Ladataan...
Lilou's Crush

 

Muutaman kerran vuodessa, kun muistetaan, mitataan tyttönen. Lyijykynällä merkataan tarkasti viiva, päivämäärä ja senttimäärä eteiskaapin oven sisäpuolelle. Ihan samalla tapaa, kuin minun pituuttani on mitattu Mummalla ja Paapalla kaapinoveen aina vuodesta 1984 alkaen, kun muuttivat uuteen kotiin. Ehkä pidempäänkin, mutta ne viivat ovat sitten jääneet vanhan kodin ovia koristamaan.

Tuota viivan nousua on seurattu etenkin viimeiset kerrat kiihkeän odotuksen tunnelmissa: koska täyttyy se maaginen 120cm, jonka jälkeen Lintsillä pääsee tosihurjiin laitteisiin?! No, tuo odotettu mitta täyttyi jo aikaisin keväällä, ja menneenä kesänä typy pääsikin peräti kahdesti kieppumaan, ihan mahtavaa huimapäälle (joka on antanut itselleen lempinimen "Viima",  ihan vain vauhtiin ja hurjapäisyyteensä perustuen). Se oli hieno juttu.

Huono juttu puolestaan on se, että kun viisi-kuusivuotias ylittää 122cm, siirtyy hän useissa vaatemerkeissä lastenvaatteista nuorisovaatteisiin, vaikka vielä maku ja ikä viittaisi vahvasti lastenvaaterekeille. Meitä molempia tytön kanssa tämä pikkuisen harmittaa: tytön lempivaatteet on vuosia löytyneet Lindexistä,  mutta etenkin siellä hyppäys lastenvaatteista teinireleisiin tuntuu valovuoden mittaiselta. Tuo kuvan marsu/hamsteri/mikälietunika on yksi tämänhetken lempivaatteita. Hihat on vähän niin ja näin, niukat ja lyhyet, mutta vielä pienen hetken kestää käyttöä vähän reilumman mitoituksensa vuoksi. Vinkatkaas kaverit, jos mieleenne tulee, kivoja, kestäviä, pestäviä ja kohtuuhintaisia vaatemerkkejä, mistä kannattaisi etsiskellä samanhenkisiä vaatteita ainakin kokoon 128cm saakka, kenties jopa 134?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Turha kai sitä on päivitellä, tätä hiipivää kylmyyttä. Parempi vetää paksu pomppa niskaan ja pyrkiä pysymään lämpimänä. Tuo takki onkin odottanut oikeaa keliä jo ties kuinka kauan -ostin sen alen alesta kauan sitten, olisikohan ollut jo toissa keväänä. Ensin oli liian lämmin, sitten oli pyöreä massu, ja nyt viimein sitten pääsi päälle saakka.

Tykkään siitä tosi kovasti. Cocoon-mallinen jättitakki kun on juuri sopivan kokoinen peittääkseen vaikka vilukissan vakiot, kolme päällekkäistä puseroa.

 

Yllä: Takki H&M, Farkut Crocker (saatu), villapusero H&M, tossut Adidas (saatu)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Nappasin lapset autoon, ja ajaa hurautimme pitkään odotetulle tyttöjen reissulle. Kohteena oli rakkaan lapsuuden ystäväni Nupun uusi koti. Ystäväiseni hylkäsi Helsingin Töölön humun, ja muuttoauton nokka käännettiin kohti Lahtea ja varsinaista suomalaista unelmaa, eli omakotitaloa järven rannalla ja keskellä kaupunkia. Nupun koti on yksinkertaisesti niin hurmaava ja asujansa näköinen, että kysyin luvan, josko saisin sen esitellä täällä blogissani.

Tervetuloa siis pienelle kierrokselle Villa Nuppulassa!

Nuppu asustaa tuota suloisen vaaleanpunaista pientä omakotitaloa järven rannassa. Piha on hurjan iso, ja ihan täynnä omppupuita. Ja mikä isommasta tytöstäni parasta, siellä oli myös edellisen asukin jättämä suurensuuri trampoliini... 

Näkymät ikkunoista ovat niin kertakaikkisen idylliset, että en meinannut ihastukseltani saada sanaa suusta, kikatin vain, hönkäilin, ja puhua pulputin puuta heinää. 

Pikkuruinen talo on koti ja yrittäjänä työskentelevän ystäväni toimisto. Rysähdimme tietysti kyläilemaan keskelle työpäivää, koskas ne yrittäjät muka lepäisi...

Pihassa nököttää ulkorakennus, joka kätkee sisälleen tunnelmallisen, suuren saunan. Ensi kesää ja löylyjä odottelen jo kovasti!

 

Tyttöni on Nupun kanssa tosi hyvää pataa, ja kulki perässä ja kyseli kaikista ihmeellisyyksistä taukoamatta. Kuten esimerkiksi kesäkeittiöstä. Että ulkona on oikeasti hella! Ja jääkaappi!

Siellä se maailmanmatkaajanainen siis asustaa, pehmoisesti kuin pyy pivossa. Ja mikä parasta, vaikka etäisyyttä tuli nyt satakilsaa entisen kolmentoista sijaan, nähdään me varmasti ihan yhtä usein, Nuppu kun asuu nyt vain neljän kilometrin päässä mummulasta, jossa käymme tosi usein

Kaikin puolin loistohomma. Onnea vielä rakas ystävä uuteen tupaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Isosiskolle on luvattu kerrossänky, kun pikkusisko aikanaan muuttaa lastenhuoneeseen nukkumaan. Nyt pienen päähän on kuitenkin ilmestynyt haave parvisängystä sen sijaan. Ja vähän näppärämpi se taitaisikin olla, sillä parven alle saisi ensin pienemmän tytön pinniksen, ja sitten myöhemmin Muuramen Jollan, jossa isosisko nyt nukkuu.

Itselläni on ollut parvi lapsuudenkodissa, ja tykkäsin kovasti nukkua korkealla. Oma parveni oli sellainen iha perinteinen: puunvärinen, ja pöytä alla. Taisi olla aikalailla ainoa malli, jota tuolloin oli edes saatavillakaan. Sen lisäksi yhdessä lempikodeistani, pienenpienessä yksiössä, oli rakennettu parvi. Se ei ollut ollenkaan makuuni nukkumapaikkana, kakskytäviisvuotiaana kipuaminen otti jo koville, samoin lakanoiden vaihto, mutta toihan se 24neliöiseen yksiöön rutkasti lisää lattiatilaa verrattuna siihen, että paikalle olisi mötkäyttänyt parisängyn!

Tätänykyä valmiiden parvien valikoima on laajempi, ja tässä ollaankin googlailtu eri valmistajien malleja.Omaa silmää miellyttää eniten Avaroomin selkeä, simppeli malli (kaksi ensimmäistä kuvaa). Myös Muurame tarjoaisi parviratkaisun, mutta se on turkasen hintava, ja ehkä hiukan liian suurikokoinen suht kompaktin kokoiseen lastenhuoneeseen -ei ole tarkoitus, että sänky valtaa koko huoneen. Käytettynä sänkyä aletaan metsästää joskus ensi keväänä, kiire sen oikean löytymisellä ei onneksi ole. 

Yksi vaihtoehto olisi tietysti myös teettää sopiva parvisänky puusepällä, paha vain, kun ei ole plakkarissa tietoa hyvästä. Vinkata saa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Muistattekin ehkä meikän fanittavan Alexander Wangia, niin kovassa käyttössä omistamani T by Alexande Wang-malliston vaatteet ovat olleet. Siksipä odotinkin todella kiinnostuneena Wangin ja H&M:n yhteistyömallistoa. Ensi viikon keskiviikkona pääsen Trendin ja H&M:n ennakkolanseeraukseen hypistelyetäisyydelle, ja kurkin ajankuluksi vielä kertaalleen malliston läpi.

Hassua kyllä, eniten tykkäämäni juttu on mallien päällä kuvissa vilahdellut pipo. Johtuisikohan pipofiilistely ehkäpä siitä, että juuri on otta jäässä, kun Cosin ohuesta kasmirpiposta niin kovasti puhalsi tuuli läpi, kenties. Ja ikuisten harmaiden myssyjeni jälkeen sporttipipo olisi kivaa vaihtelua.

Toinen lempparijuttuni on varmastikin helpommin arvattavissa, se on harmaa crop-top, jälleen sitä suosimaani peruskollarimeininkiä. Tekstikuvioidut legginsit näyttivät myös aika hauskoilta ja voisin kuvitella ne päälleni, samoin ylisuuret takit. Mutta noin ostosmielellä: 

Pipo: I got my eyes on you!

 

Vieläkö muuten jaksaa kiinnostaa nämä yhteistyömallistot? Minulle on käynyt niin, että kiinnostavat itseasiassa enenevissä määrin, sillä olen aikaisemmista yhteistyömallistoista tehnyt muutamia kaikkien aikojen lempivaateostoksiani. Jonottamaan en kuitenkaan vielä ole kertaakaan mennyt, olen vain niin aamu-uninen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Pyyhällettin tänään perheen kanssa idän ihmekeitaaseen eli Itikseen pikapiipahdukselle. Tuntui, kun pää olisi painanut tonnin, sillä vallan villiinnyttiin eilen, ja valvottiin kahteen-kolmeen perunalastuista ja punaviinilasillisesta koostuvan gourmet-aterian parissa. Siihen päälle parit yöherätykset, ja huomasin aamulla parin tunnin unien jälkeen omistavani uudet nahkaiset pussit silmien alla. Kattokaa miten komiat! Miten sitä ei maltakaan mennä viikonloppuna ajoissa nukkumaan, vaikka on jo ihan aikuinen.

Asukuvan pyysin ottamaan, pussukoista huolimatta. Päälläni on nääs tänään ekakertaa Bestsellerin showroomilta saamani ranskalaisen Valentine Gauthierin Vilalle suunnitteleman pienen malliston villainen bomber, joka on ehkä pehmoisin  ja pumpulivuorin vuoksi lämpimin neuletakkini. Kuosi tuo mieleeni vuorotellen kirahvin, marmorin ja leopardin. (Ja josta tietysti irtoaa mohairvillahitulaa mustiin farkkuihin ja vauvan villapukuun niin vallan vietävästi ja nenua kutittavasti, atshiuuu!) Mallisto on muutenkin kiva ja helposti lähestyttävä: tuo mieleeni Maison Scotchin tyylin rentoudellaan.

Olipa muuten ihan hupsu olo ottaa kuvaa sisällä kauppakeskuksessa. Tuli tuommoinen Michael Flatley-poseeraus jaloillekin. Seuraavaan kotiin, missä ikinä liekään, tarvitaan kyllä yksi valoisa ja valkoinen huone, ihan vain blogin vuoksi.

Share
Ladataan...

Pages