Ladataan...
Kolmistaan

Tänä aamuna ulko-ovella vastaan tuli viileä syystuuli. Sää oli ihanan aurinkoinen, mutta kuitenkin jo syksyisen vilpakka.

Hihkuin innosta. Vaikka kesä onkin lempivuodenaikani ja lämpö tekee hyvää niin mielelle kuin kropallekin, inhoamalla inhoan kesäpukeutumista!

Ensinnäkin kesäpukeutumisantipatian johtuvat varmasti siitä, että en juuri tykkää pukeutua paljastaviin asuihin (lisää aiheesta täällä). Jotenkin liian lyhyet helmat ja isot kaula-aukot tuntuvat usein vieraille. Ihailen niitä toisten päällä, mutta itselläni ne tuntuvat epämukaville. Toisaalta en pidä myöskään sellaisesta venepääntiekaula-aukollisesta kotelomekkotyylistäkään. Se taas tuntuu liian tätimäiselle, liian konservatiiviselle ja liian tylsälle. Vaihtoehdot ovat siis aika vähissä.

Toisekseen kesäpukeutuminen on siksikin niin vaikeaa, koska koen, että en ole osannut jalostaa farkut-kollaripaitastailiani kesäversioksi. Jostain syystä en omista kovin montaa hyvää – juuri täydellistä – t-paitaa, ja farkkushortsienkin kanssa on tämä selluliittitilanne. Mekoissa taas suosin yleensä niin lyhyitä helmoja, että ne ovat juuri buenot paksujen sukkisten kanssa….mutta ilman sukkiksia taas aivan liian paljastavat.

Tulipa tästä avautuminen näinkin vakavaan ongelmaan äärellä. Näköjään hellekesä on kerännyt niskaani pikkiriikkisen apinan. Täytyy vaan sanoa, että olen ÄLYTTÖMÄN iloinen siitä, että nyt jalkaan saa vetää farkut ja tennarit, niskaan kollarin tai neuleen. Vielä kun alkaa nahkarotsikausi, on kaikki niin kuin kuuluukin olla. Vaatteissa on taas hyvä ja kotoisa olla.

-Karoliina-

Kuvat: Aarrekid - Aarre / AW2018-2019

Ladataan...
Kolmistaan

// Kaupallinen yhteistyö: Aarrekid  //

 

Muistatte varmasti, kun vierailin heinäkuussa Aarrekidin käyttämillä (ja osin omistamilla) tehtailla Portugalissa. Reissuni tavoite oli päästä näkemään, miten tekstiilituotanto oikeasti toimii. Kun lähdin matkaan, päätin, että teemani reissulle olisi vastuullisuus. Halusin nähdä, miten tekstiilejä voi tuottaa vastuullisesti ulkomailla ja sen, voiko niitä oikeasti hyvillä mielin ostaa. Kokosin kaiken tietämykseni tähän (ja 1-2 myöhemmin tulevaan postaukseen). Täsmennyskysymyksiä ja ihan uusiakin saa ehdottomasti laittaa.

 

TUOTANTO PORTUGALISSA

Kerroin jo tässä postauksessa Aarrekidin juurista ja siitä, kuinka Aarrekid on päätynyt Portugaliin. Tiivistetysti kerrottuna muutos tapahtui Aarrekidin omistajien tekstiilituotantoon keskittyvässä perheessä jo 90-luvun laman aikaan. Ensinnäkin Portugalissa on pitkät perinteet tekstiilituotannossa. Portugalista löytyy niin tiloja, osaamista kuin työvoimaakin. Esimerkiksi ompelutaito on osaamisala, joka on katomassa koko ajan vain nopeammin pohjoismaista. Sitä tuotantomäärä, jota kotimaiset tekstiilimerkit tarvitsevat, ei voitaisi millään enää valmistaa kokonaan Suomessa. Portugaliin viety tuotanto takaa siis sen, että vaatteet ovat sekä neulokseltaan, kaavoitukseltaan kuin saumoiltaankin niin kestävät ja laadukkaat, että ne kestävät aikaa, käyttöä ja jopa useita eri käyttäjiä.

Toisekseen Aarrekid haluaa tehdä töitä tehtaiden ja tekijöiden kanssa, jotka tuntee. Sillä, mitä kansalaisuutta tekijät edustavat, ei ole väliä. Koska Aarrekidin omistaja-Laura on esimerkiksi pyörinyt koko lapsuutensa tutulla tehtaalla Portugalissa, on luonnollista, että luottamus portugalilaisten ja Lauran perheen välillä on suuri. Fernanda (ensimmäinen kuva) on ollut esimerkiksi töissä Lauran perheen tehtaalla jo 25 vuotta. Laura muistaa, kuinka tuli lapsena aina koulun jälkeen tehtaalle pyörimään ja leikkimään (nykyisin lapset eivät saa tulla tehtaalle, kuten ei Suomessakaan). Ja jos tehtaalla äidin työpäivä venyi pitkäksi – kuten usein venyi –  sai Laura lähteä Fernandan matkaan iltapäivähoitoon tämän kotiin.

Huomioitavaa on myös se, ettei Portugali ei ole ”mikä tahansa ulkomaan hikipaja”. Portugali on osa EU:ta, joten aivan kaikki tekstiileihin ja niiden kemikaaleihin liittyvät lait, jotka Suomessakin vallitsevat, ovat voimassa myös Portugalissa.

 

TYÖOLOT

Tehtaat, joissa Aarrekidin tuotantoa tehdään, noudattavat Portugalin tekstiiliteollisuudenliiton määräyksiä. Käytännössä se tarkoittaa tätä: Töitä tehdään 8 tuntia päivässä, korkeintaan 40 tuntia viikossa. Hätätapauksissa ylitöitä tehdään, mutta vain niin, että yli kahta ylityötuntia ei koskaan saa päivässä tehdä. Eikä vuodessa ylityöt saa ylittää 150 tuntia. Ruokatunti on aina tunnin mittainen. Tehdas tarjoaa ruokatilat, jonne voi tuoda omat eväät. Toki saa mennä ulos/kotiinkin syömään. Tehdas tarjoaa ruokatilojen lisäksi ruokarahan työntekijöilleen. Tämän lisäksi on kaksi lyhyempää taukoa, eikä yhtä hommaa tehdä koskaan yli kahta tuntia putkeen. Kesälomaa on kolme viikkoa, jouluna on viikon loma. Loma-ajat ovat palkallisia.

Tuotannossa olevien työntekijöiden koulutus kuuluu työnantajalle. Tätä tehtaan tulee tarjota työntekijöille 35h/vuosi. Aarrekidin tuotannossa olevien työntekijöiden viimeisin koulutus on keskittynyt stressinhallintaan ja henkilösuhteiden hoitamiseen työpaikalla.

Kun työntekijä saa lapsen, on Portugalin virallinen äitiys- ja vanhempainvapaa 5 kuukautta. Sen jälkeen äiti saa tehdä töitä siihen asti kuin lapsi on vuoden ikäinen lyhennetyllä työpäivällä. Töitä tehdään tällöin vain 6 tuntia päivässä, mutta palkka tulee täydeltä kahdeksalta tunnilta.

 

SUKUPUOLIJAKAUMA

Portugalissa palkka määräytyy työtehtävän, ei työtä tekevän henkilön sukupuolen mukaan. Ompelijoissa näkyi omalla reissullani vain naisia, lankatehtaalla puolestaan vain miehiä, mutta sukupuoli ei ole kriteeri töiden saantiin. Tehtailla, joissa oli tekstiilipainoa ja esimerkiksi froteetuotteiden valmistusta, oli sekä miehiä, että naisia. Leikkaamo näytti paikalle, jossa sukupuolijakauma oli hyvin tasainen.

 

Ensi kerralla kirjoitan tekstiilien kemikaaleista, kierrätyksestä tehtaalla ja siitä, miten tekstiilituotanto voi aivan tuotteen alusta asti pyrkiä vastuullisuuteen. Vielä infoksi, että perjantaina lanseerattiin Aarrekidin syksymalliston Drop 1 -vaatteet. Kannattaa tsekata ne täältä. 

-Karoliina-

 

Ladataan...
Kolmistaan

No niin. Nyt on sellainen setti tuossa ripsien kohdalla, että ei tee mieli pahemmin katsoa peiliin. Suloisessa sekamelskassa ovat niin omat superlyhyet ja ohuet luomuripset kuin muutama sinne tänne sojottava tekoripsitupsukin, joita olen hermojen pettäessä vähän leikellyt lyhyemmiksi. 

Aloitin viime viikolla meikkaamaan harventunutta ripsiriviäni ihan normaalisti (ripsari + kajaali). Samoin meikinpoisto on tapahtunut aivan armottomasti. Enää en ole suojellut ripsitupsuja, vaan nyt olen pessyt meikit aivan kun minulla ei ripsipidennyksiä olisikaan. Myös meikinpoistoaineilla, joissa on öljyä. Öljyähän siis irrottaa ripsien liimaa. 

Aloitin eilen ripsiseerumin käytön. Kerron siitä ja kokemuksista lisää myöhemmin. Alkutoive tietysti on, että haluan saada omat ripset mahdollisimman nopeasti normaaliin mittaansa. Ne ovat nyt lyhyemmät kuin alaripset!

Olen muistellut tässä mieleni sopukoista, kuinka silmät ilman tekoripsiä oikein meikattiinkaan. Olen miettinyt ripsien värjäämistä näin aluksi, koska liima on vaalentanut omat ripset aivan haaleiksi. Oikeastihan – toivottavasti vieläkin – minun luomuripseni ovat ihan mustat, eivätkä ne kaipaa silloin värjäyksiä. Hyviä vinkkejä ripsentaivuttimista otetaan myös vastaan. Niin ja vedenkestävistä, kohtuuhintaisista eye linereistä. Ripsarin olen jo ostanut ja löytänyt. Luotin kaikkien aikojen suosikkiripsiväriini, Helena Rubensteinin Lash Queen Mascaraan. 

-Karoliina-

Pages