Bloggarin paluu: Täällä jokainen on tähti

Millainen hurutyyppi kirjoittaa elämästään nettiin yli seitsemän vuotta, häviää tuhkana tuuleen ja palaa blogiinsa vuosien hiljaiselon jälkeen?

Ainakin minä.

Paitsi että en minä oikeasti mihinkään kadonnut. Olen vain kirjoittanut teiltä kaikilta piilossa. Viimeiset kuusi vuotta olen saattanut olla seuraamasi somekanavan ääni, selailemasi esitteen kynäilijä tai luova taho näkemäsi tv-mainoksen takana. Tai jotain aivan muuta.

Nyt minä sain valmiiksi myös kirjan, nimittäin tammikuussa 2022 ilmestyvän ja naisista kertovan Täällä jokainen on tähti -novellikokoelman.

Kuva: Anna Cappelli

Laura de Lillen loppumisesta on kulunut nyt yli kuusi vuotta eli melkein yhtä kauan kuin blogi ehti olla olemassa.

Kuten joku saattaa vielä muistaa, ehdin pitää blogia kolmessa eri maassa ja kaupungissa, aloittaen yliopisto-opiskelijana Pariisissa ja myöhemmin nykkiläisenä aivan urani alkumetreillä. Lyhyt Helsingin-hairahduskin (tai lyhyt hengähdystauko, kummin vain!) matkalle osui.

Koska whatever happened to -höpinät kiinnostavat melkein aina, päivitetään nykytilannetta sen verran, että muutin jo vuosia sitten Kööpenhaminaan, opettelin (melkein) tanskan kielen ja menin täällä naikkariin. Villakoiraa ei ole, vielä.

Pian ilmestyvä fiktioteos kuitenkin on.

Kirjoitan tätä nykyä nimittäin myös naisista ja naisten asioista eli aiheista, jotka ovat lähellä sydäntäni.

Kuva: Kia Hartelius

Täällä jokainen on tähti -esikoiskokoelmani (Saga Egmont, 2022) kertoo oman äänen etsimisestä naisena eri vuosikymmenillä ja eri puolilla maailmaa, aina 1960-luvulta 2030-luvulle.

Novellikokoelma tarjoaa viihdettä ja vertaistukea ja siirtää naiset surkeista sivurooleista oman elämänsä tähdiksi. Koska muutos vaatii aina jonkun verran kapinahenkeä, kirjan räväkät ja herkät naishahmot eivät todellakaan pelkää nostaa kissaa pöydälle ja samalla kulmakarvoja.

Kirjoitusprosessista ja siihen liittyvistä lukuisista keloista voisi kirjoittaa vaikka viisitoista blogipostausta. Ehkä vielä joskus niin teen.

Kuva: Anna Cappelli

Sitä odotellessa: Täällä jokainen on tähti -novellikokoelmani ilmestyy ääni- ja e-kirjana 12. tammikuuta 2022 ja on saatavilla useimmista verkkokirjakaupoista sekä äänikirjapalveluissa.

Lisää kirjan teemoista voi lukea sivuiltani www.laurapollari.com. Seuratkaa mua myös Instassa osoitteessa www.instagram.com/laura.polaris.

Nähdäänhän siellä?

Rakkaudella,

Laura

kulttuuri runot-novellit-ja-kirjoittaminen hyva-olo kirjat

Kukkulan tyttö kiittää

https://youtube.com/watch?v=R6ah6o0hdnQ%3Frel%3D0

Olen kirjoittanut Laura de Lilleä seitsemän ja puoli vuotta.

Tänä aikana olen asunut kolmessa maassa ja puhunut kolmea kieltä. Käynyt koulun, sitten töissä. Muuttanut valtameren yli, reppureissannut ja rakastunut.

Olen kirjoittanut, kirjoittanut ja kirjoittanut. Joskus itselleni, useimmiten muille.

Siinä salaisuuteni: kirjoitan aina jollekulle. Ystävilleni tai tuntemattomille. Kun olen onnellinen, kirjoitan. Kun olen surullinen, kirjoitan. Laura de Lille olen minä, mutta myös moni muu. On ihmisiä, joita ilman ei olisi syntynyt sanaakaan.

Blogin pitämisessä olen pitänyt huvittavana sitä, että kaikelle on löydyttävä kategoriansa: on sitä ja tätä ja tuota kirjoittajaa. Kerran minulta kysyttiin, olenko lifestyle-bloggaaja. Vastasin olevani life-bloggaaja. Olen kirjoittanut aina elämästä. Tämä on ollut päiväkirjani melkein vuosikymmenen verran.

Sitten on ihan vain Laura.

Äänekäs, innostunut ja suorapuheinen hölösuu. Romanttinen tyttö, joka istuu kallioilla ja katselee merta. Jälkimmäisen suulla olette kuulleet paljon. Korkeuksista aion haaveilla jatkossakin.

On kristallinkirkasta, mitä tulevaisuudeltani haluan. Silmissäni siintää monta uutta asiaa ja unelmaa. Aion opetella lisää kieliä, matkustaa myös. Aion aina asua paikoissa, joista näkee taivaan  auringon, kuun ja lehtipuut. Seilaamaan myös lähden. Sitten kirjoitan vähän lisää.

En aio tyytyä, vaan tavoitella aina parasta. Isona haluan mummoksi, jolla on paljon kerrottavaa  hymyissä suin.

Elämäni on todella hyvää, enkä keksi mikä voisi olla paremmin. Tai ehkä keksin sittenkin.

Joku päivä en enää katsele maailmaa yksin, joku päivä minullakin on joku. Hänet löysin taulusta japanilaisen ravintolan seinältä:

kukkulan tyttö tarvitsee sataman pojan.

Hänet aion etsiä.

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan