Lomalla oppimaani

Lentoaskeleita

- Kaksi viikkoa on aivan liian vähän lomalle kotimaahan. Loma-aikaan pitää mahduttaa yli puolen vuoden rästiin jääneet jutut, juorut, kahvittelut, illanistujaiset, lapsivapaat aamu-unet (päivät alkavat ohjelman määrään nähden liian myöhään) ja lomailu. Kahdessa viikossa tuntuu jokaisen kanssa, että aika loppuu kesken. 

- Amerikka ei lihota, suomalainen kahvipöydästä kahvipöytään-matkustelu lihottaa. Uskottelen itselleni, että osa vaa'an uusista lukemista on nestettä.

- Kirjan lukeminen ahmimalla on suurinta luksusta, mitä olen kaivannut elämääni. Luin Seija Ahavan Taivaalta tippuvat asiat lähes kirjaa käsistäni laskematta autossa parkkipaikalla, sängyssä yöllä muiden nukkuessa ja ulkona "vahtien" tyttöni päiväunia. Luin ja luin, kunnes vastahakoisesti luovuin viimeisistä sivuista. Lukekaa tekin.

- Vain hullu pukeutuu valkoiseen lentomatkalle kahden pienen lapsen kanssa.

- On itsensä huijaamista katsoa vain yksi jakso yhtään mitään Netflix-sarjaa. Vähän samaa huttua, kuin "otan vain yhden irtokarkin" tai "yksi sipsi vaan".

- En pelkää enää suomalaisia hämähäkkejä. En olisi uskonut milloinkaan pääseväni eroon tästä fobiastani, mutta näköjään viisisenttisten hämähäkkien raivokas Raidilla suihkuttaminen ja myrkkyhämähäkkien aktiivinen mielestä poissulkeminen ovat tehneet suomalaisista kahdeksanjalkaisista silmissäni ötököitä siinä missä muutkin. Hämähäkki, koppakuoriainen tai kastemato, yhdentekevää. Uskomatonta.

- En ole se siisti tyyppi, joka hyppää järveen pää edellä tai ui ollenkaan alle 25-asteisessa vedessä (jos ihan rehellisiä ollaan, niin sekin on kylmää). Olen sen sijaan se nynny, joka tukkii laiturin tikkaat vitkutellessaan kastautumista ja joko jättää kokonaan kastautumatta tai tekee suuren numeron siitä, kun lopulta pulahtaa veteen kahden uintivedon verran. Olen myös se, joka kehuskelee myöhemmin toisella mantereella, kuinka me suomalaiset kuljemme järven ja saunan väliä tuntikaupalla, joo ollaan tehty niin aina. 

Voin syödä ihan hullun määrän karkkia. 

- Kannattaa tulla Suomeen asti vakiokampaajalle! 

- Kulttuurishokin voi kohdata myös omassa kotimaassaan. Shokki nyt on tietysti turhan vahva sana, kulttuurihämmennys -tai ärsyyntyminen on lähempänä. Miksi julkisilla paikoilla on ihan ok esittää, että kanssaihmisiä ei ole olemassakaan? Miksi katsekontaktia tai tuntemattomalle puhumista vältellään viimeiseen asti? Miksi ei pyydetä anteeksi, jos osuu kyynerpäällä toisen käteen? Miksi me emme hymyile ohikulkijoille ja tervehdi vastaantulijoita? Minkä vuoksi jo viikon jälkeen Suomessa tämä ei enää hätkähdytä minua?

- Vaihdeautolla ajaminen vuosien tauon jälkeen ei ole välttämättä ihan sulavaa kyytiä. Varsinkaan neljäkymmentäseitsemänvuotiaalla.

- Elokuun tulon pystyy kertomaan ilman vilkaisuakaan kalenteriin. Tuuli muuttuu aavistuksen viileämmäksi ja kahisevammaksi, vihreän sävyt tummemmiksi ja joka puolella tuntuu elokuu. Lasken elokuun lähes omaksi vuodenajaksensa, kaikkein kauneimmaksi kahdestatoista kuukaudesta. 

- On hämmentävää, kun ei ole aina itsekään varma, mitä tarkoittaa puhuessaan kodista.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Kommentit

reettakor (Ei varmistettu)

Ihanalta kuulostaa teidän suomiloma <3
Tuli semmoinen pienesti haikeat vibat viimeisistä kahdesta kohdasta ! Itse juuri lentoliput ostaneena vietän vikoja kuukausia taas täällä, tällä kertaa erona se että myyn kaiken omistamani, lopetan maailman ihanimman työni ja lokakuusta lähtien mulla ei oikeasti enää ole kotia Suomessa. Nyt on niin pitkään ollut monta - Raleighssa ja Helsingissä. Tottakai henkinen koti on aika monessa kaupungissa, mutta kaikki konkreettinen häviää. Meillä onneksi lähtee koirat mukaan ja vieraita on jo puolessa vuodessa tulossa noin neljä porukkaa ystäviä ja perhettä. Miksi se lähteminen on aina niin älyttömän vaikeaa?:D

Yritän sille mantereelle päästyäni ajella mahdollisimman pian Charlotteen (Ikea<3) ja kotirouvana mulla on aikaa treffata jos semmoinen saadaan sovittua silloin! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Onnea uuden elämänvaiheen kynnykselle! <3 Uskon, että varmasti mielessä vilisee monenlaisia ajatuksia juuri nyt. Ymmärrän hyvin tuon kahden kodin välissä olemisen tunteen, vaikka meillä jo paluu häämöttääkin joulukuussa. Jos sitä ennen pinkaiset Charlotteen/ Ikeaan niin hihkaise ehdottomasti, olisi tosi kivaa tavata! :) Meiltä ajaa Charlotteen alle puoli tuntia ja Ikeaan n. 40 min, eli multa ei ole matka eikä mikään tulla vaikka lounaalle tai kahville jonnekin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!
Olen kirjoittamassa opinnäytetyötä liittyen blogeihin ja niiden käytettävyyteen. Tavoitteena on parantaa erästä ilmaista blogipalvelua ja siihen tarkoitukseen tarvitsisin blogia kirjoittavien henkilöiden apua. Toivoisin, että mahdollisimman moni blogin kirjoittaja kävisi täyttämässä alla olevan linkin kyselyn.
Kysely on helppo ja nopea täyttää ja siihen vastanneiden kesken arvotaan kaksi Finnkinon leffalippua!
https://goo.gl/forms/Kt7KtvQtGY60anes1

Kiitos avusta!
– Tiia Valtonen

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei totta kai osallistun! :)

Matildaakn (Ei varmistettu)

Tää on niin osuva teksti, vaikka ikäeroa on parikymmentä vuotta ja mantereena ihan Iso-Britannia. Entisistä Suomilomista viisastuneena otin tällä kertaa vapaaksi pari kuukautta ja ovat todellakin tehneet tehtävänsä kun tekee taas mieli Lontoossen ja toiseen kotiin.

Matildaakn (Ei varmistettu)

Siis Lontooseen jopa!

Elina U.
Lentoaskeleita

Moi, onpa kivaa kuulla, että löysit tekstistä tuttuja fiiliksiä. Varmaan moni ulkosuomalainen samaistuu juuri siihen Suomi-loman odotusten, tekemisten ja ajan ristiriitaiseen suhteeseen. Tosi fiksua ottaa lomaan muutama kuukausi! Kaunista elokuuta sinne Lontooseen!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.