Ladataan...
Lilou's Crush

En enää ihmettele yhtään mitään tähän mummeli-laukkuun ja Vestiaireen liittyen...

Sain eilen ilmoituksen DHL:ltä, että minulle olisi tulossa paketti, mutta siitä täytyisi maksaa tullit ja verot. Olin hitusen hämmentynyt, sillä mummelin kaikki kulut olin maksanut jo kaupan yhteydessä Vestiairelle, jotta he hoitavat tullimuodollisuudet puolestani. Muuta en kuitenkaan ole lähiaikoina hankkinut... Lähetin suunnilleen samoihin aikoihin viestin DHL:lle ja tiedustelin lähettäjää Yhdysvalloissa, ja Vestiairelle lähetysnumeron kera, että olisikohan tässä mahdollisesti pakettini.

  • Vestiairelta sain vastauksen, että valitettavasti lähetystäni vielä etsitään, ja kiitokseksi kärsivällisyydestäni (HA!) saisin seuraavaan tilaukseeni (HA!HA!) ilmaiset toimituskulut.
  • DHL puolestaan lähestyi viestillä, jossa kertoi lähettäjän olevan sellainen taho kuin Vestiaire Collective...

Kävi siis ilmi, että sattumalta silmiini osunut, FB-ryhmässä mainittu väärään osoitteeseen mennyt paketti oli toden totta meikäläiselle tarkoitettu, ja joko paketin saanut henkilö, jolle tästä FB:ssä puolivitsillä mainitsin tai Vestiaire, jolle aiheesta myös kirjoitin, oli ilmoittanut yhteystietoni DHL:lle.

Eli uskomatonta, mutta mummo is alive and kicking. Nyt vain pitäisi saada hänet tullista ulos, sillä vaikka olen jo kertaalleen tullit maksanut Vestiairelle, he pyysivät minua maksamaan ne uudestaan, ja hyvittävät sitten minulle jälkikäteen. Ken elää, se näkee, mutta eiköhän tässä vielä maaliin päästä. Ensin odotellaan, että maksuni matkaa OP:sta Danskeen muutaman päivän.

 

PS: DHL:lle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki: supernopeaa, avuliasta palvelua jokaisella yhteydenottokerralla.

Aikamoinen souvi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Net-A-Porter on vaivihkaa kasvattanut kosmetiikkavalikoimansa aivan huikean hienoksi. Edelliseen tilaukseeni klikkasin mukaan kosteuttavan huulipunan/rasvan ja ties minkä tiedehäkkyrän yhdistävän By Terryn huulipuikon, josta olin kuullut paljon hyvää.

Kävi justiinsa niin, kuin sikaa säkissä ostaessa taitaa yleensä käydäkin: sävy oli minulle vähän väärä, liian vaalea sulautuakseen parhaiten huulteni sävyyn. En kuitenkaan laita hyvää kiertämään, sillä voide tuntuu hyvältä, ja on kuitenkin turvallisen sävyinen ilman peiliä pyöräytettäväksi.

Värikosmetiikan jätän siis vahingosta viisastuneena jälleen pois ostoskorista, mutta Napista löytyy myös Tata Harperia (olen kou-kus-sa!)Byredoa, Narsia, Aesopia, Eve Lomia, Kjaer Weisia ja Rahuan hiustuotteita ja ja... koko listan näkeepi tästä.  Todella hyvä valikoima, tuumaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Mummokassini on edelleen teillä tietymättömillä, mutta mummokengät sentään tukevasti turvassa. Vaikka matalat tolppakorot ja korkealle nouseva varvasosa ei ehkä ole se kaikkein kaunein kenkävalinta, on se yksi kätevimmistä, kun Suomessa kevät taas koittaa.

Kohtuukorolla kipittää mukavasti pitkätkin matkat, mokka mukautuu jalan muotoon ja kengän malli on sopivasti tätä päivää vajaamittaisten housujen parina. Nämä omat rumankauniit, yltpäältympäri nahkaiset poponi tilasin H&M:ltä, mutta vastaavanlaisia löytyy myös esimerkiksi Topshopilta.

Kevättä kohden, kuomat!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tarkastaja Monninen tutki, että kaikki pelit läpäisivät tiukan seulan

 

"Elämältä kaiken sain..." on ollut tämän päivän jingle. Sen sai soimaan pieni reissu, joka tehtiin kahteen pekkaan ja täyteen takakonttiin Monniskan kanssa tänään.

Kaikki alkoi siitä, kun kävimme läpi lasten leluja, pehmoja ja pelejä yhdessä tyttöjen kanssa, etenkin esikoisen. Meillä ei niitä mitenkään mittavasti ole, lukuunottamatta pehmoleluja, joita oli suurensuuri arkullinen. Osa muista leluista on jäänyt leikkimättä, ja osa muutenvain kärsi epäsuosiota tai oli jo moneen kertaan pelattu ja ulkoa opittu. Halusimme lahjoittaa ne enemmän tarvitseville, ja sain kaverilta hyvän vinkin lahjoittaa leluja turvakotiin. Hän oli tuttavansa kautta nähnyt, miten suureen tarpeeseen ne siellä tulevat. Otin jo samana iltana yhteyttä Pääkaupungin Turvakoti Oy:hyn. Sain langanpäähän sattumalta juuri oikean henkilön, ja vietimme pitkän tovin puhelimessa. Paikka tuntui juuri oikealta meidän rakkautta täyteen halittujen lelujen päästä uusien lasten syleihin ja iloksi. Isompi tyttöseni otti tämän sydämen asiakseen, sillä kerroin hänelle ikäänsä sopivalla tavalla, minne leluja voisimme viedä, ja hän vietti pari iltaa miettien, mitä hän voisi vielä kasseihimme laittaa, joka voisi ilahduttaa toisia lapsia. Voin kertoa, että en koskaan ole ollut lapsestani niin ylpeä ja nieleskellyt liikutustani, kun hän keräsi lelujaan pinoon ja pohdiskeli asiaa.

Koska naapurustoni väki on ihanaa, kyselin myös heiltä, löytyisikö nurkista kenties tarpeetonta hyväkuntoista tai uutta lahjoitettavaa tavaraa, ja viikon sisällä yläkertaamme kertyi mahtava määrä palapelejä, kirjoja, lautapelejä ja leluja.  Tänään sitten pakkasin auton täyteen ja ajelin Kontulaan. Vastaanotto oli lämmin ja kaikki kassit ja pussit pääsivät perille.

Oman merkittävän lisänsä tähän reissuun toi se, että meidät vastaanottanut henkilö kertoi luulleensa meidän, naisen yksin vauva kainalossa,  olevan tulossa avoyksikön puolelle, jonne voi suunnata, jos kohtaa lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Tällaisen paikan olemassaolon tärkeyttä ei voi turhaan painottaa. Avoyksikköön voivat  ottaa yhteyttä naiset, ovat sitten väkivallan tai sen uhan uhreina tai itse tekijänä. Yksikkö toimii myös ennaltaehkäisevässä työssä. Jussi-työ on puolestaan miesten vastaava palvelu.

Äitini antoi eläessään kirjaimellisesti vaatteet päältään, ja oli aina valmiina auttamaan muita, vaikka itsekin oli rahassa mitattuna erittäin vähävarainen. Minun suurin toiveeni ihmisenä olemisessa ja elämässä on, että tulisin vuosi vuodelta vielä enemmän äidin kaltaiseksi. Matkaa on taitettavana, mutta se matka jos joku on tärkeä minulle kulkea. Miksi kirjoitin tämän postauksen, on se, että niin monella on halu auttaa, ja haluan kannustaa siihen, pieniinkin juttuihin. Ei sen tarvitse olla tämän kummallisempaa tuottaakseen pientä iloa toisten elämään -ja itselle.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 
100 roses
February - May, 2005 | Zagreb, Croatia

“For all I care, throw them away!”

Sydän on tainnut särkyä joskus melkein meiltä kaikilta. Menetetty puoliso, vanhempi, lapsi tai se, jota ei oikeastaan koskaan saatukaan. Aika useilta taitaa myös löytyä kotoa tavaroita, jotka muistuttaa tuosta hetkestä. Hyvällä, pahalla, inhotuksella, kaipauksella, surulla tai jollain muulla tunteella. Minulla on uutisia: jos haluaisit, nyt olisi niin täydellinen hetki päästää irti, kiittää ja hyvästellä, että parempaa ei takuulla tule.

A wedding gown
7 years |  Zagreb, Croatia
After big talk and little action, he spent more and more time talking and less and less time acting. I paid for it all fair and square: both my wedding gown and his bank loan.

Helsingin Kaupunginmuseo järjestää 2.2. - 11.3. välisenä aikana esine- ja tarinakeräyksen Museum Of Broken Relationships näyttelyä varten. Kaikki lahjoitetut muistoesineet päätyvät lopulta Zagrebiin, osaksi Särkyneiden suhteiden museon pysyvää kokoelmaa.

A French ID
February 1980 - June 1998 | Ljubljana, Slovenia

“The only thing left of a great love was citizenship.”

 

 

Lainaus näyttelystä Kaupunginmuseon sivuilta:

"Kirves, jolla on hajotettu entisen rakastetun koko irtaimisto. Kuolleen äidin itsemurhaviesti. Nenäsuihke estämään kumppanin kuorsausta; nyt nukkumisen estää särkynyt sydän. Sotilaan jalkaproteesi, joka kesti kauemmin kuin rakkaus. Museum of Broken Relationships koostuu nimettömästi lahjoitetuista esineistä ja niihin liittyvistä tarinoista, jotka liittyvät katkenneisiin suhteisiin.

Esineet kertovat yleisinhimillistä tarinaa rakkaudesta ja menetyksestä. Näyttelykävijä voi uppoutua lukemaan tekstejä, joiden pituus vaihtelee muutamasta sanasta useampaan sivuun. Tunnelmat vaihtelevat: on katkeraa tilitystä ja iskeviä kiteytyksiä, huumoria ja syvää surua. Rakkauden ja luopumisen muisteloihin on helppo samastua, ja niin kävijäkin liittyy osaksi yhteistä erotarinaa.

Kahden kroatialaisen taiteilijan, Olinka Vištican ja Dražen Grubišićin, erosurusta alkunsa saaneessa museossa on esineitä ja tarinoita ympäri maailmaa. Vastaanotto on ollut innostunutta – museo tuntuu löytäneen toimivan, lohdullisen tavan käsitellä epäonnistumista, luopumista ja vahvoja tunteita. Samalla se tulee korostaneeksi, etteivät kaikki särkyneet suhteet suinkaan ole epäonnistuneita."

 

Näyttely on avoinna Helsingin Kaupunginmuseossa 13.5.–11.9.

Aion ehdottomasti mennä. Liikutukselta ja muisteloilta tuskin voi välttyä.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Kaupallinen yhteistyö: Elovena

Olen kova syömään. Ensinnäkin, pidän syömisestä ja toisekseen, kehoni vaatii ruokaa pienin väliajoin. Aamuvarhaisella aloitan, ja vihoviimeisenä ennen nukkumaan menoa tankkaan itseni siten, että voin nukkua rauhassa pelkäämättä yöllistä nälkää (tätä olen kuullut verrattavan luolamies-elämäntapaan: on paras ahtaa itsensä täpötäyteen tilanteen salliessa koska ei voi koskaan tietää, milloin riistaonni taas suosii...).  En siis tottavie kuulu niihin henkilöihin kuten mieheni ja siskonsa, jotka jostain innostuessaan saattavat unohtaa syödä! Unohtaa syödä? Miten kukaan voi UNOHTAA SYÖDÄ?!

Itselläni verensokerin laskusta kielii ensimmäisenä orastava kiukku, ja jos tilanne pääsee oikein pahaksi, alkaa kärttyilyn jälkeen naama harmaantua ja heikottaa. Tämä kaikki tapahtuu suhteellisen nopealla aikataululla, ja siksi yritän muistaa varustaa itseni aina ulos lähtiessä pienellä purtavalla. Jos evästä ei ole, itselleni ehdottomasti pahin vaihtoehto on ostaa pikaratkaisuksi suklaapatukka: olo on hetken helpottunut, mutta kun verensokeri karkaa kohti taivaita, on pienen auvon jälkeen taas samanlainen olotila, mutta ällötyksen kera. Suklaapatukalle on tottavia aikansa ja paikkansa, mutta se paikka ei ole nälkä! 

Useimmiten mukanani kulkee siis banaani ja ihan hätätapauksissa sellainen lasten joulupukkipusseista tuttu rusinarasia. Banaanin herkkyydessä piilee kyllä muutama haaste. Elovenan kutsu uusien välipalapatukoiden pariin ei siis olisi voinut tulla oikeampaan osoitteeseen. Nyt on kulkenut kassissani välipala, joka ei samantien a) liiskaannu ja muutu ruskeaksi  b) sotke laukkua c) aiheuta isokokoista ja sarjakuvien mukaan vaaralliseksi aseeksi luokiteltavaa roskaa syömisen jälkeen.

Nämä kuvien Elovenan pelastuspatukat ovat siis tyypillisten välipalakeksipatukoiden sijaan hedelmistä, marjoista ja kaurasta puristettuja raakapatukoita. Lisäaineita ja gluteenia nolla. Makuina on mansikka-vadelma ja kaakao, sopivan erilaiset siis. Meidän perheen pienin tykästyi erityisesti tuohon mansikka-vadelmaan, kun annoin kuvatessani pieniä palasia -kohta olikin puoli patukkaa tyytyväisen taaperon pömppömassussa. Aamuiselle neuvolareissulle pakkasinkin tästä viisastuneena mukaan myös hänelle omat purtavat, koska kokemus jo kertoi, että reissu tulisi venymään, kuten kävikin.

Niin ja se otsikon nakki. Ajanlaskun alussa, jolloin tein aivan valtavan pitkiä päiviä töissä ja kävelin sen päälle vielä muutaman kilometrin matkan kotiin Töölöön, silloinen asuinkumppanini tuli muutaman kerran puoliksi vitsillä minua ovelle vastaan Popsi kevyt 10 -nakki kädessä. Ajatteli kuulemma tyrkkäävänsä sen samalla ovenavauksella suuhuni, koska noina illan tunteina nälkäkiukku ei ollut silloinkaan leikin asia. Yhdellä nakilla söin itseni jo paljon mukavammaksi asuinkumppaniksi, ja jaksoin odottaa siihen saakka, että saatiin illalliset pöytään. Nakki on kyllä vielä banskuakin huonompi vaihtis käsilaukkuun jemmattavaksi, kääreellinen patukka pesee senkin siis aikalailla kuusi-nolla.

Siellä, muita hyviä ajatuksia eväiksi? Miltä kuulosti tämmöinen raakajuttu?

PS: Tarkat ravintoaine-faktat löydät täältä.

 

Share
Ladataan...

Pages