Ladataan...
Kolmistaan

Huomenta perjantaiaamuun!

Täällä on taas hirveä pakkaamisrumba käynnissä. Menemme vapuksi vähän sinne sun tänne. Luvassa on mummolaa, kotibileitä, lapsiperhevappua, ilmapalloja ja kaikkea mahdollista. Odottelemme F:n eskarin loppumista ja sitten lähdemme ajelemaan kohti Keski-Suomea, sunnuntaiaamuna ajelemme taas takaisin Tampereelle. Olen viimeksi viettänyt muuten Tampere-vapun vuonna 2005. Silloin Ville-kaverini asui Hervannassa, opiskeli diplomi-insinööriksi ja minä pääsin mukaan teekkarivappuun. Voin sanoa, että toipuminen on edelleen käynnissä. 

Eilen valmistauduimme vappuun jo leipoen munkkeja F:n ja  Hipu-siskoni kanssa. Gluteenittomien munkkien resepti on pääpiirteittäin Dansukkerin sivuiltaTosin taikinaan, sekä päälle iskimme kuivattuja mansikoita. Täytyy todeta, että Pyynikiltä saa nyt hyviä munkkeja muualtakin kuin tornista. 

MANSIKKAISET VAPPUMUNKIT

  • 2 ½ dl maitoa
  • ½ palaa (25 g) hiivaa
  • 2 tl psylliumia
  • ¾ tl suolaa
  • fariinisokeria
  • vaniljasokeria
  • 2 tl jauhettua kardemummaa
  • noin 6 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 100 g voita
  • 1 kananmuna
  • 1dl murskattuja kuivattuja mansikoita

Paistamiseen

  • kookosrasvaa paketista

Sokerointiin

  • erikoishienoa sokeria ja murskattua, kuivattua mansikkaa
  1. Lämmitä maito (37–40°) ja murenna hiiva joukkoon. Lisää psyllium hyvin sekoittaen (tämä supertärke, koska muuten taikinasta tulee karmea klönttikasa. Kokemusta on.)
  2. Anna maito-hiiva-psyllium -seoksen turvota 5–10 minuuttia. (Peitä ja pidä taikinakulho mielellään sen aikaa kädenlämpöisessä vesihauteessa, että seos pysyisi lämpimänä.) 
  3. Sekoita suola, fariinisokeri, vaniljasokeri ja kardemumma joukkoon.
  4. Lisää ensin puolet jauhoista vatkaten ja jatka vatkaamista pari minuuttia.
  5. Lisää puoliksi sulanut rasva ja kananmuna sekä loput jauhot vähitellen hyvin sekoittaen joukkoon.Lisää mansikat (tosin tämän minä unohdin, mutta pystyipä ne laittamaan taikinaan vielä leivontavaiheessakin pöydällä).
  6. Vaivaa taikina hyvin.Muista, että gluteenittoman taikinan tulee olla löysempää ja huonommin leivottavampaa kuin ”normaalin” taikinan. Gluteeniton taikina kun kovettuu kypsentäessä eri tavalla.
  7. Kohota taikina liinan alla, kuumassa vesihauteessa.
  8. Tee munkeista pitkulaisia tikkuja. Kohota liinan alla vielä 30 min (tai 30-asteisessa uunissa 10 min., kuten me teimme). Paista 170-180 asteisessa kookosrasvaa. Ole varovainen. Kattilan kansi ja sammutuspeitto hollille.

Pus!

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Muutossa on tullut taas kerran perattua vaate- ja tavararöykkiöitä. Omien vaatteiden karsiminen on vaikeaa, koska periaatteessa kaikki mahtuu (paitsi parit farkut, mutta en anna sen latisaa kesäkroppatunnelmaa). Kyse on siitä, käyttääkö niitä enää (tarpeeksi).

F:n vaatteiden suhteen kirppiskasseihin laittaminen on helppoa, koska pieneksi jääneitä on turha säästellä. Nytkin Ipanaiseen* meni peräti kaksi Ikea-säkillistä ihanuuksia: Aarrekidiä, Mainiota, Vimmaa, Lindexia ja H&M:ää. Ja paljon muutakin. 

Jos ette ole käyneet vielä uudistetussa Ipanaisessa, suosittelen todella. Miksi tällaisia ei ollut Hakiksessa vuonna 2010-2011, kun palloilin tuoreena äitinä ilman mammakavereita samoilla huudeilla?

-Karoliina-

*pöytä saatu 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Ensin eiliseen muuttoilmoituspostaukseen. Tiesin tietysti etukäteen, että postauksen aihe tulisi herättämään keskustelua. Kiitos kommenteistanne. Yhteisesti voin tässä vaiheessa nyt vain todeta ja samalla vastata teille, että on hyvin ymmärrettävää, että aihe herättää tunteita eritoten siitä syystä, että olen ollut vaitonainen tietyistä elämämme käänteistä viimeisten vuosien aikana. Ja jos asioista ei puhu, jää niiden tulkinta faktan sijaan spekulaation varaan. En kuitenkaan tässäkään vaiheessa koe, että minun tulee perustella valintojani julkisesti, vaikka pieni osa elämästämme onkin kaikkien luettavana. Pääasia, että valintani eivät ole ristiriidassa lapsen etua tutkineiden viranomaisten tulkinnan sekä lainkirjaimen kanssa. Niin ja toki minun ja koko tukiverkkoni. Uskon, että tulee kuitenkin se hetki, kun kaikki tähän asti kerrottu ja myös ei-kerrottu tulee näyttäytymään aivan uudessa valossa.

No sitten kevyempiin aiheisiin. Tähän tavalliseen blogielämään. Vaikka joskus mietin, onko edes sellaista olemassa. Nimittäin tavallista blogielämää. Tuntuu sille, kuin tämänkin blogin sisällä olisi niin monta maailmaan. Sitä kevyttä hömppää, tavallista arkea ja syntyjä syviä. Mutta sitä kai se elämäkin on. Kaikkea sekaisin, limittäin ja päällekkäin.

Meidän keskiviikko on alkanut yllätykseen: Ulkona oli lunta! Iskin muutossa kaikki toppatakit jo varastoon, vaikka tuntuu sille, että ne olisi todellakin pitänyt ainakin minunlaiselleni vilukissalle säästää. Hyvin vaikea uskoa hellevappuun, joita iltapäivälehdet vielä viime viikolla lupasivat.

Muuten elämä on mennyt näitä kymmeniä ja taas kymmeniä laatikkoja purkaessa. Kun ei haluttu ostaa ihan kaikkia säilytyskalusteita Ikeasta, vaan entisöidä vanhoja saatuja ja Tori.fi:stä ostettuja, täytyy vaan olla kärsivällinen sen suhteen, että osa vaatteista ja tavaroista saa olla viikon jos toisenkin vielä laatikoissa.

F on ollut ihan paras (kon)marittaja. Hän on rankannut leluja, pelejä ja kirjoja niin tiukalla kädellä, että ei ole voinut kun ihailla: ”Varastoon, tänne, köyhille lapsille, varastoon, tänne, kirpparille”. Miten minä saisin samanlaisen draivin luopumiseen? Meinasin testata tuota varastoon-korttia. Että en edes laittaisi kaikkia kamoja suoriltaan myyntiin, kuten yleensä teen, vaan jättäisinkin harkintalaatikot ullakolle. Jos en sitten kaipaile mitään sieltä kuukausiin, voin kai hyvällä omatunnolla luopua niistä.

Ihanaa iltaa! Meille tuli juuri Torin kautta ihana 50-luvun liinavaatekaappi, johon alan latoa juuri vaatteita.

-Karoliina-

Share

Pages