Meidän uudet ja vanhat jouluperinteet

Kolmistaan

Niin kauan kun muistan, on meidän perheen jouluaatto edennyt aina samalla tavalla. Aamulla ja aamupäivällä on katsottu tv:n jouluohjelmia ja valmisteltu illan ruokia. Koko hommaan olennaisena on kuulunut myös se, että aamulla on herätty leivinuunista tulevaan tuoksuun. Meillä kinkku paistetaan aina aattoa edeltävänä yönä leivinuunissa. Täydelliseksi eli aivan todella ylikypsäksi.

Puolen päivän aikaan syödään riisipuuro. Kun mummoni vielä eli ja asui lapsuudenkodissani, hän keitti puuron meille. Hänen viimeisinä vuosinaan puuro vietiin mummolla ja viime joulu oli ensimmäinen ilman mummoa ja mummon kanssa syötyä puuroa. Puuroperinne silti jäi. Lapsena inhosin sekametelisoppaa, mutta aikuisena olen syönyt aina (vähintään) kaksi annosta: Toisen kaneli-sokerilla ja maidolla. Toinen sekametelisopalla.

Hankasalmella on perhekirkko jouluaattona kolmelta, ja se on paikka, jonne menemme aina yleensä koko sakilla. Joulukirkko on se hetki aatossa, josta alkaa minulla todellinen joulufiilis. Kirkon jälkeen käymme haudoilla ja sitten onkin jo joulusaunan vuoro.

Kun koko sakki – jossa nykyisin meneekin jo aikaa – on saunonut, syödään. Pitkän kaavan mukaan, perinteisiä ja ei-niin-perinteisiä ruokia.

Vaikka F ei enää uskokaan joulupukkiin, tulee meille joulupukki vuodesta toiseen. Ennen F avasi omat lahjansa ensin ja meni sitten nukkumaan leikkien jälkeen. Me aikuiset avasimme omat pakettimme vasta tämän jälkeen. Ehdotin kuitenkin, että tänä vuonna aikuisetkin avaisivat paketit F:n kanssa yhdessä. F on jo sen verran iso, että jaksaa jo valvoa. Sitä paitsi pitkällä lomalla unirytmi saakin hieman siirtyä eteenpäin.

Meidän perheessä lahjat avataan aina ringissä niin, että jokainen avaa pakettinsa omalla vuorollaan, toisten katsellessa. Tämä on minusta ainoa oikea tapa, koska silloin ehtii nähdä muidenkin lahjat ja toisaalta saa nähdä lahjansaajan riemun.

Huomenna meidän elämään tulee edellisten joulujen perinteiden lisäksi uusi perinne. Tai no eipä sitä voi vielä tietää, onko kyseessä perinne vai vaan tämän joulun juttu, mutta joka tapauksessa huomiseen jouluaattomme kuuluu myös road trip. Hyppään nimittäin aamulla aikaisin ystäväni kyytiin täältä Helsingistä, F poimitaan matkaan Lahden kohdalta ja siitä me sitten matkaamme kohti Keski-Suomea niin, että olemme perheeni luona jo ennen puolta päivää.

Ja tiedättekö mitä? Odotan niin kovasti jo huomista. Matkaa halki Suomen ja ennen kaikkea koko perheen näkemistä. Tämä on ensimmäinen joulu, jolloin molemmat siskojeni tulevista aviomiehistäkin tulevat meille aatoksi.

Millaisia joulusuunnitelmia ja -perinteitä teillä on?

Polarn O Pyretin lahjakortin voitti muuten Hailey (19.12.2016 20:36). Ottaisitko minuun yhteyttä sähköpostin kautta, kiitos?

-Karoliina-

Share

Kommentit

Syksylintu (Ei varmistettu)

Hauskaa, meillä on ihan sama kaava aattoomme ollut lapsesta saakka, ilman siis tuota road trippiä :). Miten hassua, ihan samanlainen ohjelma: avataan myös lahjat ringissä, koska se on tosiaan ainoa oikea tapa!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Aikamoinen sattuma, koska tuntuu, että vaikka jokaisella on se oma ja ainoa tapa viettää joulu, tuntuu se silti olevan jokaisessa perheessä vähän erilainen! 

Joulufiilis (Ei varmistettu)

Ihan must juttu joka aattona on katsoa TV:sta Lumiukko. Se vaan tuo joulufiiliksen <3 Ja se on aina yhtä ihana pätkä 10-vuotiaana tai näin kolmekymppisenä.
Ihanaa joulua teille!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Todellakin on. Varsinkin kohta, jossa biisi alkaa ja lumiukko lähtee lentoon <3

Ennasku (Ei varmistettu)

Miksi 6v F ei usko enää pukkiin? Kovin on pieni menettämään joulun taian :) Meillä tulee 11v ensimmäinen joulu kun puhutaan lahjoista vanhempien, kummien ja isovanhempien hankkimana. 10v ei enää uskonut muttei vielä ääneen lahjojen hankinnoista puhuttu.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua perheellesi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Joulun taika ei tule joulupukista vaan ihan muista asioista. Ainakin minun mielestäni. Vaikka en uskonnollinen sen enempää olekaan, mutta mielestäni kannattaa edes jouluna miettiä joulun sanomaa eli toisia ihmisiä ja sitä, mitä heidän hyväkseen voi tehdä. Myös sitä, kuinka pienistä aineksista voi rakentaa elämään onnea ja tyytyväisyyttä. Sen jos pystyy löytämään se on taikaa se, myös lapselle ja lapsen elämään. Siihen kannattaa pyrkiä.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ai miksi ei usko? Vaikea sanoa. Mutta kun lapsi itse hiffaa ja tajuaa asian. Kysyy vielä sitä, olisi minusta törkeää "jatkaa valhetta". 

Kivaa joulua teillekin näin jälkikäteisesti :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on kyllä kolmevuotiaskin ollut jouluostoksilla mukana ja askarrellut itse lahjat kaikille lähimmille. Suurin osa lahjoista tulee ihan nimillä. Puhumme kyllä tonttuilusta jouluvalmistelujen yhteydessä, mutta taika luodaan itse tai syntyy omista ja perheen yhteisistä ponnisteluista. Näin en ole aikuisenakaan menettänyt uskoani jouluun ja sen taikaan. Lapsi kyllä näkee tonttuja hyörimässä nurkissa ja kyselee pukista, emme murskaa hänen omia kuvitelmiaan, muttemme myöskään syötä valheita. Omalla äidilläni oli sama linja, ja niinpä minullakaan ei koskaan tullut sellaista pettymystä, että eikö pukkia olekaan. Ja edelleen uskon siihen hyvyyteen, rakkauteen, jakamiseen ja antamiseen, ydinasioiden ääreen pysähtymiseen.

Satui (Ei varmistettu)

Toisen ainoa oikea on toiselle never. Nimittäin lahjojen avaaminen vuorotellen ringissä toisten katsellessa tuntuu omasta mielestäni taas niin väärältä ja vaivaannutavalta :D hrr! Onneksi meillä avataan sitä mukaa kun lahjoja jaetaan ja lopuksi kysellään mitä muille tuli. Kukin tavallaan :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Juurikin niin <3

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.