Kuka valmisti sun vaattees?

Ladataan...
Laura de Lille

Kuten moni blogeja ja sosiaalista mediaa keväällä seurannut tietää, vietetään tänään maailmanlaajuista Vaatevallankumouspäivää.

Kyllä – juuri tänään käännämme nuttumme kirjaimellisesti nurin läpinäkyvämmän vaatetuotannon puolesta.

Aloitetaan nyt vaikka tästä kolmen vaatekappaleen asukokonaisuudesta:

1980-luvun neule on vintage-löytö. Kuten moni aikalaisensa, pusero on valmistettu Yhdysvalloissa.

Merkkiä tuskin on enää olemassa (Tantalize, haloo?) mutta mainittakoon, että Jenkeissä tuotantonsa säilyttäneitä vaatemerkkejä löytyy yhä. Tähän jengiin lukeutuvat muun muassa: American Apparel, Pendleton, Rodarte, Nanette Lepore  ja Anna Sui.

Urban Outfittersiltä vuonna 2012 hankkimani Kimchi Bluen hame on valmistettu Kiinassa.

Jos jättimäisiä tuotantovolyymeja on uskominen, näin lienee firman monen muunkin vaatteen laita. Nettitaustatutkimus osoitti, että tuotantoa löytyy myös Intiasta ja Bangladeshistä.

Tämä työkaverilta saatu t-paita on niin ikään valmistettu Yhdysvalloissa. Merkki ei ole tuttu, mutta valmistusmaan ja -ajankohdan (vaate on korkeintaan pari vuotta vanha) perusteella se on todennäköisesti paikallista pientuotantoa. 

Tämänpäiväinen asuni on näin ollen 2/3 amerikkalainen ja 1/3 kiinalainen!

Ja nyt kun Vaatevallankumouksen makuun päästiin, jaan loppuun vielä muutaman oman tärppini vastuullisemman muodin puolesta.

Vinkki 1: Ennen kuin ahdistut Made in Chinasta pesulapussa, muista, että etiketit ovat suuntaa-antavia. Oleellisinta on se, että itse kulutat vastuullisesti ja vaalit vaatekaappisi sisältöä.

Vinkki 2: Ekomuotihepalla on helppo ratsastaa, mutta totuus on tämä: aitoa kestävyyttä on lähellä valmistettujen tuotteiden suosiminen ja eettisyyttä harkitut ostopäätökset. 

Vinkki 3: Anna käytetylle mahdollisuus! Kuulostaa mälsältä, mutta uskokaa mua: mitään ei tehdä nyt paremmin (tai edes hienommin) kuin ennen vanhaan osattiin.

Jos taas uuden tuotteen alkuperä tai tuotanto-olosuhteet mietityttävät, voi niiden arvioimiseen käyttää seuraavia nyrkkisääntöjä:

– Mitä suuremmalta ketjulta vaatteesi ostat, sitä todennäköisempää on, että ne on valmistettu massatuotantona Aasiassa (Kiina, Bangladesh, Intia.)

– Keskisuuret ja pienet, eurooppalaiset vaateyritykset tuottavat mallistonsa usein lähempänä: Itä-Euroopassa, Marokossa sekä Turkissa.

– Vain italialaisten ja ranskalaisten luksustuotteiden valmistus on pysynyt pitkälti kotimaissaan. Tosin tarkkana tässäkin – etikettiin painetaan ainoastaan tuotteen viimeistelymaa. Että hei vaan teillekin, Madagaskarissa kasatut, Ranskassa viimeistellyt Hermèsin silkkihuivit!

Kysy itseltäsi myös mitä oikeasti tarkoittaa:

– Tuotteen matala hinta: millainen on korvaus, jonka vaatteen tekijä on saanut 4.95 eurolla kaupassa myytävästä t-paidasta tai 39.95 euroa maksavasta trenssistä?

– Tiedon saatavuus: onko lisäinfo helposti saatavilla? Saatko läpinäkyviä, mutkattomia vastauksia tuotantoon liittyviin kysymyksiisi myyjältä, asiakaspalvelusta tai yritystä suoraan lähestymällä? Pitäisi, nimittäin.

Ja tietty lopuksi:

Kuka valmisti sun vaattees? 

Kerro se tänään kommenttiboksissa, blogissasi tai sosiaalisessa mediassa hashtagilla #InsideOut.

Me tahdotaan tietää!

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Heip taas. Vielä en ehtinyt kirjoittaa päivän asun alkuperästä (johtunee ehkä siitä että olen vielä aamutakissa..), mutta kirjoitin pari sanaa Lumi-laukkuni alkuperästä. Hyvin brändätty laukkumerkki kun on antanut olettaa, että tuotteet ovat läheltä, Eurooppa-akselilta. Vaikka maantiede ei ole koskaan ollut ominta alaani, ei taida Intia olla ainakaan toistaiseksi osa Eurooppaa.

http://www.lily.fi/blogit/missa-olet-laura/lumetta-missa-sinun-lumi-laukkusi-valmistettu

 

Laura

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitti hyvästä postauksesta, Laura!

Intia on muuten tunnettu nahkatuotteiden valmistajamaa, ja sieltä alihankkivat (isojen ketjujen lisäksi) sellaisetkin merkit kuin Marc Jacobs.

Olen itse missannut tuon Lumi-huuman ja huippuvuodet täällä ulkomailla asuessani, mutta näin yleisesti ottaen on sääli ja merkkien kannalta todella lyhytkatseista, jos tuotteiden alkuperästä ei anneta mutkatonta, läpinäkyvää tietoa jo alkajaisiksi.

Harmi siksi, että peittelylle ei oikeastaan ole mitään järkevää syytä, ja oikeasti laadukaskin tuote voi saada varsin ikävän leiman turhaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Noin entisenä Marimekkolaisena – eikös kyseinen suomimuodin airutkin ole hiljattain siirtänyt tuotantonsa halpatyövoiman maihin?

Laura Pollari
Laura de Lille

 

Heippa!

En edusta täällä mitään tahoa enkä entisiä työnantajia, mutta Marimekko tuottaa ainakin osan vaatteistaan Eestissä ja Liettuassa. Näin on myös sellaisten ikonisten suomalaistekijöiden kuin R-Collection, Ivana Helsinki ja R/H laita. 

Kaukomaatuotannosta voi olla monta mieltä, mutta tällä vuosikymmenellä, näissä olosuhteissa on mielestäni oleellista pohtia, josko sijoittaa mieluummin: 

a) Kohtuullisen maantieteellisen välimatkan päässä tuotettuun suomalaisvaatteeseen, tai

b) Samassa tehtaassa valmistettuun ulkomaalaisen vaatemerkin luomukseen.

Suomessa tehdään vielä paljon suunnittelutyötä ja esimerkiksi kankaiden painoa (Marimekko) ja on elintärkeää, että emme lyö suomalaisyrityksiä eri vaatimuksilla kuin ulkomaalaisia (esimerkiksi ruotsalaisia) suosikkimerkkejä. 

Vaatekaapin nopea tsekkaus paljasti, että Rodebjerin puseroni on niin ikään Liettuasta ja Dagmarin mekkoni Turkista. Olisi kiinnostava tietää, millaista keskustelua tästä käydään Ruotsissa.

Aino S

Tuohon suomalaisten merkkien perään voisi lisätä vielä Samujin, jonka vaatteet myöskin valmistetaan Eestissä (tai ainakin kaikki omien silmiin ja käsiin osuneet kappaleet on valmistettu siellä). Tykkään kovasti myös merkin omasta nettikaupasta, jossa selkeästi tuotteen lisätiedoissa lukee sekä materiaalin että itse tuotteen valmistusmaa.

T-100
(G)ROUND ZERO

Ohhoh, tulipa yllärinä omien vaatteideni kansainvälisyys. Eikä tässä asiayhteydessä ollenkaan ylpeilemisen arvoinen juttu.

hannnnnn (Ei varmistettu)

Pengoin omaa vaatekaappiani. Eihän sieltä suomalaista löytynyt etsimälläkään lapuista. Pari poikkeusta tosin: minulla on joitakin käytettynä saatuja, tutuille aikoinaan Suomessa teetettyjä vaatteita. Jei sille! Marimekkoa on myös, kuten joka finskin vaatekaapissa, mutta lisäksi olen esim. kirppareilla suomalaisuuden puutteen sijaan panostanut muihin lähimaihin, esim. Made in England-lappusiin. Myönnettäköön, että käytän kotimaisten pientuottajien kallitta hintoja syynä olla ostamatta suomivaatteita, ja tämä on ihan talouskysymys (tosin en osta tilalle halpiskaupoista muutenkaan, eli käytettynä ja laatua kun tarvitsen!) Rahakukkaron kasvaessa haluan kyllä tukea paikallisia, pieniä merkkejä:)

Venlakarpalo

Tästä aiheesta minulla riittäisi sanottavaa vaikka kuinka, mutta kiireen vuoksi rajasin tämänpäiväisen tekstini melko tarkasti... On hyvä, että tällainen päivä on olemassa. Samanaikainen toiminta eri medioissa tuo toivottavasti tarpeeksi huomiota, että yhä useampi kuluttaja alkaa kyseenalaistamaan kulutustottumuksiaan ym. Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu tämän päivän jälkeenkin, ja saadaan aikaan isompi muutos. Aihe pysyy varmaan ajankohtaisena pitkään, sillä tällaiset muutokset ei tapahdu hetkessä...

Oma päivän asuni ja muutamia faktoja valmistajista luettavissa blogissani, Karpalon kankaisia unelmia.

Kommentoi

Ladataan...