Huoltajuuskuvioita ja kahden kodin elämää

Lupasin kertoilla teille pikkuhiljaa, millaiseksi arki meidän perheessämme on muotoutunut. Missä asutaan ja miten. Nyt on sen aika.

Kun aloin eron alkumetreillä selvittää lapsen huoltajuuteen ja asumiseen liittyviä asioita, olin ensin ihan pää pyörällä. Monessa nettitekstissä meni nimittäin sekaisin lapsen huoltajuus, lähi- ja etävanhemmuus, sekä asuminen, ja siksi minun oli itsekin aluksi vaikea erottaa näitä asioita toisistaan. Pari soittoa lastenvalvojalle kuitenkin selkeytti asioita, ja lopulta F:n asuminen ja huoltajuus solahtivat ikään kuin itsestään nykyisiin uomiinsa.

Alusta asti kaikissa eroon liittyvissä päätöksissä ajatuksena oli se, ettei F:n elämä muuttuisi kuin vain niidena aivan pakollisten asioiden verran. Ja ainoat pakolliset asiat olivat siis varsinainen ero, sekä se, että oli etsittävä uusi asunto. Kummalakaan meistä kun ei ollut mahdollisuutta jäädä asumaan vanhaan asuntoomme yksin.

Niinpä päätimme vuokrata uudet kotimme läheltä vanhaa kotiamme niin, ettei F:n päiväkoti tai muu elämän alue muuttuisi hirveästi. Me edelleen siis käymme samalla ostarilla kuin ennen. Kuljemme samannumeroisilla busseilla ja näemme niitä samoja koiranulkoiluttajia ja kavereita.

Pidin myös tärkeänä sitä, että me molemmat vanhemmat olisimme F:n lähellä. Ja siis aivan fyysisesti(kin). Siksipä uudet vuokrakotimme sijaitsevat F:n isän kanssa vain 200 metrin päässä toisistaan, saman kadun varressa niin, että iskän ikkunasta näkyy äidin talon seinä. Leikkipihojakin erottaa vain metrinen aita.

Nyt tuo kotien läheisyys on enemmänkin vielä henkinen juttu, mutta F:n kasvaessa se saa varmasti suuren merkityksen. Onhan se nyt varmasti helpompaa, kun koulusta voi tepastella sen vanhemman luokse, kumpi sattuu olemaan aikaisemmin kotona. Tuntuisi nimittäin väärälle se, että lapsi joutuisi virumaan iltapäiväkerhossa pitkään vain siksi, että juuri sen päivän vetovastuussa olevalla vanhemmalla olisi pitkä työpäivä (ja toinen vanhempi mahdollisesti jo kotona). Lähekkäin asuminen helpottaa varmasti myös sitä, että toiseen vanhemman kotiin jääneet tavarat ehtii vielä aamulla hakea, jos ne ovat edellispäivänä sinne unohtuneet.

Lähi- ja etävanhempiasian olemme ratkaisseet niin, että minä olen F:n lähivanhempi, vaikka molemmat olemmekin juridisesti aivan yhtä vahvoja huoltajia. F:n pääkoti ja esimerkiksi oma huone ovat minun luonani, vaikka kyllä isi-tytäraikaakin on aivan joka viikko. Me olemme päätyneet kahden viikon sykleihin. Joka toinen viikko F on isällään kaksi arki-iltaa, sekä kahden päivän ja yhden yön kombon viikonloppuna. Joka toinen viikko F taas on isillä kaksi arkipäivää sekä niiden välisen yön, mutta tällöin viikonloppu on äidin kanssa. Näiden lisäksi toki joustamme ja sovimme, jos sellaiseen on tarvetta ja mahdollisuutta.

Kun pohdimme huoltajuusasioita, selvitin erilaisten ammattilaisten mielipiteitä lapsen asumisjärjestelyistä. Nykyinen trendi viikko-viikkovanhemmuudesta tuntui olevan vallalla, mutta moni kasvatuksen ammattilainen piti vuoroviikkovanhemmuutta lapsen kannalta kuitenkin huonona asiana. Muun muassa mun kaikkien aikojen lempikasvatusguruni Jari Sinkkonen ei suosittele viikko-viikkojärjestelyä, samoin ne molemmat lastenvalvojat, joilta kyselin neuvoja, olivat Sinkkosen kanssa samalla linjalla.

Itsekin olin miettinyt jo aikaisemmin, ettei viikko-viikkojärjestely – ainakaan meidän tapauksessamme ja näin pienen lapsen kanssa  – olisi se fiksuin ratkaisu, ja niinpä päädyimme nykyiseen asumismuotoon. Toisilla perheillä vuoroviikkoasuminen on varmasti aivan loistava muoto, mutta se ei tuntunut F:n elämän kannalta parhaalle ratkaisulle.

Koen, että on tärkeää, että F:llä on yksi selkeä tukipiste, mutta kuitenkin tiivis yhteys etävanhempaan ja heidän yhteiseen pesäkoloonsa. Olenkin yrittäneet korostaa koko prosessin ajan F:lle, että vaikka pääkoti onkin äidin luona, on isin koti myös hänen kotinsa. Ja siellä hän ei ole vieras, vaan yhtälailla asunnon oikea asukas kuin äidilläkin.

Muutenkin minusta koko lähi- ja etävanhempitermit ovat vaarallisia (vaikka ymmärränkin, että niitä vaikka juridiikan kannalta tarvitaan). Termistö kuitenkin arvottaa mielestäni vanhemuutta, vaikka molemmat vanhemmat ovat lapsen kasvun kannalta tärkeässä roolissa.  Siksi puhunkin F:lle vaan "meidän kodista" ja "isin ja sun kodista", jotta F ei koskaan ajattelisi, että toinen koti olisi toista parempi tai huonompi.

Olisi mukava kuulla teidän muidenkin eronneiden vanhempien ajatuksia ja vinkkejä asumis- ja huoltajuuskuvioista! Mikä toimii, mikä ei ja missä kannattaa olla tarkkana?

-Karoliina-

P.S. Tuli mieleeni, että kokoaisin jonkinlaista erovanhemmuuden ABC-opasta. Olisiko siinä mitään järkeä? Ja siis ammattilainenhan asian suhteen en ole vielä, mutta aika moni asia on tullut tässä lähiaikoina selvitettyä.

Share

Kommentit

(Ei varmistettu)

"Lapset ovat sopeutuvaista porukkaa"
- mi muita vaihtoehtoa heillä on?

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Teillä on mennyt upeasti!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos ja tsemppiä teillekin jatkoon!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Voi apua, Riitta! Voin vaan kuvitella :) Tsemppiä!!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Ei. Kun 1-2 yötä viikossa :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Voi sinua. Tuo termi oli varmasti kurja kuulla!!

jenny (Ei varmistettu)

Täällä uusi yh-äiti olisi hyvinkin kiinnostunut ABC-postauksesta! :-) olen myös samoilla linjoilla kuin sinä asumisasioissa. Meilläkin lapsi näkee isää niin paljon kuin mahdollista ja koen tärkeänä olla isän kanssa mielelläni hyvissä väleissä, ettei lapsi koe olevansa pahalla tavalla meidän välissä.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Täysin samoilla linjoilla siis ollaan :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Voi sinua. Tiedän niin tuon tunteen ja vaiheen. Tsemppiä, voimia ja viisautta jatkoon <3

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Miia ja Nimetön: Eihän lapset kyllä muuta voi, kun mennä perheen aikuisten päätösten mukaan, MUTTA niinhän se muutenkin lasten maailmassa on. Minustakin lapset sopetuvat, mutta se vaatii aikuisilta fiksua käytöstä, lämpöä ja aikaa. Ehkä siksi teillä Miia meni niin hyvin :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos Nuu <3 Ihanaa tämä vertaistuki, jota teiltä saan!

Anu (Ei varmistettu)

Meillä erosta aikaa 4v ja lapset oli silloin 3 ja 5vuotiaita. Heti alusta alkaen oli viikko-viikkosysteemi ja hyvin on toiminut, lapsilla 2 kotia, joissa molemmissa vaatteet, lelut yms. Tärkeimmät asiat vain kulkee mukana vaihdossa! Pääasia on että vanhemmat tulee hyvin toimeen :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Todella hyvä pointti!!

Nipe (Ei varmistettu)

Hienoa että olette sopuisasti eronneet ja ajatus on teillä lapsen edussa asumisjärjestelyissä. Iso peukku siitä. Kuulee niin paljon tarinoita kun vanhemmat puhuvat toisistaan lapselle pahaa tai muutenkin asumisjärjestelyt on tekemällä tehty vaikeaksi.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Viisaita, viisaita sanoja! Kiitos, kun jaoit ne <3

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos Taina <3

(Ei varmistettu)

Tarkoitin vuoroviikoin isä TAI äiti asuu lapsen kanssa.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos ajatuksistasi, Mari <3

Linda (Ei varmistettu)

Ainii ja juhlapyhät on lähes aina hoidettu niin, että lapsena joka toinen jouluaatto iskällä ja joulupäivänä äidille ja sitten päinvastoin. Nyt kun ollaan jo aikuisia ja kouluja ei vietetään enää myöskään isovanhemmilla, niin jouluaatto menee aina äidin jouluruokien ääressä ja iskälle mennään joulupäivänä. Muiden pyhien järjestelyjä en muista, joten eivät varmaan olleet kovin merkityksellisiä lapsen mielelle.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos, Heidi!! Luen varmasti. Olet ihana!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Tiedän, että tämä varmasti aiheuttaa joissakin lukijoissa vihaa, mutta jos olen rehellinen, en olisi suostunut etävanhemmaksi. Onneksi tästä asiasta ei tarvinnut kuitenkaan edes keskustella.

Juhlapyhät sovitaan aina erikseen. Osa on kirjattu tosin jo noihin tapaamisiin.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kuulin ammattilaiselta, että koska lapsi tietää olevansa puolet isää ja puolet äitiä, ja jos jompaa kumpaa heistä haukutaan, kokee lapsi, että häntä haukutaan. Minusta asia oli järkeenkäypä ja hyvä muistisääntö!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Teillä on mennyt asiat todella hyvin. Itsekin uskon, että F:n kasvaessa nämä yökylät ja ajat varmasti muuttuvat ja muovautuvat. Voitte taputtaa exäsi kanssa itseänne olalle. Kuulostaa sille, että toimitte todella kypsästi!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Oi se olisi ihan parasta. Vaan ei ihan mahdollista näin Helsingin asuntohinnoin.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos loistavasta esimerkistä. Tuohon pyritään <3

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Todella hyvä pointti, Veera! Juuri mietin, mikä itsestäni olisi hyvä termi. En ole löytänyt vielä sopivaa nimikettä.

F:llä on juuri tuollainen kalenteri :)

Anu (Ei varmistettu)

Alusta alkaen oli siis selvää että isä halusi pitää lapsia yhtä paljon kuin minäkin ja kunnioitin hänen päätöstään :) Hiukan se vaati aikaa sopeutua, mutta kertaakaan 4 vuoden aikana lapset eivät ole vaihdoista kiukutelleet :)

Maarit (Ei varmistettu)

Omasta erosta on jo 20 vuotta,joten oon saanut jo etäisyyttä tapahtumiin. Mun mielestä paras ratkaisu asumis ym. järjestelyihin on se,mikä teitä kolmea palvelee ja mikä on lapselle hyvä ,turvallinen ja käytännöllinen. Nyt on aikaista puhua siitä uudesta osapuolesta,joka astuu kuvioihin jossain vaiheessa,oottehan nuoria ja viriilejä ihmisiä...Mutta toivottavasti se ei tuo mutkia matkaan...kuten itselläni. Vaan sopeutuu fiksusti siihen,että F kuuluu kummankin ns. pakettiin ja että teillä on oikeasti ollut yhteinen menneisyys .... Ero on aina omalla laillaan hankala ja tuo esiin tunteita,raadollisiakin. Joku sanoi mulle,että jos erotaan hyvissä väleissä ja ns. ystävinä - miksi erota? Niin...oon miettiyt tuota itsekin...Jos tullaan paremmin toimeen eron jälkeen kuin liitossa,oisko vielä ollut saumaa tratkaista asioista (noin yleisesti aatellen,en nyt vertaa teihin.)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kyllä oli.

(Ei varmistettu)

Oliko teille alusta alkaen selvää että juuri sinä olet lähivanhempi?

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Hienosti sanottu. Olen kuullut saman. Uskon, että "koti" voi joskus olla parempi silloin, kun vanhempien välinen suhde on parisuhteen sijaan jokin muu.

bloPPshop-Heidi (Ei varmistettu) http://www.bloppshop.fi

Meilläkään ei viikko-viikko toimisi vaan 5-vuotias on isällään 3 yötä viikossa ja kerran kuussa 4 yötä. Aika paljon olen itsekin erosta kirjoitellut, lue tägillä avioero bloPPshop-blogista jos vaan jaksat kaiken tuon keskellä sisäistää mitään:). Tsemppirutistus!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Olipa ihana lukea sun valoisa ja tsemppaava kirjoitus. Tuntuu sille, että myös erolapsi voi olla onnellinen elämässään. Se antaa voimia :)

Juhlapyhät joulua lukuunottamatta ovat vielä auki. Uskon, että ne voidaan keskustella!

Piitu (Ei varmistettu)

Hei,
Meillä tyttö jo 12.v ja erosta vuosi. Rankan alun tyttö kävi joka toinen viikonloppu isällään ja kesällä 2 viikkoa. Nyt hän käy myös joka toinen viikonloppu, mutta to-su. Lisäksi joustamme menojen mukaan. Hyvät välit on a ja o. Lisäksi meillä myös helpottaa, että asumme lähekkäin.

Tsemppiä teille ?

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Viisautta täynnä oleva viimeinen lause!!

riitta (Ei varmistettu)

Minä näin kahdeksan vuotta sitten eronneena 9,11,16v lasten lähihuoltajana toivoisin nyt kun lapset ovat isompia, viikko-viikko-systeemiä joka ei valitettavasti onnistu koska isä asuu eri paikkakunnalla. Näkeevät kuitenkin paljon, mutta nuo murkkuikäisen kiukut olisi kiva jakaa sen toisenkin vanhemman kanssa. Tietenkin ne esiintyy täällä "kotona" jossa arki eletään. Tsemppiä teille!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Tosi kurja, jos tuntui sille, ettei toisessa paikassa ollut esim yhtä hyvää ruokaa tai leluja. Tuollaiset pienet asiat kun ovat lapsen elämässä niin tärkeitä.

Hauskaa, kun otit nykytilanteen puheeksi. Niin: Ei se erolapsuus häviä aikuisenakaan!

(Ei varmistettu)

Jos jotain opiskelijoilta on päähän jäänyt, on se Lastensuojelun tunneilla heitetty "lapsen koti on vanhempien välisessä suhteessa".

(Ei varmistettu)

Yöllä nukutaan. Luitko kirjoituksesta mitkä illat ja kokonaiset päivät lapsi on isällään? Vai ymmärsinkö väärin? Kaikki isät eivät myöskään halua lasta luokseen kovin pitkäksi aikaa. Tämä viime mainittu ihana yleisenä kommenttina.

(Ei varmistettu)

Minusta paras malli on että lapsella vain yksi koti eikä tarvitse vaihtaa minnekään. Vuoroviikoin siellä asuvat hänen kanssaan isä ja äiti. Muutamassa ystäpiirin eroperheissä on tämä malli ja hyvin sujuu ja on parasta lapselle.

Mietteliäs (Ei varmistettu)

Luin kyllä tekstin. Ihmettelin vain öiden vähyyttä, en muuta.

hop (Ei varmistettu)

Aika yleistävä ja karu toteamus. Kyllä yleisesti ottaen molemmat vanhemmat haluavat viettää lapsensa kanssa aikaa. Poikkeuksia sitten kyllä löytyy molemmista sukupuolista.

R (Ei varmistettu)

Kävikö Mietteliäällä mielessä, että ehkäpä isä halusi järjestelyt juuri näin?

(Ei varmistettu)

Kiitos Karoliina avoimista ajatuksistasi erotilanteessanne. Meillä päällä pohdinnat juurikin asumisjärjestelyjen suhteen. Asumme vielä kaikki "onnellisesti" yhdessä. Ajattelimme viikko-viikko järjestelyä, vaan postauksesi laittoi miettimään. Kimurantteja juttuja! Meillä välit tilanteeseen nähden tosi hyvät. Se jos mikä antaa toivoa siitä että lapset selviävät...

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Tokihan tuo varmasti monilla perheillä toimiikin! Tuo linkkaamani Sinkkosen ajatus kertoo musta hyvin ne viikko-viikon kompastuskivet.

(Ei varmistettu)

Erottiin yli 6v sitten, lapset silloin 10 ja 12. Minä jäin vanhaan kotiin, isä muutti puolen kilometrin päähän. Lapset viettivät aikansa puoliksi kummassakin kodissa. Aluksi parin-kolmen päivän sykleissä, mutta melko pian lapset totesivat, että eivät jaksa vaihtaa koko ajan kotia. Siirryttiin viikko-viikko - systeemiin. Se on toiminut tosi hyvin. Yhteiset lapset hoidetaan yhdessä, vanhemmuus jatkuu, vaikka parisuhde päättyi. Meillä onneksi ei ole hirveitä taistoja tarvinnut käydä ja edelleen vietetään lasten juhlat yhdessä, vuorotellen äidillä tai isällä. Tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä! :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos <3

Annika (Ei varmistettu)

Heippa. Mä en ole erovanhempi, mutta omat vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias. Olen nyt jo ihan aikuinen, 23-vuotias, mutta muistan tosi hyvin elämän eroperheessä. Meillä oli käytössä aika samanlainen systeemi kuin teillä. Äidin luona oli pääkoti. Jokatoinen viikonloppu pe-su oltiin iskällä ja sellaisella viikolla käytiin myös iltakylässä iskällä (koulusta iskälle ja iltapalan jälkeen kotiin äidille). Jos taas oli sellainen viikko, että ollaan äidillä viikonloppu, niin mentiin yökylään viikolla iskälle. Lisäksi kesällä iskän kesäloman aikaan mentiin kahdeksi kokonaiseksi viikoksi iskälle. Muistan sen lapsen näkökulmasta toimineen tosi hyvin ja systeemi oli meillä käytössä ihan siihen asti kun siskoni ja minä täytettiin 18. En ikinä muista edes ihmetelleeni, ettei äiti ja isi olekkaan samassa kodissa. Tosin oltiin kyllä siskon kanssa tosiaan vasta 4-vuotiaita, kun vanhemmat erosi.

Olisi kiva kuulla, miten aiotte toimia juhlapyhien suhteen? :) Joulut, juhannukset yms.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Mielestäni on erikoista sääliä isää tai yhtälailla äitiäkään. Itse ainakin ajattelen, että aikuiset selviävät kyllä, ja se, ketä pitää vain ja ainoastaan tällaisissa tilanteessa ajatella on lapsi.

Öitä on joka toinen viikko 1, joka toinen 2. Päiviä taas viikosta riippuen 3 tai 4. Päivät siis menevät tasan.

Kommentoimatta suuntaan tai toiseen tuota järjestelyn taustaa, voin vaan todeta, että asia on sovittu yhteisymmärryksessä lastenvalvojalla.

Riikka (Ei varmistettu)

Erosimme pojan ollessa 5kk ja nyt hän on jo 6-vuotias. Useampi vuosi vierähti erilaisia tapaamis välejä ja aikoja testaillen. Lasta kuunnelle ja lapsen parasta ajatellen joustimme puolin ja toisin. Virallista sopimusta meillä ei ole neljään vuoteen ollut. ?

Nykyään pyydän isää ottamaan pojan, jos tarvitsen "lapsivapaata", isä pyytää lasta luokseen kun se hänen aikatauluihin sopii ja lapsi saa myös itse ehdottaa tapaamisia. Toimii meillä. Tärkeintä on, että lapsi tietää isänsä rakastavan häntä vaikkeivät säännöllisesti näekkään.

Pages

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.