Miksi sinunkin pitäisi tehdä töitä kotona?

Ladataan...
Kolmistaan

Olen tehnyt töitä kotona nyt kaksi kuukautta. Tai no. Olenhan minä ansainnut enemmän tai vähemmän elantoani kirjoittamalla kotikoneella jo vuodesta 2008, mutta nyt on ensimmäinen hetki elämässäni, kun en tee mitään muuta kuin kirjoitan. Ei tarvitse etsiä kirjoitusaikaa päätöiden ja kotielämän välistä. Ei ole pakko olla tiettyyn aikaan missään ja oikeasti ainoa aikataulu, joka meidän perheen elämää nyt sanelee, on F:n esikouluajat.

Tämä on tila, josta olen haaveillut jo vuosia. Ehkä aina. Ja onkin oikeasti todella hurjaa, että saan päättä työskentelyni ja työskentelemättä jättämiseni ihan itse. En ole koskaan ollut töissä, jossa voisi pitää etäpäiviä tai joissa olisi liukuva työaika, joten tämä on todella suuri harppaus minulle.

Kotitoimistossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt kerron sen, miksi jokaisen ihmisen kannattaisi työskennellä kotona, jos siihen vaan mitenkään on mahdollisuus:

  • Töiden teon jaksotuksen saa päättää itse. Jos joku päivä haluan tehdä jotain muuta, ei ole pakko tehdä töitä ollenkaan. Mutta silloin tiedän, että toisena päivänä on tehtävä töitä tuplasti. On mahtavaa olla oman ajankäyttönsä herra rouva.
  • Sunnuntaifiilistä ei ole. Koko elämäni, ekaluokkalaisesta lähtien, minua on vaivannut sunnuntaiolo. Se tunne, että arki alkaa painaa jo päälle ja viikonlopun viimeisistä rippeistä ei voi oikein enää nauttia. Kun maanantain saa nykyisin aloittaa, kuten haluaa, ei sunnuntaioloa tule laisinkaan. Ihan käsittämätöntä!
  • Samalla, kun tekee töitä, voi tehdä myös muita hommia. Kesken kirjoituspaussin voin ripustaa pyykit, lakata kynnet tai valmistaa ruuan. Tuntuu, että sellaista turhaa luppoaikaa ei tarvitse enää pitää. Jos ei halua.
  • Työmatkoihin ei mene aikaa. Laskin, että minulla on mennyt tähän asti joka vuosi työmatkoihin 600 tuntia, eli 25 VUOROKAUTTA! Aivan älytöntä. Minulle jää nyt siis tänä vuonna melkein kuukausi enemmän aikaa tehdä jotain muuta: Olla perheen kanssa, liikkua, lukea, syödä hyvin, nähdä ystäviä ja perhettä, mitä vaan. 
  • Asioiden hoitaminen, virastoihin soittaminen, kampaajalla käynti ja kaikki sellainen on niin paljon helpompi sopia kuin ennen, kun ajat voi sopia myös aamulle ja päivälle.
  • Moni hoidettava arkiasia poistuu. Ei tarvitse muistaa ladata bussikorttia, ei tarvitse joka ilta tehdä eväitä, eikä meikata aamuisin, jos ei tunnu sille.
  • Töitä voi tehdä inspiraation mukaan. Ei toki aina. Joskus on vaan pakko runtata postaus, jos sellaista  ei ole vielä illaksi valmiiksi. Mutta usein voi odotella hyvää fiilistä ja kirjoitusoloa. Se on työnteon luksusta.
  • Ja lopuksi: Työnteko, jossa saa keskittyä ihan vaan työhön – ei työmatkoihin, kokouksiin, kellonaikoihin, määrättyihin kahvitaukoihin ja kikyihin – antaa mahdollisuuden keskittää energian siihen tärkeimpään työpäivän tehtävään – työhön!

Hei te muut kotityöläiset : Mikä teistä on kotitoimistossa parasta?

-Karoliina-

Share

Kommentit

viinikupla

On kyllä ihan mahtavaa, että olet päässyt työelämässä siihen vaiheeseen, josta olet aina unelmoinut! Hatunnosto sille! Itse olen osa-aikakotitoimistolainen. Minulla ei ole työhuonetta muualla kuin kotona, kaikki toimistohommat teen siis kotoa käsin vaikka työmenot ovatkin muualla. Ihan täysin vapaa en siis ole ajankäyttöni suhteen, vaan harmittavan usein työt haittaavat harrastustoimintaa :-D Listasitkin jo monia kotitoimiston parhaita puolia. Itse lisäisin näin perheellisen näkökulmasta myös sen, että voin tehdä ruokaostokset keskellä päivää, kun kaupassa ei ole täyttä ja lapsi ei hajoile hyllyjen väliin. Voin myös hoitaa työpäivän aikana monia juoksevia juttuja kotona ja joskus sopia vaikka kahvitreffit keskelle päivää. Jos tekisin töitä pelkästään kotoa käsin, alkaisin varmaan ahdistua sosiaalisten kontaktien puutteesta. Mutta nykyisellään työhön liittyvät menot tarjoavat kyllä riittävästi sosiaalisuutta. Ja kun pystyn päiväsaikaan käymään kaupungilla tms., niin iltaisin voi olla tyytyväisenä kotona lapsen kanssa.

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.