Mikä #metoo -hypessä meni pieleen?

Kolmistaan

Parin viikon ajan media on ollut täynnä #metoo-teemaisia juttuja, sydäntä riistäviä tositarinoita ja tärkeää puhetta seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä. Olen ihaillen katsonut kaikkia niitä, jotka ovat rohkeasti uskaltaneet tuoda oman kipeän tarinansa kaikkien nähtäväksi, kuultavaksi ja luettavaksi. He ovat tehneet sen yhteisen hyvän vuoksi: Hypänneet oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta tärkeä asia saisi näkyvyyttä.

Samalla, kun arvostan jokaista tarinan kertovaa henkilöä ja #metoo-tukensa antanutta, olen ollut yhtä aikaa kummissani. Kauan myös mietin, saanko sanoa tällaiset ajatukseni ääneen. Mutta koska tämä asia on vaivannut minua nyt jo tovin, päätin, että ehkä yritän pukea omat ajatukseni sanoiksi. Tässä on kyllä sama ansa, kun maahanmuuttopolitiikasta puhuessa, jossa leimautuminen puolesta ja vastaan tapahtuu, vaikkei tosielämän rajat olekaan mustavalkoisia. Kirjoitanpa silti. 

Samalla, kun netti täyttyi #metoo-kuvista, olin järkyttynyt siitä, kuinka moni nainen olikaan kokenut elämässään seksuaalista häirintää. Koska ihan joka ikinen kerta on yksinkertaisesti vaan liikaa! Mutta kun aloin miettiä, olenko itse kokenut jotain #metoo-lauseelle oikeuttavaa, päädyin tulokseen, etten. Onneksi.

Selitänpä asiaa vähän tarkemmin. Minusta nimittäin #metoo-kampanjassa – niin hyvää kuin se tarkoittaakin – ovat menneet lievät ja vakavat asiat todella pahasti sekaisin. Eikä se ole ainakaan omiaan nostamaan kaltoinkohdeltujen naisten asemaa!

Kyllä minullekin on joskus huutanut mies kadulla perään. Tytötellyt töissä, ehdottanut suoraa actionia kesken baari-illan tai kommentoinut kroppani muotoja. Minä kuitenkin koen, ettei minua ole varsinaisesti koskaan seksuaalisesti häiritty. Tiedän, että moni saattaa nyt ajatella, että nuohan juuri ovat häirintää. Että minähän en ole vain ymmärtänyt, mitä on kyse. Vaikka olenkin rekisteröinyt tapaukset, eikä ne kivalle ole tietysti tuntuneet, en koe, että niitä voisi mitenkään rinnastaa asioihin, joita monille muille naisille tapahtuu. Ne ovat ehkä huonoa käytöstä, törpöilyä, mutta ei sellaista, jossa olisi menty ihon (tai paidan) alle. Koenkin, ettei minulla ole oikeutta huudella metoota näillä näytöillä. 

Minulla on ystäviä, joita on käytetty ihan oikeasti – fyysisesti ja traumat jättäen – seksuaalisesti hyväksi niin lapsena kuin aikuisenakin. Raiskattu. Koskettu vääriin paikkoihin. Pakotettu ja peloteltu. Minusta se, että joku on kommentoinut peppuani, on yksi kärpäsen kakka tämmöisten karmeuksien rinnalla. Siksi koenkin, että jos jokaisesta huutelusta tai väärästä katseesta alettaisiin #metoo-hengessä uhriutumaan, halventaisi se kaikki ne, jotka ovat kokeneet ihan aitoja hirveyksiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä.

Me ihmiset olemme niin helposti virran mukana meneviä. Hyvässä ja pahassa. Somessa leviää kampanjat ja kuvat aina kulloisenkin puheenaineen mukaan. Milloin annetaan tukea Pariisille, milloin rintasyövälle, milloin tytöille. Kaikki tuollainen positiivinen kollektiivisuus on tietysti upeaa, mutta sillä on  – kuten minusta #metoo-kampanja osoitti – myös varjopuolensa. Tällaisten somekohujen myötä on helppo uhriutua ja suurennella omat asiansa. Voin vaan kuvitella, millainen olo itselleni tulisi, jos olisin kokenut esimerkiksi raiskauksen ja joku tulisi tekemään itsestään kanssasisartani sillä perustella, että olisi kuullut bussissa lausahduksen: ”mitäs tyttö?”*.

Jotenkin vähän säälittää miehet – jopa näin ultimatefeministinä –  koko tämän keissin keskellä. Koska vaikka kuinka puhutaan ihmisistä, onhan tästä tullut väkisinkin nais-miesasettelu. Jokainen seksuaalinen häirintä on liikaa ja tuomittavaa. Mutta pelkään, että juuri kun miehet – ne normaalit ja naista kunnioittavat – on saatu edes vähän puhumaan ja pussaamaan, vie yltiövarovaisuus taas ihmisiä kauemmas toisistaan.

Yhteenveto. Ihanaa, tärkeää ja pakollista, että vaikeista asioista puhutaan. Jokaisen ihmisen subjektiinen kokemus on arvokas, eikä koskaan tiedä, millainen kosketus tai sana jättää toiseen ihmiseen arven. Silti toivon, että asiat säilyisivät – myös niillä hurjilla facebook-kanavilla – perspektiivissä. Koska faktahan – ainakin minun maailmankuvassani – on se, että maailma on pullollaan hyviä ja ihania ihmisiä, jotka halaavat, hymyilevät ja juttelet – jopa flirttailevat – ilman tarkoitusta loukata tai alistaa. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: Takki, Lindex // mekko, Noisy May

*Keskustelu eräästä Facebook-ryhmästä, jossa kiisteltiin , oliko bussissa lausuttu "Mitäs tyttö?" seksuaalista häirintää vai ei. 

Share

Kommentit

Ymmärrän osittain ajatuksesi kirjoituksen takana. Kuitenkin ajattelen, ettei toisen kokemus seksuaalisesta häirinnästä ole millään tavalla pois toiselta. Jokaisen kokemus on subjektiivinen ja kuten mainitsitkin koskaan ei voi tietää, mikä on toiselle liikaa. Lähtökohtaisesti kaikki häirintä ja ahdistelu on väärin ja loukkaa toisen yksityisyyttä/koskemattomuutta. Subjektiivisten kokemusten vähättely nostaa kynnystä puhua siitä, mikä ei itselle ole okei. Itse koen kaikenlaiset huutelut ja koskettelut erittäin tuomittavana ja halveksuttavana. Tälläiseen käytökseen alentuvat ihmiset voivat mennä itseensä ja pohtia, kuinka muita ihmisiä on sopivaa lähestyä. En siis näe, että tässä asiassa voi olla yltiövarovaisuutta. Mikäli toista ihmistä kunnioittava yksilö sattuu kuitenkin möläyttämään jotain typerää, voi tilanteen pyrkiä korjaamaan vilpittömällä anteeksipyynnöllä. En yleensä kommentoi yhteenkään blogiin, mutta tämä aihe on niin tärkeä, etten voinut jättää väliin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihana, kun kommentoit. Fiksuja ja viisaita ajatuksia. On ihan totta, kuten sanoit ja minäkin sanoin, että kokemukset ovat jokaisen henkilökohtaisia. Ja juuri oikein, että otit anteeksipyynnön tähän mukaan. Kaikkea ei tietenkään voi pyytää ja saada anteeksi, mutta ehkäpä juuri ne lievemmät tapaukset sentään. Ihminen on erehtyvä.  

Mielestäni eräässä toisessa blogissa nimimerkki Liisa oli kommentoinut samanlaista "epäsuosittua" mielipidettä niin, että se sopii myös sinun postauksen kommentiksi:

On hyvä, että tätä me too -ilmiötä tarkastellaan eri kanteilta, mutta kaikista ajatuksistasi en saanut kiinni. Pohjimmiltaan “me too” tuo ihmisten näkyville patriarkaattia ja kuinka syvällä se istuu kulttuurissamme, jossa naisia kohdellaan usein eriarvoisesti miehiin verrattuna. Kohtelun tavoitteena ei todellakaan aina ole “päästä pukille” häirinnän kohteen kanssa, vaan yhtä usein nöyryyttää naista, “put her in her place”, muistuttaa, että hän on (valtaa käyttävien kanssa) eri sukupuolta. Olen itse miesvaltaisella alalla ja lopen kyllästynyt tytöttelyyn ja jatkuvaan kyseenalaistamiseen, jota kohtaan miehiltä sukupuoleni vuoksi – vaikkei se aina ole edes pahantahtoista, juuri siksi tämä kampanja onkin niin tärkeä! En ehkä itsekään kutsuisi sitä aina seksuaaliseksi ahdisteluksi, noissa tilanteissa vierastan sinun laillasi tuota ilmaisua. Mutta se on sukupuoleen liittyvää vallankäyttöä ja alistamista, aivan perseestä siis ja lopulta ahdistelu sopiikin siihen termiksi.

Selkeää seksuaalista ahdistelua olen kohdannut pilvin pimein; laillasi minua on lääpitty baarissa ja mies on teininä seurannut kaupassa ja hönkinyt takanani, mukavan oloinen mies ei halunnutkaan aamukasilta kysyä reittiä vaan näyttää minulle vehkeensä, lista on pitkä. Nämä ovat seksuaalista ahdistelua, vaikkei ne minua jaksaneet juuri hetkauttaa hetkellistä harmitusta enempää. Se, että en ollut paskana näiden juttujen takia, ei tarkoita, etteivät ne olleet seksuaalista ahdistelua, sillä niissä rikottiin seksuaalista koskemattomuuttani (/reviiriäni/rauhaani). Ei näiden takia tarvitse olla hajalla ja “uhriutua” kampanjan takia, vaan voi myös neutraalisti tuoda esille, että tällaista tapahtuu. Sen avulla patriarkaatti voi kaatua ja todellinen tasa-arvo joskus olla mahdollista. En voi päättää puolestasi, mitä termejä mistäkin tilanteesta pitäisi käyttää ja miten niihin tulisi suhtautua, mutta pidän itseäni onnekkaana, ettei minua ole esim. koskaan huumattu baarissa ja hämärinä muistikuvinani yöstä olisi ollut, että miesjoukko olisi taluttanut minua jonnekin. Kyllä sellaisessa tilanteessakin rikotaan toisen koskemattomuutta aika rankasti. Olen pahoillani kaikille seksuaalista ahdistelua häirintää kokeneille, niillekin, ketkä eivät ole itse pahoillaan niistä tilanteista. Niistä pitää kuitenkin puhua, jotta ne saataisiin loppumaan.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä olen sun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tuollaiset mainitsemaise tilanteet ovat pahimman luokan seksuaalista häirintää. Karmeaa toimintaa! Joista olen pahoillani, kuten ehkä viittasit, etten olisi. Minusta on vähän hassua, että tässä luodaan, kuten jo arvasin, vastakkainasettelu. Kun kritisoi OSASTA tästä kampanjasta, saa leiman, että naureskelee raiskauksille ja antaa hyväksynnän häirinnälle. Niinhän se ei ole. 

Haluan tuoda esille sen, että on olemassa - kuten ihan faktallisesti vaikka lain edessä olisi - eriasteisia tapauksia. Joista ne lievimmät voi helposti olla juurikin kuten sanoit, miesten ajattelemattomuutta. Ei edes läheskään aina tahallista put her in her place -ajattelua. 

Mutta kaikki ihmisten välinen kommunikattio, joka satuttaa henkisesti tai fyysisesti, tulee tietysti muuttaa. Ja siitä lisätä. Uskon, että moni "vahingossa" törppöillyt mies on nyt herännyt. Joka on hyvä juttu. Mutta uskon myös, että  turhakin varvoaisuus on lisääntynyt! 

Mia K.
Voi taivas

Komppaan pitkälti.

Itselläni on ihan raiskauksesta hyväksikäyttöön. 

Mutta tiedän myös naisia jotka tekevät nuorille pojille ja yms alaikäisille samaa mitä miehet naisille. Niistä puhutaan vielä vähemmän.

 

mystery
Vision One

Musta tää mielipide on vaan todella huolestuttava, koska se kertoo siitä että nuo kuvailemasi teot ovat normalisoituneet / normalisoitumassa sellaisiksi, ettei niitä enää pidetä seksuaalisena häirintänä. Mutta vaikka ne ei olisi sua häirinneet, niin kyllä, ne ovat seksuaalista häirintää.

Tuntuu vähän siltä että tälläiset "normaalit ja jokapäiväiset" ahdistelut eivät saisi olla samassa kategoriassa "harvinaisen" ja hirveän raiskauksen kanssa. Mutta kyllä ne on, molemmat samalla tavalla väärin.

"Tällaisten somekohujen myötä on helppo uhriutua ja suurennella omat asiansa. "

Tää taas on ihan vaan törkeästi ja loukkaavasti sanottu. Ensinnäkään, tämä ei ole "somekohu" vaan ahdistelua vastustava kampanja. Ja mun mielestä pienikin viittaus siihen että joku nainen olisi valehdellut kokemuksensa isommaksi vie vaan voimaa koko asialta. Uskotko ihan oikeasti että joku tarinansa jakajista on tehnyt näin? Ajattelisitko että esimerkiksi oma siskosi tai muuten läheinen ihminen tekisi näin ihan vain huvikseen?

Anteeksi kärkäs kommentti, tää teksti sai mut vaan vihaiseksi.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä en usko, että raiskaukset ovat harvinaisia. Valitettavasti. En ajattele niiden olevan mitenkään marginaalissa, vaikka onneksi niitä uskoisin tapahtuvan silti vähemmän kuin vaikka huutelua kadulla. 

Mutta samalla kun sanotaan, että jokaisella on oikeus omaan subjektiiviseen kokemukseensa, tuomitaan se, että minun subjektiivinen kokemukseni on se,etten ole häiriintynyt erityisesti ko.tapauksista. Jostain rankemmista varmasti olisin! 

Mä en usko, että kukaan jakaa tarinaan valehdellen. Ja en ole niin myöskään tekstissäni millään tavalla viitannut,  vai kuinka? 

mystery
Vision One

"Mä en usko, että raiskaukset ovat harvinaisia. Valitettavasti"

Kannattaisiko sitten olla dissaamatta tätä kampanjaa ja nimittelemättä sitä somehypeksi?

"tuomitaan se, että minun subjektiivinen kokemukseni on se,etten ole häiriintynyt erityisesti ko.tapauksista."

Sanoin että jos sä et koe jotain häirintänä, ei se tarkoita etteikö se sitä olisi. Ihme että vedät tän nyt jotenkin tuomitsevaksi. 

"Mä en usko, että kukaan jakaa tarinaan valehdellen. Ja en ole niin myöskään tekstissäni millään tavalla viitannut,  vai kuinka?"

Miksi sitten kirjoitit tämän lauseen? "Tällaisten somekohujen myötä on helppo uhriutua ja suurennella omat asiansa. "  Voitko vastata siihen?         Ootko ihan varma siitä mitä kirjoittamasi lauseet tarkoittaa? Koska jos et muka tohon millään tavalla viitannut, kannattaisi varmaan valita sanat aika eri tavalla, eikö totta? :D  Mutta ihan oikeasti haluaisin kuulla , mitä tuolla lauseella tarkoitit. Uhriutuminen ja suurentelu on aika kovia, ja törkeitä syytöksiä uhrien suuntaan. Tollasta en haluaisi kenenkään naisen, varsinkaan feministin puhua, ihan uskomatonta.

Samat ajatukset oli minullakin kun mietin laitanko päivityksen tuolla me too-tekstillä. Kyllä, olen kuullut huutelua ja saanut suoria ehdotuksia yms. Mutta kun aloin miettimään niin kaikki nuo on voinut sivuuttaa pelkällä olan kohautuksella ja jättää aivan omaan arvoonsa,mistään ei ole jäänyt traumoja tai pahoja muistoja, missään tilanteessa noista en ole kokenut pelkoa tai kipua...jätin tekstin laittamatta.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Tämä on juuri sitä, että jokainen meistä kokee samatkin tilanteet eri tavalla! 

Yhdyn täysin edeltäviin kommentteihin. Tosi surullista, että koet voivasi sanoa jonkun "suurentelevan" kokemaansa seksuaalista häirintää. Kaikki seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on väärin, oli kyse minkälaisesta teosta tahansa, eikä kellään ole oikeutta mitätöidä tai vähätellä toisen kokemuksia. Tämä teksti teki mut tosi vihaiseksi. Ihmeellistä, että feministinä voit ajatella noin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä ennemminkin koen niin, että en halua, että karmeat kokemukset halventuvat. Itse asiassa en ole julkisuudessa lukenut yhtään niin kauheaa tarinaa, jotka tosielämässä tiedän tapahtuneen. Ne asiat ovat edelleen tabu, josta vaietaan, enkä usko, että tämä kamppis saa heidän suutaan auki. Päinvastoin. 

Mitä Karoliina haluat siis viestiä tällä tekstillä, se ihan auennut? Sitä että olet vahva nainen?

Tuli jotenkin hirmuisen ristiriitainen olo. Muutama viikko vielä korostit somessa sitä, kuinka kaikilla pitäisi olla yksi homokaveri joka voi ottaa pyllystä kuvia, ja selitit että olisi epämukavaa jos kyseessä olisi ollut hetero.

Sitten luen tämä postauksen. En oikein tiedä mitä ajatella ja mitä mieltä olet mistäkin oikeasti. Tällä postauksella valitettavasti vähän vähättelet muiden tuntemuksia. Se että jotakuta muuta ei loukkaisi tytöttely tai vislailu, ei kuitenkaa poista niitä tunteita joita nämä asiat synnyttivät.

Asuessani ulkomailla, välttelin iltaisin liikkumista kaupungilla. Silloin miehet huutelivat perään ja vaikkei minua raiskattukkaan, ahdisti minua silti. Mietin miksi laitoinkaan nämä kivat istuvat farkut, täytyypä ensikerralla laittaa collegehousut. Jo se, että joku tuntematon ihminen saa aikaiseksi sen, että rajoitan omaa normaalia käyttäytymistä ei ole ok. Minusta niin raiskaus kuin tälläinenkin esimerkki, kuuluvat molemmat metoo-kampanjaan, ilman että tarvitsee lähteä erittelemään. Että kenen kokemus meni nyt pieleen, ja kenen tarina ansaitsee metoo hästägin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä en usko, että se, etten olen itse kokenut nuo tilanteet "kevyesti", olisi missään nimessä vahvuutta. Ennemminkin kai persoonallisuuden piirre tai se, etten ole onneksi kokenut noissa tilanteissa syystä tai toisesta todellista uhkaa. 

Mä en tajua missään nimessä tämän hetero-homoasian, joka itselleni ja sille koko hetero-homojengille ympärilläni on aivan yhdentekevä, liittyy asiaan. 

Mä olen todella pahoillani, miten kurjan kohtelun uhriksi olet joutunut. Tilanne on eittämättä ollut ahdistava! 

Kyllä Karoliina, juuri siinä missä painotit ettet ole ymmärtänyt asiaa väärin, totuus on että olet. Seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit on määritelty nykyään lailla. Se, että jotakuta seksuaalisesti häiritään ei poista sitä että jotakuta saatetaan käyttää seksuaalisesti hyväksi, pahoinpidellä, raiskata tai että heille tehdään muita toisen henkilökohtaisen koskemattomuuden rikkovia tekoja.

Se, että joku joutuu raiskauksen uhriksi ei tee seksuaalista häirintää kokevan ihmisen kokemuksesta yhtään vähempiarvoista. Mielestäni sinä taas tekstilläsi tahattomasti taikka tahallaan vähättelet seksuaalisen häirinnän uhreja. Teet siitä normia. "Eihän sillä nyt niin väliä ole jos joku vähän pyllylle läppäisee tai kommentoi muotoja, kun kuitenkin joku toinen on raiskattu." Asetat erilaiset ja (lain mukaan) eri tekomuodot johonkin mittariin keskenään. Siksi laissa on erilaisia tekomuotoja. Myös seksuaalinen häirintä on rikos, siinä missä pakottaminen seksiin.

Vähättelyn ilmapiirin ylläpidosta ei hyödy kukaan. Eivät ne naiset, jotka edes ajattelivat #metoo tai #itwasme, eivätkä ne miehet, jotka alkoivat pohtimaan asiaa ja tulivat tulokseen #metoo ja/tai #itwasme.

Miten mikään tällainen asia voi muuttua, jos sen antaa juurtua niin pahasti omaan ajatusmaailmaan, vailla pohdintaa, että on valmis vähättelemään satojen, tuhansien, satojen tuhansien ja yli kokemuksia?

Kehottaisin pohtimaan vielä, vaikka yritän ymmärtää mitä tekstilläsi tarkoitit.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ymmärrän pointtisi. Ja tuo #itwasme -oli muuten loistava vastine ja yhteisöllisyyden luoja. 

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että en voi ajatella kokeneeni yhtä kauheita asioita kuin vaikka raiskatut ystäväni. Ja uskon, että näissä lievissä tapauksissa on enemmän juuri tulinnallisia sävyjä. Kaikki riippuu kontekstista/ihmisistä ja heidän historiastaan/ yhteiskunnan tilasta jne. 

Piilo

"Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että en voi ajatella kokeneeni yhtä kauheita asioita kuin vaikka raiskatut ystäväni. "

Raiskaus on kamala asia, mutta ei se tee muista, lievemmistä seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan teoista yhään sen vähemmän kauheita, subjektiivisia kokemuksia niitä kokeneille. Sun vertauksesi on vähän sama, kuin jos sulle sanottaisiin, että eihän nyt IBS ole juttu eikä mikään, mitä sä siitä meuhkaat, joillain on hei suolistosyöpä, se on paljon kamalampi asia. Se, että on pahempiakin asioita, ei tee vähemmän pahoista asioista hyviä.
 

"Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että en voi ajatella kokeneeni yhtä kauheita asioita kuin vaikka raiskatut ystäväni. Ja uskon, että näissä lievissä tapauksissa on enemmän juuri tulinnallisia sävyjä."

Sinäpä sen sanoit. Ei sinun tarvitsekaan ajatella. Ne ovat täysin eri asioita. Sinun ystäväsi, jotka ovat valitettavasti joutuneet raiskauksen uhreiksi, ovat joutuneet rikoksen uhreiksi. Se tyyppi, jonka pyllyä mies on "leikillään" läppäissyt ilman kyseisen henkilön lupaa, on myös joutunut rikoksen uhriksi, mikäli kokee tämän teon loukanneen hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Kehottaisin edelleen tutustumaan muun muassa seksuaalista ahdistelua koskevaan Suomen rikoslain pykälään. Siinä suuri painoarvo on uhrin kokemuksella. Ja vaikka teko ei olisi laiton, onko se siltikään yhtään vähemmän väärin mikäli uhri kokee itsemääräämisoikeuttaan ja henkiläkohtaista vapauttaan loukatun?

Miksi koet tarpeelliseksi rinnastaa raiskauksen ja seksuaalisen häirinnän? Etkö koe, että tällaisen ihmisten "omaan tilaan" oikeudetta kajoamisen normalisoitumisen kulttuuria tulisi tuoda esiin kaikessa sen karuudessa ja vääryydessä? Miten mielestäsi asiaan tulisi puuttua? Tekstisi perusteella ei mitenkään, koska jollain muulla on aina asiat huonommin.

Olen istunut nyt muutaman päivän kommenttini päällä, kun ristiriita Karoliinan kirjoituksen ja oman kokemuksen #metoo-kamppiksesta välillä on niin valtava. Mun mielestä on mieletöntä, kuinka naiset ovat esim Weinsteinin tapauksissa tulleet esiin niin eripäistä spektriä olevilla tarinoilla. Kyse on kuitenkin koko ajan ollut samasta ilmiöstä ja ihmisestä. Samalla olen tajunnut, että itse työnantajani taholta 21-22-vuotiaana kokemani seksuaalinen häirintä ei ollutkaan ainutkertaista ja omaa syytäni, kun tyhmänä suostuin hänen hotellihuoneeseensa. Tapahtumista on kymmenen vuotta, enkä edes terapiassa pystynyt kertomaan kaikkia yksityiskohtia häpeän vuoksi. Vasta nyt olen lukenut niin useita lähes identtisiä kertomuksia, että häpeä on poistunut. Jos olisin tiennyt tuolloin, mitä tiedän nyt, en ehkä olisi ollut niin helppo uhri tai ainakin toipuminen olisi ollut helpompaa. 

Lisäksi jo lukiolaisena jouduin koulukaverin kotibileissä sammuneena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, en usko edelleenkään, että minua hyväksikäyttänyt kaverini koki tekevänsä mitään väärää. Tuostakin pystyin puhumaan vasta vuosia myöhemmin kenellekään, koska häpesin, ensin, että olin joutunut koko tilanteeseen ja sitten, etten ollut tehnyt mitään. Järkeilin myös, että tapahtunut oli vähäpätöistä OIKEISIIN raiskauksiin verrattuna. Ehkä kuitenkin kynnys tulla esiin ja puuttua kaikkeen häirintään ja väkivaltaan olisi pienempi, jos esimerkkejä tapauksista, jotka eivät ole johtaneet UHRIN elämän pilalle menemiseen, olisi enemmän.

 

 

Nyt täytyy ärähtää. Seksuaalinen häirintä tapahtuu skaalalla eikä kukaan voi määrittää millainen teko on pahin. Raiskauksia on eritasoisia. Semmoinen seksi mihin on "suostunut" (esim. lähes tiedottoman kännissä) voi olla traumaattista, vaikka se ei raiskauksen määritelmää täysin täyttäisikään. Hienoa että sua ei haittaa jos joku joskus huutanut kadulla. Voin kertoa että esim täällä Briteissä se että olet nuori nainen ja urheilet tarkoittaa että joka helkkarin kerta kun lähdet lenkille niin kuulet n. 10 pubin edustalta huutoja. Autoja jotka pysähtyy ja ajaa hitaasti vieressä, kännisiä miesjoukkoja jotka lähtee hölkkäileen perään, joku joka tarrraa takapuoleen. Kolme neljä kertaa viikossa, vuosien ajan. En tiedä onko tää joku sukupolvikysymys, koska näin muutaman päivän ajan olen nähnyt tämmöstä seksuaalinen häirintä apologismia aika monelta 30-veen muolemmilta puolilta. Mitä nuorempia tyypit ovat, sitä jyrkemmin sekä tytöt että pojat jotka tunnen on häirinneet tämän kaiken. Kun mun päälle viime viikolla hyppäsi känninen teinipoika kun olin lenkkeilemässä tyttöjen kanssa, poika joka ei edes tarrannut takapuoleen vaan veti vaan ponnarista, niin se oli kyllä mun poikaystävä joka mulle sanoi että sun pitää mennä poliisille ja ilmottaa eikä vaan ärjytä kaiken maailman idiooteista. Koska että vaan ärsyynyn siitä että jotkut teinipojat näkee olevan urheilevien nuorien tyttöjen häirinnän olevan ok niin ei ole ok, se on asia mikä pitää muuttaa. Ja voin luvata että omalla poikaystävälläni eikä kelään pojalla jonka tunnen ole ollut kyllä minkäänlaisia ongelmia puhua ja pussata, koska voi tulla ehkä yllätyksenä mutta nykynuorilla on kyllä pojillakin aika selvänä se mikä on ok ja se mikä ei ole. Ja sen takia mun poikaystävä on ottanut oman pomonsa puhutteluun kun tämä kännisenä alkoi iskeä mulle silmää ja jutut meni asiattomiksi, hän itse sanoi kännisille kavereilleen jotka kommentoi mun kehoa keskenään että jos tää on pelkkä kehu niin miksi ette sano tytölle suoraan. Seksuaalinen häirintä on häirintää, huolimatta siitä onko se omasta mielestäni ok vai ei. Mullekin on ok se että joku tönäisee mua, mutta se ei tarkoita että hvyäksyisin väkivaltaa kaikkia naisia kohtaan koska jotain naista se pienikin tönäisy voi haitata.Se että sua ei haittaa joku pieni kommentti tai törkyily tarkoittaa että olet aika helkkarin onnekas. Koska jotkut joutuu kestään niitä törkeilyjä joka ikinen päivä ja siinä alkaa vähän mennä hermo. Ja niin, se että ihmiset kuten raiskatut kaverini uskaltavat vihdoinkin puhua asioista ääneen koska tietävät että ihmiset ehkä ottaakin ne tosissaan ei ole mikään "hype".

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Sulla on fiksu ja rohkea poikaystävä. Sellainen, joka ymmärtää pointin! Se, mitä sä olet kokenut ei ole väärin. Mutta toistan varmaan itseäni, mutta se, miten me nämä asiat koetaan, on subjektiivista. Oli suhtautuminen raskaus tai kevyt, se ei ole väärin. 

Yleensä kirjoitat fiksuja juttuja, mutta nyt olen kanssasi eri linjoilla. Ensinnäkin, kuten monet jo totesivatkin, seksuaalinen häirintä on oma erillinen asiansa ja rikoksensa, seksuaalinen hyväksikäyttö taas omansa. Mielestäni kampanjan idea oli nimenomaan tuoda esille kuinka arkipäiväistä seksuaalinen häirintä todella on ja kuinka monia naisia se koskettaa. Mieheni esimerkiksi totesi, ettei kaikesta huolimatta ollut aiemmin todella ymmärtänyt, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Minusta kannattaisi miettiä, millaista viestiä annamme nuorille naisille. Kerrommeko tosiaan, ettei huuteluista ja kosketteluista kannata tehdä numeroa, koska on naisia, jotka ovat kohdanneet vielä pahempia asioita ja joutuneet esimerkiksi raiskatuiksi? Mitä haluaisit, että omalle tyttärellesi opetetaan? Mielestäni on erittäin tärkeää tehdä häirintä näkyväksi ja viestittää, ettei se todellakaan ole ok.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Opetan varmasti omaa tytärtäni, että kaikki tuollainen on väärin. Niin kuin onkin! 

Olen kuitenkin itse epävarma siitä, onko "mitä tyttö?" seksuaalista häirintää vai vaan huonoa käytöstä. Minusta seksuaalinen häirintä on vakava asia (ilman fyysisiä tekojakin), mutta termistöissä pitäisi minusta olla jotain variaatioita.

Olen hieman hämmentynyt virkkeestiä: "Yleensä kirjoitat fiksuja juttuja, mutta nyt olen kanssasi eri linjoilla.". Onko bloggaajalla fiksut jutut vain silloin, kun se on lukijansa kanssa tismalleen samaa mieltä? 

En tarkoittanut, että bloggaajan jutut on fiksuja vain silloin kun olen samaa mieltä. Olen monesti vähän eri mieltä joistain asioista, mutta yleensä olen ajatellut, että ajatuksesi ovat fiksuja ja kirjoitat niistä fiksusti. Nyt olen kuitenkin, kuten sanoin "eri linjoilla", eikä tämä teksti ollut omasta mielestäni ollenkaan fiksu enkä toivoisi, että kukaan pitää suunsa kiinni siksi, että jollekin muulle on tapahtunut vielä kamalampia asioita tai siinä pelossa, että joku leimaa sen somekohuksi. 

Tässä keskustelussa pitäisi erottaa kaksi eri termiä: seksuaalinen häirintä ja seksuaalinen väkivalta/hyväksikäyttö. Käsittääkseni #metoo oli kampanja seksuaalista häirintää vastaan, seksuaaliselle väkivallalle tarvitsisimme aivan oman kampanjan.

Ymmärrän kyllä, mitä haluat tekstilläsi sanoa. En minäkään häiriinny huuteluista tai ehdotteluista, kunhan ei käydä fyysisesti käsiksi. Häirinnässä on pohjimmiltaan kyse vallankäytöstä, enkä halua antaa häiritsijöille sitä valtaa, että he pääsevät vielä ajatuksiinikin vellomaan. En saa traumoja suorista ehdotuksista tms., mutta joku toinen voi kokea ne (esimerkiksi menneisyyden tapahtumista johtuen) paljon pahempina ja hänellä on siihen oikeus. Me olemme kaikki yksilöitä omine taustoinemme ja koemme asiat eri tavoin.

Jos ajattelemme, että joku toinen on varmasti kokenut jotain pahempaa ja ettei minulla ole siksi oikeus loukkaantua, niin... silloin meiltä viedään oikeus tunteisiin. Silloinhan emme saisi "valittaa" tai kärsiä mistään, koska aina jossakin on se, jolle on käynyt vielä pahemmin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Hyvin eritelty termit. Asia taitaa juuri olla noin!

Ja niin totta tuo pointti: Menneisyyden haamut laukaisevat monissa lievissäkin tapauksissa traumoja. Jos on kokenut joskus omien rajojen ylittelyä, on tietysti herkempi kaikelle sonnalle. 

 

mystery
Vision One

""Me too" (or "#MeToo") spread virally as a two-word hashtag used on social media in October 2017 to denounce sexual assault and harassment, in the wake of sexual misconduct allegations against Harvey Weinstein"

Kannattaa ottaa asioista selvää niin ei tarvii puhua sanoilla  kuten "käsittääkseni" ja sitten pitää sitä käsitystä oikeana :D Kampanjaan kuuluu siis sekä seksuaalinen häirintä että seksuaalinen hyväksikäyttö. . 

CougarWoman
CougarWoman

Yhdyn ylläoleviin kommentoijiin. Ja vaikka minutkin on raiskattu (#metoo), ei ne huutelut hyvistä tisseistä kadulla kuulosta yhtään sen kesymmiltä. Itseasiassa päinvastoin. Mä näen sen vähän niin, että "hyväksymällä" nuo tissihuutelut tai tytöttelyt (tai vähättelemällä niitä) vähän niin kuin silleen porttiteoriamaisesti voivat johtaa entistä härskimpään käytökseen; että kun tästä ei kerran ole mitään seurauksia (tai tämä tuntuu olevan ainakin hiljaisesti hyväksyttyä), niin kokeilenpa ensi kerralla käydä iholle. Tavallaan siis haetaan yhteiskunnan hyväksynnän rajoja.

Siksi on ihan helvetin tärkeää, että ns. jokatasoisesta seksuaalisesta häirinnästä nostetaan ihan v*tunmoinen haloo. Heti.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Olipa avartava kommentti! Kiitos, kun kirjoit sen <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Näinpä! Itsekään en vuosiin kehdannut ”valittaa” raiskauksista, koska ”joku on kuitenkin kokenut vielä kauheampaa” ja ”jos nyt tämmöisestä raiskauksesta nosta äläkän, niin kukaan ei ota niitä pahempia tapauksia tosissaan”.

Nykyään nostan saatananmoisen äläkän jokaisesta huutelusta ja läpsäyttelystä.

VilmaNurminen
Long Story Long

On hieman lyhytnäköistä laittaa subjektiivisia kokemuksia järjestykseen, kun kampanjan pointti on tuoda julki yleisesti ilmiön laajutta. Itseäni kampanjassa jäi kuitenkin mietityttämään se, että seksuaalista häirintää voi kokea ja nähdä missä vaan mikäli niin haluaa. Tällä en tarkoita, että kaikki on asenteesta kiinni ja että korvat pitäisi sulkea huutelulta vaan, että pelko lisää kokemusta seksuaalisesta häirinnästä ja tämä pelko myös rajoittaa elämää.
Esimerkki: Olin avaamassa alaovea ja hieman humalassa olevani naapurini jäi odottamaan oven avutumista taakseni. Näin oven ikkunan heijastuksesta, että hän katsoi takapuoltani. Menimme pieneen hissiin ja odotellessa hän nojautui minua kohti kysyäkseen miten päiväni on mennyt. Kun tulimme kerrokseeni, hän antoi tilaa astumalla hissistä pois ja pitämällä ovea auki.
Edellisen tilanteen voi kokea hyvin ahdistavana, mikäli ajattelee, mitä voisi käydä. Naapuri luultavasti kuitenkin humalastaan huolimatta yritti vain olla kohtelias. Seksuaalista häirintää ei tietenkään pidä sietää, mutta varmuuden vuoksi pelkääminen ei myöskään loppujen lopuksi vähennä sitä.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Juuri niin! Meidän oma kokemusmaailmamme ja historiamme muokkaa meitä tulkitsemaan tapahtumia. Ja koska elämässä pyörii ihmisiä eri historioilla, voi - suuntaan tai toiseen - tulla tulkintavirheitä. Joskus, kun hälytyskellojen tulisi soida, suhtautuu niihin liian kevyesti. Ja taas päinvastoin! 

Jenniemilia
Elämän kevät

Mielestäni tähän sopii kommentiksi myös katkelma tästä tekstistä.

 

https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2017/10/19/seksuaalinen-hairinta-on-pohjimmiltaan-henkista-kourintaa/

 

"Kun 19-kesäisenä työskentelin jäätelökioskilla, kohtasin säännöllisesti häirintää. Erityisen hyvin muistan viereisellä rakennustyömaalla työskentelevän miehen, joka kävi keväästä syksyyn asiakkaanani lähes päivittäin. Hän tuijotti hellittämättä, pöydästäänkin, mittaili päästä varpaisiin, ei laskenut katsetta sekunniksikaan. Heitteli härskiä läppää edessäni kavereilleen, kuten: ”Mites, laitetaanko vaimot vaihtoon?”

Minä oudosti vain hyväksyin tilanteen. Lakaisin maton alle, sillä eihän minulla ollut todellista vaaraa. Aistin, ettei hän tekisi mitään. Minun paikkani oli olla siinä hiirenhiljaa, antaa miehen puhutella ja katsoa, miten haluaa. Minä olin se, joka ahdistuin jo aamulla kotoa lähtiessäni, tulisiko mies tänään hakemaan kahvia.

Hän määritteli roolini. Hän kykeni siihen hienovaraisilla keinoilla, katseilla ja puheensävyllä.

Siksi, että hän oli mies.

Jos olisin sanonut vastaan, olisin ollut huumorintajuton, kenties sovinistikin. Kyse olisi ollut vain siitä, että minä en itse saanut määritellä, mikä missäkin tilanteessa on hauskaa. En, vaikka tilanteessa oli täysin kyse minusta, henkilökohtaisesta reviiristäni ja liikkumavarastani.

Tämän takia Me too on niin tärkeä kampanja. Se muistuttaa, että aina, kun joku käyttää etuoikeuttaan hyväkseen, kyse on alistamisesta. Toisen määrittelemisestä. Merkityksetöntä on, onko häirintä fyysistä vai sanallista kourintaa, sillä pohjimmiltaan jokainen tapaus kertoo ilmapiiristä, jonka on muututtava."

CougarWoman
CougarWoman

Tämä. Tässä kiteytyy mun mielestä aika hyvin se, mitä #metoo -kampanjan vastustajat ovat mussuttaneet: "kohta ei uskalla enää kohteliaisuutta sanoa" ym. "vasta-argumentit".

Kun ei siinä seksuaalisessa häirinnässä ole kyse kohteliaisuuden jakamisesta tai viattomasta flirtistä; sen takana on nimenomaan sen uhkaavan ilmapiirin luominen toiselle ja tosiaankin alistamisesta ja vallankäytöstä. Ja siitä, että ei uskalleta sanoa vastaan tai muulla tavalla protestoida sen pelossa, että tullaan leimatuksi *joksikin*. 

Oman uskottavuutensahan naiset näillä kampanjoilla syövät. Siinä missä miehet sietävät toisilta miehiltä jatkuvaa vit*tuilua, alistamista ja nolaamista, naiset samassa tilanteessa rupeavat kuohumaan sosiaalisesti ja uhriutumaan.

Keskinäiseen henkiseen kurittamiseen ja vääntöön tottuneet miehet arvioivat naisia omilla mittareillaan. Moni mies kokee, että naisilla ei ole todellisia ongelmia, koska he jaksavat vouhkata mitättömistä asioista. Siksi jokainen naisten sosiaaliseen pöyristymiseen perustuva kampanja heikentää naisten kokemusten arvoa. Kuka niihin enää suhtautuu vakavasti, kuka niitä enää ottaa todesta?

En ole koskaan kirjoitetellut miehisellä foorumilla, jolla minua ei olisi nimitelty loukkaavasti, jolla en olisi saanut nälviviä tai jopa uhkaavia yksityisviestejä tai jolla sanomaani ei olisi yritetty mitätöidä henkilökohtaisiin ominaisuuksiini vetoamalla. Tätä tapahtuu myös elävässä elämässä. Se nyt vain kuuluu asiaan.

Jos saan Jatkoajassa joukkueen peliesitystä koskevaan asialliseen kirjoitukseeni vastaukseksi yksityisviestin, jossa minua käsketään leikkaamaan pallini ja vetämään itseni hirteen niin kuin juuri vähän aikaa sitten tapahtui, niin mitä sitten?

Viestin takana on joko huonon kasvatuksen saanut ihminen, joka ei ymmärrä kohteliaan käytöksen rajoja, humalainen ihminen, jolta impulssikontrolli on pettänyt tai tyystin päreensä polttanut ihminen, joka ei ole hallinnut käytöstään.

Miksi tällaisiin viesteihin pitäisi sen kummemmin reagoida tai miksi ne pitäisi ottaa henkilökohtaisesti? Nehän ovat ainoastaan elämään kuuluvaa kuohuntaa. En minäkään aina jaksa käyttäytyä asiallisesti, joten miksi odottaisin sitä muiltakaan. Ihminen nyt on kuitenkin vain ihminen kaikkine tunteineen.

Uhriutuvien ja subjektiivisilla kokemuksillaan todellisuutta määrittävien naisten kritisointiin näyttävät yhtyneen myös monet naiset, enkä sitä ihmettele, koska tosiasiassa naiset ovat kykeneviä sietämään elämän karheutta siinä kuin miehetkin, jos heitä ei vain kasvateta pumpuliin.

Jos jokaisesta rumasta sanasta tai ikävästä sattumasta tekee ideologian välineen, niin elämässä ei muuta ehdikään kuin pöyristyä. Todelliset väärinkäytökset ovat asia erikseen. Niihin täytyy puuttua.

Jenniemilia
Elämän kevät

Hyvä kysymys on: kuka vetää rajan "ikävän sattuman" ja "todellisen väärinkäytöksen" välille? Jos pienet sattumukset lakaistaan maton alle, ne oikeuttavat yhä suurempia väärinkäytöksiä. Niitä ei voi erottaa toisistaan, sillä ne molemmat kertovat samasta todellisuudesta. Siitä, jossa sukupuolten tasa-arvo ei ole vielä todellista. Ja meillä on avoimella keskustelulla mahdollisuus muokata tuota todellisuutta. Jokainen puheenvuoro on tärkeä.

CougarWoman
CougarWoman

Tätä tapahtuu myös elävässä elämässä. Se nyt vain kuuluu asiaan.

Mutta kun se ei kuulu asiaan. Eikä mikään muutu niin kauan kuin tyypit suhtautuu tähän kuten sinä nyt. 

 

Torey
Näissä neliöissä

Mä itseasiassa kun kommentoin yhteen näistä, niin sanoinkin, että mun peppuani saa katsoa, ja jos joku haluaa sanoa ääneen sen olevan hyvä, niin siitä vaan, mutta mun mieheni on ainoa jolla on lupa koskea.

Baarissa vuosi sitten eräs tuntematon nuorimies koki olevan ok iskeä kätensä melkeinpä oikeastaan mun haaruksiin ja kouraista takapuolesta kun kuljettiin rappusia ystäväni kanssa. En osannut kuin kirkaista ANTEEKSI. Ja pojat poistuivat naureskellen. Joo, otin sen niin, että kiva kun persukseni muitakin kun aviomiestäni houkuttaa, mutta silti sen koskeminen oli väärin! Olisin mielummin kuullut sen ihan vaan kehuna!

Se, kun mieheni naureskeli erään toisen miehen katselleen minua ja jääneen lopulta katselemaan minun pyllyäni kun kävelin herran ohi, oli minusta vaan hauskaa. Onhan se kiva tietää olevansa viehättävä ja että kelpaisi markkinoille yhä vaikka on 8 vuotta ollut saman miehen kanssa ja pyöräyttänyt pari muksuakin. Kehut ja katselu on mielestäni ok, iholle meneminen ei.

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitos kirjoituksesta! Sun kirjoitus ja siihen liittyvät kommentit pistivät omat ajatukset liikkelle niin, että kirjoitin (enemmän tai vähemmän) tähän sun tekstiin liittyvän postauksen omaan blogiini.

"Mä en usko, että kukaan jakaa tarinaan valehdellen. Ja en ole niin myöskään tekstissäni millään tavalla viitannut, vai kuinka?" Sähän nimenomaan kirjoitit itse niin, että "Tällaisten somekohujen myötä on helppo uhriutua ja suurennella omat asiansa. " Miksi kirjoitat tuollaisia asioita julkiseen blogiin, jos et oikeasti sitä tarkoita? "Voitko vastata siihen? Ootko ihan varma siitä mitä kirjoittamasi lauseet tarkoittaa? Koska jos et muka tohon millään tavalla viitannut, kannattaisi varmaan valita sanat aika eri tavalla, eikö totta? :D Mutta ihan oikeasti haluaisin kuulla , mitä tuolla lauseella tarkoitit. Uhriutuminen ja suurentelu on aika kovia, ja törkeitä syytöksiä uhrien suuntaan. Tollasta en haluaisi kenenkään naisen, varsinkaan feministin puhua, ihan uskomatonta." Niin Karoliina, voitko vastata siihen, miksi ihmeessä kirjoitat tuollaisia törkeyksiä, jos et oikeasti muka sitä tarkoita? Ja nimenomaan mua alko ihan sairaasti naurattamaan tää sun nimitys itsestäni feministinä, siis ihan oikeesti. Siis jos mietitään feminismiä aatteena, sen tarkoitus on muun muassa pyrkiä parantamaan naisen yhteiskunnallista asemaa. Tämähän on tosiaan sitä oikeaa feminismin puolesta puhumista, siis sä aliarvioit tällä kirjotuksella toisten ihmisten tunteita ja kokemuksia. Se, että onko joku saanut osakseen huutelua, ehdotuksia, luvatonta koskettelua tai fyysistä seksuaalista väkivaltaa ei tee siitä yhtään sen vähempiarvoisempaa. Älä vähättele toisten ihmisten tuntemuksia. Ja teet ittestäs naurettavan täl kirjotuksella. Sori kärkäs kommentti, mut en ymmärrä sun ajatusta tän kirjotuksen takana.

Emilia M

Pari pointtia. Yksilön ja yhteiskunnan edut on toisinaan ristiriitaisia. Yksilölle on etua siitä, että kasvattaa paksun nahan, suoriutuu tilanteista niin, että antaa tyhmien puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei nosta meteliä jokaisesta "vähäpätöisestä" pepunpuristuksesta jne. Yhteiskunnalle ja sitä kautta kaikille muille, nykyisille ja tuleville, ihmisille taas on etua siitä, että näihin vähäpätöisempiinkin keisseihin puututaan ja sitä kautta yritetään muuttaa yhteiskuntaa entistä herkempään, paremmin ihmisiä huomioivaan suuntaan. Ihmisyhteisöt pysyvät kasassa sen periaatteen kautta, että yhteisvoimin heikommista pidetään huolta, että yhteisön paine kasvattaa sivistyneeseen käytökseen.

Toiseksi. Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että on ahdistelua ja ahdistelua, skaala on laaja, jotkut jutut ovat vakavampia kuin toiset. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne kevyemmät jutut pitäisi vain hyväksyä. Kun niihin puututaan, samalla annetaan väärin tehneille signaali siitä, että hän teki väärin, että se ei ole hyväksyttyä. Puuttumatta jättäminen taas antaa täysin toisen opetuksen, ja sitten tyyppi jatkaa samalla tiellä ties mihin suuntaan. Parempi kitkeä pienet pahat tavat pois ennen kuin niistä kasvaa jotain paljon suurempaa.

https://fi.newsner.com/uutiset/allotys-ahdisteli-naista-puistossa-lenkkeilija-meni-valiin-ja-teki-ainoan-oikean-asian/ Tää aihe on yks uppoava suo. Itse aloin tän kamppanjan myötä miettimään, montaako harjottelijaa oon töissä "poikakullitellu" tai muuta sellasta läppää, jota oikeesti joku voi pitää ahdistavana tms. Että kyllä tää MeToo toimii molempiin suuntiin. Mä oon vissiin itte sellanen suohirviö, ettei oo pahemmin ahdisteltu :D Mutta tota videoo kattoessa aloin miettiin, miksi yksikään NAISISTA ei tee elettäkään???

Mä kuulun kanssa niihin naisiin, jotka eivät kohtaa häirintää systemaattisena ilmiönä. Joku yksittäinen lievä häirintä vuosia sitten ei ole sen kummempi asia mun elämässä kuin muutkaan lievät vastoinkäymiset. Mun elämän vastoinkäymiset on paljon pahempia ja ihan erilaisia kuin vieraiden miesten huono käytös. Siksi ihmettelin aluksi niitä postauksia, joissa viitattiin johonkin vuosikausia sitten tapahtuneeseen lievään juttuun ja laitettiin metoo perään. Koska ne eivät kuulostaneet systemaattiselta häirinnältä. Mutta kun luin oikeita ahdistelukokemuksia ja kokemuksia systemaattisen häirinnän kohteeksi joutuneilta, aloin ymmärtää, miten ikävästä ilmiöstä on kyse. Ja Suomi on tasa-arvon mallimaita! Olen myös tajunnut viime vuosina (varsinkin luettuani sen yhden ruotsalaisen sarjakuvan, jossa käytiin läpi naisten kehojen kontroillointia läpi historian), että tasa-arvo saavutettuna etuna ei ole mikään itsestäänselvyys! Taantumista tapahtuu, jos asian puolesta ei pidetä jatkuvasti puolia.
Silti olen samaa mieltä bloggaajan kanssa siitä, että olisi hyvä tehdä selvempi ero kömpelön iskuyrityksen ja kiusanteoksi tarkoitetun häirinnän välillä. Miksi? Koska häirikkömiehet eivät muuten ymmärrä, että ei ole tarkoitus valittaa flirttaamisesta ja problematisoida normaalia seksuaalista kanssakäymistä. Moni mies ei ymmärrä sävyeroja ja osa miehistä on oikeasti aika kömpelöitä.
Toivoisin keskusteluun lisää näkökulmia siihen, mikä saa miehet käyttäytymään huonosti. Jari Sinkkosen puheenvuoro, että poikiakin pitää helliä pikkulapsiajan jälkeen, oli mielestäni hyvä.

Ihan ensimmäisenä - sulle ei välttämättä jää mieleen tuollaiset "pienet" häirinnät, mutta jollekin muulle saattaa jäädä. Sulla ei ole mitään oikeutta vähätellä muiden kokemuksia, vaikka ne ei sun näkökulmasta vaikuta yhtä pahalta kuin se mikä sun mielestä on "oikeaa" häirintää. Et sä voi kertoa muille, miltä heistä tulisi tuntua.

Sitä paitsi eikö tuon käyttäytymisen suhteen nimenomaan pitäisi olla nollatoleranssi? Ei pidä olla mitään hyväksyttävämpää häirintää, vaan sen kaiken tulee loppua. Ainoa keino, jolla tämä saavutetaan on se, että asiasta puhutaan, se nostetaan esille ja se tuomitaan ehdottomasti. Postauksellasi annat kuvan, että se olisi hyväksyttävää, kun asia ei todellakaan ole näin. Mainitsit jossain toisessa kommentissa, että kyseessä on usein miesten "ajattelemattomuus"- joka johtuu nimenomaan siitä, että tämä kyseinen käytös nähdään hyväksyttävänä (tai ainakaan sitä ei pidetä kovin suurena pahana). Juuri tämä tekee tästä käytöksestä todella pelottavaa, sillä koska sitä ei nähdä häirintänä tai sitä pidetään pienempänä pahana, tulevat tähän osallistuvat miehet jatkossakin näkemään naiset yhteisenä omaisuutena tai seksiobjekteina, joiden perään huudella, kun käytöstä vähätellään ja ei pidetä yhtä "pahana".

En myöskään ymmärrä, mitä koetat sanoa hyvistä miehistä ja puhumisesta ja pussaamisesta - jos kyseessä todella on hyvä, naisia kunnioittava, mukava ja turvallinen mies, osaa hän todennäköisesti itsekin tuomita kyseisen käytöksen ja olla osallistumatta siihen. Ei ole mitään "yltiövarovaisuutta" käskeä miehiä kunnioittamaan naisia.

Aika ajattelematon postaus.

Tekstisi tuli Twitteristä kampanjan merkeissä vastaan. Toisen bloggaajan postauksen samantapaisesta näkökulmasta luin myös mutta päädyinpä kommentoimaan tänne. Ymmärrän tietyllä tavalla mitä haet takaa mutta toisaalta mielestäni se ei ole kampanjan sanoman mukaista. Tarkoitus ei ole arvostella tai tuomita kenenkään kokemuksia sillä periaatteella, että kenellä on oikeus ottaa osaa kampanjaan. Kyllähän esim. rasisminvastaisessa kampanjoinnissakin joku on voinut kokea raakaa sanallista tai fyysistä väkivaltaa ja toisen kokemukset taas rajoittua vislauksiin tai tuijotuksiin. Eihän epäkohtiin ikinä voisi puuttua, koska aina jollain toisella on asiasta kamalampia kokemuksia. On myös vakavampaa häirintää kokeneiden etu, että asioista puhutaan ja niihin yritetään puuttua aikaisessa vaiheessa, vaikuttamalla kenties ympäröiviin asenteisiin. Raiskauksessa on kuitenkin kyse jo rikoksesta, joten siinä on menty jo seksuaalista häirintää pidemmälle.

Katsoin jokin aika sitten klipin nuoresta tytöstä, joka testimielessä kulki Manhattanin katuja kamera vaatteisiinsa piilotettuna. Tyttö ei saanut kulkea kadunpätkääkään rauhassa, vaan joka puolella miehet loivat päästä varpaisiin katseita, vislasivat ja huutelivat perään. Ehkä tämä joillekin jossakin tilanteessa voi olla imartelevaa mutta monelle tällainen voi olla arkipäivää ja siksi ahdistavaa. Eikä tarvitse ulkomaillekaan mennä, vaan itsekin olen jo alaikäisenä saanut osakseni näitä huuteluja ja tuijotuksia. Ei nämä miehet silti mihinkään rikokseen ole syyllistyneet mutta kyllä se rippikouluikäisenä saattaa hieman ahdistavalta tuntua, kun vanhemmat miehet ”ottavat kohteekseen.” Mielestäni kampanjan tarkoitus on nimenomaan yleisesti herättää keskustelua kuinka monimuotoista seksuaalinen häirintä on.

Niin ja tottakai miehetkin voivat osallistua kyseiseen kampanjaan mutta ei mielestäni silti kampanjan kustannuksella tarvitse alkaa säälimään miehiä. Jos jotkut miehet kokevat kampanjan tiimoilta entisestään kommunikoinnin vaikeutuneen naisten kanssa, niin se ei kuitenkaan ole minkäänlainen yhteiskunnallinen tai maailmanlaajuinen ongelma. Seksuaalinen häirintä sen sijaan on.

Ihan kamala kirjoitus. Tuntui oikein pahalta lukea.

Kampanjan tarkoitus oli tuoda esille, kuinka yleistä on seksuaalinen häirintä. Ja sitten kun ihmiset lähtevät mukaan, kutsut tätä "hypeksi"? Osallistuminen omilla kokemuksilla ja asian yleisyyden näkyväksi tekeminen oli se koko pointti. Tarkoituksena oli myös tuoda esiin sitä, että häirinnän kohteeksi joutuneet eivät ole syyllisiä häirintään. Mutta sinä syyllistät näitä ihmisiä kutsumalla kokemuksistaan kertomista UHRIUTUMISEKSI. Minusta kun nämä kertomukset ovat olleet avointa kerrontaa oikeasta elämästä, enkä ole kertaakaan nähnyt "minua tytöteltiin kokouksessa, joten olen kärsinyt enemmän kuin muut" -tyylisiä kirjoituksia tägillä #metoo. Sellainen olisikin muiden kokemuksia vähättelevää ja itseä korostavaa, mutta en ole kenenkään nähnyt syyllistyvän siihen.

Ei minullekaan ole jäänyt mitään syviä traumoja siitä, että olen kokenut lievää häirintää (sanallista lähinnä, joskus joku perseelle läppäisy baarissa). Mutta silti ne tilanteet ovat ahdistavia, alentavia ja jopa pelottavia, etenkin lapsena/nuorena. Näitä lieviä tilanteita on ohitettu olankohautuksella aina, siksi toiminta jatkuu edelleen laajana. Jos ihmiset tuomitsisivat tällaisen käytöksen, sitä ei tarvitsisi sietää läheskään niin paljon, ja häiritsijät tajuaisivat hävetä käytöstään.

Kokonaanhan törkeyttä ja tyhmyyttä ei saa koskaan kitkettyä pois, mutta sen pitäisi silti olla marginaali-ilmiö, ei näin tavallista mitä se nykyään on. Ja häirinnän kohteeksi joutuneiden ei pitäisi joutua häpeämään kokemaansa, vaan häiritsijä on se syyllinen. Tällaiset kirjoitukset normalisoivat sitä ajatusta, että pieni häirintä on ihan ok, kunhan nyt ei raiskaa.

En tiedä luetko näitä kommentteja edes, mutta sinuna kyllä yrittäisin nyt sisäistää kaiken mitä täällä on jo kerrottu. On nimittäin suorastaan häpeällistä, että sinä naisena ja jonkinasteisena vaikuttajana vedät itse mattoa alta heiltä, jotka yrittävät puuttua vallitsevaan "ei se oo niin vakavaa, jos vähän naista alentaa" -ilmapiiriin.

Jos et ole valmis muuttamaan mielipidettäsi, niin perustelisit edes kunnolla ja vastaisit näihin täällä esitettyihin kommentteihin. Jättää erittäin huonon kuvan kirjoittajasta, joka avaa keskustelun tärkeästä aiheesta, mutta sivuuttaa vasta-argumentit ja vastailee vain tyytyväisenä niille, jotka ovat kanssasi samaa mieltä. Ja perustelevat kantansa aivan yhtä huonosti kuin sinä.

Blogisi kirjoitus osui silmilleni kaverini linkattua sen Facebookiin. En yleensä näihin kommentoi, mutta nyt on pakko.

Minua raiskattiin toistuvasti ollessani lapsi. Asiaa on käsitelty terapiassa, mutta edelleen koen sen häpeänä, josta en halua kylillä huudella. Nuorena tein vuosia töitä miesvaltaisella alalla ainoana naisena miesporukassa, jossa minut otettiin kyllä joukkoon mukaan, mutta tietty keskusteluilmapiiri oli aina läsnä. Mitäs jos lähdettäisiinkin meille jatkoille? Pitäisiköhän vaihtaa vaimo tällaiseen nuorempaan, joka hoitaa miestenkin työt? Aina se, joka on se vallankäytön kohde. Käytännössä minulla on siis kokemusta spektrin molemmista päistä.

Kun MeToo-kampanja lähti käyntiin, mietin, osallistunko siihen vai en. En osallistunut. En osallistunut, koska tiesin, että jossakin vaiheessa alkaa vastakampanja ja tiesin, että niiden kommenttien ja perusteluiden lukeminen satuttaa ja ahdistaa liikaa. En laittanut kyseistä hashtagia, mutta sinun tekstisi lukeminen aiheutti silti kuvottavan oksetuksen tunteen. Mikäli olisin tehnyt tuon päivityksen, sinun tekstisi olisi vähätellyt kokemani lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, koska en millään tavalla olisi kyennyt julkisesti avaamaan päivitykseni sisältöä tai syytä. Kirjoituksesi perusteella muut voisivat ajatella, että tuokin nyt tuohon ”hypeen” osallistuu, kuinkahan köykäisin perustein ja onkohan sitäkin ”vain” läimäisty pepulle. Kirjoituksesi luo epäilyksen jokaisen MeToo-päivityksen perusteista.

Ei ole köykäisiä perusteita, on vain subjektiivisia kokemuksia siitä, kuinka patriarkaalisissa valtarakenteissa naisen edelleen oletetaan alistuvan asemaansa. Toiselle raiskaus on kammottava kokemus, toiselle pepulle läpsiminen voi olla erittäin ahdistavaa, se ei ole kenenkään muun määriteltävissä kuin häirinnän kohteen. Lisäksi tällaisia ns. vähemmän vakavia ahdisteluja vähättelevät puheenvuorot ja niille olan kohauttaminen ovat jo aikaa sitten luoneet tähän maahan ja maailmaan tilanteen, jossa on täysin normi, että nainen pelkää pimeään lähtiessään, miettii pukeutumisiaan tai suunnittelee pelon maantieteen mukaisesti kulkureittejään.

Kirjoituksesi pelaa täysin niiden miesten pussiin, joiden mielestä läpsiminen, tytöttely, baarissa kouriminen jne. on hyväksyttävää ja normaalia käytöstä. Kirjoituksesi oli juuri sellainen, jollaisten vuoksi en omaa MeToo-päivitystäni kyennyt laittamaan pelätessäni, kuinka paljon kyseistä kampanjaa vähättelevät kirjoitukset tulevat sattumaan.

"Mikä #metoo -hypessä meni pieleen?"

Sulla meni Karoliina ainakin ihan metsään. Yritäppä vastailla myös näihin vasta-argumentteihin, sillä vastaamatta jättämisellä jätät itsestäsi huonon ja naurettavan kuvan. Olisi mukava kuulla perustelujasi noihin törkyihin, mitä kirjoitit. Raivostuttaa kyllä edelleen tämä sun kirjoitus. Jos kutsut itseäni niin "ultimatefeministiksi", niin osoittaisit sen jollain muulla tavalla, kun tälläisellä alhaisella kirjoituksella.

Vierailija (Ei varmistettu)

Et sitten vaivautunut vastaamaan mihinkään täällä esitettyihin kysymyksiin, jotka kyseenalaistivat kirjoituksesi. Naurettavaa, menetit kyllä ainakin minun silmissäni arvosi bloggarina ja feminististä silmissäni kertaheitolla. Tämä oli täysin luokaton kirjoitus ja lapsellinen suhtautuminen vasta-argumentteihin. Onneksi en ole itse suoltanut tuollaista kuraa ihmisten ilmoille, häpeäisin silmät päästäni.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Minusta nimittäin #metoo-kampanjassa – niin hyvää kuin se tarkoittaakin – ovat menneet lievät ja vakavat asiat todella pahasti sekaisin. Eikä se ole ainakaan omiaan nostamaan kaltoinkohdeltujen naisten asemaa!"

Kerropa, kuinka tämä sinun kirjoituksesi nostaa kaltoinkohdeltujen naisten asemaa?

Tämä teksti oli heittämällä huonoin lukemani kannanotto aiheesta. Täysin epäpäteviä argumentteja ja rivien välissä häikäilemätöntä itsekkyyttä. Älä pliis kutsu itseäsi feministiksi, jos suollat tällaista paskaa ilmoille.

Kommentoi