Ladataan...
Kolmistaan

Työkaveri kyseli keskiviikkona, olenko edelleen ollut sokerittomalla ruokavaliolla. Havahduin vasta siinä hetkessä, että kylläpä vaan olen ollut. Edelleenkään ei ole tehnyt niin paljon mieli suklaata tai leivonnaisia (perusheikkouteni), että olisin niitä ostanut tai syönyt. Joten helmikuu on mennyt sokerittomalla ainakin tähän asti kuin itsestään. 

Kävellessäni eilen Sokoksen irtokarkkihyllyn ohi tunsin vienon sokerin tuoksun leijuvan sieraimiini. Hetkeksi tuli tunne, että pitää ostaa karkkia. Ikään kuin vanhasta muistista. Sitten samassa hetkessä tajusin, ettei minun todellisuudessa edes tehnyt mieli karkkia. Marssin ohi.

Joskus tekee kuitenkin mieli napostella – lähinnä vaihtelun vuoksi – jotain muutakin kuin peruskasviksia tai -hedelmiä. Ja ylipäätään juhlistaa joitain tilaisuuksia spesiaaliherkuilla. Siksipä kokosin alle omia suosikkiherkkujani. Niitä, joissa ei edelleenkään ole lisättyä sokeria.

7 HERKKUA ILMAN LISÄTTYÄ SOKERIA:

  1. Banaaniletut. Tiedän, että on reseptinä jo aivan passé, mutta ei se silti poista tämän herkun herkkuarvoa.
  2. Kuivatut mangolastut. Ihania! Saa ainakin Punnitse&Säästä -kaupasta.
  3. Raakasuklaasmoothie! Parempaa kuin mikään Jacky-makupala tai suklaapirtelö. Kiinnostaisiko muuten resepti tästä?
  4. Kuivatut mansikat. Samasta Punnarista kuin mangokin.
  5. Lakritsitaatelit. En edes erityisesti pidä lakusta. Enkä taateleista. Mutta nämä ovat superkoukuttavia.
  6. Riisikakku maapähkinävoilla ja banaanilla. Tämän vinkin sain lukijaltani, joten: KIITOS!
  7. Hunajalla (ja marjoilla ja pähkinöillä) maustettu maitorahka.

Mitä vielä? Vinkkaa oma sokeriton herkkusi! Onko esimerkiksi jokin makeaksi maustettu pähkinä, jossa ei olisi sokeria? Noita "sipsipähkinöitähän!" on kaupoissa, samoin sokerisia jogurttipähkinöitä. Mutta onko olemassa jokin makea, vaan ei sokerinen makupähkinä?

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minä olen elellyt nyt kotimaisten tekstiilien ostamisen kanssa nyt puolitoista kuukautta. Homma on hyvin. On itse asiassa ollut todella vapauttaa se, että kaikki se, mitä näen, ei olekaan enää tarjolla minulle. Ei ole tarvinnut mietiskellä, ostaisinko sen Henkan tai Bikbokin mekon, koska olen tiennyt, etten niin voi tehdä.

Kauppakeskuksissakin kiertely – jos sitä kohdallani edes kiertelyksi voi nimetä – on huomattavasti helpompaa kuin ennen. On voinut skipata monta näyteikkunaa, tarjousta tai liikettä jo suoralta kädeltä. Ja tokihan moni varmasti tekee niin ilman mitään kieltojakin, mutta minulle, joka rakastan kauniita vaatteita, tämä on ollut oivallinen tapa karsia ostelua.

Koska sitähän tämä tosiaan on tehnyt: Vähentänyt ostelua! Kotimaisten tekstiilien hinta kun on – kuten eilen kirjoitin – automaattisesti kovempi kuin halpatyövoiman maissa tehty, ei niitä ostellakaan noin vaan heräteostoksena. Niitä pitää pohtia, punnita ja harkita.

Odotankin jo ihan kauheasti esimerkisi Uhana Designen kevätmallistoa. Niin ja Ivanan kesämekkoja ja uusia paljetteja. Näittekö muuten eilen Instagramissa, kun minulla oli Stockmannin Herkun tilaisuudessa - jossa olin juttelemassa vähän ruuasta - ylläni tulevan kevään ihanaa Uhanan "banaanikuosia"? Asu ei ole vielä myynnissä (minullakin se oli vasta lainassa), mutta olen alkanut jo säästää kevätmalliston lemppareihini. Voin nimittäin sanoa, että tänä keväänä tulee jotain niin omaa makuani mukailevia uutuksia, että tiedän sieltä löytyvän niitä vaatekaapin uusia luottovaatteita. 

Suomalaisuus tekstiileissä on tuottanut osin kuitenkin myös ongelmia minulle. On tullut vastaan sellaisia tuotekategorioita, joista en vaan ole löytänyt (hyvää) kotimaista brändiä/tekstiiliä. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • En edelleenkään ole löytänyt kauniita kotimaisia treenivaatteita. Minun makuuni sopivia. Sellaisia Addu-Nike -henkisiä, joita haluaisi pitää muutenkin kuin sporttaillessa.
  • Entä farkut? Farkkupaitoja ja mekkoja on Makialla, mutta itse farkkuja tai farkkushortseja en ole löytänyt mistään kotimaisina. Onko sellaisia edes? 
  • Alusvaatteet.  Mistä saa? Ja nyt en puhu mistään laamapaidoista, vaan kauniista pikkareista ja rintsikoista. Eri malleilla ja väreillä. 
  • Kauniit yöpuvut. Ja nyt en tarkoita mummopaituleita, vaan jostain silkki-viskoosi-kukka-pitsi-juttuja.
  • Uikkarit ja bikinit. Onkos niitä? Tähän kategoriaan en ole edes vielä nimittäin tutustunut, mutta kesän lähestyessä aihe tulee varmasti ajankohtaiseksi!

Vaikka olenkin ottanut kotimaisuushaasteen vakavasti, olen ajatellut, että jos jotain tuoteryhmää ei yksinkertaisesti saa kotimaisena (ehkä juuri nuo farkut?), en ala tehdä asiasta ongelmaa. Sitten on ostettava ulkomainen, ja yritettävä sieltä kalkuloida muulla tavalla vastuullinen valinta. Ehkä tukea samalla jotain kotimaista pientä yritystä? Mutta olisihan se nyt kiva saada kotimaista ja jopa ylittää omat tavoitteet tämän haasteen tiimoilta. Joten kertokaa ihmeessä kaikki vinkkinne, jotka edelliseen ongelmalistaani liittyy! Osa teistä vinkkailikin tammikuun postaukseen näistä, mutta lisää apuja kaivataan edelleen! 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: KIVAT

Aloitin tämän vuoden alussa ”ihmiskokeen”, jonka tarkoituksena on, että ostaisin tänä vuonna pääasiassa vain kotimaisia tekstiilejä. Olen toki tähänkin asti niitä ostanut, mutta niiden rinnalla on kulkenut suuri joukko ulkomaisten brändien –pääasiassa halpisbrändien –  tuotteita.

Syitä, miksi en aikaisemmin moiseen ole ryhtynyt, on ollut useita. Ensinnäkin en ole oikeastaan edes tiennyt, mitä kaikkea Suomesta ja suomalaisilta tekijöiltä saa. Toisekseen en ole varmasti edes ajatellut tekstiilin alkuperäasiaa niin kovin vakavasti (esimerkiksi työpaikkojen ja verorahojen kannalta) ja kolmanneksi olen kavahtanut usein kotimaisten tuotteiden hintaa. Olen yksinkertaisesti valinnut sen ulkomaisen tekstiilin usein rahapussiin vedoten. Kotimainen tuote kun on usein astetta kalliimpi.

Tutustuttuani kuitenkin edes hieman enemmän tekstiilituotantoon, työoloihin, kotimaan työnantajakuluihin ja kaikkeen tähän, en enää oikeastaan ole päivääkään päivitellyt kotimaisten tekstiilien hintaa. Ja itse asiassa se t-paidan tai pipon päällä oleva vitosen hintalappu on saanut minut nykyisin enemmänkin vain kurtistamaan otsaani, kuin hyppimään riemusta. Sillä rahalla kun ei missään nimessä saa mitään vastuullisesti tuotettua tekstiiliä.

Aloitin tämän vuoden alussa yhteistyön kotimaisen KIVAT-merkin kanssa. KIVAThan on perinteikäs kotimainen perheyritys, joka valmistaa pipot, lapaset, villahaalarit ja monet muutkin neulostuotteet täällä kotoisassa Mansessa.

On ollut aika huikeaa päästä tutustumaan KIVATin toimintaan oikein paneutuen. Olen vieraillut tehtaalla – ihan siellä äksönin ytimessä – nyt vähän ajan sisällä kaksi kertaa. Ja tullut samalla siihen tulokseen, että tämä kaikki pitäisi olla kuluttajienkin nähtävillä. Ja siksipä nyt päätinkin tehdä vuoden ensimmäisen KIVAT-postaukseni siitä, millainen on KIVAT-pipon matka aivan suunnittelun alkuvaiheista siihen pisteeseen, että se on kaupassa meidän kaikkien ostettavissa.

KIVAT-pipon matka suunnittelusta kaupan hyllylle:

  1. Pipon elämänkaari alkaa tietysti suunnittelusta. KIVATilla on kaksi suunnittelijaa, jotka vastaavat joka ikisen malliston kaikista tuotteista.
  2. Kun pipo on suunniteltu, sen kuosia aletaan miettiä käytännössä. Se, millaiseksi kuosi on paperille piirretty kun ei aina ole se, miltä pipo todellisuudessa neuloksena näyttää. Niinpä tässä vaiheessa kuosisuunnitteluun otetaan mukaan kolmas henkilö. joka sovittaa kuosin sellaiseksi, että sen voi neulekoneesta myös saada kauniina ja haluttuna ulos. Kuosisuunnittelijan apuna on tietysti neulekoneen käyttäjä, eli neuloja, joka on neuloksen konkreettisen teon ammattilainen.
  3. Kun pipon muoto ja kuosi on suunniteltu, tilataan langat. Kaikki KIVATin langat tulevat Euroopasta. Villalanka Italiasta tai Itävallasta, puuvilla Italiasta tai Saksasta. Villalanka on värjätty jo valmiiksi lankatehtaalla, mutta puuvillaneulos pestään ja värjätään Hämeenkyrössä alihankkijalla.
  4. Langan tultua KIVATin tehtaalle siitä neulotaan neulos. Tehtaalla on kaksi henkilöä, jotka vastaavat neulosten teosta.
  5. Kun villaneulos on valmis, se ensin höyrytetään ja sitten annetaan ”levätä” jonkin aikaa, ennen kuin se on valmis leikattavaksi. Kaavojen mukaan leikkaaminen on tarkkaa työtä. Tähän KIVATilla on 3 työntekijää, jotka suorittavat kaavojen kohdistuksen ja palojen leikkaamisen (hurjilla ”ritarikäsineillä”).
  6. Kun palaset on leikattu, kootaan kaikki pipoon tulevat osaset yhteen pahvilaatikkoon ja laatikko kuljetetaan saumaukseen. Saumauksen suorittaa alihankkijat. Alihankkijoista noin 85% toimii Tampereen alueella, kiireisten kausien avuksi saumoja ommellaan jonkin verran myös tutussa paikassa Virossa. Syy, miksi osa saumoista on pakko ommella Virossa, johtuu siitä, ettei tekijöitä Suomessa enää riitä. KIVATilla on jatkuvasti tästä osasesta tuotantoa rekrytointi päällä, joten hyvistä tekijöistä saa vinkata heille.
  7. Alihankkijoiden tekemien saumausten jälkeen tuote palaa takaisin tehtaalle. Pipo viimeistellään esimerkiksi merkkien ja tupsujen osalta tehtaalla. Tehtaan omassa ompelimossa on keskimäärin töissä neljä ihmistä.
  8. Tuote tarkastetaan vielä kerran varastossa, jonka jälkeen se onkin valmis lähtemään myyntiin. Myynti jälleenmyyjille ja markkinointi on suoritettu toki ennen tätä. Pakkaamossa on töissä kolme henkilöä.
  9. Valmis villapipo luomupuuvillavuorella, korvien tuulisuojilla, nauhoilla ja tupsuilla maksaa Kivatin verkkokaupassa 30.90e. (Jonne pipo tietysti ennen myyntiin saattoa kuvattu ja nettisivusaitille aseteltu.)

Kun katson tätä listaa, tekijöitä ja vaiheita, alan ainakin itse hahmottaa paljon paremmin kotimaisen tekstiilin tuotannon prosessia. Se, että saan laittaa pipon lapseni päähän, ei olekaan ihan pieni juttu. Sen eteen on nähty aika monta työvaihetta ja tuntia. 

Itse asiassa kun alan pohtia koko tätä prosessia, josta olen saanut itse nähdä ihan vierestä, olen alkanut arvostaa tällaista tekstiilituotantoa hurjan paljon enemmän! Ennen tätä on ollut jotenkin helppo vieroittua koko tekstiilituotannon prosesseista ja ajatella vaan, että vaate tulee jostain anonyymista tehtaasta. Vaikka eihän se niin ole!

Kun nyt tiedän niiden henkilöiden nimet, naamat ja äänenpainot, jonka minun ja F:n pipot on valmistanut, on arvostukseni aika valtaisa. Samalla hinta, jonka kotimainen – vain viiden minuutin automatkan päässä kotoamme valmistettu – pipo maksaa, tuntuukin niin perustellulle, että oikein hävettää aikaisemmat ajatukseni hintavertailusta. Yhden pipon valmistukseen ja siihen, että se on verkkokaupassa ostettavissa kun tarvitaan ainakin 13 ihmisen työpanos.

Mitä haluaisit, että kysyn KIVATilta seuraavaksi? Kiinnostaisiko esimerkiksi hukkaneulospalojen kierrätys tai brändin historia? Iske kysymyksesi alle niin minä selvittelen! 

-Karoliina-

Share

Pages