssamme sijaintia kesken juhannuksen. Päätimme kuitenkin, että koska hän ehtii olla hänelle tutussa mökkijuhannuksessa perheeni kanssa kuitenkin useamman päivän, ja koska hän saa kuitenkin olla minun ja A:n kanssa koko tuon ajan, voimme tällä kertaa jakaa juhannuksen kahteen osaan. Täytyy katsoa jatkossa, kuinka asian ratkaisemme ja miten tuo ylipäätään käytännössä onnistuu.

Esimerkiksi sellainen joulu, jossa revettäisiin omien biologisten vanhempien jouluperinteiden lisäksi vielä vanhempien uusien puolisoiden perinteisiin, tuntuu jo – vaikka se niin kivaa olisikin – liian ohjelmoidulle lapsen kannalta. Ainakin vielä näin kokemattomana uusperheeläisen silmin.

Kuinka teidän uusperheissä juhlat on ratkaistu? Voin vaan kuvitella, millaista taiteilua juhlapyhät vaativat erityisesti silloin, jo lapsia on molemmilla kumppaneilla edellisistä liitosta.

-Karoliina-

 

Share

Pages