Lihaa luiden ympärille

Ladataan...
Kolmistaan

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo muutamisen kertaa, mutta jättänyt asian aina vaan ajatustasolle, koska aihe on niin arkaluontoinen. Kun puhuu ihmisen painosta tai koosta, on aina niitä, joille asia on arka ja kipeä. Mutta. Koska tämä on nyt sellainen aihe, josta mulle on tullut uusia ajatuksia mieleen, haluan jakaa ne myös teille.

Mä olen ollut aina normaalipainoinen tai hoikka. Teini-iässä jopa laiha, kun pituuskasvu syrjäytti hetkeksi painoa vähän liikaakin, mutta sitten pian jo palasin normaaleihin uomiini. Olen ollut koko aikuisikäni painoindeksikäyrien mukaan lievästi alipainoinen tai ainakin normaalipainon alarajoilla, mutta se nyt on mielestäni johtunut vaan siitä, että olen melko siro, enkä pahemmin ole treenannut. Minussa ei siis lihas ole painanut (vaikka sitä välillä liikuntapuuskissani olenkin yrittänyt kasvattaa).

Vaikka välillä olenkin puristellut selluliittejä (jep. sitä tulee, eikä sillä ole painon kanssa mitään tekemistä) tai kironnut reisiäni, olen ollut ihan perustyytyväinen olomuotooni. Se on ehkä johtunut pääosin siitä, ettei paino tai vartaloni koko ole ollut ajtuksissani ykkössijalla. Se, että olen pienirintainen päärynävartalo on nyt vaan ollut yksi ominaisuuteni muiden joukossa, that`s it.

Talvella eron ja henkisten alamäkien aikana painoni alkoi kuitenkin laskea rajusti. En muista, koska aikuisiällä olisin painanut alle 50 kiloa, mutta kun helmikuussa menin siskoni luoksi ja astuin vaa`alle (en omista siis itse vaakaa), meinasin pyörtyä. Painoin vaatteet päällä 48 kiloa!

Vaikka itse olenkin pitänyt hoikkuutta usein kauniina ominaisuutena, oli minulla kroppani kanssa helmikuussa aivan kauhea olo. Oli kauheaa elää kehossa, joka ei tuntunut omalle! Voin huonosti, en jaksanut juosta ja kaikki vaatteet roikkuivat päälläni. Farkkuihinkin tuli karmaisevat peppupussit ja tuntui, kun olisin jokin sateessa ryvetetty heinänkorsi, jossa ei olisi ryhtiä eikä voimaa. Sitä paitsi: Kun laihtuu liikaa yli 30-vuotiaana, tajuaa, että naamassa onkin ryppyjä jo aika paljon! Ensimmäisen kerran elämässäni tajusin ihan oikeasti olevani liian laiha.

Kevään ja kesän aikana ruokahalut, voimat ja paino ovat alkaneet nousta samaa tahtia kun muukin hyvinvointini on lisääntynyt. Ensin alkoi maistua ruoka pienin annoksin, viimeiset kaksi kuukautta olen syönyt kuin hullu.

Paino on ohittanut myös kilotolkulla normaalin lähtöpainoni ja kun vedin viime viikolla löysäksi tarkoitettua kesähaalaria ylleni, jäi se oikeasti aivan pinkeän kireälle reisistäni. Ensin vähän pelästyin - Mitä helkkaria! Mä, joka en yleensä ikinä liho, olen tursahtanut vaatteistani ulos. Mutta sitten huomasin itsessäni uuden piirteen. Todellisuudessa tilanne ei haitannutkaan minua yhtään!

En tiedä, onko se tämä ikä vai mikä, mutta minulle on tullut sellainen olo, että kunhan olen terve ja liikun, ei reisien koolla tai painolla ole edes sitä vähäistäkään merkitystä elämässäni kuin mitä niillä ennen on ollut.

Hassua vielä sekin, että nyt kun sentti- ja kilomääriltä on alkanut lipua kauemmaksi siltä yleiseltä länsimaistelta kauneusihannetasolta, olen saanut varmasti eniten kehuja ulkonäöstäni kuin koskaan ennen tätä. Onkohan se siis todellakin niin, että kun itse kokee olonsa hyväksi nahoissaan, on se paras kauneusleikkaus, jonka voi saada?

-Karoliina-

mekko, kuvauslainassa Ivana Helsingiltä // kuvat Janita Autio

Share

Kommentit

Anu (Ei varmistettu)

En ole niin tarkkaan kuviasi katsellut, että olisin huomannut painon muutoksia. MUTTA monista viime aikojen kuvista oon katsonut vaan, että herttinen sentään mikä kaunotar! Luultavasti tämä painon nousu on siis minunkin mielestäni vaikuttanut ulkonäköösi positiivisesti (ja ei, et ollut ruma aiemminkaan. Nykyisin vaan oikein hehkut).
Ite oon myös jo reilu 3kymppinen ja tuun usein surulliseksi kavereideni jutuista. Kellä liikaa missäkin ja ryppyjä siellä sun täällä. Ja kaikki siis normaalipainoisia jopa hoikkia ja erittäin kauniita. Eli mun korviin täysin turhaa ulkonäöstä stressaamasta.
Syön terveellisesti, että on hyvä olo ja liikun. Jos ei tän ikäsenä ala olemaan tyytyväinen itseensä niin millon sitten?

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Voi kiitos ☺

(Ei varmistettu)

Tämä oli hyvä kirjoitus :) oon samaa mieltä sun kanssa. Mä oon jo pitkään kieltäytynyt vaa'alle nousemisesta. Kyllä silmä ja oma olo kertoo niin paljon enemmän kuin vaa'an numero.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Juuri niin :)

Outi (Ei varmistettu) http://outislifee.blogspot.fi

Sinä tosiaan hehkut uusimmissa kuvissa, näytät todella kauniilta.
Itse olen pullukka, mutta silti sinut kroppani kanssa, joten yhdyn mietelmääsi. Jos sinulla on hyvä olla, se usein myös näkyy ulospäin.
Ihanaa sunnuntaita <3

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Ihanaa sunnuntaita <3 Myös tätä tämän viikon :)

(Ei varmistettu)

"Koko ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa" on ehkä parhain elämänviisaus, jonka haluaisin kaikkien kasvavien tyttöjen oppivan.
Äärilaidalla ongelmansa kummassakin reunassa toki, mutta ihmis "hyvyys" ei ole siitä kuitenkaan kiinni.
Sanovat, että lähempänä neljääkymmentä elämästä tulee mukavampaa. Ei tarvitse enää olla muuta kuin oma itsensä, ei nuori eikä itseään nätimpi. Huomaa itse lähestyväni tuota. En ole milloinkaan elämässäni painanut näin paljon, ollut näin suuri ja naisihanteeseen epätäydellisesti sopiva, mutta silti pidän itseäni kauniimpana kuin koskaan aikaisemmin. Viihdyn nahoissani. Toki siis katsoessani vanhoja valokuvia saatan aidosti ihastella, kuinka kauniilta olen joskus näyttänyt. Mutta silloin en vain ole osannut itse ottaa kuoruudesta ja kauneudesta irti sitä riemua, jota siitä todella olisi pitänyt ottaa.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Tuttuja ajatuksia, vaikka ikää onkin vasta nämä vähän yli kolmekymmentä :)

H (Ei varmistettu)

Ihana kuulla että voit paremmin! Sehän on tärkeintä, että viihtyy kehossaan, oli se minkä kokoinen tahansa.
Olen 32-vuotias ja inhonnut vatsaani varmasti yli 20 vuotta. Eikä sillä ollut mitään väliä vaikka olin nuorempana laihempi kuin nyt, inhosin vatsaani silloinkin. Aina olen ollut normaalipainoinen, mutta silti epävarma kehostani. Toki iän ja äitiyden myötä olen myös armollisempi itselleni, mutta olen silti ajatellut nyt tehdä vatsalleni jotain sen sijaan että valitan siitä. Mitä ajanhukkaa valittaa vatsastaan, kuinka monta vatsalihastreeniä olisinkaan sillä ajalla tehnyt?!
Rentouttavaa kesän jatkoa!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos samoin sinulle ja hyvää oloa omassa kropassa <3

Maalia (Ei varmistettu)

Paino on yleensä ongelma (ainakin muiden ihmisten mielestä) niille, joilla sitä on liikaa. Alipaino on kai usein tavoiteltavampi asia kuin ylipaino :D. En ole sinussa isoa muutosta huomannut, ehkä pientä hehkua kasvoilla enemmän :). Alipainoisilla on omat terveydelliset ongelmat, joten hyvä, jos olet saanut painoa ylös. Kuvista päätellen ei kyllä paljon yli viittä kiloa :). Yksi kilo vastaa muuten suunnilleen yhtä senttiä vartalon ympärysmitoissa, eli 5 kg on 5 cm lisää :). En tosin tiedä, miten hyvin tämä periaate pätee noin laihoille kuin sinä.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Hauskaa tietoa. Tuo 5 senttiä ja 5 kiloa on varmasti kohdallani aika totta!

Ansku (Ei varmistettu) http://www.peaceandstyle.fi

Joo, mun mielestä se on yksi parhaita oivalluksia. Itseään pitää oppia rakastamaan sellaisena kuin on, ja lähtökohtaisesti ryhtyä pitämään hyvinvoinnistaan parempaa huolta. Kyllä se painokin sieltä sitten asettuu oikeisiin uomiin, keho kun tykkää hakeutua tasapainoon :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Niin se on, kaunotar!

ulla (Ei varmistettu)

Ouh,, puhut kuin minun suulla. Avain , siis aivan samoja ajatuksia olen käynyt läpi. Ja nyt kesän aikana olen saanut kiloja lisää lkiian laihaan olemukseeni. Ja olen huomannut, että en ole asiaa stressannut kuin joskus olisin. :) Tuntuu hyvälle antaa periksi ja nostaa painoa :D Kun liikkuu kuitenkin paljon ja syö terveellisesti , tuntuu hyvälle !!!! :) Sekä nykyään se laihuuden ihannointi onkin mennyttä, onneksi.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Onneksi tosiaan. Ihanaa, että terveemmät tuulet jylläävät. Kivaa loppukesää!

elle (Ei varmistettu)

Todella hyvä kirjoitus! Olen kyllä huomannut uusista kuvista, että näytät niin hyvinvoivalta, onnelliselta ja oikein hehkut kauneutta! Painolukemia tärkeämpää on varmasti oma hyvä olo.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Niin se todella on. Kiitos kauniista sanoista <3

Malla (Ei varmistettu)

Hui! Kuulostaapa tosi alhaiselta tuo kevään painosi tai ainakin siihen verrattuna että oon aina pitänyt sua kuvista päätellen suht pitkänä tai ainakin selkeesti yli 170cm? Mutta samaa mieltä edellisten kanssa että oot selkeesti kesän myötä "puhjennut kukkaan" :) Kivaa kesän jatkoa ja kiitos kivasta blogista!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

No en nyt sentään. Vain tämmöinen 165 senttiä pitkä tappi :)

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.