Apua, peilistäni katsoo kotiäiti!

Availin aamulla verhoja makuuhuoneestamme ihan muina naisina ja sateisessa aamuvalossa näin peilissä olennon, jolla oli pyjamahousut, porokuvioiset sukat (vannon, en edes tiennyt omistavani porokuvioisia sukkia!), imetystoppi, pukluharso olkapäällä ja kulahtanut neuletakki kietaistuna ympärille. Sen hiukset olivat eilen illalla sutaistulla valahtaneella sotkunutturalla, sen iho oli kalpean kelmeä lukuunottamatta tummia silmänalusia. Täytyy myöntää, että jouduin vähän paniikkiin, enhän tuo voinut olla minä. Tyyppi siellä peilissä näytti aivan, aivan kotiäidiltä. Okei, juuri nythän minä olen kotiäiti eikä kotiäitiydessä ole mitään vikaa, mutta ei sentään tarvitsisi näyttää aivan stereotypian karikatyyriltä.

porosukat.jpg

Nii-i kun tietäisikin.

Jonkun korvaan saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta minun mielialaani vaikuttaa kovasti myös ulkoinen olemus. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei äitiys ole mikään syy lopettaa huolehtimasta ulkonäöstään, joten miksi olen tehnyt niin nyt. Totta kai muut asiat ajavat ulkonäön edelle, mutta sillä on ihan yleisfiiliksen kannalta välilä, hengaako puolen päivän aikaan porosukissa ja yöhousuissa vai näyttääkö edes teoriassa vähän skarpilta. Sen peilin tyypin homssuinen olemus masensi minua, mutta hoksasin, että onneksi tämä on helposti fiksattavissa olevan tason ongelma.

kotiaiti.jpg

Olenko tuo minä? Onneksi pötkylä on söpö ja vie huomion mm. äitinsä ”kampauksesta”. <33

Niinpä julistan nyt aloittavani korjaustoimet, eikä siihen onneksi edes tarvita ihmeitä. Heitän porosukat roskikseen, varasin kampaaja-ajan ja selasin nettikauppoja piristääkseni vähän vaatekaappiani. Juuri nyt kaappi huhuilee luokseen valkoisia tennareita, uutta kynsilakkaa ja vaaleaksi pestyjä kesäfarkkuja. Ehkäpä jotain kivempaa kotivaatetta. Nyt kun tuo pikkupallerokin on parantunut flunssastaan, niin aion satsata hyvinvointiini myös aloittamalla liikunnan uudelleen noilla jo melko kesäisillä lenkkipoluilla. Niin ja vaikka ihan oman motivaationi kannalta lupaan raportoida tänne korjaustoimien edistymisestä ja lupaan, että joudun postaamaan tänne kokoasukuvan homssuisimmasta lookistani, jos viikon päästä en ole saanut aikaan minkäänlaista ryhdistäytymistä asiassa! 

Nyt olisi kovin kilttiä, jos joku muukin kertoisi omistavansa porosukat tai kokeneensa saman peilipelästyksen (tai vaikka edes valehtelisi mielikseni 😀 ). 

Kommentit (20)
  1. Todellakin tuttu näky tämänkin torpan peilissä! Kaikenlisäksi kaikkein kivoimmissa housuissani (verkkareissa ja leggareissa) on molemmissa isot reiät. Ostin jo uudet mammalegginsit, mutta aloin piheilemään verkkareiden kohdalla. Järjetöntä! Vaatekauppaan mars! Tai nettikauppaan!

  2. Mä olin hoitamassa kummipoikaa tässä eräs viikko. Hän oli vähän kipeänä ja menin siitä miehelle sitten yöksi. Aamulla kun puin paitaa päälle (ei varapaitoja) niin mun olkapäässä oli räkää. Rapsuttelin sen tyynesti pois ja menin töihin. Se oli tietenkin se aamu, kun esimies pyysi mua palaveriin jonkin ulkoisen yhteistyökumppanin kanssa 🙂 

    Kummipoika, räkäsi on ollut palaverissa 😀

    1. Hahahah voin kuvitella tilanteen, eipä siinä auta muu kuin toimia juurikin noin tyynen rauhallisesti! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *