Apua, peilistäni katsoo kotiäiti!

Lentoaskeleita

Availin aamulla verhoja makuuhuoneestamme ihan muina naisina ja sateisessa aamuvalossa näin peilissä olennon, jolla oli pyjamahousut, porokuvioiset sukat (vannon, en edes tiennyt omistavani porokuvioisia sukkia!), imetystoppi, pukluharso olkapäällä ja kulahtanut neuletakki kietaistuna ympärille. Sen hiukset olivat eilen illalla sutaistulla valahtaneella sotkunutturalla, sen iho oli kalpean kelmeä lukuunottamatta tummia silmänalusia. Täytyy myöntää, että jouduin vähän paniikkiin, enhän tuo voinut olla minä. Tyyppi siellä peilissä näytti aivan, aivan kotiäidiltä. Okei, juuri nythän minä olen kotiäiti eikä kotiäitiydessä ole mitään vikaa, mutta ei sentään tarvitsisi näyttää aivan stereotypian karikatyyriltä.

Nii-i kun tietäisikin.

Jonkun korvaan saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta minun mielialaani vaikuttaa kovasti myös ulkoinen olemus. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei äitiys ole mikään syy lopettaa huolehtimasta ulkonäöstään, joten miksi olen tehnyt niin nyt. Totta kai muut asiat ajavat ulkonäön edelle, mutta sillä on ihan yleisfiiliksen kannalta välilä, hengaako puolen päivän aikaan porosukissa ja yöhousuissa vai näyttääkö edes teoriassa vähän skarpilta. Sen peilin tyypin homssuinen olemus masensi minua, mutta hoksasin, että onneksi tämä on helposti fiksattavissa olevan tason ongelma.

Olenko tuo minä? Onneksi pötkylä on söpö ja vie huomion mm. äitinsä "kampauksesta". <33

Niinpä julistan nyt aloittavani korjaustoimet, eikä siihen onneksi edes tarvita ihmeitä. Heitän porosukat roskikseen, varasin kampaaja-ajan ja selasin nettikauppoja piristääkseni vähän vaatekaappiani. Juuri nyt kaappi huhuilee luokseen valkoisia tennareita, uutta kynsilakkaa ja vaaleaksi pestyjä kesäfarkkuja. Ehkäpä jotain kivempaa kotivaatetta. Nyt kun tuo pikkupallerokin on parantunut flunssastaan, niin aion satsata hyvinvointiini myös aloittamalla liikunnan uudelleen noilla jo melko kesäisillä lenkkipoluilla. Niin ja vaikka ihan oman motivaationi kannalta lupaan raportoida tänne korjaustoimien edistymisestä ja lupaan, että joudun postaamaan tänne kokoasukuvan homssuisimmasta lookistani, jos viikon päästä en ole saanut aikaan minkäänlaista ryhdistäytymistä asiassa! 

Nyt olisi kovin kilttiä, jos joku muukin kertoisi omistavansa porosukat tai kokeneensa saman peilipelästyksen (tai vaikka edes valehtelisi mielikseni :D ). 

Kommentit

hanne_tasteofhoney

Mulla ei edes ole vastasyntynyttä (se on kaikista paras ja ymmärrettävin syy kotiäitilookin syntymiseen - ehkä prioriteetit jossain muualla kuin omassa peilikuvassa :) ), ja oon kotona aina pikkumyynutturassa ja joogapantseissa. Sain eilen saarnan kampaajalta, kun oon onnistunut katkomaan puolet kuontalostani ärsyttäviksi vauvahiuksiksi huonoilla ponnareilla ja liialla hiusten kiinnipitämisellä. Uusi hiusmalli piristi kummasti, vaikkei katkenneita haituvia toki korjannutkaan. Töihin onneksi saan laittaa vähän parempaa päälle (tai oikeastaan on pakko, täällä kun on opettajilla niin kova pukukoodi). Joten suotakoon mulle ne pieruverkkarihetkeni aamuisin ;)

Ja olen kyllä niin 100-prosenttisesti samaa mieltä siitä, että vastasyntyneet on kyllä paras asuste :) Suloisia olette molemmat, pukluntuoksuisina tai ilman.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei mullekin kampaaja joskus saarnasi liiallisesta hiusten kiinnipitämisestä ja ponnarin paikan vaihtelun tärkeydestä, mutta oon unohtanut, auts! Instasta kurkinkin uutta hiusmalliasi ja hyvältä näyttää! :) 

Mielestäni kotona onkin ihanaa pukeutua rennommin ja hengailla välillä niissä pieruverkkareissa, ihan kotona olon parhaita hetkiä. Varsinkin työpukeutumiselle ihanaa vastapainoa, kuten sanoitkin! Mutta, kun viettää kotona suurimman osan ajasta, niin alkaa olo pikku hiljaa tuntua yhtä nuhjaantuneelta kuin ne verkkaritkin, jos viettää koko päivän niissä pyjamahousuissa. :D Nyt tosiaan ne prioriteetit ovat toki vauvantuoksussa, mutta voisi sitä silti edes joskus vilkaista peiliin ja näyttää harjaa hiuksille. ;)

Kun on ollut 2,5 vuotta kotiäitinä, niin näyttää aina nuhjuiselta kotiäidiltä. Ainakin minä. Mä nyt en ole koskaan niin välittänyt vaatteista. Mun lapset on silti yleensä aina puettu hyvin ja niillä on varusteet kunnossa, vaikka äiti onkin vähän räjähtäneen näköinen :D 

 

P.S. Ootko katsonut Noa Noan vauvanvaatteita? 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei sinähän sen sanoit, Noa Noa tekee vauvanvaatteita! <3 Olin aivan unohtanut tämän tiedon, koska löysin kyseisen merkin kun katselin vielä pelkkiä poikien vaatteita. :) Nyt heti googlaamaan! Mulla on myös ollut tässä hyvää vauhtia lipsumassa siihen suuntaan, että nuo ipanat ovat olleet äitiään tyylikkäämpiä. :D 

 

Vau mikä vauva!

Mä sanon vaan sen, että tää rv 37 tienoilla päälle mahtuvien vaatteiden suppea kirjo, jatkuva väsymys sekä supistelujen ja liitoskipujen aiheuttama surkean vähäinen ulkoilemattomuus ei sillain ihan kauheesti imartele peilissä... että jospa palaan asiaan ja freesimmän olemuksen tavotteluun sitjoskus (toivottavasti) reilun kuukauden päästä?

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi LauraEm, niin suuret empatiat täältä! Tuon loppuraskauden ilot ovat mielessäni vielä erittäin elävästi, joten symppaan aivan täysillä. Mullakin oli lopussa tasan yhdet äitiyslegginssit, jotka eivät kiristäneet mahaa, ja niissä sitten kuljinkin 24h ja olin aina kriisissä sen ajan kun ne piti pestä. :D Sanoisin, että sen reilun kuukauden päästä freesi olemus palautuu, ellen itse olisi vetänyt tällaisia pohjanoteerauksia. :D Tsemppiä! <3 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Hyvä että teitä on muitakin <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Juuri muuten edellispäivänä katsoin meidän mekkoiltamakuvia ja sitä yhteiskuvaa, jossa me kolme ollaan ne "skumppalasit" kädessä mahoinme ja mietin, että miten teillä sujuu loppuodotus. Pidän peukkuja molemmille! <3 pian teilläkin on jo omat tuhisevat pallerot sylissä! 

I love mondays

Mä oon kompensoinut kotiäitilookkia sillä että oon satsannut naurettavan kalliisiin verkkareihin.  Järkeilin että jos viettää noin 80% ajastaa verkkareissa niiden on parasta olla todella kivat! Ei kotona voi olla farkuissa! Mutta tosi usein huomaan vasta vaikka lounastreffeillä että paidassa on lapsen jäljiltä joku ruokatahra tai vaan vaikka reikä. Siinä ei kyllä auta omat eikä kersan verkkarit. Kiitos tukkamuistutuksesta, otin heti ponnarin alas ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Tuo on muuten tosi fiksusti järkeilty. Nimittäin periaatteessa ihan parikin kivaa kaupunkiasua riittäisi tällä hetkellä, joten miksi ei panostaisi niihin kotivaatteisiin, sillä niissä kuitenkin viettää suurimman osan ajasta! Tuo kivojen kotivaatteiden hankkiminen voisi olla ratkaisu omaankin nuhjuisuusolooni.

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi mitä palvelua! <3 Ja siis ennen tätä äitiyslomalle heittäytymistä minäkin aina odotin sitä hetkeä, kun pääsee kotiin heittämään verkkarit jalkaan, ihan päivän paras hetki. Mutta liika on liikaa tässäkin asiassa. :D

morning glory
Morning Glory

Mä en yleensä kotipäivinä edes katso itseäni peilistä just ton peilipelästymisen takia. Mutta täällä ihan sama, jotenkin fiilis on paljon parempi jos päälle jaksaa heittää jotain kivaa ja hiukset on jotenkin muutenkin kun jatkuvalla hätäponnarilla. 

Mut hei, älä heitä noita sukkia pois ne on ihanat :D ! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei mutta tästä keksin aasinsiltana mahtavan ratkaisun: mitä jos vaan heivaankin kaikki peilit äitiysloman ajaksi varastoon! :D Niin sama juttu, ihan sellaiseen yleisfiilikseen vaikuttaa sellainen edes pieni skarppaaminen.

(mulle tuli oikeesti huono omatunto ehjien sukkien roskiinheittämisuhkauksestani, joten päätin että menkööt vaikka mökkisukkina! :D )

Jeba
Tuuliajolla

Mä olen ollut kotiäitinä kohta 2,5 vuotta ja näytän kotona aina ihan jäätävältä, mutten ole antanut sen koskaan häiritä. Tykkään itseasiassa siitä, että voin olla ns.luvalla nuhjuinen. :D Viihdyn kotona ihan ältsihyvin nuhjuisena!! Kun lähden asioille teen ( yritän tehdä ) itseäni ihmisennäköisen...eli ripsiväriä ripsiin ja poskipunaa kasvoille ja siistit vaatteet. :) 

Ja hei... näytät kyllä hyvältä kotiäiti-lookissakin! Paremmalta ku mä koskaan näinä vuosina! ♥ 

Elina U.
Lentoaskeleita

Pöh! <3 Ja hei mäkin yleensä tykkään ja oikein odotan sitä, että pääsen kotona kaivamaan ne kuluneimmat verkkarit kaapista jalkaani. Nyt vaan ei ole ollut mitään tasoitusta tilanteeseen, jolloin olisi pitänyt vähän skarpata ihmisten ilmoille kun oltiin neidin flunssan takia pari viikkoa täysin putkeen kotona, niin alkaa tässä olo tuntua yhtä nuhjuiselta kuin ne verkkarit. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin tuttua; aina sisällä ollessa menee päivät miehen t-paidassa ja jossai shortseissa tai pyjamahousuissa.. ei tee mieli peiliin kattoo.. :D mutta nuo sukathan on aivan ihanat, tollasia voisin metsästää tunteakseni oloni jotenki hehkeämmäksi! :D

t. "bakteerikauhalukija" ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiva kun tulit taas kommentoimaan! :) Ja vitsit miten lohduttavaa lukea tässä nyt, etteivät kaikki muutkaan ole aivan fresheimmillään kotipäivinä. ;) Hihii löysin vielä sukkakopastani porosukkien kaverit, eli PINKIT bambisukat. En ihan totta tiedä, milloin olen nämä hankkinut. :D

Kao Kao

Mä olin hoitamassa kummipoikaa tässä eräs viikko. Hän oli vähän kipeänä ja menin siitä miehelle sitten yöksi. Aamulla kun puin paitaa päälle (ei varapaitoja) niin mun olkapäässä oli räkää. Rapsuttelin sen tyynesti pois ja menin töihin. Se oli tietenkin se aamu, kun esimies pyysi mua palaveriin jonkin ulkoisen yhteistyökumppanin kanssa :) 

Kummipoika, räkäsi on ollut palaverissa :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahahah voin kuvitella tilanteen, eipä siinä auta muu kuin toimia juurikin noin tyynen rauhallisesti! :D

Tilttu

Todellakin tuttu näky tämänkin torpan peilissä! Kaikenlisäksi kaikkein kivoimmissa housuissani (verkkareissa ja leggareissa) on molemmissa isot reiät. Ostin jo uudet mammalegginsit, mutta aloin piheilemään verkkareiden kohdalla. Järjetöntä! Vaatekauppaan mars! Tai nettikauppaan!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.