Ladataan...
Lilou's Crush

Olen kuin varsa kevätlaitumilla, kun ikuisuuksien tauon jälkeen pääsen taas lenkkeilemään -reippaasti kävellen hikipintaan-henkeen, juoksun onnistumisesta en vielä tiedä polvileikkauksen jälkeen, eikä tietysti ennen jälkitarkastusta sovi hurjasti riehuakaan.

Kun ennen viimeisintä leikkausta vielä juoksin aktiivisesti, oli paras lenkkikaverini puhelimeen latamaani RunKeeper-sovellus, joka sopii kaltaiselleni tekniikka- ja gadgetfanille oivasti: se monen muun fiksuuden ohella mittaaa niin matkaa, kierrosnopeutta kuin vertaa menoa aiempiin lenkkeihini ja lähettää positiivisia tsemppiviestejä sähköpostiini (maksullisessa Elite-versiossa, ilmaisessa perusversiossa saa myös paljon dataa). Voin sanoa, että kyseinen sovellus todellakin auttoi puristamaan lenkeistä aina vähän enemmän irti, juoksemaan vähän pidemmälle ja vähän nopeampaa kuin edelliskerralla. Käytän RunKeeperiä edelleen joka lenkillä, tällä hetkellä vain valitsen lajivalikosta kävelyn tuon rakastamani juoksun sijaan.

RunKeeperin lisäksi lenkkejäni kirittää Fitbitiltä käyttöön saatu hyvinvointi- aktiivisuusranneke (jonka olen synkannut tietty Runkeeperin kanssa yhteen). Fitbit on tätänykyä ranteessani ihan koko ajan: se mittaa päivän askeleet, aktiivisen liikkumisen ajan, ja mikä minusta mielenkiintoista, unta. Laite saa tsemppaamaan ottamaan vielä muutaman askeleen ja valitsemaan tossut auton sijaan -uteliaana onm yös kiva tietää ihan perusaktiivisuustasokin sellaisina päivinä, kun erikseen ei tule liikuttua.

Tuo unidata-homma on tällä hetkellä aika surkuhupaisaa, koetan kääntää asian päässäni niin, että voin sitten heittää Monnisen kanssa ylävitoset sellaisina öinä, kun mennään yhden herätyksen taktiikalla, ja meikäläiselle kertyy viittä tuntia enemmän unta... No, tässä väsymyksen tilassa liikunnan ja raittiin ilman merkitys vain korostuu, sellaisinä päivinä, kun lenkki on jäänyt väliin (niitä ei onneksi ole montaa) olo on jokseenkin nuutunut, kun taas lenkki-iltoina olo on endorfiinihuppelissa aikalailla virkeä.

Kuinka nopeasti pystyitte, kahden tai useamman lapsen äidit, taas juoksemaan ja urheilemaan täysipainoisesti? Ensimmäisen jälkeen palautuminen oli selvästi nopsempaa, ja tällä kertaa pitää selvästi ottaa rauhallisemmin, sillä en nyt ihan enshätään tavoittele kohdunlaskeumaa tai erilleen jääviä vatsalihaksia... Jälkitarkastukseen saakka saa siis riittää tällainen meno, marraskuussa astuu taas salikortti voimaan. Sitten selviää viimeistään myös tuo operoidun polvenkin sietokyky... jännittää.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kun mukana on kuvaaja ja kamera, voi pitkästä aikaa napata perinteisen päivän asu -kuvan kaupungilla ja samalla osallistua ihan kalkkiviivoilla toimituksen pillifarkkuhaasteeseenkin -kai nuo pilleiksi luetaan, kun lahkeet ei tuulessa pääse lepattelemaan!

Yllä kuvassa: farkut H&M, jakku Zara, tennarit Sam Edelmann, t-paita H&M, laukku Marc by Marc Jacobs -Jee, kengät mahtuu!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Aiemmin minusta tuntui, että pienille tytöille on mekkoja pilvin pimein, että juhlia varten sen kun vain valkkaisin sen söpöimmän. Mutta vitsit sentään, lienenkö tullut nirsommaksi vai mistä kyse, kun tällä kierroksella mieleistä mekkoa ei olekaan tullut vastaan kuin apteekin hyllyltä (eikä kiertämieni vaatekauppojen rekeistä). Mekon tulisi olla sievä, mutta ennenkaikkea mukava -pääasia on, että juhlakalulla on hyvä fiilis omissa ekoissa kemuissaan!

Suuntasin siis jälleen toivoni nettikauppoihin, ja löysin amerikkalaisen Lemon Loves Lime Layette -merkin Childrensalonilta. Ihastuin kovasti pehmoisen puuvillan ja röyhelöiden yhdistelmään. Harmikseni tuo ensimmäisen kuvan Jada-mekko on loppuunmyyty Neiti Monnisen koossa. Hetken harkitsin tuota toisen kuvan hiukan ristiäismekon tyyppistä "kotiintuloasua", samaa pehmopuuvillaa. Mutta ehkä sitten kuitenkaan ei...

Vekkuli vaihtoehto olisi haalariasu tai röyhelöpöksyt ja paita, mutta etenkin mieheni on mekon tai hame+paita -yhdistelmän kannalla, ja etsintä siis jatkuu edelleen -palaanpa aiheeseen tuonnempana, kun oikea mekko toivottavasti pian löytyy! Olisin muuten tosi mielissäni, jos vinkkaatte kivoista mekkokaupoista, joista vielä ennättäisi parissa viikossa mekkosen tänne Suomeen tilaamaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kävin männäviikolla H&M:llä kylässä katsastamassa 4.9 liikkeisiin saapuvan Studio -malliston ja tykästyin muutamiin juttuihin kovasti!

Ajattoman malliston on suunnitellut H&M:n oma suunnittelutiimi, ja erityisesti materiaalivalinnat ilahduttivat; silkkiä, villaa ja nahkaa, ja yllätykseksi syysmallistossa, ei juuri laisinkaan mustaa väriä.

Omia suosikkejani olivat oliivinvihreät väljät silkkihousut sekä mustat, samoin rennonmalliset smokkihousut. Myös valkoinen villakankainen oversize-talvitakki oli mieleeni -todentotta, eihän sen talvitakin tarvitsisi aina olla niin synkänsävyinen. Viime (vai olikos se jo toissa...) talvena Celinen johdolla nähtiin hattarasävyjä ja pastelleja talvitakeissa, mutta vasta nyt se alkaa tuntua normaalilta eikä vain Keski-Euroopan leutoihin talviin sopivalta!

Konjakinvärinen nahkahuppari on jo näkynyt muotilehtien sivuilla, samoin samasta materiaalista tehdyt "collarihenkiset" nahkahousut. Huppari ei ihan ollut omaan makuuni, housut kyllä kovastikin! Ne olisi kiva yhdistellä pehmoiseen neuleeseen, vaikkapa harmaaseen tai luonnonvalkoiseen. Tai siihen ikisuosikkiini, harmaaseen collegepuseroon.

Mallistossa oli myös astetta räväkämpää settiä, kuten kirkuvanpunaiset nahkahousut ja -saappaat. Musteensininen nahkahaalari kyllä ihastutti, mutta käytännöllisyyden kannalta ajatellen hihitytti. Tuo kelsitakki, siitä tykkäsin kovasti.

Näissä erikoismallistoissa on usein kivoja kenkiä ja asusteita, samoin tällä kertaa. Nirunarusandaletit ovat kauniit katsella, ja allaoleva käsveska vaikutti kovin käytännölliseltä, tukevaa nahkaa.

Ja viimeisenä simppeli suosikkini, mahdollisen kenkäkatastrofin varalta... Yksinkertaiset, kohtuukorkoiset nilkkurit napakalla joustovarrella. Näillä pärjäisi, jos sattuvat istumaan jalkaan, en harmi kyllä pystynyt mallaamaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Merkittävä hetki kuusivuotiaan elämässä.

Ensimmäinen (ihan itse, hurjan reippaasti irrotettu) hammas. Kylään saapui yöllä hammaskeiju, joka suussani vääntyi vahingossa hammaskeijoksi, ja toi tyynyn alle korvaukseksi pienestä helmihampaasta euron kolikon.

Tämä oli yksi sellainen hetki, joka pysäytti taas huomaamaan ajan kulun ja uppoutumaan kuluneiden kuuden vuoden kutomiin muistoihin. Ja tietty tihrustamaan pienen kyyneleen, sellaisen haikean mutta onnellisen. Minun oma pieni, suuri tyttöni.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Huomasin Facebook-virrassani, että en ole yksin viilettänyt terveyssandaaleissa koko kesää -yksi jos toinenkin oli havahtunut siihen, että kun koiville lempeistä tossuista siirtyy takaisin toimistokelpoisiin kipittimiin, aiheutuu siirtymävaiheessa kolotusta jos jonkunmoista ja mysteerisärkyjä, kun jalat säikähtävät napakampia tennareita. Tässä sitä nähdään, miten helposti sitä tottuu epämukaviinkin jalkineisiin!

Itselläni extrakiristystä aiheuttaa raskauden hormonihyrskynmyrskyn löystyttämän nivelet ja jänteet, tässä sitä jännätään, palautuuko koiven koko kuten viimeksi, vai jääkö tämä puolen numeron kasvupyrähdys pysyväksi! Jos jäi, niin a-pu-a... en ehkä uskalla edes ajatella, kuinka harva hellyydellä huoltamistani kenkäpareista enää mahtuu!

Miten teillä kävi?  Muuttuiko kengännumero raskauden tai vaikkapa painonvaihtelun vuoksi? Kasvoiko jalka kaksi numeroa pysyvästi kuten kaverillani, vai palautuiko oma koipi omaan kokoon, ja mieheltä lainatut kengät (toinen ystäväiseni...) sai palauttaa herrashenkilön käyttöön?

Share
Ladataan...

Pages