Ehtiikö kukaan aikuinen oikeasti lomailla lomalla?

Ladataan...
Kolmistaan

Hiihtoloman toinen ilta. Oikein kuulkaas sormet syyhysi päästä tänne näppiksille. Niin monta postausideaa ja -aihetta tuli mieleen, kun sain lopulta avattua näitä kirjoittamislukkojani eilisen tekstini myötä. Heti, kun postaus oli ulkona, olo keveni henkisesti aivan valtavasti. Ja kun olo kevenee, alkaa mieli puskea ideoita, ajatuksia, lauseita ja visioita sellaista tahtia, että hyvä kun pysyn itse perässä. Tämä henkisen tilan vaikutus ideointitahtiini on huomattu jo aikaisemminkin, mutta taas tuli todistettua konkreettisesti se, kuinka yksi bloggaamisen peruselementeistä on se, että on aikaa ja tilaa – konkreettista ja henkistä.

Olen periaatteessa ollut lomalla vasta kaksi päivää, mutta itse ajattelen, että lomalla on oltu viime perjantai-iltapäivästä asti. Vai pitäisikö sanoa ”lomalla”? On kuulkaas sellainen juttu, että minulla on tapana tupata lomani – varsinkin nämä maksimissaan viikon mittaiset – niin täyteen ohjelmaa, että hyvä kun ehtii kotiin kääntymään.

Perjantaina suuntasimme F:n kanssa Tampereelle heti töiden ja päiväkodin jälkeen. Olimme vasta kuuden aikaan perillä, mutta onneksi siskoni ja tämän mies odottelivat meitä jo raclette-pannu kuumana, herkkuruuat pöydässä. Siinä sitten vietettiin ilta yhdessä. Ja kun vieraat olivat lähteneet, nukahti F varmasti kahdessa minuutissa.

Lauantaina iskimme kamat kasaan, mutta ennen junaan hyppäämistä brunssailimme useammankin tunnin, kun At Maria`s -blogin Maria oli kattanut kotiinsa ihan mielettömän gluteenittoman ja melkein maidottoman herkkupöydän meille, sekä ihanalle O-vauvalle ja tämän äidille. Ikinä en ole muuten syönyt niin hyviä gluteenittomia lettuja! Nutellalla, tietysti (arvostan, että ihmiset muistavat jo mieltymykseni näin hyvin)! Ylipäätään tuo notkuva pöytä nosti brussitarjoilut ihan uudelle levelille.

Brunssin jälkeen junalla kotiin, pastaa naamaan ja ulos aurinkoon. Tosin leikkipuisto oli niin jäinen, että hyvä oli, että palattiin kaikki luut ehjinä takaisin kotiin ja kaakaolle. Illan F viettikin lempihoitotätinsä kanssa, kun pyörähdin pari tuntia ystäväni synttäridinnerillä. Tosin eipä sitä nukkumaan päässyt tuonkaan jälkeen. Tuli skypetettyä – taas kerran – univajeenkin uhalla aika monta tuntia.

Sunnuntaina ei tarvinnut myöskään laittaa itse aamiaista, kun A:n äiti haki meidät A:n siskon luo aamiaiselle. Siitä sitten täysillä mahoilla leffaan katsomaan Onnelia ja Annelia ja tuon jälkeen vielä Picnicin kautta kotiin. Huomanette, että olen ulkoistanut ruokinnan näin lomalla lähes kokonaan. Vaikka äskeinen selonteko tuntuukin näin omaan korvaan joka paikaan ryntäilyltä, on äksönin lisäksi lomilla ihanaa se, että F saa leikkiä aivan rauhassa ilman, että esimerkiksi iltatoimille pitää hoputtaa niin kellontarkasti kuin arkena. Sunnuntai-iltapäivänä F leikki ja piirsi kuusi tuntia putkeen ilman, että yhtään kertaa kyseli kaverin perään tai valitti tylsyyttä. Tuntuukin sille, että tämä peruskotihiireys, jota itse rakastan, on myös F:n juttu.

Itse en kuitenkaan voinut ottaa sunnuntaina F:n tavoin rennosti, vaan tein töitä – tästä pohdinnasta huolimatta – koko iltapäivän. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen aika pönttö. Aina, kun minulle on lomaa, kasaan siihen tekemättömiä töitä. Varsinkin niihin hetkiin, kun tiedän, ettei F ole kotona, kuten esimerkiksi eilen ja tänään. Tällekin lomalle olen sopinut yhteensä kuusi kaveritapaamista, kaksi työtapaamista, kolme muuta juoksevaa asiaa, rästiin jääneitä blogihommia ja yhden isomman (voi jukra kun joku hetki tulevaisuudessa pääsen teille tästä kertomaan!) kirjoitushomman. Niin ja neljä junamatkaa ja yhden melkein unohdetun homman, jonka vuoksi jouduin skippaamaan lopulta toisen hurjan tärkeän menon.  

On ihanaa, että on yksi tällainen ilmainen viikko, jolloin on aikaa hoitaa juoksevia asioita eteenpäin. Mutta hittolainen, kun lomasta tulee samalla juokseva. Olisi niin ihanaa asettua ikään kuin F:n saappaisiin ja todellakin vaan hummailla kotihousuissa tuntikaudet ja päivät pitkät lauleskellen. Ja vaikka suurin osa – tai ainakin puolet – lomemenoistani ovat kivoja juttuja, huomaan, että niidenkin buukkaamista voisi yrittää rajoittaa. Onko kiva enää kivaa, jos nekin on laitettu kalenteriin minuuttiaikataululla?

Äsken silittäessäni vaatteita kirpputorille (inhoan silittää!) tuli kiukkuitkut. Arkena kiireen kestää. Useimmiten. Arkena kun päässä pyörivät to do -listat kuuluvat ikään kuin asiaan. Mutta kyllä syö naista se, että lomalla, tai siis "lomalla", on niin paljon rästihommia, että illalla on lykättävä nukkumaanmenoa niiden takia ja aamulla puolestaan laitettava kello soimaan, että ehtii kaiken. 

Tosin. Tuskina olen ongelmani kanssa yksin. Mietin, ehtiikö ylipäätään kukaan aikuinen lomailla. Jos ei ole toista työtä, on pankissa käynnit, ikkunanpesut, auton renkaiden vaihdot ja oikomishoitoon viennit. Vai väitättekö, että olen ainoa aikuinen ja vanhempi, joka kasaa lomille kaiken sen, mitä ei ehdi arkena tehdä?

-Karoliina-

Kuva: Sanni Kariniemi, kirjasta Tee se itse -vauva  (Sallinen&Kariniemi, 2016, Bazar) 

Lue myös:

Se ihan tavallisen paska aamu

Saako lapsen läsnäollessa tehdä töitä? 

Huijarisyndrooma ja vuoden 2016 työjutut 

 

Share

Kommentit

Ajatus on tärkein

No. Kuules. Sitten on munlaiset laiskat ihmiset, jotka voi lomailla silloinkin kun ei ole loma :D olen toki aivan surkea kommentoimaan tähän, koska olen koko ikäni joko opiskellut tai ollut perhevapailla, joten en oikeastaan tiedä mitä loma todella on. Toisekseen, mä ahdistun helposti kiireestä. Mä tarvitsen aikaa rauhalle, joka päivä. Nyt perhevapailla etenkin on tullut sellainen tapa, että en mielellään sovi samalle päivälle enempää kuin yhden erikoismenon. Enkä myöskään tohota muutenkaan koko päivää. Se ei vaan kerta kaikkiaan sovi mulle. Toisaalta sekään ei sovi, että vaan löhöisin koko päivän. Se tosin ei kolmen pienen lapsen kanssa ole kauhean realistinen vaara :D mutta esim. siivoushommat on meillä koko ajan vähän sinnepäin. Tai ei edes sinnepäin. Siisti koti olis kiva, mutta terve minä vielä kivempi. Ja mä nyt olen sellainen, että tarvitsen tilaa ja aikaa hengittää joka päivä.

Meillä kaikilla on yhtä paljon aikaa. Jokainen voi hyvin pitkälti valita itse, mitä tekee sillä. Se vaan pitää hyväksyä, että kaikkea ei ehdi ja sitten pitää tehdä niitä valintoja. On sellasiakin asioita, jotka voi aikatauluttaa tosi pitkällekin aikavälille, jolloin ei kannata välttämättä änkeä niitä samaan tiukkaan aikatauluun. Vaikka just joku kaappien siivous. Olishan se kiva hoitaa, nyt heti mieluiten, mutta oikeasti, onko se nyt niin tärkeää? Jne.

Sun luonnolle taitaa kuitenkin tuo touhuaminen olla niin ominaista, että ehkä joudut vaan hyväksymään oman pönttöyden :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Hah. Olet ihan oikeassa. Hitaus ja rentoilukaan ei oikein sovi minulle. Mutta jokin roti sentään :) 

Oijoi, mulla meinaa tulla vatsahaava, kun luen juttuja sun arjen kiireistä ja lomasta :D

Meillä on taapero kotona hoidossa, ollaan molemmat osa-aikatöissä ja sovitaan just max yks erikoismeno per päivä - kotipäivätkin on niin mukavia! Kotipäivä ei silti aina tarkoita siivouspäivää, kun ei jaksa tai haluta haasteita huonosti nukkuvaa lasta enempää. Mä en myöskään silitä, koska inhoan sitä kans. Leppoisa arki ruttuinen paita päällä on kivempaa :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Oi! Mulla on paljon opittavaa sulta :) 

Hei, harmi kun kommentointi blogiisi on muuttunut ja siten myös kommentointi on vähentynyt huimasti :( Välillä tekisi mieli jättää kommenttia vaikka muuten vain, mutta kommentointi on tehty hankalaksi.. Kommentit ovat mielestäni se blogin suola! Kirjoitat mielenkiintoisista aiheista ja olisi kiva seurata keskustelua myös kommenttiosiossa.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä olen sun kanssa ihan samoilla fiiliksillä. Toivotaan, että saadaan tähän joku hyvä järjestely jatkossa! 

Mä oon 23 ja en tiedä oonko aikuinen vai lapsi mutta samoja fiiliksiä. Muistan kun joskus teininä hiihtoloman puolessa välissä meinasi mennä hermo kun halusi vaan takasin kouluun. Mulla on yliopistosta vapaa lukuviikko ja nyt puolessa välissä viikkoa olen silti koululla tekemässä kouluhommia. Yritän pitää pitkän viikonlopun ja torstain ja perjantain vapaana, ja silti tuntuu että miten nekin voisi käyttää hyödyksi aloittamalla jo ensi viikon hommia. Ihan kamalaa! Aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ihan oikeasti olla tekemättä mitään koko loppuviikkona, lomailla kunnolla, käydä salilla kahdelta iltapäivällä ja kävelyllä ennen kuin tulee pimeää. En halua olla vielä aikuinen :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Äläkä olekaan. Nauti nyt niin paljon, kun voit <3

Huh, melkein hengästyttää toi sun tahti! Mutta kuulostaa, että sulla on paljon kivaa tekemistä :) ja olet ehkä sellainen ihminen että nautit siitä kun elämässä on paljon tapahtumia.

Itse olen 35-vuotias ja pidän hiljaisesta ja rauhallisesta arjesta. Meidän perheessä molemmilla on päivätyöt ja joitain harrastuksia, mutta hyvin paljon illat kuluu kotona tai kaupungilla hengaillen :) ja lomilla lomaillaan. Olemme omasta tahdostamme lapsettomia, se vaikuttaa varmaan aika merkittävästi siihen, että arki on kiireetöntä.

Mutta siis, halusin vaan vastata tuohon otsikkoosi, että on meitä aikuisia, jotka lomillaan todellakin ottavat rennosti :) ja omassa lähipiirissä on muitakin tällaisia. Molemmat tavat on ihan yhtä ok. Paitsi että toki kaikkien ihmisten tulisi muistaa välillä levätä ja katsoa, ettei kalenteri ole liian täynnä.

Kuukaudessa tulisi olla ainakin yksi päivä, jolloin vaan hengaillaan yövaatteissa koko päivä, syödään herkkuja ja rentoudutaan.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihanalle kuulostaa teidän arki. Mun tämän vuoden tavoite on opetella ottamaan rennommin! 

Oih, ihan hiki tulee teikäläisen menopuolesta lukiessa! Mä olen itse sen verran rauhaarakastava ja kai vähän introverttikin: en siis missään olosuhteissa voisi järjestää arkeani saatika lomailuani tuollaisella tahdilla. Joskus käy ihan kateeksi teitä, joilla on niin hirveä halu tehdä kaikki mahdollinen, ettei mitään pysty skippaamaan... Mä olen ihan toista maata. Mut onneksi jokainen saa valita itse, miten lomansa viettää... Sä et taida olla lökölomatyyppiä? ;) Mulle ei olis mikään ongelma viettää vaikka viikkoa pelkästään rantatuolissa istuen ja lukien... Opin siihen oikeastaan jo perhelomilla lapsena.

Kylläpä osui ja upposi... Juuri sanoin pari tuntia sitten miehelle, että jos joku töissä ens viikolla kyselee jotain rentouttavaa lomasta, nostan keskarin pystyyn :D Oon yrittäny tehdä henkisinä torneina notkuvia rästitöitä, hoitaa lapsia kun mies ei oo kyennyt kohta viikkoon puhumaan, siivota kotia kahden viikon flunssaputken jäljiltä ja hoitaa miehen puolesta autoasioita, joista en ymmärrä oikeen mitään... Kai tämä on sitä ruuhkavuosien lomailua sitte :D Tsemppiä sinnekin!

*rentouttavasta (anteeksi kommenttispämmäys, edellinen lähti ennen aikojaan!) 

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.