Ladataan...
Lilou's Crush

Löytyipäs, kuvavirran syövereistä toiselta koneelta. Back at you, tyhjentynyt kännykän iPhoto!

Tässä siis mainitsemani "chic toiletie", taattua työpaikan vessalaatua.

Nyt kuvaa katsoessa muistelen vielä kemusia, ja täytyy todeta, että vaikka nautin tästä lasten kanssa kotona olosta ja puuhastelusta sydämeni kyllyydestä usean vuoden hektisen työarjen jälkeen, hyvänen aika, kylläpä sitä tekee hyvää välillä mekkoontua!

 

Mekko COS, kengät Sam Edelman, koru Marc by Marc Jacobs, laukku Chanel

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Neulomishulluus jatkuu!

Ekat lapaset valmistui, ja olin koko illan yhtä polleeta marttaa tästä uudelleen heränneestä taidostani. Tyttö kehui juuri sellaisiksi kuin halusikin. Todella palkitsevaa. Mies miettii, mihin lienen kumauttanut kalloni, kun normaalisti nettihiirenä vapaat aikansa viettävä vaimo on viimeisen viikon aikana tavattu kaikki luppoajat kudin käteen kasvaneena. "Yks puikko vielä!"

Kun lapaset on hanskassa (heh) siirryn sukkien pariin. Siinä onkin sitten pähkinää enemmän purtavaksi, edelliset sukat kudoin yläasteella, ja ne onnistuivat niin hyvin opettajan tiiviissä valvonnassa, että rima on turkasen korkealla. Ovat käytössä muuten edelleen, nuo vanhat uskolliset varpaanlämmittimet. Sain vanhalta ala-asteen käsityönopettajaltani hänen sanojensa mukaan tosi hyvät ohjeet joiden mukaan alan pian kilkutella. Äitini vanhoihin ohjeisiin en kyllä tohdi luottaa, sillä ne sukat passasi vain räpyläjalkaisille, kaikki kunnia kuitenkin kovastä yrityksestä ja lämpimästä ajatuksesta äitimuorille. Sukkien harjoitusversiot ajattelin tehdä varmuuden vuoksi itselleni, hempeää vaaleanpunaista villalankaa on jo ostettuna. 

Kumaus on tainnut olla aika kova, toivottavasti ei letaali... Kyselin nimittäin jo pikkujouluissa ystävältäni virkkuuohjeita.

 

PS. Kattokaa ny! Sieltä kurkkaa jo toiset lapaset puolivalmiina. Tällä kertaa miehelle, vanhaa kunnon seiskaveikkaa tummanharmaana. 

PPS. Nuo bambupuikot ovat ihan mahtavat! Kevyet, hiljaiset ja lämpimät, ja pitävät langan tosi hyvin paikallaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Enpä olisi uskonut, vaikka hyvää olenkin kuullut. Sain jo kauan aikaa sitten Yves Rocherilta testattavaksi muutamia kirkkaanpunaisia huulipunia, jotka kyllä tuntuivat ja näyttivät lyhyehkössä käytössä oikein hyvältä huulilla, mutta ihan tositestiin, siis tunteja kestävään käyttöön saakka, eivät vielä entäneet. Niinpä niiden ylivertaiset ominaisuudet jäivät salaisuudeksi aina viime viikolle saakka, jolloin puna istuskeli huulilla koko illan juhliessa.

Kirkkaiden ja tummien punien kanssa probleemanani on ollut aina vähän kuivat ja siksi ruttuiset huulet. Kirkkaat punat tuppaavat jäämään uurteisiin (en ole niin jaksavainen, että käyttäisin pohjustustuotteita, helppous ennen kaikkea) tai kulumaan muuten vain tosi rumasti pois. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, kun juoruilun, parin poskipusun (olen niissä epäsosiaalinen elefantti, todella kömpelö, tiedän kyllä, että supsautetaan ilmaa eikä moiskutella toisen poskea, mutta jotenkin aina mogailen ja jää pässi olo...) ja alku-, pää-, ja jälkiruokapöydän sekä viinilasin ja kahvikupillisen jälkeen huulipunaa a) oli edelleen huulissa b) se näytti oikein sievältä c) hampaisiin olin onnistunut saaman sitä vain pienen häviävän ripauksen. There is first time for everything! 

Itseäni ilahdutti eniten, että puna kuluu nätisti pois, sellaista katastrofimaista liuskoittaista katoamisilmiötä ei tapahtu, kun huulet pysyvät kosteutettuin (huulipuna sisältää kamelia- ja seesamiöljyä sekä e-vitamiinia, näistä lienee tuo kosteuttava vaikutus seurausta.)

Näinpä siis löytyi uusi juhlapuna. Kuvassa demonstruoitu punaa suhmuraisesti likaisen pikkukameran linssin läpi (Kauniista ja rohkeista tuttu puuterinen kuvaefekti ei siis tarkoituksenmukainen, ja levitykseenkin olisi kyllä tarttent kiinnittää huomiota). Kiirehdin kuitenkin jakamaan tämän vinkin enkä odottanut seuraavaa punahuulipäivää kuvan ottamiselle, josko joku vielä etsii itselleen luotettavaa juhlapunaa. Yves Rocherilta, tuolta vanhalta tutulta, sellainen löytyy. Oma punani on sävyä Grand Rouge 43 Corail Incandescent. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Meillä oli perjantaina työpaikan pikkujoulut. 

En  hankkinut uusia tamineita mihinkään tämän kauden kekkereihin, vaikka vähän sitä aiemmin pohdinkin, että pitäisikö sitä nyt. Mielummin kuitenkin sovellan tuolta kaapista jotakin rauhassa hankittua, jos se suinkin on hyvän maun rajoissa mahdollista. Tällä kertaa hippavaate oli melko arkinen, tuollainen lyhythihainen COS:in polyester(!)mekko, jota käytin ahkerasti töissä legginsien ja nilkkureiden kanssa. Aikanaan ostin sen appiukon äidin hautajaisiin, että monessa on ollut mukana, niin ilossa, surussa kuin arjessa. 

Minusta mekkonen toimi näissäkin kemuissa ihan kivasti, kun legginsit korvasi ohuilla sukkiksilla, jalkaan sujautti korkkarit (huh, mahtuivat!) ja kainaloon kaappasi vanhan kunnon Kanelin. Ranteeseen pujotin vielä kullanvärisen Marc by Marc Jacobsin rannekorun vähän blingiä tuomaan. 

Ihan hyvin tällä varustelulla hipatutti! Nappasin salaa asukuvankin, sellaisen tosi chicin toiletien... Onnistuin kuitenkin tunaroimaan, ja nyt sitä ei löydy sitten minkään masiinan syövereistä. Hmpf. Ehkä perästä kuuluu.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Äimistelin näitä alehommia jo aikaisemminkin tällaisena vanhana alehaukkana. Että mitä tapahtui joulunjälkeisaleille, ja mistä sikisi sähköpostiin jatkuva tarjousmekkalointi. Ei äimistelyt taida auttaa, vanhan haukan täytyy oppia uudet temput ja aikataulut, ja nytpä tuli ensimmäinen oppitunti sitten käytettyä lasten ensi talven talvivaatteiden kanssa. Viime talvena kun en tässä touhussa ollut valveutunut, ja niin jäi toppavaatteet syksylle hankittaviksi. 

Kun esikoinen oli pienempi, onnistuin aika hyvin näissä "vuosi etukäteen varastoon" hankinnoissa. Tällä kertaa Monnisen osalta en joudu tyytymään vain ennustamaan, vaan käytössäni on myös salainen ase. Salainen ase, jota esikoisen neuvolakortiksikin voidaan kutsua. Meidän tyttösillä kun tosiaan oli täsmällensä sama laskettu aika, ja neuvolakortit kertovat lähes sentillensä samanmoisesta kasvusta, rohkenen kuvitella, että yhteismitallisia lukuja tulevat kortit tulevina kuukausinakin näyttämään. Uskaltauduin siis hankkimaan tuoreemmalle tulokkaalle Bootzilta ensi talveksi aika söpön haalarin isosiskolta opitussa koossa 86cm, kun lähes puoleen alen ja alekoodin vuoksi tipahtanut hinta sattui kohdalle. Seeprateema jatkuu siis ensi talvena ainakin pienemmän kanssa. 

Mitenkäs siellä, tohditteko ostaa varastoon vai hankitteko vaatteet vasta kauden jo alettua? 

 

PS. Isommalle samasta kuosista löytyi toppahousut. Tilasin myös 134 senttisen takin, mutta se lähti juuri palautukseen, koko kun oli nyt juuri 125 senttiselle nappi, joten ensi vuonna varmasti pieni. Jonkinlainen ennustekortti nyt selvästi kaivattaisiin isomman tytön kasvua ajatellen!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Vaikuttaa varmasti blogin kautta siltä, että meillä paistellaan keittiössä vain kaikenmaailman herkkuja ja höttösiä. Tällä kertaa kuiteskin ihan tosiruokaa, jottei maine mene, meinaas lihapullat italialaisittain. Tämä koekeittiön tuotos syntyi alkujaan ihan vallan vahingossa, kun piti nopsasti perheelle saada apetta pöytään.

Lihapullat eivät toki ole se ihan kaikkein nopsin ruoka väsätä, mutta meillä sattui löytymään vielä pakkasesta viimeinen rasia Suuren Lihapullanpyörityspäivän antimia ja säilykekaapista tomaattimurskaa, joten laitoin pullerot sulamaan ja ryhdyin kokeilevaan kastikkeenlaittoon, takaraivossa toki jokin muistuma tomaattikastikkeen tekemisestä. 

Tässä siis ohje kylmän kauden vilunkarkotusruokaan, lohturuokaan, tuhtiin mahantäytteeseen, ja mihin kaikkeen sitä näistä palleroisista sitten onkaan:

LIHAPULLAT KERMAISESSA TOMAATTIKASTIKKEESSA (noin 4 hengelle)

Lihapullat, tarviset: 

  • 400g naudan jauhelihaa
  • 1pss ranskalaista sipulikeittoa
  • 1 prk kermaviiliä
  • 2-3 rkl korppujauhoja
  • 1 kananmuna
  • Mausteita (meillä: mustapippuria, chiliä, paprikaa, ripaus suolaa, mitä kaapista löytyykin -jos laitat jauhelihamaustetta, suola kannattaa jättää pois, ellei mauste ole suolaton)

Tee näin:

Laita uuni lämpenemään 250C.

Sekoita keskenään jauhelihaa lukuunottamatta kaikki ainekset. Anna ainesten imeytyä keskenään viitisen minuuttia tai kunnes korppujauhot ja sipulikeittoainekset pehmenevät.

Lisää jauheliha ja sekoittele taikinaksi.

Pyörittele pulliksi, paista uunissa noin vartti.

 

Tomaattikastike, tarvitset:

  • 1 iso sipuli
  • valkosipulia maun mukaan (meillä 3 kynttä)
  • 1-2 prk tomaattimurskaa (joko tavallista tai maustettua)
  • 1dl ruokakermaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • Yrttejä, mausteita maun mukaan (meillä mustapippuri, valkopippuri, paprika, chili, basilika, timjami ja vähän mitä ikinä keksitäänkään ripotella)

Tee näin:

Kuullota sipuli rasvassa (meillä voita/oivariinia).

Lisää joukkoon valkosipuli, anna sipuleiden keskustella hetki keskenään.

Kaada päälle tomaattimurska ja mausteet, hauduttele hetki.

Lisää kerma ja hauduttele soossia, kunnes lihapullat ovat valmiita hyppäämään kyytiin.

Pidä loppupäässä levy pienellä ja kansi päällä, jos hauduttelu kestää pitkän tovin, niin nesteet eivät liiaksi karkaa. Jos näin kuitenkin käy, lisää tilkkanen vettä notkistamaan kastiketta.

--

Kaveriksi lihapullakastikkeelle vain hyvä pasta kiehumaan, ja siinä se on. Lupaan, että hyvää, tuhtia ja täyttävää.

 

PS. meillä tehdään lihapullia nykyään tilavamman pakastimen saavuttua lähes aina kaksin-kolminkertainen annos, ja pakastetaan sitten kerta-annoksissa, suitsait valmistuvan tomaattikastikkeen kanssa arjen sankareiden pikaruokaa. Ainoa ärsytys tämän ruoan laitossa on inhoamani kuullotetun sipulin haju, jota ei voi välttää. Hyi että! Menee samaan kastiin likaisten ja märkien kuravaatteiden riisumisen kanssa.

Share
Ladataan...

Pages