Ladataan...
Lilou's Crush

Huh, se iskee ihastus, kun sitä vähiten odottaa. Guuglailin nimittäin jotakin pikkuseikkaa Yoyo-rattaisiimme liittyen, ja päädyin Tanskalaisen ex-mallibuukkarin, nyx-Costumelaisen Jeanette Friis Madsenin blogiin. Ja sieltä instaramiin. Ja olin myyty. Ihana ihana tyyli!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Arvatkaas, kuinka paljon aikaa menee siihen, että ylimmän kuvan rattaat taittuvat toisen kuvan asentoon. 

Ehkä kaksi sekuntia. Entä toisinpäin? 

Noin sekunti.

Otimme viimein käyttöön pitkään vaatehuoneessa laatikossa majailleet Yoyot, ja heti kiesit kokoon äherrettyäni ymmärsin, että ovat suuren hehkutuksensa ansainneet. Käsittämättömän näppärät menopelit ovat nämä.

Rattaat taittuvat kokoon uskomattoman kätevästi. Ja avaus, ensimmäinen kerta, kun rattaat suorastaan hyppäävät auki pienellä ranteen taivutuksella, onnistuu myös vauva toisessa kainalossa. Paino on mini, samoin kuin koko kasaantaitettuna. Kantaminen käy helposti olkahihnasta. Kuomu vaikuttaa suojaavalta, työntöaisa on pitkällekin lykkijälle riittävän korkea. Selkänoja kallistuu (ei vaakatasoon, mutta mukavaan nokosasentoon) ja kyyti on ketterää, ja matkarattaiksi todella tasaista, työntötuntuma tukeva.

Ainoa asia, mikä itseäni tässä testaillessa ei miellytä, on selkänojan säätömekanismi: sitä nostetaan ja lasketaan kiristyssoljella,ja erityisesti lapsi kyydissä se on vähän konstikasta. En ole kiristyssolkien fani muutenkaan, missään tuotteissa. Alakori on melko nafti, mutta en isompaa osannut odottaakaan, joten se ei varsinaisesti ollut pettymys, pääasia, että löytyy.

Mukana tuli sadesuojan lisäksi simppeli pussi, johon rattaat on hyvä sujauttaa, eivätkä renkaat pääse sottaamaan. Kesän reissua varten on jo Finnairilta varmistettu, että nämä todellakin saavat edustaa käsimatkatavaraa, ja muutaman reissukokemuksen olen jo kuullutkin tuttavilta. Ihanaa, ei enää pelkoa hävinneistä, rikkoontuneista tai likaantuneista rattaista reissuissa, kaikki nuo on koettu, ja ei kivoja juttuja ollenkaan. Välillä toki meni mukavastikin, etenkin kun käytössä oli suojalaukku, tosin kerran hävisi koko megalomaaninen laukku-rataspakettikin, mutta aina vähän stressasi huonojen sattumusten johdosta. Ja ah, ei enää lapsen kantamista pitkin terminaaleja ja passintarkastusjonossa tai vapaiden lentokenttärattaiden metsästämistä (meillä Manducaan suostutaan vaihtelevasti, ja nytpä ei tarvitse sitä pakata reissulle, hurjassa helteessä kyyti oli kurjaa sekä kannettavalle ja kantajalle, vaikka muuten näpsäkkä peli onkin).

Nyt näyttää siis siltä, että meidän Bugaboon Beet lähtevät siis kiertoon, kunhan kaukaloaika päättyy, ovat nimittäin runko+Maxi Cosi -yhdistelmänä niin älyttömän näppärät, että ihan vielä en niistä luovu. Ihanat ovat, mutta koska eivät ole minusta ihan varsinaiset matkarattaat, ei niille enää kesällä löydy käyttöä puolustelemaan viemäänsä tilaa.

Yoyoille iiiiso peukalo ylöspäin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kävin torstaina näyttämässä nenäni Stella Maccartneyn ja Adidaksen uuden malliston Adidas StellaSportin lanseerauksessa Stadiumissa. Tuli ihan oma lapsuus mieleen malliston vaatteista, iloista retromeininkiä noin värien puolesta. Raikas oli, ja hyväntuulinen.

StellaSport on suunniteltu vähän nuoremmille kuin jo kymmenvuotias Adidas by Stella MacCartney. Tämä näkyi myös vaatteiden hinnoissa, ovat aikalailla perusurheiluvaatteiden hintaisia, kun tuo ensimmäinen mallisto hipoo selkeästi hintahaitarin yläpäätä.

Oma ehdoton suosikkini mallistosta oli tuo valko-persikka-pinkki sporttitoppi. Mallistosta osa tuli myyntiin viime perjantaina Helsinkiin Forumin ja Kampin keskuksen Stadiumeihin sekä nettiin kokonaisuudessaan adidas.comiin.

Kuvat 1, 3 ja 4 Adidaksen viestintätoimistolta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Oi tämä oli merkittävä päivä, tämä.  Pikku kulinaristimme ensimmäinen makuannos napattiin tuosta keosta, kolmea päivää ennen puolivuotisjuhlallisuuksia. Bataattia. Hän tykkäsi, olisi ottanut enemmänkin kuin saamansa pari pienen pientä vauvanlusikallista.

Mutta ei makiaa mahan täydeltä, huomenna lisää.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ollaan viimeajat pesitty kotosalla melkoisen tiiviisti. Ruokakauppa, eskari, kirjasto ja uimakoulu, siinäpä ne, minne meidän polku on vienyt. Ajattelin silti laittaa muutaman päivän asut pinoon, vaikka miljöö onkin tuo makkarin nurkka, ja kädessä kännykän heikko kamera kahdessa kuvassa.

Kotosalla oleskellessa pääasia pukeutumisessa on, että a) tarkenee b) on mukava olla ja  c) kehtaa avata oven milloin postimiehelle ja milloin Alepan kauppakassin kavereille (kantapään kautta opittua).

En aiemmin ole oikein osannut käyttää kotioloissa farkkuja. Nyt ne ovat jostain syystä melkein aina jalassa, harvemmin enää eksyy leggarit tai veluuriverkkarit niinkuin ennenvanhaan. Tälle lienee suurin sysäys se, että vanhat kotivaatteet vuosien saatossa käytetty hiuki, eikä uusia ole tullut hankituksi. Olenkin ottanut "kotivaatekäyttöön" liki koko vaatevarastoni, joka vain jollakin tavalla mukavalta tuntuu ja järkevä siihen tarkoitukseen on. Ihan mänttiähän se on vaatteita säästellä, vaikka ei koit niitä söisikään, aika syö.

Tämmöisissä vetimissä siis viime päivät:

  1. farkkucolleget H&M, paita Isabel Marant Etoile (susihuonoa laatua muuten, buu!)
  2. neule H&M, leggarit Lindex, mekkopaita alla Zara
  3. mohairtakki ja farkut H&M, paita Zara

Aika harmaata.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ysibaarin klassikko, Pollo Limonello on varmasti monelle tuttu pastaherkku. Itse olen niin turvallisuushakuinen, että tuon annoksen tilaan joka ikinen kerta, kun kyseiseen ravintolaan astun. Siksipä olikin outoa, että meidän keittiössä tuota ruokaa tehtiin vasta nyt ekaa kertaa. Ja tuli poijjaat ja tytöt niin hyvää, että jaan "Lilous Crush Editionin" täälläkin, me kun jouduimme vähän oikomaan muutaman aineksen osalta, jotka kenties puuttuvat osan teistäkin kaapeista.

Meidän versio lähti alkujaan mainiosta Pastanjauhajien blogin versiosta, jotka puolestaa olivat napanneet sen Nyt.fi:stä jotka ilmeisesti kopsasivat sen Bar 9:n kirjasta. Monien testaama siis. Huomattiin työstövaiheessa että kas, inkivääriä ei ollut raastettavaksi mutta jauheena kyllä, ja voi ei, kanafondi oli päässyt loppumaan, sävelsin siksi hiukan mausteosastolla. Lisäksi tuplasin sitruunamehun määrän, koska sitruuna saa minusta maistua reilusti tässä ruoassa. Myös turkkilaisen jogurtin sijaan käytimme bulgarianjogurttia, mutta yhtä kaikki, ah mikä herkku!

Noin kolmelle-neljälle tarvitset:

  • 3 broilerin rintafilettä
  • 50g voita
  • 1 sipuli pilkottuna (en jaksanut sipulinkäryä, käytin sipulijauhetta, aimo ravistus purkista)
  • reipas ripaus cayennepippuria
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 rkl kanafondia, tai kuten me käytimme, reippahalla otteella "Chicken & Steak" -myllymaustetta  tai jotakin mieleistä maustetta kananfileiden maustamiseen
  • 1/2 rkl kurkumaa
  • 3-4 murskattua valkosipulinkynttä
  • 1 tl inkiväärijauhetta (tai maun mukaan), alkuperäinen ohje sanoo 1-2 tl raastettua inkivääriä
  • 4 rkl sitruunamehua (alkuperäinen ohje sanoo 2)
  • 2 rkl hunajaa
  • 2 dl bulgarianjogurttia (alkuperäinen ohje suosittelee turkkilaista)
  • suolaa maun mukaan
  • spagettia syöjien mukaan
  • parmesania tai pecorinoa valmiin annoksen päälle
  • korianteria (alkuperäinen ohje sanoo "tuoreita yrttejä")

Tee näin:

Suikaloi fileet ja ruskista voissa pannulla. Kun kauniita, lisää sipulisilppu (meidän tapauksessa sipulijauhe) ja cayennepippuri ja kuullota sipulit. Kaada joukkoon kerma, mausta kanapalat makusi mukaan, suosittelen tuota Chicken&Steak-maustetta. Anna kypsyä hetki,

Laita joukkoon kurkuma, inkiväärijauhe, sitruunamehu, valkosipuli ja hunaja, anna porista hiljalleen.

Lisää viimeiseksi jogurti ja suolaa maun mukaan.

Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon, nosta lautasille ja riivi päälle ISO keko korianteria ja raastettua parmesania.

 

PS. Käytin itse mausteita ronskilla kädellä, ja meillä tässä ruoassa oli sitruunaisen maun vuoksi potkua chilistä ja valkosipulista. Tykkäsin hurjasti!

 

Share
Ladataan...

Pages