Ladataan...
Lilou's Crush

 

Uskomatonta, mutta Neiti Monninen on jo vähän yli kuukauden vanha. Niin pieni, ja silti tuntuu, kuin hän olisi kuulunut porukkaamme aina. Paikkansa on ottanut. 

Kuukauden aikana on jo ennätetty kaikenmoista, kuten esimerkiksi...

  • reissattu isovanhempien luokse
  • matkattu iso-isoisää katsomaan
  • ulkoiltu ja nukuttu päiväunia vaunuissa
  • ihasteltu (no, oikeasti nukuttu koko ajan) showroomilla syysmuotia
  • kasvettu yhdestä vaatekoosta seuraavaan
  • tavattu hurmaavia muita vauvoja baby brunssilla ystävän luona
  • ja mikä ihaninta, väläytetty ensimmäiset, sydämen sulattavat hymyt

Nyt meillä alkaa ihan uusi arki, tänään on nimittäin eka päivä kotona ihan vain äidin ja siskon seurassa, jätehuoltaja aka isämies lähti isyyslomaltaan takaisin töihin. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Isä ja tytär High Line Parkissa iloa pitämässä

Innostuksen pomppuja! Otimme juuri suuren harppauksen kohti ensi kesässä siintävää, kovasti odotettua matkaamme. Reissaamme nimittäin koko perheen kera taas New Yorkiin, tällä kertaa hitusen pidemmäksi aikaa. Lentoliput on plakkarissa, muutama asuntoasia jo laitettu vireille. Puuhia on sitten kiva suunnitella pimeinä syysiltoina. Puistoja, nähtävyyksiä, ystäviä, kaupungin vilinää. Kenties piipahdamme myös Torontossa tai Washingtonissa, kenties pysymme New Yorkin antimien ääressä, mitä nyt sitten keksimmekään.

Mikä hauskinta, saamme todennäköisesti tälle reissulle taas appivanhempani mukaan osaksi aikaa! Edellinen reissu Mummun ja Ukin kanssa oli aivan kertakaikkisen mahtava, ja isovanhempiin purikin nykkikärpänen tosi kovasti. Siellä ne sitten kulkevat, kuin vanhat tekijät tällä kertaa.

PS. Olipas tsäkä, että muistin kertyneet Finnairin pisteet, eivätkä tällä kertaa päässeet happanemaan tilillä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ostin vähän sikana säkissä (kun kerran "halavalla sai" -5€ H&M:n alessa!) tuollaisen unipussin pienelle, se kun oli jo esikoiselle ajatuksissa, mutta alkuhärdelleissä sai jäädä.  Onko teillä kokemusta pussissa nukuttamiseen peiton alla koisaamisen sijasta?

Tämä pussi on ihan pienintä kokoa, eli 56-62 cm, ja ymmärsin hankkia sellaisen, jonka saa auki pohjasta, jotta mahdollisen kakkosluokan tuotoksen voi yöllä vaihtaa helpommin. Mihin saakka unipussi on ollut pienelle kiva, vai onko peitto osoittautunut kuitenkin paremmaksi?

Kokemuksia kapalosta muuten kuulisin myös -oletteko kokeilleet, toimiko, ja millaiseen nyssäkkään olette vaavit käärineet?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kun kalenteri näyttää suunnilleen alkusyksyä, alkaa kutkutella vaihtaa meikkipussin sisältö vähän hämyisempiin sävyihin -kesän pirteät sävyt on nyt hetkeksi taas käytetty. Tein pehmeän laskun tummempiin väreihin Lumenen syksyn meikeillä, joista sain muutamia testattavaksi -luomilla on Long Wear Duet -luomivärin sävy 8, Tunturimaisema ja huulilla Wild Rose -puna 89, Kuunvalo.

Värit kuuluvat Lumenen syksyn Nude & Matt Trend -kokoelmaan. Mattaiset luomivärit viehättävät, vaikkakin niiden levitys ja häivytys on mielestäni hitusen aikaavievämpää kuin liukkaampien kiiltävämpipigmenttisten. Jokin aika sitten uudistuneet Wild Rose-huulipunat ovat tätänykyä kovasti mieleeni, sillä omat huuleni kuivuvat helposti, ja näissä kosteus riittää niin pitkään kuin punakin -Tuntuma on hiukan samantyyppinen kuin lempparimeikeilläni, Isa Doran huulikynillä ja kalliimmissa kavereissa Chanelin kosteuttavissa punissa.

Tästä kokeilusta innostuneena kävinkin sitten läpi koko meikkilaatikkoni, ja pakkasin "kesämeikit" taaemmas ja nostin syksyisemmät sävyt eturiviin -ihan niinkuin pian taittelen kesähepenet vaatekaapin takaosaan ja vaatehuoneen perukoille. Sieltä ne on taas kiva kaivaa esille kun kevät alkaa pilkottaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Toimitus haasteli lilyläisiä kertomaan merkityksellisistä vaatteista. Niitä löytyy muutamakin, mutta tovin pohdittuani päädyin vanhaan kunnon munamekkoon omana luottokaverinani.

Acnen vuosia vanha, paksu, khakin-vai-minkä-epävärin-värinen, tuhtia puuvillaa oleva collegemekko ansaitsee luottovaatteen kunniamaininnan useammastakin syystä:

  • se on helppo pukea
  • se tuntuu mukavalta yllä
  • se ei piittaa pesuista ja pidoista
  • sitä ei tarvitse silittää
  • se päällä on rento meininki
  • se on ollut luotettava reissukaveri maailmalla

Munamekko-nimen mekkonen ei ole saanut mistään härskihommista, vaan muhkeasta mallistaan ja muodostaan. Se ei varsinaisesti imartele vartaloa, mutta se imartelee käyttäjäänsä: ei kiristä, ei purista edes kuuden ruokalajin jälkeen. Reissukaverina se tosiaan on ehdoton: lentokoneessa alle legginsit, ja yleensä Suomen oloja lämpimämmässä kohteessa huis-pois, ja paljaiden säärten kanssa toimii just yhtä kivasti -me ollaan Munamekon kanssa matkattu ainakin Pariisi, New York, Barcelona, Palma ja Tallinna yhdessä.

PS. Käyttökertoihinsa nähden Munamekko on ikuistettu kovin harvaan kuvaan, ja tämäkin on täällä blogissa jo aiemmin nähty -kun esittelin muita luottocollegemekkojani, jotka löytyvätten täältä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Olen kuin varsa kevätlaitumilla, kun ikuisuuksien tauon jälkeen pääsen taas lenkkeilemään -reippaasti kävellen hikipintaan-henkeen, juoksun onnistumisesta en vielä tiedä polvileikkauksen jälkeen, eikä tietysti ennen jälkitarkastusta sovi hurjasti riehuakaan.

Kun ennen viimeisintä leikkausta vielä juoksin aktiivisesti, oli paras lenkkikaverini puhelimeen latamaani RunKeeper-sovellus, joka sopii kaltaiselleni tekniikka- ja gadgetfanille oivasti: se monen muun fiksuuden ohella mittaaa niin matkaa, kierrosnopeutta kuin vertaa menoa aiempiin lenkkeihini ja lähettää positiivisia tsemppiviestejä sähköpostiini (maksullisessa Elite-versiossa, ilmaisessa perusversiossa saa myös paljon dataa). Voin sanoa, että kyseinen sovellus todellakin auttoi puristamaan lenkeistä aina vähän enemmän irti, juoksemaan vähän pidemmälle ja vähän nopeampaa kuin edelliskerralla. Käytän RunKeeperiä edelleen joka lenkillä, tällä hetkellä vain valitsen lajivalikosta kävelyn tuon rakastamani juoksun sijaan.

RunKeeperin lisäksi lenkkejäni kirittää Fitbitiltä käyttöön saatu hyvinvointi- aktiivisuusranneke (jonka olen synkannut tietty Runkeeperin kanssa yhteen). Fitbit on tätänykyä ranteessani ihan koko ajan: se mittaa päivän askeleet, aktiivisen liikkumisen ajan, ja mikä minusta mielenkiintoista, unta. Laite saa tsemppaamaan ottamaan vielä muutaman askeleen ja valitsemaan tossut auton sijaan -uteliaana onm yös kiva tietää ihan perusaktiivisuustasokin sellaisina päivinä, kun erikseen ei tule liikuttua.

Tuo unidata-homma on tällä hetkellä aika surkuhupaisaa, koetan kääntää asian päässäni niin, että voin sitten heittää Monnisen kanssa ylävitoset sellaisina öinä, kun mennään yhden herätyksen taktiikalla, ja meikäläiselle kertyy viittä tuntia enemmän unta... No, tässä väsymyksen tilassa liikunnan ja raittiin ilman merkitys vain korostuu, sellaisinä päivinä, kun lenkki on jäänyt väliin (niitä ei onneksi ole montaa) olo on jokseenkin nuutunut, kun taas lenkki-iltoina olo on endorfiinihuppelissa aikalailla virkeä.

Kuinka nopeasti pystyitte, kahden tai useamman lapsen äidit, taas juoksemaan ja urheilemaan täysipainoisesti? Ensimmäisen jälkeen palautuminen oli selvästi nopsempaa, ja tällä kertaa pitää selvästi ottaa rauhallisemmin, sillä en nyt ihan enshätään tavoittele kohdunlaskeumaa tai erilleen jääviä vatsalihaksia... Jälkitarkastukseen saakka saa siis riittää tällainen meno, marraskuussa astuu taas salikortti voimaan. Sitten selviää viimeistään myös tuo operoidun polvenkin sietokyky... jännittää.

Share
Ladataan...

Pages