Vielä lisää sairaala-asiaa ja ensiapujonoja

Kolmistaan

Heipparallaa taas!

Kirjoittelin aamulla Acutan ensiavun jonosta. Nyt (viiden aikaa iltapäivällä) tulin juuri kotiin. Päivä on edennyt näin:

Pääsin aamulla sisään hoitohuoneeseen (vai mikä lie?) parin tunnin odottelun jälkeen. Paikka oli aivan täynnä jengiä ja tällä kertaa vuodepaikat menivät niitä enemmän tarvitseville. Ja oikein niin! Meikäläinen otti jonkinmoisen hoitotuolin, kun monet influenssapotilaat olivat aivan karmeassa kuosissa. Jos eilen hoitohuone oli sellainen säpisevä tila, jossa tosiaan niin sanottua äksöniä riitti, nyt yllä leijui hiljaisuus. Mitä nyt välillä porukkaa pökräili lattialle.  

Itse aloin saada spiralla lääkettä aivan samoin tein kun huoneeseen pääsin ja sitten alettiin pohtia jatkohoitoa. Kuulin verhon takaa, että lääkäri, joka hoiti tätä huonetta (ja ties kuinka montaa muuta?) hoiti neljän lääkärin töitä yksin. Oli kuulemma kolmen lääkärin vajaus ja hän hoiti sitten oman työnsä ohella kolmen muun lääkärin duunit. En tajua, miten sellainen on edes mahdollista! Miten kukaan voi tehdä töitä enää noissa oloissa? Saati arvioida vaikeita tilanteita. En voi muuta kuin ihailla ja vähän rukoillakin tuollaisten tyyppien puolesta. Jokuhan tässä sairaaloiden tilassa on aivan päin persettä.

Juuri kun olin saanut ensimmäisen lääkeannoksen ja paine rinnasta alkoi selvästi vähän helpottaa, oma keuhkolääkärini soitti. Ohje oli sama kuin eilen. Hän sanoi, etten missään nimessä saisi lähteä kotiin. Tauti oli kestänyt minulla nyt jo niin kauan, kortisonit myös ja sydämeen oli ilmaantunut sivuääniä, joten minun pitäisi olla tarkkailussa ja saada lääkettä koko ajan säännöllisesti, kunnes pef-arvoni ja oloni kohoaisivat.

Sairaalan aivan täpötäyden tilanteen vuoksi niin ei kuitenkaan lopulta tehty. Acutan aivan ihana lääkäri – siis se ainoa sillä haavaa – selitti, että sairaalassa on pahin tilanne koko tänä vuonna. Hatanpäälläkin sairaat makaavat käytävillä ja vuodeosastopaikkoja olisi tarjolla huomenillalla ehkä kymmenen. Jumalavita tämänkokoisessa paikassa! Myös kotisairaanhoidon tilanne oli paha, joten hänen suunnitelmansa oli seuraava:

Koska selvästi tarvitsen sitä höyryn kautta annettavaa lääkettä, tulisi minun vierailla sairaalassa ja terveyskeskuksessa kolmesti päivässä. Väliajat kotona. Mitäpä siihen sanomaan? Tottakai tuo matkaaminen pitkin kaupunkia on oma probleemansa ja kokoaikainen menossa ja tulossa oleminen rasittaa myös mun oloja. Mutta eihän tässä nyt vaihtoehtojakaan ole. Toisaalta on ihana päästä välissä kotiin (ja suihkuun) ja ruuan ääreen.

Jos positiivista hakee, tuo sairaalassa annettava lääke on ensimmäinen lääkeyritys tämän puolentoistaviikon aikana, joka on kääntänyt oloni suuntaa. Mun olo onkin nyt selvästi kohentunut jo tässä ajassa noilla sairaalalääkkeillä. Sain tänään aamulääkkeen lisäksi nimittäin uudempiakin satseja, joten lääkettä on mennyt nyt rutkasti keuhkoihin. Toki en ole todellakaan aivan iskukunnossa, mutta esimerkiksi tänään olen juuri jaksanut tällä tavalla puolipötkötellen kirjoittaa. Itse asiassa on tullut hyvä olo henkisesti, kun on jaksanut tehdä edes jotain! Alkoi hieman synkiksi mennä ajatukset noissa kehnoimmissa olotiloissa.

Menen tänään illalla ennen nukkumaanmenoa uudelleen Acutaan lääkkeelle, ja heti aamusta uudelleen. Tarkoitus on jatkaa tätä rataa kolmesti päivässä niin kauna, että tulen kuntoon tai nuo omat lääkkeet alkavat myös päästä niin sanotusti ytimeen.

Se, mitä edelliseen kirjoitukseeni tulee, olen teidän kanssa samaa mieltä siitä, että jokainen ihminen on avun arvoinen. Itse asiassa edes aivan täkeröä sanoa avun arvoinen, koska eihän tuollaisessa asiassa ole mielestäni edes mitään keskusteltavaa tai tilaa mielipiteille. Sitähän tämä hyvinvointivaltiokin on, että jengiä ei laiteta kasteihin. Tällä tavalla kipeänä alkaa vaan helposti käydä itsekkääksi, ja jos tuntuu sille, että oma olo heikkenee ja silti laitetaan kotiin, tulee kateelliseksi jopa vuodeosastopaikasta. Ihan pöhköä, mutta totta!

Se on kuitenkin sanottava, että minun ajatusmaailmassani esimerkiksi munaistulehduksessa oleva vauva pitäisi mennä sellaisen aikuisen ohi, joka on omilla toimillaan aiheuttanut hallaa omalle kropalleen. Ja saatan olla tässä asiassa aivan epähumaani ja kylmä kusipää, mutta mitä enemmän olen vaikkapa töideni puolesta katsellut niitä aikuisia ihmisiä, jotka ovat omille toimillaan vaarantaneet esimerkiksi omien lastensa oikeuden fyysiseen tai psyykkiseen lapsuuteen ja nuoruuteen, ei minulta ihan kauheasti empatiaa heru. Mutta toisaalta: Ei kai empatiakyvyllä olekaan tekemistä aina toiminnan kanssa. Olen auttanut vaikka minkälaisia ihmisiä kaduilla ja kaatuessa, koska se on kansallisvelvollisuus, jossa ei kysellä, kuinka paljon arvostan tai mitä asiasta pohtimmiltaan ajattelen. Empatia ja tunteet kun ovat eri asia kuin se, pystyykö tunteistaan huolimatta toimimaan oikein. Mutta tietysti on ilo ja koko yhteiskunnan etu, ettei minunlaisiani ihmisiä ole kaikki ja moni teistä jaksaa ymmärtää ja olla tukena haastavienkin aikuisten kanssa. Kiitos siitä siis teille, koska olette korvaamattomia ja tiedän teidän tekevän työtä juuri koko yhteiskunnan ja meidän kaikkien - myös tämmöisten kyynisten tyyppien - vuoksi. 

Mutta nyt siis taas tähän omaan oloon.  Homma etenee levolla ja uutta satsia lääkettä menee koko ajan. Kuumetta ei ole tänään ollut ensi kerran sitten maaliskuun kolmannen päivän. Ihmeellistä, miten pienistä asioista sitä lopulta onkaan kiitollinen.

Kiitos vielä jo tähän mennessä Acutan henkilökunnalle! Te, ja kaikki muukin sairaalahenkilökunta, teette niin mieletöntä työtä, että sitä ei tämmöinen tavallinen tallaaja edes tajua. Sitäkään en tajua, miten ihmeessä tämä maa, jossa pitäisi tänä päivänä olla rahaa enemmän kuin monena vuosikymmenenä, voi jättää sairaalat, henkilökunnat ja potilaat niin kuseen. Kuinka ei ole tilaa potilaille? Ja kuinka ihmeessä yksi lääkäri joutuu hoitamaan neljän lääkärin työt? Jokuhan tässä paletissa ei täsmää. Mutta mitä ihmettä asialle voi tehdä?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Lääkäripulaan toisi pitemmällä tähtäimellä ratkaisun opiskelupaikkojen reilu lisääminen. Muun hoitohenkilökunnan vajaukseen vois vaikuttaa palkankorotus. Mutta verorahat eivät taida riittää jälkimmäiseen.

Paranemisia sulle Karoliina!

haha (Ei varmistettu)

Työttömillä lääkäreillä ei kukaan tee mitään. Tarvitaan lisää lääkärinvirkoja. Kaikki virat saattavat olla täynnä (eli "pulaa ei ole"), mutta työmäärä mitoitettu väärin.

Työntekijä (Ei varmistettu)

Kyse on tällä hetkellä siitä, että lisähenkilökuntaa ei palkata, vaikka tulijoita olisi. Jos joku sairastuu, sijaista ei palkata. (Sekin on liian kallista, tällöinhän maksetaan samaan aikaan sijaisen palkka ja sairastuneen sairausajan palkka)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri näin ja tilanne on jatkunut jo varmaan lähes 10 vuotta ja moni asiakas/potilas huomaa nykypäivänäkin tämän ”yllättäen” vasta kun itse joutuu siihen pompoteltavaksi.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kaikkiien edellisiin:

Hmm. Onpa hankalia asioita nämä :/

Vierailija (Ei varmistettu)

Terveiset täältä Helsingistä ja pikaista paranemista toivotan myös! Itse olen Helsingin ensiavun sairaanhoitaja ja olen kovin samaa mieltä kanssasi! Tilanne on ollut jo pitkään tukala sekä meidän henkilökunnan vuoksi että oikeasti kipeiden potilaiden ! Itse en toivoisi mitään niin kovin kun sitä että meidän kaikkien maksamat verorahat laitettaisiin ensisijaisesti terveydenhuoltoon! Se koskee meitä jokaista ja olemme kaikki jossain vaiheessa elämää sen tarpeessa! Ei siinä kenenkään ymmärrys riitä jos olet kovasti kipeä ja hoitoa vailla ja joudut anomaan itsellesi osastopaikkaa! Ja kovin on myös jännittävää paiskoa töitä enemmän kuin koskaan, pelätä tekevänsä virheitä ja samalla kuunnella potilaiden sekä omaisten aiheellista suuttumusta ! Kaikkea kivaa olisi varmasti Suomeen rakentaa ja luoda mutta terveys ennen kaikkea! Saila

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Niin suuret kiitokset työstä, jota teet <3 Todella tukala tilanne teille kaikille siellä! 

Vierailija (Ei varmistettu) http://kesatuulianmutamaki.blogspot.com

Kiitos kirjoituksesta. Itse olen sairaanhoitajana Päijät-Hämeen hyvivointiyhtymässä (entinen keskussairaala) ja sairaalalla täälläkään ei ole asiat hyvin. Teemme koko ajan töitä vajaalla miehityksellä ja eipä meitä puolusta kukaan. Osastollamme on uupumuksen takia useampi sairasloma (+flunssat) ja kaikenlisäksi sisäilmaongelmia, mm. Lattiat ovat alkaneet kuplia. Välillä sitä tosissaan miettii olenko töissä sirkuksessa vai missä. Surullisinta, että samalla hoidamme ”pikkukirurgian” ohessa myös samalla saattohoitoa. Ja kyse on ihmisistä, ei sirkuseläimistä..... Tsemppiä! ️ Kirjoittelee Sairaanhoitaja Lahdesta alias kesatuulianmutamaki

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Miten kurja kuulla tuollaisista työoloista :( Voimia ja kiitoksia <3

Arja (Ei varmistettu)

Paranemisia sulle ja toivotaan, että pahin astmapiikki olisi ohi. On varmasti ahdistava (kirjaimellisesti) tunne, kun tuntuu että nyt ei henki kulje kunnolla.

Kauheeta kuunneltavaa kyllä :( Olen itse sairaanhoitaja (ja pirun ylpeä ammatistani!) ja jouduin itse vierailemaan päivystyksessä Espoossa noin kuukausi sitten. Toki tiesin jo etukäteen, miten homma päivystyksessä rullaa ja tiedostin, että nyt odotellaan ja otetaan rauhassa. Itselläni epäiltiin veritulppaa, mutta onneksi mitään ei löytynyt. Sain erinomaista hoitoa ja kaikki tutkimukset tehtiin vaikka siinä yhteensä noin 9 tuntia menikin. Ja siis. Espoossa oli aivan sama juttu lääkärin suhteen! Koko päivystyksessä (siis lukuunottamatta valvontaa ja muita kriittisesti sairaita olevia) oli YKSI lääkäri. En ymmärrä.. ? Hän näytti todella väsyneeltä, kun koko ajan eri (ja samatkin) potilaat tuli ottaa vastaan. Koko hommahan toimisi paljon nopeammin, jos päivystykseen saataisiin lisää lääkäreitä ja varmasti myös extramäärä hoitajiakaan ei olisi pahitteeksi. No en tiedä, mutta itselleni jäi kyllä vähän hassu olo, vaikka hyvää hoitoa sainkin &lt;3

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Surullisinta tässä on se, että lääkärit ja hoitajat varmasti jokainen haluaa tehdä työnsä hyvin. Mutta miten se onnistuu, jos ei vaan ole aikaa eikä voimia. Kukaan ihminen ei ole kone! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Keskity nyt paranemiseen, tunnekuohut vaikuttaa hengitykseenkin, kirjoittaahan voi taas vaikka viikonkin päästä..

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Vielä on pysynyt pumppu mukana :) Mutta mitään agressiopitoista ei tosin varmasti pidä kirjoittaa. Onneksi näillä aiheilla - vaikka vakavia ovatkin - pysyy verenpaine aisoissa. 

Mimosa__ (Ei varmistettu)

Oli hienoa lukea tämä teksti, selvästi jäsennellympää mielipiteiden esille tuontia kuin aikaisempi teksti. Itse työskentelen suuressa sairaalassa hoitajana ja tästä aiheesta "valittaminen" saa minut aina hieman surulliseksi. Toivoisin, että jokainen Suomalainen pääsisi edes päiväksi näkemään, mitä oikeasti sairaalan seinien sisällä tapahtuu. Usein ongelmat joista valitetaan ovat sellaisia, joihin me hoitajatason ihmiset ei valitettavasti voida millään tavalla vaikuttaa. Kuitenkin meihin usein viha kohdistetaan. En kuitenkaan koe, että tässä tekstissä syyllistit meitä :)

Pitää myös muistaa, että päivystyksen toiminta on vain pieni osa siitä mitä sairaalassa tapahtuu. Päivystys on vain päivystyksellisiä asioita varten. Osalle tämä on vaikea ymmärtää ja siitä syystä sinunkin tilanteessa jonutusajat saattoivat venyä. Päivystyksestä saatetaan tulla hakemaan apua vaivoihin, jotka kuuluisa hoitaa päivällä TK:ssa, mutta silloinhan kiireiset ihmiset on töissä...

Alkoholismi on sairaus, jota voitaisiin ennaltaehkäistä esim. Psykiatrisella työllä, kuitenkaan asiat eivät aina mene kuin oppikirjoissa. Tällöin ensiapu voi olla ainut taho, joka näitä ihmisiä hoitaa, valitettavasti. Pitää myös muistaa, että joupoilla ei ole kiire hoitoon, ennen kuin juoppopotilaana on oma tytär, joka on vetänyt perskännit.

Hoitajat noudattaa sääntöjä jotka on luotu ylemmällä taholla. Jos sääntöjä ei noudateta hoitaja on omalla työpaikallaan vastuussa tekemisistään.

Tää nyt oli tällainen ajatus työpöytä :) Tsemppiä sinulle! Päivä päivältä olo alkaa helpottamaan.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Viisaita ja kauniita sanoja <3 Kiitos, että kirjoitit! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Spira laitteita lainataan sairaalasta myös kotikäyttöön. Ja sellaisen voi toki ostaa myös itse kotiin. Sitten tarvitsee vasn kotiin nestemäisessä muodossa olevat astmalääkkeet. Paranemisia!

https://www.medishop.fi/product/1/omron-compair-c28p-laakesumutin

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Valitettavasti tämä ei ole Tampereella kuulemma tapana. Olisi ollut kyllä iisi laite ja helpottanut monta käytännön asiaa niin itseltä kuin toki niinkin, etten sitoisi ketään hoitajaa omaan hoitooni silloin, kun enää sellaista akuuttia henkilökontaktitarvetta ei ole. Mutta näin siis täällä tapana ja näillä mennään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Potilaan voi olla päivystyksessä vaikeaa arvioida, kuka siellä lopulta menee ja kenen ohi.
Tapoja saapua päivystykseen on monia. Samoin tapoja ja paikkoja, missä sitä hoitoa odotetaan.
Itse jouduin kesällä päivystykseen. Koska olin liian huonossa kunnossa istuakseni, odotin lääkärin arviota ja osastolle pääsyä reilut kymmenen tuntia tarkkaillussa maaten. Se, että kävelen ovista sisään ja saan heti vuodepaikan "takahuoneesta" saattoi tietysti näyttää siltä, että paukuttelin menemään jonon ohi. Todennäköisesti kuitenkin moni aulassa istuen vuoroaan odottanut lopulta kotiutui päivystyksestä ennen minua.

Ainakaan Turussa lapsipotilaista ei kannata olla huolissaan. Heille on päivystyksessä oma vuoronumero ja oma jono, joka toimii oman kokemukseni mukaan ihan super hyvin! Onneksi kovin usein ei tarvitse lasten kanssa päivystykseen lähteä, mutta ne kerrat, kun siellä ollaan vierailtu (tällä viikolla viimeksi), olemme aina selvinneet nopeasti arvioon ja hoitoon.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Juuri niin! On ihan totta, että siellä kukaan ei tule lappu otsassa huutelemaan, mikä vaiva ja kiireellisyysaste on. Enkä sitä oikeasti tarkoittanutkaan: Mutta toki sairaalassa verhojen takaa kuulee ja näkee ja silloin toki harmittaa, jos näkee aikuisen olevan minun näkökulmastani apua hakemassa omaa syytään. Mutta sepä ei ole minun asiani, vaikka toki näin henkilökohtaisesti vähän harmittaakin.

Ihana tapa teille Turussa <3 Toki voi olla täälläkin! En (onneksi) tiedä asiasta enempää. 

Äiti kolmelle (Ei varmistettu)

Huh, eipä ole Tampereella meno kehittynyt sitten sen jälkeen kun itse perheeni kanssa siellä asuin! Samanlaista pompotusta on tullut Tampereen terveydenhoidossa koettua. Todella outoa, että kun on iso kaupunki, joka haluaa kehittyä ja "pärjätä" isoille mestoille ja haalii piiriinsä useita kuntia ympäriltä ja kauempaaki, puolivälistä matkalla Turkuun asti, ja koko ajan hamutaan lisää mm. leikkaamalla palveluita ympäryskunnista Kanta-Hämettä myöten, mutta ei pystytä vastaamaan asiakkaiden palvelun tarpeeseen. Harva asia nykyään nostaa minulla verenpainetta, mutta nämä Tampereen terveyspalvelut ovat kyllä sellaista *askaa, että höyry nousee korvista. Nyt kun olemme pari vuotta asuneet Tampereen naapurikunnassa, jossa terveyspalvelut ovat sujuneet moitteettomasti koko perheen osalta, viiden tähden arvoisesti, aiomme pitää terveyspalvelut tässä kunnassa, vaikka muutammekin Tampereelle. Ainakin olen ymmärtänyt, että nykyään on tällainen valinnan mahdollisuus ja kiitos siitä, sopii meille! Acutassa olen mm. odottanut kaameissa mahakivuissa 8h itkien ennen kuin pääsin tutkittavaksi ja sain kipulääkettä. Keskenmenon yhteydessä ambulanssihenkilökunta ei viitsinyt laittaa minulle tippaa tai mitään siteitä, seurauksena oksensin päivystyksen vuodeosastolla, vuosin verta kuin seula: sairaalapedin ja -vaatteet ihan teurastusmeininki näköisiksi, minua katsottiin ja kohdeltiin happamasti, koska kukaan ei ymmärtänyt kertomastani huolimatta, että kyseessä on keskenmeno rv13 eikä abortti, pyörryin hoitopöydälle ja vaikka pääsin osastolle yöksi toipumaan, minun annettiin ymmärtää, että olen erittäin epätoivottu potilas ja suurin osa hoitajista kohteli minua todella epäempaattisesti, vaikka koin suurta surua ja ahdistusta fyysisen huonovointisuuden lisäksi. Toisen keskenmenon kohdalla minua juoksutettiin terveyskeskukseen, Acutaan, neuvolaan ja Hatanpäälle. Tosi helppoa kun kotona oli kaksi pientä lasta hoidettavana... Lasinsiru jalkapohjassa ei myöskään ollut akuutti, "poistetaan kahden viikon päästä", joo ei kiitos, äitini sai sen onneksi kaivettua pois suurella työllä ja vaivalla. Lapseni eivät ole saaneet sen parempaa kohtelua. Nykyissä asuinpaikassa olemme aina päässeet hoitoon heti, samana päivänä tai viimeistään suraavana ja asia on hoidettu kerralla loppuun asti ihan tällä kunnallisella puolella, ei ole tullut tarvetta yksityiselle.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Voi miten kurjaa luettavaa :( Pahoitteluni!

Toivotaan, että tilanteeseen tulee parannusta ja ammattitaitoisella henkilökunnalla olisi mahdollista tehdä työtään hyvin <3

anna.katariina (Ei varmistettu) http://www.annakatariinaku.wordpress.com

Pitäisi vaan kouluttaa lisää lääkäreitä, niistä on oikeesti vakava pula ympäri Suomen. Etenkin tälläsenä influenssakautena, meininki on yhtä kaaosta. Kaikki arvostus niitä lääkäreitä kohtaan, jotkaa jaksaa tehdä sitä työtään, ei oo varmasti helppoa!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Niin. Minä en tiedä, onko se ratkaisu. Mutta näin potilaan näkökulmasta näyttää, ettei kaikki ole hyvin.

Todellakin! Hatunnosto jokaiselle lääkärille ja hoitajalle <3

Hemmuli (Ei varmistettu)

Lääkäreitä kyllä on, enemmän kuin koskaan, mutta heitä ei palkata riittävästi julkiselle puolelle. Koskee myös hoitohenkilökuntaa. Koulutusmäärien lisääminen ei valitettavasti tätä ongelmaa ratkaise :(

Mimosa__ (Ei varmistettu)

Tuli näitä kommentteja lukiessa vielä mieleen oma kokemus, jolloin pääsin "jonon ohi" hoitoon. Saavuin päivystykseen rytmihäiriöiden takia ja ulkoisesti en siis näyttänyt sairaalta. Kun pääsin nopeasti lääkärille, sain kuunnella aulassa huuteluita ja valitusta siitä, että pääsen niin nopeasti hoitoon, vaikka olen "nuori ja terve". Onneksi pääsin nopeasti, koska silloin kohtaus saatiin pysäytettyä ainoastaan lääkkeillä, jotka ovat edelleen kahden vuoden jälkeenkin käytössä. Silloin tuntui pahalta ottaa syyt niskoilleen nopeasta hoidosta.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Onneksi pääsit!! Eikä sellaisesta todella tarvitse huonoa omatuntoa potea. Kyllä lääkärit tietävät varmasti, kenellä on suurin hätä. 

Varmaan (Ei varmistettu)

Kyllä lääkärit ”varmaan” tietävät?
Varmaan joo?
Rajallista resursseista arvotetaan kiireellisyyden mukaan. Varmaan. Ei siellä kai mutulla tehdä töitä, vaan kokemuksella ja koulutuksella.

Vierailija (Ei varmistettu)

Varmasti. Ei "varmaan".

Treläinen myös (Ei varmistettu)

Joku vois oikeasti tutkia tuota taysin toimintaa et onko se turvallista... Joskus kuulemani mukaan acutaa on pyöritetty pelkkien kandien voimin. Uusia virkoja ei tosiaan avata, koska siihen ei ole rahoitusta. Monet Tampereella asuvat valmiit lääkärit joutuvat käymään töissä muualla, koska täällä ei nurinkurisesti ole töitä tarjolla.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ei kuulosta oikealle, vaikka tosin tietoa minulla asiasta ei sen enempää olekaan :(

annepa (Ei varmistettu)

Olen valitettavasti joutunut vierailemaan omaisena ja saattajana paikkakuntani sairaalan päivystyksessä ja ensiavussa viimeisen kahden vuoden aikana useamman kerran. Olen itse sairaalassa töissä (en hoitopuolella), joten minulla on joku käsitys siitä mitä siellä tapahtuu ja voi tapahtua. Kun saatettava on voivotellut pitkää odotusaikaa, olen aina rauhoitellut sillä, että emme voi tietää muiden potilaiden tilaa. Meidän sairaalassa on odotushuoneissa näyttöjä, joista näkee jokaisen potilaan kriittisyyden ja tavallaan paikan jonossa. Tietosuoja ei varannu, koska potilaat on merkitty nimikirjaimilla. Näytöistä voi seurata, että aijaa, tuolla on viisi "punaista" eli pikaista hoitoa vaativia menossa, minä olen "vihreä" joten joudun vielä odottamaan. Minusta tämä on kätevä systeemi ja antaa odottajallekin vähän perspektiiviä päikän kuormituksesta.

On meilläkin se odotus joskus venähtänyt tunneiksi, varsinkin ensiarvion ja ensimmäisten toimenpiteiden jälkeen, mutta siinä vaiheessa sitä jo tajuaa itsekin että ei tässä hirveä hätä ole. Saattaja on hyvä olla mukana myös siksi, että hän voi vaikka käydä hakemassa ruokaa jos odotus on ylimaallisen pitkä.

Näitä Acuta-juttuja lukiessani olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen meidän keskussairaalan päikän toimintaan. Kauhelta kuulosti myös "pikakirurgian" ja saattohoidon hoitaminen yhtä aikaa! Kuntani tk-sairaalassa on saattohoito järjestetty hyvin. TK:ssa toimii myös eräänlainen päivystys, johon voi päivällä mennä vaikkapa flunssasta pahentuneiden astmaoireiden takia, he lähettävät kyllä sitten sairaalaan, jos tarvetta ilmenee. Siellä olen käynyt myös esim. iskias-tulehdukset murjoessa selkääni. Tällainen vähentää sairaalan ensiavun ja päivystyksen kuormaa. Vaikka täällä vingutaan siitä, että hoitoon ei pääse niin mulla on kyllä aivan eri käsitys ja meillä on näköjään huomattavasti parempi tilanne kuin joillakin muilla paikkakunnilla.

Kiitos kaikille hoitotyötä sydämellä tekeville!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.