Onko muoti pinnallista?

Laura de Lille

Hihittelin ääneen, kun lukaisin toissailtana minimalistimuodistaan tunnetun APC:n perustajan Jean Touitoun haastattelun.

Touitoun mukaan moni vaatteista, epämukavista trendeistä ja kivuliaista kengistä, kiinnostunut toimii kuin Tukholman syndroomainen: kidnappaajan roolissa vain häärii ihannoitu vaatesuunnittelija.

Miehellä saattaa olla pointtinsa.

Mutta entäs jos into pukeutumiseen ei olekaan trendien palvontaa? Onko tyylistään kiinnostunut automaattisesti pinnallinen ihminen?

Jos trendit edustavat omanlaistaan kulutusluksusta, pukeutumiselta ei voi välttyä kukaan. Vaatteet – näyttivät ne kuinka hyviltä tai nuhjuisilta tahansa – ovat tosiasiassa ruoan kaltainen perustarve.

Eikä se esteettinen kiinnostuskaan mitään pirun puuhaa ole.

Sen todistaa Women in Clothes, alkusyksystä ilmestynyt mielenkiintoinen kirjaprojekti, joka avaa yli 600 naisen ajatuksia tyylistä ja pukeutumisesta. Kirjassa aihetta puidaan muistojen, tarinoiden ja identiteettikysymysten keinoin.

Lopputulos on sarja valokuvia, esseitä, keskusteluita ja tarkkoja tyylihuomioita.

Kirjan luvataan osoittavan hellyyttävällä tavalla, että tyyli on paljon pintapuolisia villityksiä ihmeellisempää, puhuttelevampaa ja monimuotoisempaa. Ja ennen kaikkea henkilökohtaisempaa.

Sillä vaikka kuinka välillä materia-ahdistaa, ei tulisi kysymykseenkään, että luopuisin lahjaksi saamastani neuleesta, tunnearvokkaasta mekosta tai siitä räikeänpunaisesta tunikasta, josta olen vouhkannut jo vuosia. Nehän ilmentävät identiteettiäni – tyyppinä ja näin ollen myös pukeutujana.

Kirja lupaa freesin lähestysmistavan aiheeseen, josta on tehty – osittain syystäkin – kirosanan kaltainen. Niin houkuttelevaa, että se menee ainakin itselläni tilaukseen.

Ja mikä kunkuinta: kirja ei myy yhtikäs mitään.

Mitä mieltä sinä olet – onko kaikki muoti pinnallista?

Share

Kommentit

VMV

Kysymys kuuluukin, mikä on tekojen motiivi, ja toki muotiinkin liittyen jo yhdellä ihmisellä voi olla monenlaisia motiiveja. On kipeästä kumpuavaa pakoa muotiin ja muodin muotteihin, sitä samaa, mitä joku muu tekee hakemalla alitajuista (vanhempien) hyväksyntää kiipeämällä lasikattojen läpi politiikan huipulle. 
Joku Elää enemmän kauneudesta, ja enemmän Elämisellä on suora suhde terveyteen ja onneen, joka sitten hehkuu ympärille. Onnellisuus avaa kummasti silmiä näkemään elämän syvyyttä. Itsensä kieltäjä kieltää muiltakin, pahimmillaan mitä sairaimmin.

Olen oikeasti sitä mieltä, että mitä onnellisempi on, sitä enemmän parantaa maailmaa. Jos väkisin kierrättää ja keskittyy siihen, mitä esimerkiksi järki-yhteiskunta vaatii, huokuu muihinkin ihmisiin pahaa oloaan, vihaa, stressiä ja katkeruutta, kun ja jos muut saavat "vähemmällä" enemmän. Sitä sitten omalla olollaan ja huokumisellaan vain lisää maailmaan pahaa oloa. Ja jos on vielä minä-olen-aina-oikeassa-asenneongelmia, on oman elämänsä ja ympäristönsä pikkuhitleri.
Omat lapset ovat yksiä esimerkkejä sivustakärsijöistä- paras, mitä vanhempi voi lapsilleen opettaa, on olla itse onnellinen siinä mikä on oma sisältä kumpuava rakkaus ja tasapaino. Jos uhrautuu, opettaa lapsilleen uhrautumista, ja lapsi oppii syyllistymään kaikesta, missä ei itse uhraudu toisten puolesta. Krooninen syyllistyminen on pahimpia tauteja ikinä, se saa ihmisen vihaamaan itseään ja niitä, jotka ovat onnellisempia - vaikkei sitä itse huomaisikaan. 

Minusta eri asioiden arvottaminen paremmaksi/ huonommaksi on aina järjetöntä ja muiden ihmisten valintojen arvostelu turhaa aikaa vievää mussutusta, kun voisi keskittyä siihen, mitä itse voisi omalle elämälleen tehdä.
Me ollaan erilaisia. Me ei olla laatikoita, jotka tulee toimeen samoilla tarpeilla, kun fyysisestä selviytymisestä päästään.  
Ja no, itse kuolen kauneuden puutteeseen. - Näin oli kirjaimellisesti käydä, kun en ollut oppinut arvostamaan omia tarpeitani.

tiia_

Lähtökohtaisesti muoti on minusta pinnallista, mutta se ei missään nimessä ole vain pinnallista. ;) Sama vaate voi olla yhdelle pelkkä tapa verhota itsensä, mutta toiselle tunnepitoinen, henkilökohtainen aarre, joka herättää persoonan henkiin. Jollekin muoti on tapa ilmaista itseään tai kuulua johonkin (ala)kulttuuriin, toiselle se ei ilmennä mitään, kunhan nyt jotain rytkyjä vetää päälle. Yksiä muoti rohkaisee, toisia rajoittaa. Paljon on kiinni valinnoista ja asenteesta. 

Tosi mielenkiintoisen oloinen kirja, pitää jossain vaiheessa lukaista! :)   

Kaesha (Ei varmistettu)

Olen tänä syksynä pohtinut tätä asiaa todella paljon. Ennen seurasin trendejä ja muotia ja olin todella kiinnostunut kaikesta kyseisiin asioihin liittyvästä. Ja tunsin olevani todella pinnallinen. Sitten ajatusmaailmani muuttui ja löysin oman tyylini ja sen että pukeutuminen omalla tyylilläni on mielettömän vapauttavaa. Nyt olen saanut kuulla, että minusta on tullut pinnallinen, kun omasta mielestäni en oikeastaan ole enää ollenkaan pinnallinen. Olen edelleen kiinnostunut muodista, mutta jotenkin syvemmällä tasolla. Se, että saa ja uskaltaa ilmaista itseään rakastamallaan tavalla on kaunista, ei pinnallista.

Nh21 (Ei varmistettu)

On

jatuva

Onhan se muoti päällisin puolin joskus aika pinnallista, mutta paljon juttuja löytyy myös pinnan alta: Vastaus kokonaisuudessaan täällä http://www.lily.fi/blogit/hashtag-abuser/vanha-muoti-ilmio! Ja toinen kirjavinkki sulle ja muille! ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tyyli ja muoti ovat eri asioita. Sosiologi ja filosofi Zygmunt Bauman on kirjoittanut paljon identiteetistä ja kulutuksesta ja esimerkiksi siitä kuinka identiteettiä ilmennetään kuluttamalla ja pukeutumisella.

Laura Pollari
Laura de Lille

Kaksi eri asiaa, jotka kulkevat tiukasti käsi kädessä. Toimiihan muoti (eli vaatteet, ei trendit) välinearvona koko tyylin käsitteen olemassaololle.

Pitääkin perehtyä Zygmunt Baumanin teksteihin, kiitos! 

Kommentoi