Ladataan...
Lilou's Crush

Esikoisen odotuksessa säästyin odotuksen usein mukanaan tuomilta kunniamerkeiltä, joita raskausarviksi tavataan sanoa. Vatsa oli pienenpieni, ja tytön syntyessä viikolla 34, ei sitä huikeaa loppukiriä turvotuksineen koskaan ennättänyt tulemaan. Tällä kertaa kokoluokka onkin sitten aivan toisenlainen, ja suurinpiirtein näillä senttiluvuilla olin viimeksi juuri ennen H-hetkeä. Tässä mennään siis yhdeksän viikkoa etukenossa mahan koolla mitattuna! 

Toisille raskausarpia tulee heti, kun testiin ilmestyy teksti "raskaana" (tai plussa, tai pari viivaa), toisilla niitä hiipii salakavalasti matkan varrella, ja usein olen kuullut puhuttavan viikon 26 tietämistä, josta eteenpäin arpia alkaa ilmestymään. Tai sitten voi käydä kuten ystävälläni, viirut ilmaantuivat vasta synnytyksen tiimellyksessä. Koskaan ei siis voi tietää, piirtyykö massuun raitoja vaiko eikö, ihon ja kudosten rakenteesta lienee suurimmalta osin kiinni, sekä tietysti siitä, kuinka paljon vatsa  joutuu venymään -tuskin kenenkään nahka ihan äärettömiin saakka joustaa, vaikka olisi millaiset kumi-iho-geenit!

En tiedä, kuinka paljon viime kerran silkoisesta ihosta johtuu siitä, että rasvasin mahanahkaa tunnollisesti joka ilta. Ei siitä varmasti ainakaan haittaa ollut, sillä kyllä tuo venyvä iho kutisi jonkin verran, ja rasvaus vei helpottavasti kutkan mennessään. Samalla se oli kiva iltarutiini, jossa rauhoittui yöpuulle.

Luin tuolloin jokseenkin ylistäviä arvosteluja Biothermin Biovergetures -voiteesta, joka on tarkoitettu sekä estämään raskausarpien muodostumista että korjaamaan ihon venymisjälkiä, jos niitä kuitenkin syntyy. Hetken mielijohteesta tuolloin tilasin sitä jostakin nettikaupasta. Ja ihastuin ikihyviksi: geelivoide imeytyy salamannopeasti (todellakin!), tuoksuu miedosti (mieleeni tulee lempeä hyasintti, mutta voi olla jokin aivan toinenkin tuoksu) eikä jätä kertakaikkiaan minkäänlaista tahmaista oloa, vaan yökkäriin pystyi sujahtamaan lähes samointein.

Kokeilin muutamaan kertaan asiaan tarkoitettuja öljyjä ja toisia voiteita, mutta en pitänyt yhdenkään koostumuksesta -jostain syystä en pidä öljymäisistä tuotteista ylipäätään, vaikka kovasti olen kuullut kehuja. Olen sellainen rähmäkäpälä enkä oikein pidä öljyjen levitystuntumasta, ja toiset voiteet puolestaan tuntuivat inhottavina tahmoina vielä aamullakin. Siksipä tälläkin kertaa muitta mutkitta klikkasin ostoskoriin saman voiteen, ja tutusta tuoksusta tuli jotenkin ihanan seesteinen olo. -Estää se sitten arpia tai ei, ainakin mielihyvää se saa aikaan jo pelkällä koostumuksellaan. Ja kuten kuvasta näkyy, käytetään viimeiseen sipaukseen saakka!

 

PS. Ylläoleva kuva jäänee muuten ainokaiseksi koskaan julkaisemakseni "nahkaa näkyvissä" -kuvaksi, poikkesin hiukan normaalista kuvatyylistäni ja rohkaistuin julkaisemaan myös tämän omaksi odotusajan muistoksi nappaamani kuvan koska kasvava vatsa liittyy niin olennaisesti aiheeseen. Kainostelin hiukan ajatusta ensialkuun, mutta toisaalta, olen myös kovin ylpeä pienestä ihmistaimenestä joka siellä polskii ja siitä, mihin kehoni (joskin vähän yskien...) pystyy, joten kainostuskin kaikkosi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Törmäsin söpöön KATOKO-putiikkiin viime vuonna metsästäessäni miehelleni lahjaksi kesäkassia -oivaksi sellaiseksi osoittautuikin ostamani Baggun Duck Back (samanmoinen kirkkaansinisenä, kuin tuossa Katokolta nappaamassa kuvassa on neonkeltainen veska). Nyt kilahti sähköpostiin uutiskirje, jossa kerrottiin kaikkien normaalihintaisten tuotteiden olevan -25% alennuksessa, ja alennushaukkana tietty jälleen tämän halusin jakaa kaltaisilleni.

PS. Voin muuten suositella myös tuolta löytyviä kestäviä, pestäviä ja värikkäitä RIC-tiskirättejä! Käyttö on meillä ollut kova, ja ovat pysyneet tosi hyvänä!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kuvassa "pyttis-salaattini" eli harvinaisen onnistunut ja hyvältä maistunut lounaani muutaman päivän takaa. Avokado, greippi, päärynä, kirsikkatomaatteja, salaattisekoitusta ja ihan vain Oltermannia ripauksella sitruunapippuria.

Ihan niinkuin ei olisi tarpeeksi hankalaa keksiä ruokaa perheen yhteisiin päivällisiin, näin etätyön myötä on noussut ihan uusi haaste: mitä IHMETTÄ söisin lounaaksi yksin! Jääkaappipakastimemme on mallia "ihan liian pieni perheelle, mutta isompaakaan ei tähän koloon mahdu" ja olemme sen kanssa muutenkin ihan helisemässä, saati, että sinne pystyisi sitten tekemään suurempia ruoka-annoksia varastoon.

Auttakee, ihmiset. Mitä itte tekisit, jos...

  • ruoan pitäisi valmistua suit sait sukkelaan
  • joskus olisi kiva syödä jotain lämmintä
  • terveellisyys plussaa
  • raskausajan ruokavalio tarttis huomioida
  • mikroruoka ei oikein nappaa

Meillä koko perhe syö yhdessä lämpimän ruoan illalla, joten makaavan etätyöläisen lounas voi olla kevytkin, eikä sen tarvitse aina täyttää koko ruokaympyrää, ihan vaikka viipalekin siitä sopisi.

Kun vain keksisi, mitä se olisi! ABUA!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Perjantaina tein todellakin sananmukaisesti pyörähdyksen Aussie-gaalaan -viivyin nimittäin paikalla vajaan tunnin verran, ja suuntasin takaisin kotiin. Visiitti oli siis lyhyt, ehdin jutella muutaman kaverin kanssa ja nähdä kuinka Saara palkittiin, ja siinäpä se. Mutta ei haittaa! Virkisti tuokin reissu, oli kiva haistella muiden juhlafiilistä ja pukeutua vähän sievemmin, ja sitten palata taas mahan kanssa kotikonnuille ja mennä aikaisin nukkumaan.

Mekko on oikea löytö reilun vuoden takaa COS:in alesta, sen kohdatessani tiesin heti, että tämä mekko tulee ja pysyy kaapissani. Sen malli on oikeasti "halatti" ja normaalisti se on parhaimmillaan ilman vyötä, vatsan kanssa vyö oli laitettava, näky ilman oli koominen. Korkkarit jalkaan, vanha rouva Kaneli kainaloon, punaa huuliin, ja tuli niin fiini olo!

Ostin muuten ekaa kertaa elämässäni kalliimmat sukkahousut, muistaakseni Falkelta. Tuntuihan ne ihan sileiltä, mutta ilmeisesti koko meni pieleen, sillä valuivat sietämättömästi alaspäin koko ajan. Helmiä sialle, siis :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Unenpöpperöisin silmin selasin aamun ensi toimikseni sosiaalista mediaa. Ja oli pakko tarkistaa, onko jenkeissä aprillipäivä, sillä törmäsin uutiseen, joka todella liikutti muoti-intoilijaa minussa. En voinut uskoa silmiäni, että Isabel Marant-malliston jälkeen on mahdollista enää H&M:n yhteistyömallistoissa tulla vastaan yhtä kiinnostavaa kollaboraatiota. Mutta niin vain tuli! 

Alexander Wang, toinen suosikkisuunnittelijani edellämainitun Isabelin lisäksi, pölähti viime yönä instagramiin. Ja ekana (ja vielä toistaiseksi ainoana) kuvanaan latasi tuon uutisen, videona. 

Marraskuun kuudes, sleekit linjat, minimalismi, maailman parhaat teepaidat ja cooleimmat lököhousut. Olen valmiina.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Yhteistyössä Perlana

Jos jokin osa-alue elämässäni on aina järjestyksessä, se on pyykkihuolto. Liekö jotain elämänhallinnan vahvaa kaipuuta vaiko mitäkö, mutta rakastan puhdasta ja hyväntuoksuista pyykkiä ja siistejä vaate- ja lakanapinkkoja! Olen tainnut aiheesta joskus blogini alkuvuosina hehkutella enemmänkin. Minusta pyykinpesu ja laittelu on yksinkertaisesti kivaa. Ja todellakin ihan toista kuin pihahommat, uschhh, tai tiskaaminen, yökkkk.

Olen perheemme yksinvaltias ja ehdoton pyykinpesun kunkku ja kuningatar yhdessä koossa.Tämä juontaa juurensa noin kymmenen vuoden taakse, mieheni ensimmäiseen ja ainoaksi jääneeseen kertaan jolloin hän pyykkäsi. Selvitykseksi sanottakoon, että juoneen liittyi olennaisesti joukko tyystin pilalle menneitä upouusia pitsialusvaatteita... Pyykkihommat hoidan mielelläni siksi, että haluan meidän poppoon vaatteiden säilyvän hyvänä mahdollisimman pitkään. Vaatteet ostetaan harkiten ja huolletaan yhtä hyvin, oli niiden hinta sitten edullinen tai kallis.

1. Lajittelu ja säilytys

Miestäni vähän nauratti, kun aikanaan uutta kotia etsiessämme listasin tarpeita: kolme huonetta, tila pyykkikaapille ja pesutornille, työpöydälle tila muualla kuin makuuhuoneessa... Ei puhettakaan ensimmäisten joukossa saunasta tahi parvekkeesta. Pyykkikaappi, se on paljon tärkeämpi! Tilava pyykkikaappi, ilmavat suuret ritilävetokorit, ainakin kolme kappaletta. Ja pari hyllyä pesuaineille ja sen sellaisille.

Lapsuudenkodissani, jossa meitä oli peräti kuusi lasta pienin ikäeroin ja kaksi aikuista, voin kuvitella, että pyykkirumba oli vanhemmilleni kaikkea muuta kuin miellyttävä juttu. Sitä oli loputtomasti, ja tilat kovin rajalliset minkäänlaiseen sortteeraukseen. En tiedäkään ketään, joka osaisi pestä kaikkeen vaaleaan pyykkiin vuosien varrella yhtä hienostuneen vaaleanpuna-harmaan sävyn kuin isäni...  Kenties siksi itse miellänkin, että lajittelu on helppouden ja sujuvuuden kannalta a ja o. Likapyykit ja kone mieluiten samassa tilassa, jotta pyykkejä ei tarvitse raijata paikasta toiseen. Taskut takuulla tyhjiksi, vetskat ja tarrat kiinni ja vaatteet vielä nurinniskoin. Meillä nakataan hienopyykki ja valkoiset ylimmäiseen, kirjopyykki keskimmäiseen ja tummat ja lakanat alimmaiseen, jotta lajittelu on helppoa kolmesta korista.

2. Oikeat pesuaineet ja pesulämpötilat

Huolellinen pohjatyö eli lajittelu ja muut edellä mainitut toimenpiteet nopeuttaa oman kokemukseni mukaan pyykkihommia potenssiin kaksi. Vaatteiden kunnossa pysymiselle tärkeintä on oikeat lämpötilat ja hyvät pesuaineet.  Mustalle/tummalle musta, väripyykille nimenomaan niille tarkoitettu ja silkille ja villalle omansa. Sain Perlanalta testattavaksi uusia pesuaineita, ja erityisesti olen tutustunut Color&Delicates -pesuaineeseen, meillä kun väripyykkiä tulee tolkuttomasti -pääasiassa pinkin, sinisen ja sen haastavimman säilytettävän eli mustan sävyissä.

Meillä lapsuuden kodissa käytettiin aina edullisinta mahdollisinta pyykinpesuainetta ja pestiin suurin osa pyykistä vakio-ohjelmilla, joko kuudessakympissä tai neljässä kympissä, ja lopputulos näkyi edellämainitulla surkealla tavalla tunkkaisena värinä sekä voimakkaampien sävyjen haalistumisena vaatteissa. Testaamastani Perlana colorista kerrotaan, että se on n.s low duty -detergent, eli tavallista hellempi ja huoltavampi kuiduille ja pitää vaatteet siksi kunnossa pidempään. Nyt yhden pullollisen käytön jälkeen eli testin kannalta varsin pienessä mittakaavassa, pyykki on tällä hellemmäksikin mainitulla pesuaineella puhdasta (tahrat poistuneet ihan normaaliin tapaan) ja sävyt säilyneet - syväanalyysiä en toki voi tällä käytöllä kertoa, sillä värien osalta se näkyisi vasta kuukausien käytössä, koska muutenkin olen aina panostanut värillisten vaatteiden pesuaineisiin.

3. Pesukone, pesulämpötila, energian käytön ja pölyn kanssa tasapainottelu

Kolmas tärkeääkin tärkeämpi juttu meillä on oikeanlainen pesutorni -etsin ylimmässä kuvassa näkyvää pariskuntaa ja vertailin koneita ja arvosteluja monta kuukautta ennen ostoa. Yhä kuuden vuoden jälkeen, en voisi olla tyytyväisempi. Saksassa tehty, metallirunkoinen Siemensin työjuhtakaksikkoni on toiminut moitteetta ja kestänyt niin kestovaipparumban, lenkkaripyykit, pienet matot kuin tonneittain peruspyykkiä -ja kaksi muuttoakin vielä.

Koneissa minulle oli tärkeää, että niistä löytyy monipuolinen pesuohjelmavalikko, hifistelijä kun olen. Usein pyykin voi pestä puhtaaksi matalassa lämpötilassa, ja säästää näin energiaa, mutta tietyt vaatekappaleet, tahrat ja materiaalit vaativat kunnon kuumaa pesua. Uskallan koneessani pestä turvallisin mielin myös silkit, villasukat ja ulkovaatteet: yksikään pesuohjelman mukaan oikealla aineella pesty vaate ei ole vielämennyt pilalle koneessa. -Sellaisia hasardeja olen onnistunut tekemään vain sujauttamalla mm. hienopyykkiä vaatineen paidan 60 asteen lakanapyykin kaveriksi ja sen jälkeen vielä kuivuriin huviajelulle...

Kuivuria meillä käytetään pölyallergiani vuoksi paljon, se vähentää huonepölyä huomattavasti verrattuna siihen, että sama määrä pyykkiä kuivatettaisiin sisällä telineessä. Vaikka nykykuivurit eivät ole enää samanmoisia sähkön- ja vaatteensyöppöjä kuin vanhat, sähkönkulutuksessa näkyi kyllä, kun edellinen kestovaippapeffa liittyi talouteen. "Perusvaatteet" menevät meillä pääasiallisesti kuivuriin, samoin kaikki lakanat, pyyhkeet ja sen sellaiset.  Tärkeää on, että kuivurissakin valitsee ohjelman huolella, jotta vaatetta ei kuivuroi turhan kuumalla ja turhan pitkään, vaan mahdollisimman vähäisellä kulutuksella tulos ja ulos. Huoleton hunsvotti ei siis kuivurin suhteen kannata muutenkaan olla, esimerkiksi osa lasten ulkovaatteista kestää kuivuria, osalle se on ehdoton ei suojakalvojen pitävyyden vuoksi.

 

Tämän pitkääkin pidemmän lempiaihettani sivuavan vuodatuksen päätteeksi kerron, että pyykki- ja tyylihommilla voi voittaa myös reissulahjakortin: Perlanalla on käynnissä "Mun tyyli" -kisa, jossa voi voittaa 500€ matkalahjakortin jossakin kisan kategorioista #perlanablack, #perlanacolor tai #perlanasport. Kisaan voi osallistua lataamalla oman tyylikuvan sopivan em. hashtagin kera Twitterissä tai Instagramissa tai Facebook-sivulla.  Täältä kisasta lisätietoa ja äänestämään ja osallistumaan Facebookista. Lisäilen omiakin vaatekuvia tuonnempana, jos vain täältä kotosalta taas poistun pukeutuneena muuhun kuin kotivaatteisiin :)

Minua kiinnostaisi kovasti, näin pyykkifanaatikkona, kuulla löytyykö toisia kaltaisiani... Vai onko pyykinpesu yleensä pakkopullaa? Silittämisestä en niinkään piittaa, mutta tämä muu huolto, kemikaaliosasto ja koneiden kanssa puljaaminen, se passaa meikälle :)

Iloista lauantaita -arvatkaas mihin meikäläinen painuu? No tietty laittamaan lapsen pihatalkoissa kuraantuneet vaatteet pyykkiin, kuinkas muuten.

Share
Ladataan...

Pages