Kaduttiko tukanleikkuu, ja muita kysymyksiä

Untitled-2.jpg

Kaipaatko koskaan pitkää tukkaa?

Kumma kyllä – en ollenkaan. Olen sen verran menevää tyyppiä, että hiukset ja niiden laittoon ennen kuluttamani aika tuntuu nyt aika orjalliselta. Uusi kuontalo sopii elämäntyyliini paljon luontevammin, ja arvostan esimerkiksi sitä, että voin suurimman osan ajasta leikata sen itse.

Lyhyt tukka on myös ihanan käytännöllinen  helteistä ja työmatkoista pyörällä on tullut moninkertaisesti kivempaa touhua nyt, kun kiharat eivät enää jatkuvasti pyöri silmillä. 

Mitä esteettisiin tekijöihin tulee, lyhyen tukan ansiosta olen löytänyt muun muassa isot korvakorut. Poikatytölle sopii hyvin se, että punahuulet ja naiselliset mekot saavat kontrastia skarpista kuontalosta.

Harkitsitko kauan hiusten leikkaamista lyhyiksi? 

En. Pari tuntia taisin arpoa. 

Uskotko, että tuollainen leikkaus voisi sopia ihan piikkisuoralle tukalle?

Ajattelisin, että tukan laatua olennaisempi tekijä on kasvojen muoto. Oli miten oli, antaa mennä vaan!

Anna muutama suosikkivinkkisi kauneuteen, pukeutumiseen ja hyvinvointiin liittyen.

Älä stressaa liikoja, ja pyri tekemään juttuja, joista tulee hyvä mieli. Toisinaan meikkaan tai laitan tukan, vaikka en poistuisi kotoa koko päivänä. Hölmöä, mutta ah, niin ihanaa.

Älä esitä. Kaikkien ei tarvitse ahtaa saman ketjuliikkeen minimalistiseen trendiasuun, jos oma juttu näyttää pikemminkin joulukuuselta. Häntä pystyyn ja valot päälle!

Hymyile, ja vielä kerran hymyile! Mököttäminen ja mutruilu on pönttöjen puuhaa.

Paljonko käytät kuussa rahaa vaatteisiin keskimäärin?

Todella vähän. Tätä nykyä ehkä muutaman kympin jos sitäkään.

Toisaalta taas  jos nään jotain, mistä aidosti pidän, rahaa voi mennä kertahujauksella paljonkin. En ole kitsas.

Mistä oikein ammennat tuon ihanan ja hurmaavan elämänasenteesi? Millaisen vinkin antaisit nuorelle naiselle, joka tarvitsisi samanlaista positiivista asennetta ja itsevarmuutta?

Älä välitä muiden sanomisista, vaan pidä pääsi viimeiseen asti. Näin retrospektiivissä voin kertoa, että esimerkiksi teini-iän outolintuudesta on ollut elämässä pelkästään hyötyä. 

Milloin itkit viimeksi?

Viikko sitten. Jouduin tahtomattani mukaan konfliktiin, ja olen aivan surkea riitelijä.

En rehellisesti ymmärrä, miten kukaan kykenee aktiivisesti kuluttamaan energiaansa vihanpitoon ja jatkuvaan vänkäämiseen. 

Onko sulla päiviä, kun ei jaksa hymyillä ja koko maailma ärsyttää? Miten oikein pääset sellaisista negatiivisista tunteista eroon?

On aina silloin tällöin. Asiat selkenevät yleensä juttelemalla. Pään sisälle saa kerättyä aikamoiset patoutumat, jos ikävistä tunteista ei puhu.

Onko sulla ollut ikinä ns. ”ikäkriisiä?” Pelkään, että jokainen päätökseni vaikuttaa merkittävästi loppuelämään, ja stressaan just sen elämänsuunnan valitsemista.

Ei koskaan! Tässähän sitä elämää parhaillaan rakennetaan, ja kokeilut kuuluuvat kuvaan. Nuoren iän etuisuus on se, että jaksaa ja asioita tehdään muustakin kuin pelkästä mukavuudenhalusta. Miksei siis seikkailla silloin, kun otollisin aika on käsillä? 

Mikä inspiroi sinua?

Matkustelu! Uteliaisuus on hyve, ja välinpitämättömyys suurin rike elämää kohtaa.

Miten sinulla on niin hyvä itsekuri, että jaksat tehdä kaikenlaista? Minkä vinkin antaisit sellaiselle, joka kaipaisi samanlaista itsekuria toteuttaakseen asioita?

En usko, että kyse on niinkään itsekurista vaan spontaaniudesta  olen vain tehnyt, mitä mieleen on juolahtanut. Tässä kohtaa tullaankin persoonallisuuskysymysten äärelle. Kaikkien luonteelle päätön sinkoilu ei sovi.

Itse tiedän, etten saisi rauhaa, jos eläisin toisin kuin unelmoin.

Ootko aina itsevarma?

No en tietenkään!

Mitä onnellisuus merkitsee sinulle, ja koetko olevasi onnellinen?

Tässä iässä ja elämäntilanteessa onnellisuus tarkoittaa minulle riippumattomuutta. Sitä, että on vapaa tekemään elämällään mitä haluaa ja että liikkeitäni eivät määrittele materiaaliset hyödykkeet.

On olemassa tietenkin myös pienempiä tekijöitä, jotka tekevät elämästä nautinnollista. Iloinen juuri nyt olen vaikkapa siksi, että ulkona paistaa aurinko, kupissani on kahvia ja naapurini soittaa hyvää musiikkia takapihalla.

Untitled-3.jpg

Suurin vastoinkäymisesi ja mitä siitä opit?

Vastoinkäymisiä on mahtunut matkalle yhtä paljon kuin onnistumisiakin.

Riippuu itsestä, jääkö tappioitaan surkuttelemaan vai ottaako alamäestä uudet vauhdit. Jo eletyistä koettelemuksista olen oppinut ainakin sen, että uutta ja kestävää ei voi rakentaa käsittelemättä ensin vanhat ongelmat perinpohjaisesti. Tämä pätee etenkin ihmissuhteisiin.

Ootko sä ikinä ollut jonkun tosi vaikean valinnan edessä ja mitkä motiivit (tunteet, järki) ovat vaikuttaneet päätöksiin?

Tietty  erityisesti ihmissuhteiden saralla. Päätökseni on näissä tapauksissa sanellut järki, vaikka olenkin jälkikäteen asioita tunteella vetistellyt.

Koetko, että rakastat itseäsi ja olet löytänyt sisäisen tasapainon? Millaisen ohjeen antaisit nuorelle naiselle, joka kamppailee kyseisten asioiden kanssa?

Hassua kyllä mitä enemmän maailmaa nään, sitä tasapainoisemmaksi itseni tunnen.

Oma neuvoni on, että asiat kannattaa aina palauttaa oikeisiin mittasuhteisiinsa maapallon mittakaavassa. 

Oiva keino etäisyyden ottamiseen on esimerkiksi budjettireppureissu ulkomaille. Omat ongelmat unohtuvat tien päällä äkkiä  puhumattakaan uuden ympäristön tuomista ideoista: esimerkiksi Jamaikalla käydessäni minut yllätti paikallisten ihmisten kädenkosketeltava hyväntuulisuus  köyhyydestä ja hökkelikylistä huolimatta. 

En voinut olla pohtimatta: miten jengillä, jolla ei ole mitään, voi olla näin hyvä meno? Omat ongelmat poikineen tuntuivat siinä vaiheessa aika pikkuruisilta.

Oletko tyytyväinen vartaloosi ja ulkonäköösi, vai oletko joskus epävarma sen suhteen?

Nuorempana olin epävarma, mutta nykyään en enää välitä. Kun pakonomainen kolme kertaa viikossa -hikiurheilu ja turha terveellisyydentavoittelu jäivät pois, loksahti kaikki paikoilleen kuin itsestään. En esimerkiksi tiedä paljonko painan. 

Mikä on hyvinvointisi salaisuus?

En murehdi asioista, joilla ei oikeasti ole väliä. Suoritus- ja statuskeskeinen elämä on pahinta mitä tiedän. 

Mistä nautit?

Toisten ihmisten seurasta! Valokuvauksesta, kirjoittamisesta ja matkustamisesta. Kuvista ja äänistä ympärilläni.

Mitä teet kun sulla on huono fiilis?

Kuuntelen Björkiä. Siinä vasta voimaannuttava artisti, jota voi kuunnella ainoastaan äärimmäisen onnellisena tai hyvin surullisena. 

Kuinka usein ja miten urheilet?

Pyöräilen joka päivä vähintään tunnin. Kaikki muu on plussaa.

Millainen on mottosi ja elämänasenteesi?

Joku totesi joskus, että mitä ikinä tekeekään, kannattaa se tehdä pokkana. Tuo ohjenuora on lohduttanut varsinkin kämmien jälkeen. 

Kuulin äskettäin tarinan miehestä, joka kantaa mukanaan aina pientä diskopalloa. Eihän sitä koskaan tiedä, missä seuraavat bileet odottavat.

Aika ihailtava asenne mielestäni.

Kommentit (7)
  1. Pakko kommentoida tähän. Olet tietysti todella söpö pitkillä hiuksillakin (mutta aika ”tavallisen” näköinen, eikä siinä ole mitään vikaa.) Mutta hiusten leikkaamisen jälkeen olet supermegaihanannäköinen ja jotain aivan erityistä, koko olemus loistaa jotenkin eritavalla, WAU!

  2. luin: ”uneliaisuus on hyve” ja ”mitä ikinä tekeekään, kannattaa se tehdä porkkana”
    ja sit mietiskelin et, joo, totta, hyvä pointti… 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *