Ladataan...
Lilou's Crush

Tällä viikolla koko meidän perheellä on ollut niin paljon menoa ahdettuna kalenteriin, että oksat pois. Kummallista, että se tuntui hirveän pitkältä, vaikka yleensä aktiiviset ajat menee nopeasti. Emme olleet mieheni kanssa yhtenäkään iltana kotosalla samaan aikaan, joten viikonloppu tuntuu siksikin vielä mukavammalta, koko perhe kasassa taas. 

Täällä kotona sain kuitenkin yhden pitkään ratkomista odottaneen asian ainakin vähän eteenpäin: Warhol-posteri on viimein ensimmäisellä testipaikallaan, muutaman mutkan kautta -menossa on jo toiset kehykset, sillä edellämainittu kakslahkeinen onnistui kaatamaan ripustamista odottaneet taulut, ja sirpaleitahan siitä seurasi ja uusi Ikea-keikka.

Paikka on aika hyvä minusta, koitetaas hetki näin, tottuisikohan. Ihanaa, leppeää lauantaita. Pullat uunissa ja kahvi tulilla täälläpäin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Eucerin

Kylläpä meitä on herkkänahkaisia valtava määrä, oi jos olis valta, niinkuin on mieli, niin laittaisin jokaikiselle osallistuneelle oman tuotepaketin! Kaikenlaista päänvaivaa se iho toisinaan aiheuttaakin. Ja ylläreitä täälläkin päässä, sillä juuri kun pääsin hetki sitten mainitsemasta, että tällä kertaa post-baby-tilanteessa ei olekaan näppyjä näkynyt, normalisoituvat horror-moonit herätteli iloisesti ne vanhat tutut punaiset kavaljeerit leukaperiin. Että vaikka ylimääräiset taisi jäädä välistä, ei näistä vanhoista päästä vieläkään. Menopaussia odotellessa sitten kai vaan...

Mutta niin, takaisin Euceriniin. Takana on nyt pidempi testausaika, ja käytössäni ovat olleet säännöllisesti Hypersensitive Skin-sarjasta Ultra Sensitive Soothing Care -voiteet ja couperosaan taipuvaiselle iholleni sopivat Anti Redness-tuotteet. 

Tänä aikana ne omat suosikit ovat sarjasta löytyneet, aikalailla itsestään. Huomasin nimuttäin testijakson loppupuolella, että käsi kävi putsauksen jälkeen aina tiettyjen purkkien suuntaan vähän niinkuin automaattisesti, jos en asiaa erikseen miettinyt.

Kaikkein omimman tuntuinen neljästä testaamastani voiteesta juuri meikäläisen tämänhetkiselle ei-juuri-nyt-kuivalle ja vain pienin epäpuhtauksin ja kevyehköllä punoituksella (omalla mittaristolla) oireilevalle iholle oli Ultra Sensitiven normaalille ja sekaiholle sopiva hyvin kevyt, todella helposti levittyvä ja täysin tuoksuton voide. Sitä käytän aamuisin heti miselliveden jälkeen (haa, tästäpä täytyykin kertoa myös myöhemmin, puhdistuslaput ovat ehkä kohdanneet vertaisensa, tutkimus jatkuu...). Koska voide imeytyy nopeasti ja hyvin, ei meikkivoide lähde sen päältä rullautumaan.

Syksyllä ja talvella saattaisi toimia minullekin paremmin tuo kuivan ihon voide, mutta hei, sitä aikaa en todellakaan suostu miettimään nyt, kun mennään kohti kesää!

Yövoiteena puolestaan käytin AntiRedness-sarjan voidetta, tuota väritöntä. Se on ihan pikkuisen tuhdimpaa kuin päivävoidesuosikkini, ja tuntuu siksi sopivan iltaan. Pistaasinväristä "camouflagevoidetta" käytin muutamia kertoja, mutta sen kanssa en ihan päässyt sinuiksi, sillä levitän voidetta aina kasvojen lisäksi myös kaulalle, joka itselläni ei punoita yhtään, ja kasvoissanikin punoitus on aika täsmällisesti rajatuilla alueilla. Tuo suojakerroin kyllä kovasti houkuttelee, eli ei tämä käyttämättä jää tämäkään. Testikaiffarini Piret puolestaan rakastui juuri tähän voiteeseen ilmeisen palavasti, sain huomata.

No mutta, nuff said meikäläisen nassusta ja testistä. Nyt mennään lähes suoraan arvonnan voittajaan:

Arpaonni eli tässä tapauksessa random number generator suosi nimimerkkiä Vertsu kommentillaan "Olen joutunut käyttämään kortisonia hyvin paljon ja ihoni on ohentunut ja kuivunut. Toki ikäkin vaikutta, varsinkin ryppyjen syntyyn ja ai niin, myös painonpudotus... Kosteuttaminen on kaiken a ja o!"

Olen sinuun yhteydessä tuota pikaa, että saadaan kiva paketti tien päälle kohti sinua!

Kiitos vielä kaikille osallistumisesta, ja ennenkaikkea ihojuttujen jakamisesta kommenteissa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta niitä oli tosi antoisaa ja sellaista vertaistukihenkistä lukea. ("no just noin munkin iho tekee", "apua, voi miten kurjalta kuulostaa", "ihanaa, kun on löytynyt hyvät tuotteet", "voi että, kylläpä sulle on sattunut ikävästi", "jep, sauna on paras ja pahin" ja niin edelleen. Että jos joku väittää ihojuttuja tylsiksi, se en tottavie ole minä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Huonejumppamme toteutuikin sitten vähän toisella tavalla, kuin alkuun ajattelimme. Nuorin perijämme ei vielä hetkeen ymmärrä oman huoneen autuutta, ja nauttii toistaiseksi uniaan pääsääntöisesti meidän välissämme. Niinpä vedimme vähän mutkia suoriksi ja päätimme yhdistää työhuoneen ja juniorin huoneen pariksi vuodeksi.

Mies, joka viettää toisinaan hävyttömän pitkiä toveja työhuoneen syövereissä, oli kovin mieluissaan ajatuksesta, että työhommiin säilyy edelleen kunnon huone läpikulkutilan sijaan, ja minullekin tämä passaa, koska en näin vielä joudu luopumaan vaatesäilytystilastani. Ainoa ehto toteutuksessa on se, että huone ei missään nimessä saa alkaa näyttää konttorilta, vaan sen on oltava toimva ja viihtyisä molempiin tuleviin käyttötarkoituksiinsa, ainakin pariksi vuodeksi.

Muistatte ehkä, että lastenhuoneen seinä on meillä tällä hetkellä kirkkaan keltainen. Voin muuten sanoa, että ei todellakaan toimi jatkossa, vaan riitelee suorastaan silmiä kirvelevällä tavalla puisen työpöytärotiskomme kanssa. Koska pöytä on rakas (mieheni ja minun entisestä työpaikasta pikkurahalla ostettu  klommoinen Billnäs), siitä ei luovuta, vaan seinä saa antaa periksi.

Maalin sijaan olemme tällä kertaa ajatelleet tapettia. Meidän molempien suosikkeja ovat monet ehkä jo puhkinähdytkin Cole&Sonin tapetit kuten Woods, Palm trees ja Hummingbirds. Ehkä ne hassut flamingotkin jopa! Ferm Livingin tapeteista muutamat myös miellyttävät. 

Koivutapetti on mieheni suurin suosikki, mutta itse pohdin, liekö se nyt kuitenkin liian synkkä lastenhuoneeseen. Yleensä tällainen ensifiilis kannattaa ottaa tosissaan, ja tuumimmekin, että ehkä suuntaamme katseemme toisiin rulliin. Vai mitäs tuumaatte? Herkistelenkö liiaksi? Arvomme yleisestikin ottaen kahden vaiheilla: hempeää kuvatapettia tai graafisempaa ilmettä. Aloitimme näistä hempukoista, jatkoa seuraa graafisemmalla meiningillä. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Oli se ihana, tuo viikonlopun lauantain äkkilämpö! Pitkästä aikaa jopa asukuva tuli nappaistua, kun päällä ei ollut talvipomppaa. Ihan en vielä keväälle antautunut, niskassa kasmiria, ettei vaan tulis vilu. No ei tullut, tuli hiki, ja  salaa piti takki taitella laukkuun kun jolkottelin autolle, kun juuri olin saarnannut lapsukaiselle pukeutumisesta...

Ja tässähän jälleen päästään äidin luotto-oppeihin "älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon". Klassikko.

Yllä: Neule Cos, tennarit Adidas (saatu),  kassi Louis Vuitton Graffiti, farkut Crocker (saatu), vyö Mulberry

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Eilen oli ensimmäistä kertaa niiden parin "Väärä hälyytys, ähäkutti, enpäs vielä tuukkaan, t: Kevät" -päivien jälkeen sellainen fiilis, että kyä tästä vielä kesä saadaan. Tyttö halusi "ne hienommat aurinkolasinsa" joissa on perhosenkuvia, ja meni naapurin pojan suojaisalle pihalle ottamaan aurinkoa, mitä se nyt kuusivuotiaiden maailmassa sitten tarkoittaakaan.

Samantien alkoi (ilmeisesti jatkossa jokakeväinen) kiistely siitä, kuinka paljon vaatetta on tarpeeksi. Huomasin huvittuneena käyttäväni äitini repliikkejä täsmälleen samoin äänenpainoin mitä itse sain tuta aikanaan: "Ei ole väliä, vaikka XX juoksisi alasti, meillä pidetään takki vielä päällä" ja "Vaikka XX:llä on sandaalit, tässä perheessä pidetään lenkkarit vielä jalassa" ja "Kevätsää voi olla petollinen, etkä kyllä halua vilustua".

Niinpä niin, nyt se on tapahtunyt. Olen muuttunut äidikseni, eikä se taida tässä asiassa olla lapsesta yhtään niin kiva juttu kuin minusta. Terkuin hihaansa salaa hymyilevä tiukkismutsi, lapsukainen kainalossa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Yllätin miehen, ja ostin hälle uudet keveämmät kevättossut Supran raskaiden varsilenkkareiden tilalle. Usein käy niin, että hän puhuu tovin, että "pitäis ostaa uudet tennarit" ja kas, homma ratkeaakin yleensä kuten tälläkin kertaa, vähän niinkus ittestään.

Eccomies kohtaa Stan Smith-henkiset tennarit ovat H&M:n Premium-mallistoa, sieltä olen tehnyt pari kivaa löytöä lähivuosina, kannattaa kurkata jos kohdalle osuu. Nahkahameeni, esmes, on sieltä. Nämäkin ovat nahkaa, ja kuulemma tosi pehmeät jalassa. 

Share
Ladataan...

Pages