Muilla mailla

Laura de Lille

Luin eilen hupaisan kirjoituksen ulkomailla asuvien suomalaisten finglishmistä.

Ulkosuomalaisuuteen liittyy monia hassuja lieveilmiöitä, ja juuri kielen muokkaantuminen ympäristön vaikutuksesta on mielestäni niistä mielenkiintoisin.

Ihmekös tuo – täysipäiväisessä kielikylvyssä on mahdotonta väännöksiltä välttyä.

Anglosaksisen kulttuurin jyrätessä suomen kieltä kymmenen-nolla, en juurikaan jaksa viehättyä englannin kielestä poimituista sanoista ja sanonnoista. Ranskassa asuminen sen sijaan jätti aikamoiset kielimuistot.

Ei ollut tavatonta, että ulkosuomalaiskavereiden keskusteluissa vilahteli älyttömyyksiä tuon tuosta. Pubelleja ja veloja. Arrondissementteja, sakkeja ja bagetteja. Myös idiomeja piisasi, välillä melko härskejäkin. Oli kertoja, kun tilanteen siivottomuutta kuvaamaan sopi ainoastaan bordelli (c'est le bordel = todella sotkuista) koska no, suomenkielisestä ilmauksesta nyt vaan puuttui tarvittava dramatiikka.

Kenties ärsyttävin adverbi-vakkarini oli pitkään normaalisti (normalement = tavalliseen tapaan) jota sitten tungin joka toisen lauseen täytesanaksi. Aloin myös huomaamattani vannoa asioita (je te jure = vannon sulle) kertomuksieni päätteeksi.

Toinen asia olivat substantiivit, joiden käännöksistä ei ollut edes varma – en esimerkiksi tiedä, osaisinko edelleenkään keskustella lakipykälistä tai kirjanpidosta millään muulla kielellä kuin ranskaksi. Bilan on bilan vaikka voissa paistaisi.

Sama homma kävi arkiaskareiden kanssa – muun muassa ruoanlaiton, jonka opin ulkomailla. Reseptit, vihannesten nimet ja ruokasanaston taidan edelleen paremmin ranskaksi kuin millään toisella kielellä. Riemu se vasta repesikin, kun äskettäisellä kauppareissullani salaattipussien seasta kurkisti vanha kunnon mâche. Sitä ahmin ensimmäisenä Pariisin-vuotenani kuin viimeistä päivää, ja nostalgia oli huipussaan.

Vasta vuosia myöhemmin sain tietää tosiasiassa syöneeni vuonankaalia. Jaha.

Näin jälkikäteen vähän harmittaa, etten kirjoittanut kaikkia tekosanojamme ylös. Nyt kun toisinaan sorrun finglishmiin – useimmiten pelkkää laiskuuttani – samaa charmia on enää vaikeaa löytää. Slangissamme oli jotain kovin viehättävää, ja se vahvisti meidän ulkosuomalaisten, ulkkisten, yhteisöllisyydentunnetta juuri sopivasti – sekä hyvässä että pahassa.

Aikamoinen bordelli.

 

Loppuun vielä ranska-ulkkis-pikakielikurssi: 

Pubelli = Poubelle, roskis.

Velo = Vélo, pyörä.

Arrondismentti = Arrondissement, kaupunginosa.

Sakki = Sac, laukku.

Bagetti = baguette, patonki.

Share

Kommentit

Marsublog

Tuttua!

 

Reseptit ovat mulle olleet vaikeimpia! Aina kun suomalaisblogeissa leviää jokin trendiresepti jota tekisi mieli kokeilla, yritän miettiä mitä ruotsiksi on esim. kevät/varhaiskaali tai lehtipersilja (jälkimmäinen taitaa olla bladpersilja, ei kovin vaikea siis t. Sherlock).

Miss T (Ei varmistettu)

Hauska ja mielenkiintoinen kirjoitus! Lontoossa asuessani ja pubissa työskennellessäni törmäsin juuri samaan, ei osannut suomeksi jotain pubi-sanastoa lainkaa, koska sen oli oppinut "lontoolla" :).

nitahannele (Ei varmistettu)

Minuakin kauhistuttaa kuinka nopeasti olen unohtanut Suomen (jk. tämänkin pitäisi kai alkaa pienellä) kielen. Tottakai arkipäivän sanasto ei minnekään katoa, mutta näin neljän vuoden ulkomailla asumisen jälkeen huomaan varsinkin kirjoitetun kielen muuttuneen hankalaksi. Oman alan sanastosta saa vain haaveilla,tosin muutamaan suomalaiseen yritykseen työharjoitteluun hakiessani huomasin ettei se teollisen muotoilun sanasto ole heilläkään kovin hyvin hallussa omalla äidin kielellä. Mutta kyllä se tuntui typerältä keskustella englanniksi vaikka molempien äidinkieli on suomi.

Englanti on tällä hetkellä ykköskieli, ja hollanti jyrää kovasti suomen rinnalle. On outoa toisinaan huomata että joillekin sanoille mulla ei ole kuin hollanninkielinen vastine, ja varsinkin arkikäytössä kielet saattavat mennä sekaisin ja tietyt sanat juurtuvat sanastoon tietyllä kielellä. Aivan kuten kirjoititkin. Uuden haasteen minulle toi Ruotsissa suoritettu työharjoittelu; vaikka ruotsi on virallisestikin toinen kieleni, on hollanti korvannut kielen täysin. Ymmärrän ruotsia edelleenkin hyvin, mutta puhumisesta ei näin kolmen kuukauden jälkeen tule yhtään mitään. Vaikka olen tottunut vaihtamaan kieliä lennosta, samankaltaiset kielet tuottavat ongelmia.

Minulle ruokasanat ovat ensimmäinen mitä uudesta kielestä opettelen. Rakastan ruoanlaittoa ja kaupassa haahuilua, joten ei mikään ihme että ne jäävät päähän helposti. Vaikka Espanjassakin tuli asuttua vain kuukausi, niin kaupassa ja torilla asiointi sujui kun vettä vaan.

Manna-Johanna (Ei varmistettu)

Kiinnostava kirjoitus!

Tuli muuten mieleen, että sanaa arrondissement käytetään tosi usein suomenkielisessä tekstissä, kun puhutaan vaikkapa Pariisin kaupunginosista, esimerkiksi Wikipedia-artikkelissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_arrondissementit. En ihan tajua, mikä logiikka siinä on; eroaako arrondissement-käsite jotenkin olennaisesti suomalaisesta kaupunginosasta?

Aika äkkiä alkaa ulkomailla asuessa jäädä noita vieraskielisiä sanoja käyttöön. Olen itse opiskellut Ruotsissa, ja suomalaisten kavereiden kanssa mentiin tosiaankin aina hengaamaan kårenille eikä minnekään ylioppilaskunnan talolle.

Laura Pollari
Laura de Lille

Olen itsekin pohtinut asiaa! Selitykseni tälle voisi olla, että arrondissement on itse asiassa on todella tarkka käsite - onhan olemassa aivan selkeät, mitattavissa olevat rajat, joista kaupunginosat alkavat ja mihin se päättyvät (Pariisissa merkitty katukyltein)

Kaupunginosa-sana on huomattavasti häilyvämpi, vai kuka voi määritellä kadun tarkkuudella, missä Kallio muuttuu Sörnäiseksi, Williamsburg Bushwickiksi ym?

Laura Pollari
Laura de Lille

NE, jopa :)

mar (Ei varmistettu)

Ja hei eikös Pariisissa olekin kaupunginosat vielä erikseen - Saint-Germain, Montmartre jne. Arrondissementit ja kaupunginosat siis erikseen ja niillä on eri rajat. Kaupunginosilla tosiaan, kuten sanoit, rajat on paljon epämääräisemmät.

ViviS (Ei varmistettu)

Joo, jotakuinkin näin se munkin mielestä on. Pariisissa arrondissementit on vielä niin selkeät, kun jokaisella arrondissementillä on vielä oma "mairie" (miten tääkin sitten kääntyy, puhun itse vaan aina "meriistä")? Ja lisäksi jokaisella arrondissementillä on vielä oma nimi, ja ne jakautuu neljään "neljäsosaan", quartier eli kortteliin, joilla myös on oma nimi. Eli ehkä näin monimutkaisen systeemin takia voi jo sanoa, että kyllä Pariisin arrondissementit on ihan oma lukunsa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hauska teksti ja mielenkiintoinen aihe! On mielenkiintoista, miten eri tavalla eri puolella Suomeakin, eri ikäisistä ihmisistä puhumattakaan, samaa kieltä käytetään. Noista mainitsemistasi esimerkeistä esimerkiksi "vannon!" oli lapsena 90-luvulla ihan normaalia kieltä ainakin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta taas suomalainen vastine mainitsemallesi ilmaukselle "c'est le bordel" ei olisi omasta mielestäni käytännössä "todella sotkuista", vaan "kuin sikolätti". Siinä on mielestäni ihan sama sisältö, mutta ilmaus on ehkä murteellinen eikä siten tuttu joka puolella Suomea.

Oma ongelmani ei ole niinkään se, että vääntäisin englannin- tai ranskankielisiä sanoja suomalaiseen muotoon (kuten esimerkeissäsi sakk tai bagett) vaan varsinkin yhdyssanoissa saatan päässäni kääntää yhdyssanan osat ihan oikein suomeksi, mutta yhdistelmä saattaa silti olla eri kuin varsinainen suomenkielinen yhdyssana. Tai vastaavasti saatan kääntää jonkun ilmaisun suoraan kyllä ihan suomen kielelle, mutta lopputulos on kuitenkin väärä. Esimerkiksi katua ylittäessä "oikaista yli" saattaa vahingossa olla "leikata yli" (cut across). Noita on vielä hankalampaa itse huomata, kun periaatteessa kuitenkin käyttää ihan suomenkielisiä sanoja!

Ja vielä tiettyjen alojen sanastoista. Varsinkin pienemmillä tieteenaloilla, joilla käytännössä työt tehdään tai vähintäänkin julkaistaan aina englanniksi, alkaa oikeasti olla tilanne, että suomenkielinen terminologia puuttuu (lähes) kokonaan :(

Mutta ei hätää! Äidinkieli on äidinkieli ja vaikka sekin käytön puutteessa tietysti ruostuu, ei se onneksi oikeasti katoa, ainakaan jos ei itse halua! :)

Maria Cloudbusted (Ei varmistettu)

Haha ihan tuttua minullekin Pietarissa. Erityistä hilpeyttä suomessa tuottaa "No herran riemulla!", koska venäjäksi, jos joku kysyy saako jotain tehdä, onko jokin mahdollista "ny, v radi boga"... vastineena ehkä suomessa "No tee ihmeessä!" :D
Lisäksi tunnun munaavani ärkioskilla jatkuvasti, koska suomenkieleeni on tarttunut venäläinen puhuttelytyyli "Hyvää päivää, jos se olisi suinkin mahdollista, suonetteko minun ostaa teiltä päivän lehden ?"
Toisaalta olen aivan vapaasti alkanut tuomaan venäjän kieleen suomalaisia sanontoja vapaasti kääntäen, hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty, oma lehmä ojassa, pudota kelkasta. Niitä joutuu ehkä toisinaan vähän selittelemään... :)

Septante-sept (Ei varmistettu)

Belgiansuomalainen täällä hei! Tutun kuuloista puhetta. Mulla päälle on erityisesti jäänyt englanninkielisen puheen sekaan mm. "travaux" koska "construction site" on vaan kamalan kömpelö sana. Lisäksi puhutaan suomalaisten kesken aina loogisesti "trameista" (ei se vaan voi olla täällä spora, koska sellainen on vaan Stadissa!). Ihan samalla tavalla mullakin tökkii finglishmit, mutta jostain syystä ranskan sotkeminen puheeseen tuntuu ainoastaan elegantilta, mistähän johtuisi... ;)

KatiA-V (Ei varmistettu)

Mitäs tykkäät dossier -käsitteestä:)?
Sitä ei kyllä käy kääntäminen, se on sama juttu kuin bilan -sanan kanssa, se vaan on dossier!

nimimerkki (Ei varmistettu)

Bordelli, tai pikemminkin "paskabordelli", vakiintui hyvin myös omaan sanastooni Ranskassa asuttujen vuosien myötä. Samoin monista ruokasanoista en ole päässyt eroon (kuka tosiaan olisi tiennyt että mâche on KAALIA?), enkä täytesanoista - koska jopa sanarikkaassa Suomen kielessä ei ole mitään niin kätevää tapaa päättää jäätävää selityslitaniaa kuin "et puis voilà". :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehdottoman tuttua, suomensuomalaiset kaverit eivät ymmärrä meidän ranskansuomalaisten puheesta välttämättä puoliakaan. Omat suosikit:

Reflektio/reflektoida = refléchir, reflection, pohtia, pohdinta
BG = beau gosse, söpö poika
Rantrata = rentrer, mennä kotiin
Apero = apéro
Picolaa = picoler, tissutella
Galerata = galerer, olla vaikeaa tehdä jotain

Laura Pollari
Laura de Lille

Apua, miten unohdinkaan APERON! Paras sana ikinä :)

Riina / Olipa kerran Pariisi (Ei varmistettu)

Lainasin ideaa blogiini, mutten mäkään muistanut aperoa. En oikein enää edes tajunnut, ettei se taida olla suomea, vaan ranskaa. :D

http://siljansiivin.blogspot.fi/ (Ei varmistettu)

Tunnistan itseni niiin tästä tekstistä! Olen asunut lyhyen aikaa Pariisin liepeillä pari vuotta sitten, mutta vieläkin puhuu kyllä heti arrondissementeista jos kyseisestä kaupungista tulee keskusteltua :D Se on jännä miten erikielisiä sanoja yhdistää eri paikkoihin. Koska en mä kyllä arrondissementeista muiden kaupunkien kohdalla puhu... Ja baguettekin tulee suusta vaan jos puheenaihe liittyy ranskaan vaikka kyllähän niitä patonkeja nyt muuallakin on tullut syötyä! Lisäksi opiskelen englanniksi, ja muiden suomalaisten samassa opinto-ohjelmassa olevien kanssa puhe kuulostaa varmaan aika siansaksalta ulkopuolisen mielestä, kun suomi englanti ja kavereilla jopa ruotsi vaihtuu lennossa!
Oon seuraillut sun blogia jo vaikka kuinka kauan mutta nyt kommentoin ekaa kertaa kun aloin aktivoitumaan oman blogin takia täällä bittiviidakossa. Sulla on aina ihanan positiivisia juttuja! :)

mar (Ei varmistettu)

"Oli kertoja, kun tilanteen siivottomuutta kuvaamaan sopi ainoastaan bordelli (c'est le bordel = todella sotkuista) koska no, suomenkielisestä ilmauksesta nyt vaan puuttui tarvittava dramatiikka."
Toi on niiiin totta! Ranskan kielen mahtavin sanonta. Mahtava. Dramaattinen. Just niin kuin ranskalaiset.

Tällaiset finglismit ja muut kielimuunnokset, kuten murteet on niin älyttömän mielenkiintoisia. Tätä lukiessa toivon vielä enemmän, että pääsen syksyllä kielten laitokselle opiskelemaan.

Englanniksi opiskelin liiketalouden tutkinnon ja balance sheet, revenue yms. accounting-sanat ei vaan taivu suomeksi. Joskus on hankala jutella ihmisen kanssa, jotka ei osaa mitään kieliä. Omassa puheessa tulee niin usein jotain englannin kielisiä sanoja joukkoon ja kuuntelijalta ne menee ihan yli hilseen.

Hauska muuten tuossa tuo captcha kun aiemmin kommentoin. Siinä luki "mikä on fifth sana".

bisousroosa
bisous

heh, tulee kanssa omat ranska-ajat mieleen kun tätä juttua ja muiden kommentteja lukee :--D mun lemppari on "sortiirata" eli sortir :D puhuttiin aina, et "sortiirataanko me tänään?" eli mennäänkö juhlimaan. ja kun palasin suomeen, aloin kysyä kavereilta, että "mennäänkö ulos?", jolloin mun kaverit kauhisteli, että ei niin voi sanoa kuin ainoastaan, jos on menossa treffeille! :-D

Anniinaa (Ei varmistettu)

Hahaha, mahtavaa!!! Tässä meinasin sanoa samaa kuin Roosa, että oli kaikkia hupsuja sanoja, mutten muistanut mitään mutta onneksi Roosa kertoi tuon sortiirata. :--D Kieliväännökset on parhaita!

ViviS (Ei varmistettu)

Hah, tää oli niin hyvä kirjoitus :D Itse myös lisäilen puheeseeni sekä englantia että varsinkin ranskaa, sitä kun enimmäkseen käytän arkena. Välillä ihan tietoisestikin, esimerkiksi apero oli mahtava esimerkki, ei suomessa vaan ole hyvää sanaa sille :D Ja bisous kääntyy huonosti "poskisuudelmiksi"! Kotona puhumme myös "soupe de poisson":sta, jos aiomme syödä ranskalaistyyppistä kalakeittoa (sitä, missä kaikki muussataan yhteen, tiedättehän!) ja kalakeitosta jos syödään suomalaistyyppistä kalakeittoa :)

Mutta sitten niitä sanoja vaan lipsuu muutenkin suomenkielen sekaan. Tosi usein huomaan käyttäväni sanaaa "historia" jos kerron jonkun jutun, tarinan (histoire...) Ehkä mun jutut jostain lompakon unohtamisesta kotiin ei nyt ole ihan niin historiallisia, joten kuulostaa varmaan oudolta! Samoin liikunta on ihan sujuvasti sporttia. Ja juu, laukku on sakki... Näitä varmaan riittää :D

Kommentoi