Muilla mailla

paris.jpg

Luin eilen hupaisan kirjoituksen ulkomailla asuvien suomalaisten finglishmistä.

Ulkosuomalaisuuteen liittyy monia hassuja lieveilmiöitä, ja juuri kielen muokkaantuminen ympäristön vaikutuksesta on mielestäni niistä mielenkiintoisin.

Ihmekös tuo  täysipäiväisessä kielikylvyssä on mahdotonta väännöksiltä välttyä.

Anglosaksisen kulttuurin jyrätessä suomen kieltä kymmenen-nolla, en juurikaan jaksa viehättyä englannin kielestä poimituista sanoista ja sanonnoista. Ranskassa asuminen sen sijaan jätti aikamoiset kielimuistot.

Ei ollut tavatonta, että ulkosuomalaiskavereiden keskusteluissa vilahteli älyttömyyksiä tuon tuosta. Pubelleja ja veloja. Arrondissementteja, sakkeja ja bagetteja. Myös idiomeja piisasi, välillä melko härskejäkin. Oli kertoja, kun tilanteen siivottomuutta kuvaamaan sopi ainoastaan bordelli (c’est le bordel = todella sotkuista) koska no, suomenkielisestä ilmauksesta nyt vaan puuttui tarvittava dramatiikka.

Kenties ärsyttävin adverbi-vakkarini oli pitkään normaalisti (normalement = tavalliseen tapaan) jota sitten tungin joka toisen lauseen täytesanaksi. Aloin myös huomaamattani vannoa asioita (je te jure = vannon sulle) kertomuksieni päätteeksi.

Toinen asia olivat substantiivit, joiden käännöksistä ei ollut edes varma  en esimerkiksi tiedä, osaisinko edelleenkään keskustella lakipykälistä tai kirjanpidosta millään muulla kielellä kuin ranskaksi. Bilan on bilan vaikka voissa paistaisi.

Sama homma kävi arkiaskareiden kanssa muun muassa ruoanlaiton, jonka opin ulkomailla. Reseptit, vihannesten nimet ja ruokasanaston taidan edelleen paremmin ranskaksi kuin millään toisella kielellä. Riemu se vasta repesikin, kun äskettäisellä kauppareissullani salaattipussien seasta kurkisti vanha kunnon mâche. Sitä ahmin ensimmäisenä Pariisin-vuotenani kuin viimeistä päivää, ja nostalgia oli huipussaan.

Vasta vuosia myöhemmin sain tietää tosiasiassa syöneeni vuonankaalia. Jaha.

Näin jälkikäteen vähän harmittaa, etten kirjoittanut kaikkia tekosanojamme ylös. Nyt kun toisinaan sorrun finglishmiin useimmiten pelkkää laiskuuttani – samaa charmia on enää vaikeaa löytää. Slangissamme oli jotain kovin viehättävää, ja se vahvisti meidän ulkosuomalaisten, ulkkisten, yhteisöllisyydentunnetta juuri sopivasti sekä hyvässä että pahassa.

Aikamoinen bordelli.

 

Loppuun vielä ranska-ulkkis-pikakielikurssi: 

Pubelli = Poubelle, roskis.

Velo = Vélo, pyörä.

Arrondismentti = Arrondissement, kaupunginosa.

Sakki = Sac, laukku.

Bagetti = baguette, patonki.

Kommentit (21)
  1. Hah, tää oli niin hyvä kirjoitus 😀 Itse myös lisäilen puheeseeni sekä englantia että varsinkin ranskaa, sitä kun enimmäkseen käytän arkena. Välillä ihan tietoisestikin, esimerkiksi apero oli mahtava esimerkki, ei suomessa vaan ole hyvää sanaa sille 😀 Ja bisous kääntyy huonosti ”poskisuudelmiksi”! Kotona puhumme myös ”soupe de poisson”:sta, jos aiomme syödä ranskalaistyyppistä kalakeittoa (sitä, missä kaikki muussataan yhteen, tiedättehän!) ja kalakeitosta jos syödään suomalaistyyppistä kalakeittoa 🙂

    Mutta sitten niitä sanoja vaan lipsuu muutenkin suomenkielen sekaan. Tosi usein huomaan käyttäväni sanaaa ”historia” jos kerron jonkun jutun, tarinan (histoire…) Ehkä mun jutut jostain lompakon unohtamisesta kotiin ei nyt ole ihan niin historiallisia, joten kuulostaa varmaan oudolta! Samoin liikunta on ihan sujuvasti sporttia. Ja juu, laukku on sakki… Näitä varmaan riittää 😀

  2. Hahaha, mahtavaa!!! Tässä meinasin sanoa samaa kuin Roosa, että oli kaikkia hupsuja sanoja, mutten muistanut mitään mutta onneksi Roosa kertoi tuon sortiirata. :–D Kieliväännökset on parhaita!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *