Kaduttiko tukanleikkuu, ja muita kysymyksiä

Laura de Lille

Kaipaatko koskaan pitkää tukkaa?

Kumma kyllä – en ollenkaan. Olen sen verran menevää tyyppiä, että hiukset ja niiden laittoon ennen kuluttamani aika tuntuu nyt aika orjalliselta. Uusi kuontalo sopii elämäntyyliini paljon luontevammin, ja arvostan esimerkiksi sitä, että voin suurimman osan ajasta leikata sen itse.

Lyhyt tukka on myös ihanan käytännöllinen – helteistä ja työmatkoista pyörällä on tullut moninkertaisesti kivempaa touhua nyt, kun kiharat eivät enää jatkuvasti pyöri silmillä. 

Mitä esteettisiin tekijöihin tulee, lyhyen tukan ansiosta olen löytänyt muun muassa isot korvakorut. Poikatytölle sopii hyvin se, että punahuulet ja naiselliset mekot saavat kontrastia skarpista kuontalosta.

Harkitsitko kauan hiusten leikkaamista lyhyiksi? 

En. Pari tuntia taisin arpoa. 

Uskotko, että tuollainen leikkaus voisi sopia ihan piikkisuoralle tukalle?

Ajattelisin, että tukan laatua olennaisempi tekijä on kasvojen muoto. Oli miten oli, antaa mennä vaan!

Anna muutama suosikkivinkkisi kauneuteen, pukeutumiseen ja hyvinvointiin liittyen.

Älä stressaa liikoja, ja pyri tekemään juttuja, joista tulee hyvä mieli. Toisinaan meikkaan tai laitan tukan, vaikka en poistuisi kotoa koko päivänä. Hölmöä, mutta ah, niin ihanaa.

Älä esitä. Kaikkien ei tarvitse ahtaa saman ketjuliikkeen minimalistiseen trendiasuun, jos oma juttu näyttää pikemminkin joulukuuselta. Häntä pystyyn ja valot päälle!

Hymyile, ja vielä kerran hymyile! Mököttäminen ja mutruilu on pönttöjen puuhaa.

Paljonko käytät kuussa rahaa vaatteisiin keskimäärin?

Todella vähän. Tätä nykyä ehkä muutaman kympin jos sitäkään.

Toisaalta taas – jos nään jotain, mistä aidosti pidän, rahaa voi mennä kertahujauksella paljonkin. En ole kitsas.

Mistä oikein ammennat tuon ihanan ja hurmaavan elämänasenteesi? Millaisen vinkin antaisit nuorelle naiselle, joka tarvitsisi samanlaista positiivista asennetta ja itsevarmuutta?

Älä välitä muiden sanomisista, vaan pidä pääsi viimeiseen asti. Näin retrospektiivissä voin kertoa, että esimerkiksi teini-iän outolintuudesta on ollut elämässä pelkästään hyötyä. 

Milloin itkit viimeksi?

Viikko sitten. Jouduin tahtomattani mukaan konfliktiin, ja olen aivan surkea riitelijä.

En rehellisesti ymmärrä, miten kukaan kykenee aktiivisesti kuluttamaan energiaansa vihanpitoon ja jatkuvaan vänkäämiseen. 

Onko sulla päiviä, kun ei jaksa hymyillä ja koko maailma ärsyttää? Miten oikein pääset sellaisista negatiivisista tunteista eroon?

On aina silloin tällöin. Asiat selkenevät yleensä juttelemalla. Pään sisälle saa kerättyä aikamoiset patoutumat, jos ikävistä tunteista ei puhu.

Onko sulla ollut ikinä ns. "ikäkriisiä?" Pelkään, että jokainen päätökseni vaikuttaa merkittävästi loppuelämään, ja stressaan just sen elämänsuunnan valitsemista.

Ei koskaan! Tässähän sitä elämää parhaillaan rakennetaan, ja kokeilut kuuluuvat kuvaan. Nuoren iän etuisuus on se, että jaksaa ja asioita tehdään muustakin kuin pelkästä mukavuudenhalusta. Miksei siis seikkailla silloin, kun otollisin aika on käsillä? 

Mikä inspiroi sinua?

Matkustelu! Uteliaisuus on hyve, ja välinpitämättömyys suurin rike elämää kohtaa.

Miten sinulla on niin hyvä itsekuri, että jaksat tehdä kaikenlaista? Minkä vinkin antaisit sellaiselle, joka kaipaisi samanlaista itsekuria toteuttaakseen asioita?

En usko, että kyse on niinkään itsekurista vaan spontaaniudesta – olen vain tehnyt, mitä mieleen on juolahtanut. Tässä kohtaa tullaankin persoonallisuuskysymysten äärelle. Kaikkien luonteelle päätön sinkoilu ei sovi.

Itse tiedän, etten saisi rauhaa, jos eläisin toisin kuin unelmoin.

Ootko aina itsevarma?

No en tietenkään!

Mitä onnellisuus merkitsee sinulle, ja koetko olevasi onnellinen?

Tässä iässä ja elämäntilanteessa onnellisuus tarkoittaa minulle riippumattomuutta. Sitä, että on vapaa tekemään elämällään mitä haluaa ja että liikkeitäni eivät määrittele materiaaliset hyödykkeet.

On olemassa tietenkin myös pienempiä tekijöitä, jotka tekevät elämästä nautinnollista. Iloinen juuri nyt olen vaikkapa siksi, että ulkona paistaa aurinko, kupissani on kahvia ja naapurini soittaa hyvää musiikkia takapihalla.

Suurin vastoinkäymisesi ja mitä siitä opit?

Vastoinkäymisiä on mahtunut matkalle yhtä paljon kuin onnistumisiakin.

Riippuu itsestä, jääkö tappioitaan surkuttelemaan vai ottaako alamäestä uudet vauhdit. Jo eletyistä koettelemuksista olen oppinut ainakin sen, että uutta ja kestävää ei voi rakentaa käsittelemättä ensin vanhat ongelmat perinpohjaisesti. Tämä pätee etenkin ihmissuhteisiin.

Ootko sä ikinä ollut jonkun tosi vaikean valinnan edessä ja mitkä motiivit (tunteet, järki) ovat vaikuttaneet päätöksiin?

Tietty – erityisesti ihmissuhteiden saralla. Päätökseni on näissä tapauksissa sanellut järki, vaikka olenkin jälkikäteen asioita tunteella vetistellyt.

Koetko, että rakastat itseäsi ja olet löytänyt sisäisen tasapainon? Millaisen ohjeen antaisit nuorelle naiselle, joka kamppailee kyseisten asioiden kanssa?

Hassua kyllä – mitä enemmän maailmaa nään, sitä tasapainoisemmaksi itseni tunnen.

Oma neuvoni on, että asiat kannattaa aina palauttaa oikeisiin mittasuhteisiinsa maapallon mittakaavassa. 

Oiva keino etäisyyden ottamiseen on esimerkiksi budjettireppureissu ulkomaille. Omat ongelmat unohtuvat tien päällä äkkiä – puhumattakaan uuden ympäristön tuomista ideoista: esimerkiksi Jamaikalla käydessäni minut yllätti paikallisten ihmisten kädenkosketeltava hyväntuulisuus – köyhyydestä ja hökkelikylistä huolimatta. 

En voinut olla pohtimatta: miten jengillä, jolla ei ole mitään, voi olla näin hyvä meno? Omat ongelmat poikineen tuntuivat siinä vaiheessa aika pikkuruisilta.

Oletko tyytyväinen vartaloosi ja ulkonäköösi, vai oletko joskus epävarma sen suhteen?

Nuorempana olin epävarma, mutta nykyään en enää välitä. Kun pakonomainen kolme kertaa viikossa -hikiurheilu ja turha terveellisyydentavoittelu jäivät pois, loksahti kaikki paikoilleen kuin itsestään. En esimerkiksi tiedä paljonko painan. 

Mikä on hyvinvointisi salaisuus?

En murehdi asioista, joilla ei oikeasti ole väliä. Suoritus- ja statuskeskeinen elämä on pahinta mitä tiedän. 

Mistä nautit?

Toisten ihmisten seurasta! Valokuvauksesta, kirjoittamisesta ja matkustamisesta. Kuvista ja äänistä ympärilläni.

Mitä teet kun sulla on huono fiilis?

Kuuntelen Björkiä. Siinä vasta voimaannuttava artisti, jota voi kuunnella ainoastaan äärimmäisen onnellisena tai hyvin surullisena. 

Kuinka usein ja miten urheilet?

Pyöräilen joka päivä vähintään tunnin. Kaikki muu on plussaa.

Millainen on mottosi ja elämänasenteesi?

Joku totesi joskus, että mitä ikinä tekeekään, kannattaa se tehdä pokkana. Tuo ohjenuora on lohduttanut varsinkin kämmien jälkeen. 

Kuulin äskettäin tarinan miehestä, joka kantaa mukanaan aina pientä diskopalloa. Eihän sitä koskaan tiedä, missä seuraavat bileet odottavat.

Aika ihailtava asenne mielestäni.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi et vastannut kaikkiin kysymyksiin?

Laura Pollari
Laura de Lille

Koska tama on vasta eka osa? :)

NinaVee
Väreilyjä

"En murehdi asioista, joilla ei oikeasti ole väliä." Juuri näin!! Tuon jos kaikki ihmiset oppisivat elämä olisi tuhatmiljoonaa kertaa helpompaa, tai ainakin onnellisempaa! Ihana Laura!

Sucette
ce petit cœur

Tulipas jotenkin seesteinen olo noista sinun vastauksistasi! Hieno asenne. :--) Mä olen pohtinut tukan leikkaamista, mutta päädyin toistaiseksi siihen tulokseen että kukaan ei halua ostaa kulipäältä marjamyyjältä mitään (minulla on vaaleat, kiharat hiukset - oikea mansikkamyyjän perikuva). Hirveää alistumistahan se oikeastaan on, mutta syksyllä kyllä leikkaan jos silloin vielä huvittaa!!!

candy (Ei varmistettu)

Laura, sulla on aivan killeri asenne. Oot inspiraatio jo itsessäsi.

Olisin kaivannut sun näkökulmaa siihen, että miten alemmuudentunteisiin tulisi suhtautua?

Mulla on aikalailla samanlaiset elämänarvot kuin sullakin, mutta se rasittaa, että en pääse eroon sellaisista itsetietoisista fiiliksistä kun kohtaan esim. klassisilla ulkonäköstandardeilla mitattuna törkeän kauniin naisen tai kuuntelen vaikkapa muiden menestystarinoita. Ongelmana on varmaankin juuri suorituskeskeisyys, sillä alkaa usein tuntua, että munkin pitäisi yrittää enemmän ja olla enemmän "jotain", vaikka en edes usko tuollaiseen ajatusmaailmaan. En siis niinkään kadehdi aidosti onnellisia, menestyneitä ihmisiä vaan tunnen oloni huonoksi ja arvottomaksi kun joku muu kokee tarpeelliseksi päteä tietyillä standardeilla ja tekeekin hyvää hommaa siinä, mutta samalla ehkä skidisti muita ylenkatsoen. Tai sitten vain on luonnostaan jo niin upea, että ei tarvi edes yrittää.

Ihan naurettavia kehäajatuksia jotka piinaa! Haluaisin keskittyä omaan elämääni ja siihen, että teen siitä omannäköiseni. Mutta kappas vain, aina ajaudun ajattelemaan, että pitäisi olla sitä, pitäisi olla tätä, voi onpas tolla toisella hyvä elämä. Help me? Kuinka sitä oikeasti onnistuu olemaan välittämättä muiden mielipiteistä jolloin olisi energiaa ehkä pyrkiä sitä kohti mitä oikeasti haluaakin?

minskii (Ei varmistettu)

luin: "uneliaisuus on hyve" ja "mitä ikinä tekeekään, kannattaa se tehdä porkkana"
ja sit mietiskelin et, joo, totta, hyvä pointti... :D

Esse (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida tähän. Olet tietysti todella söpö pitkillä hiuksillakin (mutta aika "tavallisen" näköinen, eikä siinä ole mitään vikaa.) Mutta hiusten leikkaamisen jälkeen olet supermegaihanannäköinen ja jotain aivan erityistä, koko olemus loistaa jotenkin eritavalla, WAU!

Kommentoi