Ladataan...
Lastentarhaaja

Kansakunta kohahti, kun Cheek tuli uutisensa kanssa kaapista. Hän lopettaa cheekkeilyn.

Tiedättekö kuka ei ymmärrä tehdä cheekkejä? No Sinkkosen Jari. Jari on on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Jari on myös kasvatusasioiden Juha Mieto, jolta kysytään mielipide ihan joka asiaan. Nyt Länsiväylä oli haastatellut Jaria näistä nyt pinnalla olevista sukupuoliasioista ja hän tietenkin halusi ottaa taas kantaa:

– Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä, Sinkkonen lataa.

Niin Jari, noin sä sit sanoit. Koko jutun voi lukea täältä http://www.lansivayla.fi/artikkeli/579058-jari-sinkkonen-antaa-huutia-sukupuolten-hamartamiselle-se-etta-lasta-ei-saa-sanoa.

Onneksi Raisa Cacciatore ja Jaana Wessman antoivat nopeat vastineet, joissa avattiin Jarille tutkimuksia ja nykyajan tuulahduksia. Cacciatoren ja Wessmanin ajatuksia löytyy näiden linkkien takaa https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235063-jari-sinkkonen-kielsi-transilmion-ja-sukupuolen-moninaisuuden-lastenpsykiatri-jaana & https://www.hs.fi/elama/art-2000005447905.html.

En lähde Cacciatoren ja Wessmanin ajatuksia enempää referoimaan, nuo linkitetyt lehtijutut kertovat kaiken tarpeellisen.

Enemmän minua ihmetyttää Jarin tyylisten vanhojen jäärien pakonomainen tarve pysytellä tiukasti jossain kultaisella 50-luvulla. He varmaan haluaisivat edelleen körötellä hevosvankkurilla ostamaan viinapulloaan tiskin takaa. Jarin pippeliin ja pimppiin viittaaminen kuulosti kummallisen paljon Timo Soinin hassutteluilta esimerkiksi lippalakeista ja hedelmistä: “Jos meloni ja omena pitävät samankokoista lippalakkia, niin kaikki voivat nähdä, että se ei vain sovi kaikille.” Kukaan ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan, mutta tuossa tuo keski-ikäinen setämies myhäilee niin eiköhän printata tämä lehteen. Jarin kommentista puuttuvat pippeleille ja pimpeille sovitetut lippalakit, mutta samassa läppämaailmassa liikutaan.

Jos on jäänyt oman alansa tutkimuksista noin pahasti jälkeen, niin voidaanko olettaa hänen olevan muissakaan asioissa kovin nykyaikainen, vastaanottavainen ja avoin?

Jännästi uusien asioiden vastustaminen tuntuu koskevan ihmisillä ihan kaikkia elämän osa-alueita samalla kertaa. Vai oletteko usein kuuleet tasa-arvoista avioliittolakia kannattavasta maahanmuuttokriitikosta? Olisin hieraissut silmiäni jos Odinin soturit olisivat marssineet Pride-kulkueessa viime kesänä. Haastattelussa he kommentoisivat, että “tottakai me toivomme, että kaikki saisivat rakastaa kaikkia sukupuolesta riippumatta. Rakkaus on ihana asia. Tai siis valkoisten rakkaus on ihana asia”.

Tai ihminen, jonka mielestä naisen paikka on keittiössä, tuskin toivoo sen naisen kokkaavan siellä keittiössä vegaaniruokaa?

Eli kuule Jari, sinun on aika vetäytyä sinne Juha Miedon naapuriin hakkaamaan halkoja. Voimme kaivaa sinut esiin aina kerran vuodessa ja naureskella vanhan ajan havinalle. Kirjoittaisimme muutaman artikkelin siitä, kuinka söpö tuommoinen hieman hassahtanut tohtori onkaan ja muistelisimme urasi kulta-aikoja. Siinä samalla voisimme haastatella naapuriasi Juhaa mämmistä tulevaa pääsiäistä varten. Sitten pakkaisimme sinut takaisin naftaliiniin odottamaan seuraavaa vuotta. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lastentarhaaja

Terveisiä sairastuvalta! Olemme  molemmat lapsen kanssa kipeänä. Sillä erotuksella, että toinen leikkii ja lauleskelee Ihhahhaata samalla, kun toinen niistää paperirullan verran ja sadattelee kaikilla eri kielillä. Koskakohan sitä oppisi sairastamaan ihan vauvana, rennosti ja Puppea selaten?

Minulla on ollut tässä pitkän aikaa mielessä sellainen aihe, kun ihmisen oma vastuu. En ole vain saanut ajatustani kasaan, mutta nyt hieman kuumeisena päätin yrittää. Päiväkotimaailmaa ja kotiäitiyttä yhdistää (ainakin) yksi asia: selittely. Ei haluta toimia tietyllä tavalla, vaikka se saattaisi ratkaista ongelman ja selitellään tie ulos siitä. Ulkona sataa kaatamalla, eikä huvittaisi lähteä 15 eskarin kanssa lammikkoon seisomaan. Kiemurrellaan hetki ja vedetään hatusta joku näppärä pöytätehtävä ja selitellään itsemme ulos märästä ulkoilusta. Vaikka kaikki tietää, että jokaiselle tekisi hyvää käydä kääntymässä ulkona kelistä huolimatta. Lapset eivät tästä varsinaisesti kärsi, mutta olisiko helpompi vain sanoa totuus: en halua mennä ulos, koska olen laiska ja inhoan kastua. Säästyttäisiin niiltä selityksiltä. 

Itse olen jättänyt lounastreffejä ja muita tapaamisia vedoten lapsen päiväuniin. Todellinen syy on, että olen vain laiska pakkaamaan kaikki kamat mukaan ja on mukavaa, kun lapsi herää omasta sängystään naama turvoksissa ja tuoksuen unelta.

Ystäväni juuri viestitteli, että elämä on helpompaa, kun vain raahaa itsensä ja taaperonsa ulos aamulla. Muksu on niin väsynyt päiväuniaikaan, että viereen voisi tiputtaa talon parhaat kristallit ja tämä ei heräisi. On ollut vain niin mukavaa pysyä sisällä, kun ulkona on märkää ja ikävää. On ollut helpompaa selitellä ja ihmetellä, että miksi lapsi ei nuku, kuin vetää ne kuravaatteet päälle ja mennä sinne hiekkalaatikolle istumaan.

Ja miksikö oma lapseni ei juo pullosta? No koska olin niin kusessa, että imetys loppuu jos alan syöttämään pullosta. Lisäksi olin laiska kokeilemaan erilaisia pulloja. Ihan älytöntä, nyt kun sitä miettii. Omilla peloillani ja laiskuudellani hankaloitin meidän perheen arkea. Välillä joku myös erehtyy kysymään minulta lapseni potalla käymisestä, nyökkäilen vaivautuneesti ja mutisen jotain, että getting there. Todellisuus on, etten ole jaksanut olla kovinkaan aktiivinen siinä asiassa. Voisin selitellä ummet ja lammet joistain lapsen herkkyyskausista, mutta syy on vain oma laiskuus.

Yhdessä päiväkotiryhmässä aloitettiin lasten pukeminen aina niin, että yksi lapsi jäi häntäpäähän odottamaan vuoroaan. Miksi näin? Siellä tiedettiin, että hänet tullaan hakemaan niihin aikoihin ja toivottiin, että vanhempi astelee sisälle ja saa näin itse pukea lapsensa. Vähemmän duunia heille. Sitä seliteltiin sillä, että lapsi tykkäsi lueskella kirjoja sillä välin, kun muita puettiin, mutta oikea syy oli varsin selvä. Seliseli.

Olen myös kuullut tuhat selitystä sille, miksi ei voi liikkua ja pitää huolta itsestään. Meidän työ on todella fyysistä ja se vaatii tietyn aktiivisuuden myös vapaa-aikana. Sen sijaan odotellaan työterveyden lähetettä fysioterapiaan, eikä tehdä sillä välin mitään. Sitten jos sinne fyssarille päästään, niin valitetaan huonoista liikkeistä ja ettei omisteta niiden tekemiseen vaadittavaa kuminauhaa. Voivotellaan huonoja julkisia palveluja ja ryvetään hartiasäryssä. Oikeat ongelmat ovat omassa sarjassaan, mutta melko moni kiputila olisi ratkaistavissa kepin pyörittelyllä.

Ymmärrän, että ihminen joutuu helposti ihmeelliseen tekemättömyyden kierteeseen. Kipu ruokkii huonoa fiilistä, eikä silloin tee mieli lähteä Elixiaan trikooasusteisten bodaripupujen sekaan. Mutta älä syytä siitä muita, oikea syy on peilissä. Olet vain patalaiska ja se on ihan okei. Nyt kun varsinainen syypää on löydetty, voidaan lopettaa työterveyshoitajan syyttely ja nousta sieltä sohvalta. Toistettakoon, että oikeat fyysiset vammat ovat eri asia. Harva lähtee hölkälle paikoiltaan luiskahtaneen välilevyn kanssa. Luultavasti sekin olisi voitu välttää harjoittamalla keskivartaloa, mutta eipäs nyt saivarrella.

Jokainen laiskotelkoon niin paljon, kuin haluaa. Muiden ongelmaksi se muuttuu, jos se vaikuttaa työsuoritukseen. Vai mitä pitäisi ajatella jos työkaveri ei voi ulkoilla yli kahta tuntia lasten kanssa vedoten fyysisiin haasteisiin. Nämä fyysiset haasteet eivät kuitenkaan estä koko päivän retkeä kauniina kesäpäivänä. Mitä tässä tilanteessa voi sanoa? Ei toisen kertomaa kiputilaa voi kyseenalaistaa (ääneen). Ehkä oikeasti on maantieteellisistä syistä johtuvia kipuja. Lähempänä merta ja auringon lämmittäessä selkäkin suortuu?

Eli väsyttääkö sinua aamulla, mutta et voinut mennä nukkumaan ajoissa, koska_________(lisää haluamasi selitys). Sinun oli pakko syödä lounaaksi Omar-munkki ja sitten valittaa vatsakipuja, koska _________(lisää haluamasi selitys). Et voi tulla ajoissa kokoukseen, johon kaikki muut pääsevät aina ajallaan, koska _________(lisää haluamasi selitys).

Täten haastan meidät kaikki asettumaan peilin eteen joka aamu ja lausumaan kolme kertaa: oma vika, pikku sika. Oma vika, pikku sika. Oma vika, pikku sika. Itse taidan lausua litanian varmuuden vuoksi tuplasti, meneepähän perille myös kuumeessa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lastentarhaaja

Juttelin tässä noin viikko sitten ystäväni kanssa päiväkotien tavoista tehdä asioita. Hän puhui äitinä ja minä tällaisen lastentarhanopettajan/ vakoojan roolissa. Totesin jossain kohtaa, että niin se ikuinen näkkileipäkeskustelu: saako lapset näkkileipää ruuan kanssa vai vasta sen jälkeen? Ystäväni vastasi, että hetkinen..mikä näkkileipäkeskustelu? Pääsin valaisemaan häntä Suuresta näkkileipämysteeristä, joka leijuu jokaisena päivänä, jokaisen päiväkodin, jokaisen ryhmän lounaan päällä. Jaan tämän nyt teidän kanssa. Jo aikojen alusta, pyhän Fariseuksen aikaan, on päiväkotimaailmassa pohdittu tätä näkkileipäasiaa ja se jakaa mielipiteitä edelleen. Täyttyykö se maha näkkileivästä, jos sen antaa ruuan kanssa? Syökö lapsi mitään muuta, kuin näkkileipää? Syökö lapsi paremmin, jos palkinto odottaa syömisen jälkeen? Palkinto on siis se näkkileipä.

Old school-jengi vaatii, että näkkileipä annetaan ehdottomasti ruuan jälkeen ja sitä ei saa, mikäli lautanen ei ole tyhjä. Sitten on vähän leppoisampi, mutta siltikin takakireä jengi: näkkileivän saa ruuan maistamisen jälkeen. Sitten ollaan me, ketkä antavat näkkileivän heti. Jos sinun työpaikkaruokalassa olisi lounas ja sen kanssa näkkileipää, söisitkö näkkileivän ruuan kanssa vai vasta jälkikäteen? Ihan mutulla veikkaan, että suurin osa söisi näkkileipää siinä samalla, mikäli se annokseen kuuluu. Miksi siis lapsi ei saisi koko annosta kerralla? Itseäni ei huoleta erityisen paljoa mahan täyttyminen näkkärillä. Pääasia, että se maha täyttyy.

Kuulen jo, kuinka moni päiväkodissa työskentelevä haukkoo henkeään ja sadattelee, että mutta kun leipä ei ole ruokaa! Se on silti osa annosta. Palmian ruokalistassa lukee, että joka aterialla on lisäksi tarjolla näkkileipää, kasvirasvalevitettä ja ruokajuomaa (rasvaton maito/-piimä/vesi). Lähiviikkojen listat voi käydä lukemassa täältä https://www.hel.fi/static/liitteet/palvelukeskus/pk/vuoro-43-48.pdf. Jokaisella aterialla siis tarjotaan myös näkkäriä ja juotavaa. Ei jälkikäteen, vaan aterian aikana. Nyt joku ajattelee, että no pitäisikö se pannukakkukin antaa torstaisin ruuan kanssa samaan aikaan, kun se kerran samalla ruokakärryllä ryhmään tulee? Ei pidä, se on jälkiruoka.

Toki jotkut lapset haluaisivat syödä vatsansa täyteen vain näkkärillä. Harmittaahan se, ettei koko annokseen ole koskettu. Lapset kuitenkin tutustuvat makumaailmoihin eri aikaan. Lupaan, että se näkkäriä nakertava muksu syö 20-vuotiaana muutakin, kuin näkkileipää. Me voimme päiväkodissa antaa lapsen ottaa haluamansa määrä lautaselle, antaa hänen tutustua siihen, kannustaa maistamaan ja näyttää esimerkkiä syömällä itse vieressä hyvällä ruokahalulla. Siinä ruokailun yhteydessä voidaan porukalla jutella ruuasta ja käydä vaikka läpi, mikä on kenenkäkin suosikkia ja inhokkia. Kaikesta ruuasta ei tarvitse tykätä ja mielestäni sen saa sanoa ääneen. Tietenkin ilman yök-efektiä, vaan ihan ettei tämä ole minun makuuni.

Jos lapset kärkkyvät vain näkkileipää ja koko ruokailu perustuu näkkileivän odottamiseen, ryhmän aikuiset ovat siihen syypäitä. Aikuiset ovat itse kiristäneet näkkileivällä ja näin tehneet siitä kaviaariin verrattavan megaherkun. Jos alusta asti näkkileipä annetaan ruuan kanssa, hohto siitä häviää hyvin pian. Eräs sijainen teki jopa niin, että näkkileipälaatikko oli hänen vieressään ruokailun ajan ja annoksen syötyään lapsen piti käydä pyytämässä häneltä näkkileipä. Mikäli hän oli tyytyväinen lapsen tyhjään lautaseen, hän armollisuudessaan voiteli tälle näkkärin. Ihan kuin hän olisi itse kyseisen leivän aamuyönä leiponut. Tuossa voidaan puhua jo vallankäytöstä.

Minun opettajani kuudennella luokalla vaati, että ruokailun jälkeen käytiin niiamassa/ kumartamassa hänelle ja kiittämässä ruuasta. En voinut käsittää. Miten hän liittyi koko ruokaan? Pyysin saada käydä kiittämässä keittäjiä, mutta se ei käynyt. Voitte arvata, kuka istui opettajan kanssa kaksin ruokalassa hyvin usein viimeisenä..eikä käynyt kiittämässä yhtään ketään.

Share
Ladataan...

Pages