Kaunistelematon päivä elämästäni

Kolmistaan

 

Tiistai 3.10.2017

Kello soi 6.38. Olen tosin kuullut herätyksen jo kahdeksan minuuttia aikaisemmin olohuoneesta. F tuli yöllä poikkeuksellisesi meidän viereen. Liiskaannuin A:n ja F:n väliin niin, että käteni puuttui, en saanut nukuttua. Kun olin puhissut ja heräillyt vähän joka välissä, A oli ilmoittanut klo 4.32, että voi mennä sohvalle nukkumaan, kun lapsi ei ollut halukas hipsimään omaan sänkyynsä. Valvoin silti, koska myrsky rummutti kattoa. Käteeni alkoi palata puolen tunnin päästä tunto.

6.42 nousin ylös sängystä. Menin olohuoneeseen, jossa kaksimetrinen mieheni nukkui lapsen 145 senttisellä patjalla. Ilman patjan jatko-osaa. Surautin kahvit, tein appelsiini-omena-sitruuna-inkiväärimehut ja miehelle leivät. Minun ja lapsen oli tarkoitus mennä viereiseen kahvilaan aamiaiselle ennen koulua ja töitä. Olisi tehnyt mieli itkeä. Ylensä tykkään arjesta ja aamuista, mutta nyt pimeä aamu, ikkunoita paiskaava sade ja huonosti nukuttu yö olivat liian suuri pala nieltäväksi.

7.04 lapsi heräsi. Kerroin, että omassa sängyssä nukkuminen oli ihan toivottavaa. Ja että tänään olisi pakko laittaa sekä kumisaappaat, että ulkohousut. Alkoi – kuten arvata saattoi – vääntö aiheesta, jonka lopuksi mies passitti lapsen omaan huoneeseensa argumentein: ”Tänä aamuna ei vaan nyt käydä tätä keskustelua”.Lapsi leppyi, minä meikkasin, mies luki Aamulehteä. Minun on edelleen vaikea ymmärtää, kuinka koomassa puoliso on aina aamuisin. Olisi tehnyt mieli jutella illalla tavattavista tutuista, yhteisistä lounassuunnitelmista ja vaikka mistä, mutta tiesin, että se on aivan turhaa tähän aikaa aamusta. Hänelle kannattaa puhua ensimmäisen kerran ehkä tunti herätyksen jälkeen. Aikaisintaan.

7.43 mies lähti töihin.

8.04 astuin ulos  lapsen kanssa, joka oli alkanut uudelleen jurnuttaa ulkohousista.Tapaamme lapsen kaverin, jolla on KUMISAAPPAAT. Ihmeellistä sinänsä, koska olen juuri kuullut, ettei kenellekään kavereista ole kumppareita.

8.10-8.45 syömme leipää ja pullaa kahvilassa. Kyllä vaan. Annan tyttäreni ja tämän kaverin santsata sokeripullaa tiistaiaamuna ennen kello yhdeksää niin monta kertaa kun haluavat. Eli kolme. Saatan tytöt kouluun.

8.55 avaan työpaikan oven. Tai siis avaan sen jälkeen, kun olen taistellut hälytysjärjestelmän kanssa oven edessä veden ropistessa päähän. Astun kiroillen sisään. Kohta perään astuu työkaverini. Kiroillen vallitsevaa säätilaa. Ja toinen, jonka takapuoli on kastunut vedenpitävistä housuista huolimatta. Juodaan kahvia ja puhutaan säästä. Ja lasten välikausikengistä. Kaikkien lapsilla on Reimat.

10.30 menen kuvaamaan viikonlopun postausta varten Vihkokauppaan. Ensimmäisen kerran tuntuu, että päivä on alkanut. Vaikka toisaalta olo on edelleen uninen. Ei ihan niin tuttujen ihmisten kanssa puhuessa vasta huomaa, millä tasolla oma skarppiusaste on. Töissä tuttujen naamojen kanssa voi heittää väsynyttä läppää, mutta tällaisilla työkeikoilla pitäisi olla enemmän läsnä.

11.00 saavun takaisin töihin. Tukka märkänä ja palelevana. Kirjoitan Vihkokauppa-postauksen jemmaan.

11.28 A hakee minut lounaalle. Menemme ensimmäisen kerran koko syksyn aikana yhdessä lounaalle. Samanaikaisesti kivaa ja vähän hassua. Kummallista keskeyttää työpäivä ihmisellä, joka kuuluu kotiin. Nauramme silmäpusseinemme edellisen yön nukkumisongelmista ja päätämme, että tänä iltana menemme aikaisin nukkumaan.

12.05-14.34 vastaan sähköposteihin, vastaan blogikommentteihin, laitan kuvia postauksiin. Teen yhden työn toimiston yhteistä projektia varten. Piti kuvata harjoittelijan kanssa blogikuvat, mutta koska meidän aikataulut menivät aivan ristiin – ja joku postaus illalle oli pakko saada ulos – oli lähdettävä kotiin kuvaamaan kuvia toiseen valmiiksi kirjoitettuun postaukseen.

15.23 isken postauksen ajastukseen kuvien kera ja teen pikasiivouksen illan vieraita varten. Oikeasti koko kämppä on aivan pommikunnossa kaikista kymmenistä kirppissäkeistä, mutta vessan sentään pyyhin siivousräteillä. Onneksi ystävät ovat niin ystäviä, että heille kehtaa esitellä au naturel -kodinkin.

15.55 haen F:n iltapäiväkerhosta. Kun saavumme kotiin muutama minuutti myöhemmin, on A jo kotona kokkaamassa vieraita varten. Oli puhe tehdä ihan tavallista nakkikastiketta ja pottuja, mutta mies on lukenut ajatukseni ja kuorii keitettäväksi myös porkkanoita (joita rakastan syödä voin kanssa). Päivän ihana hetki. Lapsi haluaa leikkiä koiraa tehden erilaisia temppuja, jotta saisi nakkeja suoraan kuormasta. Tanssitaan ruuan laiton lomassa yksi valssi. Tätä on arkiromantiikka ja elämä, jonka vuoksi elämä on elämää. Silloin kun tehdään yhdessä ruokaa ja ollaan porukalla vähän hassuja. Ulkohousuriitojen ja veemäisen sään välissä.

16.38 -19.03 vieraat astuvat sisään. Tehdään vielä toinen nakkikastike ystävän tuomista soijanakeista. F haluaa esittää voltteja ja leikkiä piilosta. Syödään porukalla, pelataan Unoa. (Joka tosin loppuu siihen, että kierroksella kaksi tulee polemiikkia säännöistä ja F saa kilarit). Lapsi iltapalalle ja unille.

19.03-20.38 Juttelua aikuisten kesken. Maataan kaikki neljä sohvalla. Katsotaan Salkkareita ja Uutta päivää. Puhutaan paljon, mutta vähän asiaa. Minulle iskee välissä vatsanväänteet. Ramppaan vessassa ja sitten porukalla analysoidaan aihetta. Todellista ystävyyttä ilman filttereitä, etten sanoisi.

21.04 Sängyssä. Unessa. Tosin herään yöllä kännykän vilkutukseen. Puhelin ei suostu lataamaan ja se on sulkeutunut. Ajattelen sen olevan rikki ja alan pyöritellä päässäni, kuinka A) pääsen aamulla töihin, kun puhelimessa oleva hälytysjärjestelmä ei toimia ja B) kuinka saan ulos loppuviikolle sovitun Insta-noston. Nukahdan ja aamulla puhelin taas toimii.

-Karoliina-


 

Kommentit

Aivan ihana postaus! Tällaisia haluaisin lukea useamminkin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos <3 Hauskaa, että ihan tavis on usein se kaikkein luetuin postaus. 

Tosi kiva postaus Karoliina! Olisi mukavaa lukea vastaava esim. viikonlopustanne. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos vinkistä :) Ensi viikolla meinaan tehdä postauksen mun työpäivien kulusta. Viikonloppu on ehdottomasti otettava käsittelyyn myös! 

Jonnamariiia

Niin ihana ja totuuden mukainen postaus! ihana oli lukea :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos paljon :) 

Saranda
Tyhjä ajatus

Tykkäsin tosi paljon tästä. <3 Ihan tavallinen arki todellakin toimii. :)

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.