Ladataan...
Lilou's Crush

Kolmekuukautiskatsauksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, ja neljäs kuukausi täyttyi hilpeissä merkeissä. Uusimman tyypin valoisa persoona on kenties puskenut vielä selvemmin esille, pyörähdykset peräpuolelta julkisivulle sujuvat etistäkin sutjakkaammin, hekotus muuttunut vielä hersyvämmäksi ja päivärytmin tapainen on edelleen voimissaan. Jänskättämästäni rokotuskimarasta selvittiin sen kummemmitta tuskitta ja elo tuntuu nyt oikein rauhaisalta ja uomiinsa asettuneelta koko perheellä. Meidän nelikko on jo ihan normaali olotila, ei jotain, mitä enää täällä hämmästellään.

Odotusaikana sain vastaanottaa muutaman kerran päivittelyjä lapsillemme tulevasta kuuden vuoden isosta ikäerosta. Se tuntui vähän kummalta että kurjaltakin, sillä itse olimme juuri tällaista ikäeroa, kenties vielä jopa vuotta enemmänkin, toivoneet ja kovin kiitollisia että meille vauva suotiin. En itse kuutta vuotta edes kovin suureksi ajatellut, onhan noita kymmenen-viidentoistakin vuoden välein syntyneitä sisaruksia. Ylipäätään minusta on aika hoopoa puuttua toisten perhesuunnitteluun, taustallahan voi olla traumaa ja tragediaa, eikä ulkopuolisten asioiden taivastelu silloin helpota, päinvastoin. 

Voin tällä hetkellä ilokseni kertoa, että tämä tuntuu edelleen siltä aivan oikealta sisarusväliltä meille. Samoin varmasti olisi, jos ikäeroa olisi vuosi, kaksi tai kolme, uskoisin, luottaa siis kannattaa siihen ison iin Intuitioon näissä asioissa. Loppujen lopuksihan asiasta päättää luonto tai lääketiede ja auttaa toivottavasti mahdollisimman monet lasta kaipaavat toivottuun lopputulokseen, vuosien väleistä viis.  

Millaista se sitten on, kuusvuotiaan ja nelikuukautisen kanssa elo? Ensialkuun toki ilmassa oli hämmennystä perheen uudesta roolijaosta ja siitä, miten ajan niukkuutta nyt jaetaan siten, että jokainen saa oman osansa. Kun etsikkoajasta päästiin parin viikon pöhnällä, ovat asiat rullanneet todella hienosti. Isosisko ei ole ollut missään vaiheessa mustasukkainen pikkuisesta, vaan rakastaa pikkutyyppiä ehdoitta. Tolkuttoman ylpeä on myös isosiskon roolistaan. Pääsen toisinaan suorastan lällyn (eskarislangia, ettäs tiiätte) helpolla hoitamaan sellaisia asioita, joista esikoisen aikana vain haaveilin (tiskikoneen tyhjennys, pyykkikoneen lataus...), kun isompi niin auliisti kiirehtii vauvaa naurattamaan. Ja miten ihailevasti pieni ihminen katsoo siskoonsa, mikään muu ei saa niin nopeasti naurua kuulumaan kuin isosiskon (taukoamaton) höpötys. Oman jaksamisen kannalta, etenkin edelleen etelämaan vuorokausirytmiä noudattavan vauvan kanssa on ihan mahdottoman hyvä järjestely, että isä vie aamulla isomman tytön esikouluun, ja me pienemmän kanssa paikataan alkuyöstä uupumaan jääneet tunnit unta nukkumalla pitkälle aamuun, ja kun saadaan päivä rullaamaan, päästäänkin jo noutamaan esikoululainen kotiin ja aloittamaan yhteiset puuhat.

Harmeja tai riesoja ei vielä ole ilmennyt ikäeron suhteen, niitä otetaan vastaan ja taklaillaan sitten sitä myötä, kun mahdollisesti ilmaantuvat. Itse en laske harmiksi sitä, että leikit ja kiinnostuksen kohteet eivät mene tytöillä ihan yksi yhteen, vaikka se varmasti jossain vaiheessa helpottaisikin päiviä, sitä en epäile laisinkaan. Yksi mietityttävä asia on kyllä jo nyt se, kuinka kesät tullaan hoitamaan, kun hoivaa kaipaavia ala-astelaisia tulee olemaan kesät pitkät kaksitoista vuotta putkeen.

Mutta eiköhän näistä selvitä - kuuden kymmenen vuoden sisällä syntyneen lapsen perheestä kun tulen, osaan ainakin osapuilleen aavistella, mitä kaikkea tuleman pitää vuosien saatossa. Asia, joka sekä huvittaa että hitusen hirvittää.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Iiiiiiiiiiih! Annoin luvan itselleni villiintyä viimein suunnittelemaan ensi kesän pitkää New Yorkin reissuamme. Lupa täytyi hakea itseltään siksi, koska on vaikea pysyä pöksyissään ja olla höpöttämättä taukoamatta reissusuunnitelmia, kun sen kerran aloittaa. No, nyt se on menoa sitten seuraavat puoli vuotta...

Lentoliput on jo jonkin aikaa poltelleet plakkarissa. Appiukolla ja anopilla sormi liipaisimella omien lentojensa suhteen, kenties tällä kellonlyömällä  ovatkin kilahtaneet kuitit postilaatikoihinsa. Tytöt käytettiin sunnuntaita passikuvassa ja aika poliisiasemalta passien hakuun on varattu. Riihimäeltä, muuten, jonotus ei oikein huvita ja täällä Helsingissä ei vapaita aikoja ollut ainakaan kolmeen viikkoon, eli naperot autoon, paapalle ja poliisiasemalle. Nyt alkaa se hauska vaihe, eli majapaikan pohtiminen.

Tuttu vuokraemosemme on luopunut bisneksestään, joten olemme viimeiset matkat tehneet onnistuneesti Airbnb:n apajia hyödyntäen ja hyviä hotellitarjouksia kytäten. Olemme majoittuneet  useasti Upper East Sidellä ja Upper West Sidellä ja pari kertaa Brooklynissä, lisäksi omalla reissullani olen viihtynyt Midtownissa. Kaikki paikat olleet oivia. Tälle reissulle miinuksena ensimmäisinä mainituissa on hinta, joka kuukaudessa kipuaa yli budjettimme, ja Brooklynissä matka Manhattanille, jos ei satu vaikkapa pikaisimman A-junan varrelta majapaikkaa löytämään.

Nyt pohdimmekin, laajentaisimmeko reviiriä uusille kulmille, tällä kertaa vähän toiseen suuntaan, eli eteläiseen Harlemiin, noin "alimmaisten" kulmakunnan katujen hujakoille, sinne Central Parkin yläkulmille. Airbnb tulee olemaan jälleen majoittajanamme, hakusassa pieni asunto vain meidän perheellemme, ja toinen appivanhemmille.

Olisiko jollakulla kertoa tuoreita reissukokemuksia majoittumisesta Harlemissa -kaupunki muuttuu niin hurjaa vauhtia, että omat kokemukset noilta seuduilta eivät varmasti ole enää ollenkaan valideja! Tällä hetkellä Brooklyn vielä on hitusen pidemmällä korrella.

Mutta voi jee. Kyllä se reissuhaaveilu on vaan ihanaa! 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Muistanette, että hankkiuduin eroon suuresta määrästä kenkiä hetkinen sitten. Osasta siksi, että koipi kasvoi mahan kanssa kilvan, mutta toisin kuin vatsanahka, jalatpa eivät palautuneetkaan raskautta edeltävään tilaansa. Osasta siksi, että olivat jääneet liian vähälle käytölle, kun polvi ei enää korkoihin pystynyt.

Kenkien shoppailu ei todellakaan ole lempipuuhaani, ei sovitushomman vuoksi, vaan koska olen niin toivottoman nirso niiden suhteen. Pitää tuntua hyvältä, näyttää hyvältä, olla sopivan hintaiset yms yms yms. Siksi olenkin kovin iloinen, että varpaat pysyvät tänä talvena lämpimänä myös muissa kuin UGG:eissa: ostin nimittäin hetki sitten Steffin instakuvan inspiroimana Palladiumin hunajaiset töppöset vaunulenkkejä siivittämään, ja pitämään pyryharakan pystyssä. UGG:it eivät ihan parhaiten suoriudu tuosta jälkimmäisestä vaatimuksesta, nämä kaverit vaikuttavat tarrautuvan iljanteisiin huomattavasti paremmin.

Tällaiset vastaavat kengät minulla on muuten ollut seiskaluokalla. Traktorikengiksi niitä silloin nimitin.

PS. Palladiumilla on myös aika kiva bränditarina: yritys perustettiin jo vuonna 1920 valmistamaan lentokoneiden pyöriä. Toisen maailmansodan jälkeen lentokoneteollisuus ei enää lyönyt leiville, joten ryhtyivätpä sitten valmistamaan tosikestäviä kenkiä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Meidän "lähikauppa" Itis se vaan petraa petraamistaan. Viimeisimpänä tulokkaana nimittäin on kaikessa hiljaisuudessa auennut valtavan kokoinen, kahden kerroksen Zara. Liikehän sieltä aiemminkin löytyi, mutta nyt näytettiin tituleerattavan kyseistä liikettä vallan Suomen lippulaivamyymäläksi. 

Tehtiin pikakierros koko perheen voimin eilisellä passikuvareissulla, ja näytti kivalta, avaralta ja valoisalta. Mitään ei nyt kuitenkaan tarvittu eli ostostelut jäi ikkunashoppailuun. Mikä kivointa, nyt idästäkin löytyy vauvanvaatteet, joita aikaisemmin sai vain Aleksin liikkeestä, sekä muutenkin laaja lastenvaateosasto

Että jos liikutte kulmilla, sellaista löytyis nyt.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 Villit bileet on tainnut viimeyönä olla.

Odotan mielenkiinnolla taustatarinan kuulemista. Mitä lie Lumi ja Mai tällä kertaa keksineet...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

On kuulkaas ollut niin vauhtia ja vilskettä viimepäivät että oksat pois. Entistäkin ihanampi siis vain nysvätä kotosalla kerrankin koko pesue samaan aikaan. Mietin, että mitäs sitä nyt voisi siitä ilosta leivoskella, ja päädyin pitkästä aikaa pannariin. Miten joku niin hyvä voi olla niin helppoa!

Ajattelinkin jakaa tämän simppelin ikivanhan ohjeen, jos joku toinenkin vaikka innostuisi perinneherkusta!

PANNUKAKKU 

Tarvitset:

4 munaa

1 litra maitoa (sininen/punainen jopa)

5,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vanilijasokeria

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

1dl/100g rasvaa (käytimme voita, voit laittaa oikeastaan mitä vain)

 

Tee näin:

Riko munat kulhoon, vatkaa rakenne rikki. Lisää joukkoon suola, sokeri, maito, ja vatkaile jauhot hiljaksellaan, että ei tule klimppejä. 

Anna taikinan turvota puoli tuntia

Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille (se korkealaitainen on hyvä, tämä taikina aika litkua)

Paista 200C kunnes näyttää hyvältä, (meillä meni vähän alle 45 min, toisessa uunissa samalla ohjeella 30 min ja kolmannessa yli tunti, tässä on pannariohje, jolla on oma tahto )

 

Herkuttele hillon kanssa. Jos oikein hurjaksi heittäydyt, vatkaa kermavaahto kaveriksi. 

 

PS. Huh, ulkoilu lienee täällä seuraavaksi ohjelmassa, muuten tämä kolmen palan mahantäyte jysäyttää sohvanpohjalle loppupäiväksi!

 

Share
Ladataan...

Pages