Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Meidän ympärillemme on syntynyt viime kuukasina monta pikkuista kääröä. Ja taas pitkästä aikaa on tullut koluttua tästä syystä myös vauvanvaateosastoja kaupoissa. Yksi mielenkiintoinen vauvanvaatelanseeraus on 19. tätä kuuta julkaistu Polarn O. Pyretin 100-prosenttisesesta luomupuuvillasta valmistettu PO.P CARES -erikoismallisto vastasyntyneille. Rajoitettu erikoismallisto sisältää niin uutuusmalleja kuin uudistettuja kestosuosikkejakin, ja se koostuu ainoastaan ECO-merkityistä tuotteesta, joiden luomupuuvillan viljelyssä ole käytetty lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita tai lannoitteita.

Väreiltään luomupuuvillamallisto on pehmeämpi kuin mihin Polarn O. Pyretiltä on perinteisesti totuttu näkemään. Kirkkaiden värien sijaan vastasyntyneiden uutuusmallistossa näkyy vaaleansinistä, harmaata ja luonnonvalkoista. Polarn O.Pyretin tarkoitus onkin tarjota kauniiden ja käytännöllisten lastenvaatteiden lisäksi kestävää vaatekulttuuria. Jokaisen Polarn O. Pyret vaatteen halutaan kestävän ainakin kolmen lapsen kulutuksessa niin, että vaatteita voisi kierrättää, eikä uusien ja taas uusia vaatteita tulisi tuottaa koko ajan lisää.  Polarn O. Pyretin tavoite onkin, että kuluttajan ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusia vaatteita, ja samalla hiilidoksidipäästöt, jätteet sekä energian- ja vedenkulutus vähenisivät tuotantoa tarkkaillessa. Se jos mikä, kuulostaa hyvälle! 

Hempeää lauantaita!

-Karoliina-

Kuvat: Polarn O. Pyret

Share

Ladataan...
Kolmistaan

F aloittaa koulun ensi syksynä. Toki esikoulun on nykypäivänä jo koulua, jossa täytyy ihan oikeasti opetella ja osata jo monia koulutaitoja, mutta kyllä moni asia silti tulee muuttumaan ihan oikean koulun myötä.

Mietinkin, millaisia taitoja yleisesti ekaluokkalaisella oletetaan olevan. Ja miten ylipäätään koululaisen tulee tehdä, mikä on kiellettyä? Voiko eppuluokkalainen (annetaan nyt keskisuomimurteen vähän kuulua) esimerkiksi pussata äitiä portilla ja onko käsikädessä matkan kulkeminen noloa? Kuinka nopeasti voi antaa lapsen kävellä matkan itse ja pitääkö perille päästyä ilmoittaa äidille vaikkapa tekstarilla? Kuinka nopeasti kengät on sidottava välkälle mennessä ja kuinka tarkasti kelloa on osattava seurata?

Jos siellä ruudun takana on nyt alkuopettajia tai muuten vaan ekaluokkalaisten kanssa työskenteleviä, vinkkinne olisi nyt kultaa. Tässä reilussa kolmessa kuukaudessa kun ehtii treenata vielä monia taitoja, jos vaan tietää, mitä pitää treenata.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minulla on ollut elämäni aikana monia erilaisia tyylikokeiluja. Alakouluikäisenä rakastin hassuja kirppislöytöjä, Spice Girls -korkoja, trumpettilahkeita ja toisaalta löysiä poikamaisia hopparihousuja, joiden kaveriksi piti leikata lyhyt tukka. Sillä sivusta roikkuvalla hiirenhännällä, joka tietysti letitettiin ja jonka koristeeksi pujotettiin helmiä.

Yläastella ja lukiossa oli rokki-goottivaihe, sen jälkeen lukuisia erilaisia kokeiluja helminauha- ja pinkkivaiheesta aikuinen nainen -lookiin. Jokaisen aikuiselämäni tyylikokeilun jälkeen olen palannut kuitenkin lopulta aina tuttuun ja turvalliseen – farkkuihin, tennareihin, tyttömäisiin mekkoihin ja bomber-nahkatakki-farkkutakki -tyyliin. Siis sellaisiin helppoihin, käytännöllisiin, rentoihin ja päällä mukaviin vaatteisiin.

Aina tasaisin väliajoin yritän olla vähän enemmän nainen. Ennemmin kuin tyttö. Ja nyt puhutaan siis vaatetuksesta. (Henkinen olotila on asia erikseen, koska siinä oloni on aikuinen.) Kuvittelen, että voisin kulkea korkonilkkureissa arkena. Tai silkkipaidassa arkitiistaina. Ihailen sellaista huoletonta pariisilaistyyliä lehtien sivuilta, mutta hitsi kun se ei vaan tunnu kuitenkaan omalleni. Saatan pukeutua niin tärkeisiin tapaamisiin tai paremmalle dinnerille, mutta perustyylikseni siitä ei vaan ole.

En oikein tiedä, miksi esimerkiksi ihonmyötäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minulle muutamia poikkeuksia lukuunottamatta todellinen nou nou. En häpeile mitenkään erityisesti vartaloani, mutta tiukat vaatteet tuntuvat silti jotenkin liian seksikkäille. Ehkä minun mottoni pukeutumisessa onkin vältellä liikaa huomiota. Tottakai minusta on kiva pukeutua kauniisti ja saada vaikka mukavaa palautetta ja huomiota vaatteistani. Mutta se, että saisin asuni vuoksi palautetta kropastani, tuntuu epämiellyttävälle. Siksi se on kivempi verhota boyfriend -farkkuihin, isoon kollariin tai Pikku Myy -malliseen mekkoon. Turvallista, sanoisin.

Olen nyt 32-vuotias. Mietin, kuinka kauan voi pukeutua vielä tyttötyylillä ennen kuin näyttää ihan naurettavalle naururyppyineni tennareissa.

-Karoliina-

P.S. Katsokaa, kuinka huikea mun äiti on asukuvaajana! Näkisitte ne muuvsit, jotka näitäkin kuvia varten on otettu.  

huppari, Noisy May // paita, Ivana Helsinki X Teemu Keisteri // farkut, H&M Loves Coachella // tennari, Vans (Zalando) 

Share

Pages