Ladataan...
Lastentarhaaja

Päiväkodin johtajan työ tuntuu olevan todella epäkiitollista hommaa. Käskyt tulevat ylhäältä ihmisiltä, jotka eivät ole nähneet päiväkotia Y2K:n jälkeen. He joutuvat kääntämään nämä käskyt kukkahattutäti-kielelle ja katsomaan niitä tyhjiä katseita talon kokouksissa viikottain. He ottavat vastaan vanhempien vaatimukset, pyynnöt ja toiveet. Heidän pitää osata suodattaa sieltä seasta tehtävissä olevat asiat ja pistää hulluilut Kukkuu-mappiin. Tänään kuulin erään valituksen koskeneen vanhemman näkemää unta. Siis valitus oman alitajunnan kehittämän stoorin pohjalta. Kukkuu. 

Heidän tulisi osata ensinnäkin palkata oikeat ihmiset aivan mahdottomasta ihmishedelmäpelistä, tarjota epäpätevän lastenhoitajan paikkaa kasvatustieteiden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle maahanmuuttajalle (jonka koulutusta ei huomioida täällä) ja kuunnella työkokeilijaa, joka ihan pokkana selittää, että oli kolme päivää pois töistä, koska muisti maanantaina työmatkalla koneeseen unohtuneet pyykit ja joutui palaamaan takaisin. Hänen pitää osata johtaa alaisiaan, joista jokainen on valmistunut eri oppilaitoksesta, eri aloilta, edustavat täysin eri aikoja ja arvoja.

Päiväkodin vakituinen henkilökunta koostuu usein hiljaisista puurtajista, jotka kiltteinä merkkaavat listoihin lähteneensä kaksi minuuttia aiemmin, mutta unohtavat seisovansa joka päivä 10min yliaikaa pihalla, koska lapsia on liian paljon aikuisiin nähden. Vahdi siinä työhyvinvointia ja ergonomiaa, kun Merjat ja Marjat sanovat, että kaikki on ihan ok samalla, kun harjaavat pihan lasten harjoilla pikkukivistä, ettei isännöintifirmaa tarvitsisi vaivata. Johtajan oli varmaan myös aika muikeaa pyytää henkilökunnaltaan yhtään enempää sen kesän jälkeen, kun heidän lomarahansa leikattiin. Johtajan pitää myös kuunnella työryhmiä, jotka tulevat kertomaan, että koska lapsia on nyt liikaa talon neliöihin nähden, niin tästä lähtien laskemme neliöihin myös sen ulkoreunat. Siis ne tiilet! Problem solved, näin taioittiin neliöitä lisää sinne seinien sisään. Olisi edes homeettomia seiniä, mutta siihenkään ei kannata luottaa. Sitten johtajan pitäisi siinä jotenkin sivistyneesti esittää kysymyksiä tietäen, että päätös on jo tehty ja kokous on pelkkä muodollisuus. Ei ihmekään, että lähes kaikki tapaamani johtajat pitävät työhuoneensa seinillä hassuja lausahduksia, joihin jokaiseen liittyy viinin juonti. 

Silti annan tässä päiväkotien johtajille pari vinkkiä. Delegoi. Kun delegoit, niin delegoi oikeasti. Kukaan ei tee työtä hyvin, jos ei tiedä kenen vastuulla asia ihan oikeasti on. Kun olet itse delegoinut huonosti, älä mutise, että olisi tämäkin pitänyt tehdä itse. Ei ole myöskään mitään järkeä valittaa kiireestä ja pestä samalla kahvihuoneen biojäteastiaa. Joku toinen voi tehdä sen. Seuraava vinkki. Jos olet antanut jonkun käskyn ja työntekijä toimii sen mukaan, älä pyörrä puheitasi vanhemman valittaessa. Näin murretaan luottamus sekä sinun ja työntekijän välillä, että työntekijän ja vanhemman välillä. Älä pyydä työntekijää osallistumaan koulutukseen, jossa käyminen “ainakin osittain” kuuluu työaikaan. Matalapalkkaisen alan työntekijän ei ole mitään järkeä kouluttautua työnantajansa valitsemaan suuntaan omalla ajallaan. Itse ainakin maalaan mielummin öljyväreillä kansanopiston kurssilla, kuin katselen slideshowta varhaiskasvatuslaista. 

Siinä tuli monta älää. Sen sijaan voit tuoda perjantaisin suklaarasian kahvihuoneeseen, ummistaa välillä silmäsi jonkun juodessa aamulla kahvia lasten läsnäollessa ja mikäs se vika oli..niin siis DELEGOIDA.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Nyt se tapahtuu. Lastentarhaaja menee takaisin töihin. Äitiyslomat ja hoitovapaat on ohi, arki koitti. Kotiin jäädessäni tuleva aika ilman töitä tuntui ihan käsittämättömän pitkältä. Olen aina tehnyt töitä, sitä suuremmalla syyllä kotona oleminen tuntui ihan absurdilta.

Ymmärrän, että ihmisten, joiden alalla asiat muuttuu ja aika kulkee oikeasti eteenpäin, on vaikea jäädä kotiin näin pitkäksi aikaa. Tuntuu varmaan, että jää jälkeen kaikesta ja muut ovat ammatillisesti valovuosien päässä. Tämä ei kyllä ole totta. Todennäköisempää on, ettei kukaan edes huomaa tämän korvaamattoman ihmisen poissaoloa ja joku kesähessu tekee hänen työnsä minimipalkalla. Mutta ymmärrän silti tunteen. Meidän lastentarhaajien maailma ei ole muuttunut mihinkään sitten Friedrich Fröbelin (ainakin nyt tuntuu siltä tämän hallituksen toimien jälkeen), niin kotona oleminen on ollut minulle varsin helppoa.

Vuodenvaihteen aikaan on tapana tehdä erilaisia listoja, joten minäkin päädyin sellaiseen.

Mitä en tehnyt vauvavuoden aikana:

- opiskellut.

- urheillut määrätietoisesti.

- siivonnut.

- sisustanut.

- laittanut ruokaa (toki pakolliset).

Mitä tein vauvavuoden aikana:

- katsoin Gilmoren tyttöjen ja Frendien kaikki tuotantokaudet alusta loppuun.

- luin romanttisia höpökirjoja.

- kävelin, kävelin, kävelin. Harmittaa, etten laittanut gepsiä päälle heti ensimmäisestä kävelystä, kilometrit kiinnostaisi.

- join törkeän kallista kahvia ympäri kaupunkia.

- näin kavereita (pääasiassa vauvallisia sellaisia, heillä on aikaa).

- kävin jumpassa.

- whatsappasin (kiitos virtuaalisesta seurasta kavereille).

- kirjoitin tänne, kun ehdin (kaikelta netflixaamiselta).

- vingutin museokorttia, joka on ihmiskunnan paras keksintö.

- seurasin Ylen aamupäivän kevyitä sarjoja (Doc Martin pyörii nyt, suosittelen).

- nukuin.

Toki tein kaikki vauva- ja taaperohommat tähän päälle. Lista olisi loputon jos lisäisin siihen kaiken värikylvyistä leikkipuistoihin. Lisäksi olisi pitänyt ehkä ajastaa kaikki hetket, kun olen vain tuijottanut vauvaani. Sekin excel olisi hyvin pitkä.

Kiitos syyskuu 2016 - joulukuu 2017. Oli todella siistiä. Uusi elämänvaihe alkakoon, taas.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lastentarhaaja

Vuosi lähenee loppuaan ja juuri nyt on käynnissä se kaikista vaikein tehtävä, eli lahjojen antaminen päiväkodin työntekijöille. 

 

Voiko antaa jotakin käytännöllistä ja työhön liittyvää? Juttelin ystäväni kanssa hänen huolestaan, että heidän lapsen päiväkodissa työntekijöillä ei ollut kunnon sadevaatteita. Toki se on aikuisen oma valinta olla ostamatta Tigerista sadeviittaa ja kastua sateessa, mutta kunnon kamat maksavat. Voisiko heille antaa vaikka lahjakortin Partioaittaan ilman, että se näyttää hyväntekeväisyydeltä? Itse olen käytännön lahjojen ystävä ja päiväkodin henkilökunta joutuu laittamaan paljon rahaa lämpimiin ja vedenpitäviin vaatteisiin. 

 

Yhdeltä perheeltä melko suuren summan saaminen tuntuisi erikoiselta, mutta jos se tulisi koko jengiltä niin en ehkä ahdistuisi. Tällaisen lahjan antajalla ja saajalla on todennäköisesti pidempi historia ja tiedetään toisesta jo muitakin asioita, kuin söikö ja nukkuiko lapsi päivän aikana. Vaikka päiväkodin henkilökunnan kirjo on valtava, siitä olen olen aivan varma, että kukaan ei odota rahallisesti näin arvokasta lahjaa. 

 

Veljeni lasten päiväkodissa vanhempaintoimikunta hoitaa kaikki lahjat. Vanhemmilta veloitetaan X euroa joka vuosi ja niillä rahoilla ostetaan lahjat koko henkilökunnalle. Tykkään tästä stressittömästä tavasta hoitaa lahjat. Siellä on annettu mm. leffalippua, teatterilippua, viiniä ja suklaata. Itse pidän kaikesta aineettomasta ja syötävästä. Jollakin saattaa olla sanottavaa viinistä, mutta senhän voi aina tarjota vaikka vieraille, jos ei itselle maistu. Erään ystäväni lapsen päiväkodissa oli tullut ongelma siitä, että lahjapulloa ei saisi säilyttää päiväkodissa edes sitä yhtä päivää, koska se on sitä Herra Alkoholia. Jotenkin ihan käsittämätöntä saivartelua. Miettikää nyt, että jollakin on aikaa tällaisenkin asian miettimiseen. Ihan kuin se hyvä punaviinipullo (joka sopii kivasti pataruokien kanssa) turmelisi jonkun lapsen mielen sieltä Merjan vaatekaapista. 

 

Tärkeintä lahjassa on, että se on antajansa näköinen. Jos tykkäät tehdä käsitöitä, sukat ovat erinomainen lahja. Jos tykkäätte askarrella, tehkää kaunis kortti. Jos teillä on kiire, Teboililta ostettu konvehtirasia on erittäin hyvä. Jos ette vietä joulua, mukavan loman toivotus on kiva. Mikäli on rahallisesti tiukkaa, hyvän joulun toivotus ei maksa mitään. Mikäli ette anna lahjaa, kukaan ei edes huomaa. 

 

Tiedän, että tämä kuulostaa just sellaiselta lastentarhanopettajan “lapsen hymy on tärkein”-tyyppiseltä nöyristelyltä, että älkääs nyt niiden lahjojen kanssa, minähän tässä vain kutsumustani toteutan. Kuitenkin parhaat saamani lahjat ovat itsetehdyt tumput, pieni (todella hyvä Bodyshopin) käsirasva, suklaa ja kortti, jossa kiitettiin kauniisti lyhyestä, mutta merkityksellisestä kaudesta. Nämä kaikki siis eri perheiltä. Me tarvitaan ulkona tumppuja, töissä kädet kuivuu, suklaan voi aina viedä kahvihuoneeseen (minähän en vie, vaan syön itse) ja kortti on vieläkin tallessa.

 

Minä rakastan juhlia ja lahjoja. Ei ole niin pientä juhlaa, etteikö sitä voisi juhlia. Päiväkodissa korostuu entisestään se, että oikeasti ajatus on tärkein. Se lapsen tekemä kortti on aivan ihana, joulukukat on kauniita, suklaa on hyvää ja se hamahelmistä tehty koru on kädessäni aivan varmasti heti seuraavana päivänä. 

 

Hyvää joulua ja lopeta stressaaminen just nyt! 

Share
Ladataan...

Pages