Ladataan...
Lilou's Crush

Nappasin lapset autoon, ja ajaa hurautimme pitkään odotetulle tyttöjen reissulle. Kohteena oli rakkaan lapsuuden ystäväni Nupun uusi koti. Ystäväiseni hylkäsi Helsingin Töölön humun, ja muuttoauton nokka käännettiin kohti Lahtea ja varsinaista suomalaista unelmaa, eli omakotitaloa järven rannalla ja keskellä kaupunkia. Nupun koti on yksinkertaisesti niin hurmaava ja asujansa näköinen, että kysyin luvan, josko saisin sen esitellä täällä blogissani.

Tervetuloa siis pienelle kierrokselle Villa Nuppulassa!

Nuppu asustaa tuota suloisen vaaleanpunaista pientä omakotitaloa järven rannassa. Piha on hurjan iso, ja ihan täynnä omppupuita. Ja mikä isommasta tytöstäni parasta, siellä oli myös edellisen asukin jättämä suurensuuri trampoliini... 

Näkymät ikkunoista ovat niin kertakaikkisen idylliset, että en meinannut ihastukseltani saada sanaa suusta, kikatin vain, hönkäilin, ja puhua pulputin puuta heinää. 

Pikkuruinen talo on koti ja yrittäjänä työskentelevän ystäväni toimisto. Rysähdimme tietysti kyläilemaan keskelle työpäivää, koskas ne yrittäjät muka lepäisi...

Pihassa nököttää ulkorakennus, joka kätkee sisälleen tunnelmallisen, suuren saunan. Ensi kesää ja löylyjä odottelen jo kovasti!

 

Tyttöni on Nupun kanssa tosi hyvää pataa, ja kulki perässä ja kyseli kaikista ihmeellisyyksistä taukoamatta. Kuten esimerkiksi kesäkeittiöstä. Että ulkona on oikeasti hella! Ja jääkaappi!

Siellä se maailmanmatkaajanainen siis asustaa, pehmoisesti kuin pyy pivossa. Ja mikä parasta, vaikka etäisyyttä tuli nyt satakilsaa entisen kolmentoista sijaan, nähdään me varmasti ihan yhtä usein, Nuppu kun asuu nyt vain neljän kilometrin päässä mummulasta, jossa käymme tosi usein

Kaikin puolin loistohomma. Onnea vielä rakas ystävä uuteen tupaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Isosiskolle on luvattu kerrossänky, kun pikkusisko aikanaan muuttaa lastenhuoneeseen nukkumaan. Nyt pienen päähän on kuitenkin ilmestynyt haave parvisängystä sen sijaan. Ja vähän näppärämpi se taitaisikin olla, sillä parven alle saisi ensin pienemmän tytön pinniksen, ja sitten myöhemmin Muuramen Jollan, jossa isosisko nyt nukkuu.

Itselläni on ollut parvi lapsuudenkodissa, ja tykkäsin kovasti nukkua korkealla. Oma parveni oli sellainen iha perinteinen: puunvärinen, ja pöytä alla. Taisi olla aikalailla ainoa malli, jota tuolloin oli edes saatavillakaan. Sen lisäksi yhdessä lempikodeistani, pienenpienessä yksiössä, oli rakennettu parvi. Se ei ollut ollenkaan makuuni nukkumapaikkana, kakskytäviisvuotiaana kipuaminen otti jo koville, samoin lakanoiden vaihto, mutta toihan se 24neliöiseen yksiöön rutkasti lisää lattiatilaa verrattuna siihen, että paikalle olisi mötkäyttänyt parisängyn!

Tätänykyä valmiiden parvien valikoima on laajempi, ja tässä ollaankin googlailtu eri valmistajien malleja.Omaa silmää miellyttää eniten Avaroomin selkeä, simppeli malli (kaksi ensimmäistä kuvaa). Myös Muurame tarjoaisi parviratkaisun, mutta se on turkasen hintava, ja ehkä hiukan liian suurikokoinen suht kompaktin kokoiseen lastenhuoneeseen -ei ole tarkoitus, että sänky valtaa koko huoneen. Käytettynä sänkyä aletaan metsästää joskus ensi keväänä, kiire sen oikean löytymisellä ei onneksi ole. 

Yksi vaihtoehto olisi tietysti myös teettää sopiva parvisänky puusepällä, paha vain, kun ei ole plakkarissa tietoa hyvästä. Vinkata saa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Muistattekin ehkä meikän fanittavan Alexander Wangia, niin kovassa käyttössä omistamani T by Alexande Wang-malliston vaatteet ovat olleet. Siksipä odotinkin todella kiinnostuneena Wangin ja H&M:n yhteistyömallistoa. Ensi viikon keskiviikkona pääsen Trendin ja H&M:n ennakkolanseeraukseen hypistelyetäisyydelle, ja kurkin ajankuluksi vielä kertaalleen malliston läpi.

Hassua kyllä, eniten tykkäämäni juttu on mallien päällä kuvissa vilahdellut pipo. Johtuisikohan pipofiilistely ehkäpä siitä, että juuri on otta jäässä, kun Cosin ohuesta kasmirpiposta niin kovasti puhalsi tuuli läpi, kenties. Ja ikuisten harmaiden myssyjeni jälkeen sporttipipo olisi kivaa vaihtelua.

Toinen lempparijuttuni on varmastikin helpommin arvattavissa, se on harmaa crop-top, jälleen sitä suosimaani peruskollarimeininkiä. Tekstikuvioidut legginsit näyttivät myös aika hauskoilta ja voisin kuvitella ne päälleni, samoin ylisuuret takit. Mutta noin ostosmielellä: 

Pipo: I got my eyes on you!

 

Vieläkö muuten jaksaa kiinnostaa nämä yhteistyömallistot? Minulle on käynyt niin, että kiinnostavat itseasiassa enenevissä määrin, sillä olen aikaisemmista yhteistyömallistoista tehnyt muutamia kaikkien aikojen lempivaateostoksiani. Jonottamaan en kuitenkaan vielä ole kertaakaan mennyt, olen vain niin aamu-uninen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Pyyhällettin tänään perheen kanssa idän ihmekeitaaseen eli Itikseen pikapiipahdukselle. Tuntui, kun pää olisi painanut tonnin, sillä vallan villiinnyttiin eilen, ja valvottiin kahteen-kolmeen perunalastuista ja punaviinilasillisesta koostuvan gourmet-aterian parissa. Siihen päälle parit yöherätykset, ja huomasin aamulla parin tunnin unien jälkeen omistavani uudet nahkaiset pussit silmien alla. Kattokaa miten komiat! Miten sitä ei maltakaan mennä viikonloppuna ajoissa nukkumaan, vaikka on jo ihan aikuinen.

Asukuvan pyysin ottamaan, pussukoista huolimatta. Päälläni on nääs tänään ekakertaa Bestsellerin showroomilta saamani ranskalaisen Valentine Gauthierin Vilalle suunnitteleman pienen malliston villainen bomber, joka on ehkä pehmoisin  ja pumpulivuorin vuoksi lämpimin neuletakkini. Kuosi tuo mieleeni vuorotellen kirahvin, marmorin ja leopardin. (Ja josta tietysti irtoaa mohairvillahitulaa mustiin farkkuihin ja vauvan villapukuun niin vallan vietävästi ja nenua kutittavasti, atshiuuu!) Mallisto on muutenkin kiva ja helposti lähestyttävä: tuo mieleeni Maison Scotchin tyylin rentoudellaan.

Olipa muuten ihan hupsu olo ottaa kuvaa sisällä kauppakeskuksessa. Tuli tuommoinen Michael Flatley-poseeraus jaloillekin. Seuraavaan kotiin, missä ikinä liekään, tarvitaan kyllä yksi valoisa ja valkoinen huone, ihan vain blogin vuoksi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tiedättekös Taikaviitan? Suosikki akkis-hahmoni. Minäpä olenkin Kumiviitta, kiitos vajaa vuosi sitten saamani Rains-sadetakin.

Kelpaa kosteassa säässä tällaisen sokerista tehdynkin sen kanssa seikkailla, huppu on yliveto, ja kevyt kangas. Takki passaa niin metikköön kuin citikköön. Majailee yleensä vaunukopassa nopeiden kuurojen varalta, jolloin tarvitaan salamannopeaa taikavoimaa. Ryppyyn tosin siellä menee.

 Vielä kun keksittäisiin jotenkinkutenkin näppärät kurahousut aikuiselle, niin kuraleikit voisi maistua täälläkin.

PS. Miten voikin aikuinen ihminen inhota lapsukaisten likaisten kurahousujen riisumista niin paljon kuin minä... Harva homma on yhtä inhokkia, brrr. 

PPS. Mensa-palkinnon sai tänä vuonna Aku Ankan toimittajakaarti. Hieno homma!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Paljon aika kehnoissakin oloissa reissanneeksi naiseksi olen normaalielossa harvinaisen herkkähipiäinen. ystäväni muotoili aikanaan asian kaikella rakkaudella silkkiperseilyksi. Totesin, että käytän todennäköisesti keskimääräistä paljon enemmän aikaa miettiessäni, mitä puen päälleni -ei ulkonäkösyistä, vaan ensisijaisesto edellämainituista mukavuussyistä. Toisin valitessani kiroilen viehkosti vähintäinkin sisäänpäin.

Inhoan kaikkea sääilmiöihin ja pukeutumiseen liittyvää epämukavuutta: kastumista, palelemista, hikoilua, vetoa ja viiman pääsyä iholle. Ja lisäksi muutenkin herkistelen: painavat saumat ja "mykyt hihoissa" ärsyttävät tosi kovasti. Kiristelyä en siedä sitten ollenkaan tai kieroon vetäviä saumoja -Puhumattakaan niistä ruttuun menevistä kalsareista, sepä onkin varsinainen klassikko. Kun hommat saa kuntoon, asian voi unohtaa.

...ja sitten huomasin tyttäressäni täysin saman piirteen. Yks aamu, toinen aamu, kolmas aamu, sukat aina nurin. Ei huolimattomuutta, vaan ehdottoman tarkoituksellisesti: saumat painaa. Ja ihan sitä samaa tekee isoisäni, lähemmäs ysikymppinen kaiffari. Kun tarkemmin muistelen, pikkuveljeni oli pienenä varsinainen raivonpesä, jos vaatteet eivät toppahaalarin alle asettuneet just jetsulleen. Mainitsemani "mykyt hihoissa" (rutut/muhkurat/huonosti asettuneet resorit) onkin eloon jäänyt lausahdus tuolloin kolmivuotiaan suusta. Suvussa näyttää herkistely kulkevan.

Onneksi pienin vaikuttaa perineen isänsä sietokyvyn ja rauhallisuuden, muuten voisi aamulähdöt olla tulevina vuosina silkkaa tuskaa.

Kohtalotovereita?

Share
Ladataan...

Pages