Ladataan...
Lilou's Crush

Piiiitkän tauon jälkeen ajattelin jakaa varsin perinteisen asukuvan -yhden kappaleen sellaisia, koska olennainen käy siitä mielestäni selvästi esille.

Olin ystäväni Ninan kanssa viime torstaina Fresitan 10v-synttäreillä Katajanokalla, eli ihan tässä omilla huudeilla, ja Nina otti kuvan kauniin juhlapaikan käytävällä. Olipa muuten hulppeat maisemat juhlapaikan terassilta!

Päälläni paljon pitämäni yhdistelmä, hopeahame ja ihan ohut villapoolo. Se on merkillinen vaatekappale: ei hiosta millään lailla, eikä ahdista minuakaan herkkänahkaa, vaikka on aivan ihonmyötäinen.

Hame ja nilkkurit Zara, villapoolo &Other Stories, laukku Gucci

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Esikoinen on koulun kanssa lähdössä kovasti odotetulle retkelle Fazerin vierailukeskukseen. "Fazerilla voi tehdä pääsiaiskarkkiostoksia. Ostosrahaa voi ottaa mukaan 15€." kertoi opettajan Wilma-viesti.

15€ on mielestäni kahdeksan-yhdeksänvuotiaalle tosi iso raha. Lienen lasten mielestä ihan noob, kaikinpuolin tylsimys, mutta mietin laittavani paluupostissa viestin, jossa tiedustelisin summan rajaamista vähän alemmas. Tiedän, että on monta perhettä, joissa tuollainen summa tuntuu ihan tosissaan kuukausibudjetissa, ja inhottaa ajatus lasten eriarvoisesta asemasta jo muutenkin. Ja vertailevathan nuo. Vielä ei tarvitsisi kovan maailman joka puolelta iskeä, oli tämä sitten curlingia tai ei.

Mitä tuumaatte? Mikä olisi sopiva summa ylipäätään pikkukoululaisten karkkirahaksi reissun päälle? Meillä namipäivinä saa käyttää kaksi euroa (usein jää alle, kun lempiherkku on Kindermuna, ja yksi riittää), mutta tällaiselle reissulle voisin antaa poikkeuksena muutaman euron enemmän.

 

PS. Summaa ei ole ohjeistettu Fazerilta -itselläni on sattumoisin oikein mainio kontakti Fazerille, jolta tämän pystyin ihan samantien varmistamaan. Hän myös tuumi, että hyvin voisivat muistuttaa ja ohjeistaa opettajia sopivammista määristä.

PPS. Kuvassa Torstikin tuumailee, että voihan ny hyvänen aika. Vaikka ihan oikeasti se vain odottaa kevättä ja parvekkeen kunnostusta, ei se herkkujen tai rahan päälle ymmärrä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Se hiipi pikkuhiljaa. Halu irrottautua siitä suunnasta, mihin blogimaailma on matkalla. Hidastaa ainakin, jos ei ihan jarruja lyödä pohjaan. 

Koetan selittää.

Kun luen ystävieni, tuttujen sekä minulle tuntemattomien uusien bloggaajien blogeja, antaudun täysin katselemaan upeita kuvia ja täydellisiä asukokonaisuuksia. Otoksia, joita on lähdetty vartavasten kuvaamaan, ehkä lainattu vaatteet, tehty upea meikki, ja todella panostettu niin kuviin, kuvankäsittelyyn kuin sommitteluun. Suurella palolla ja taidolla tehtyä sosiaalisen median ammattilaisten työtä, tai sellaiseksi intohimolla haluavien. Silmiä hemmottelevia, täydellisiä otoksia yksi toisensa perään. 

Tuo maailma, se on kuitenkin kovin kaukana minusta ja omasta arjestani. Ensisijaisesti olen kahden lapsen äiti, jolla on hyvin haastava, mielenkiintoinen ja aikaa sekä energiaa vievä työ -ja joka sen päälle on myös kiinnostunut kirjoittamisesta, muodista, kosmetiikasta ja sisustamisesta, ja jolla on näistä "aika paljon asiaa". En koskaan ole halunnut tunnetuksi tai kuuluisaksi (enkä herraparatkoon sitä olekaan, mutta ymmärtänette, mitä ajan takaa?). Halusin kirjoittaa, halusin jutella, halusin kuunnella, jakaa vinkkejä, saada niitä, höpötellä turhanpäiväisyyksiä -ja jostain te, kahdeksan vuoden aikana, tulitte virtuaaliystävikseni, ja muutama ruudun takaa ihan oikeiksi kavereiksi. 

Edelleen bloggaaminen on minulle rakkainta vapaa-aikaa ja erittäin mieluisaa työtä. Haluan, että ne kuvat ja hetket, ne vinkit ja kokemukset, asut ja meikkivinkit, mistä ikinä mieleeni juolahtaakin jutustella, säilyvät yhtä aitona kuin aloittaessani -joskus vähän nukkavieruina, joskus viimeisen päälle nätteinä paketeina, mutta yhtä kaikki, minulta juuri sinulle, joka tätä kirjoitustani nyt luet.

Joten esimerkiksi juuri nyt, kun koen vaateväsymystä, en napsi asukuvia vain "koska kuuluu". Et todennäköisesti näe täällä tuorepuuroa tai smoothiebowleja, koska vaikka näyttävät ihanalta, en niiden syömisestä tykkää. En avaa koko elämääni, en näytä lapsiani, vaikka se, tai pieni draama, voisi tuoda lisää lukijoita, kuulin. Sen sijaan, palan halusta kertoa remonttikuulumisia, vaikka väsyttääkin. 25 euron kirjakaappilöydöstäni. Edelleen etsin täydellistä huulipunaa. Haluan kertoa pienestä vipstaakkelista, joka on saanut minut liikkumaan. Ongelmista ajankäytön ja unen suhteen. Siitä tunteesta, kun joka päivä on kiva mennä töihin. Jakaa kuvia, jotka ystäväni kohta ottaa portfolioonsa. Suunnitelmia parvekkeen varalle. Miten sydäntä puristaa, kun taaperosta on tulossa pieni tyttö, ja meillä ei enää koskaan ole vauvaa. Ajatuksia siitä, miten ystävyys voi muuttua. Ja kysellä, mistä helkkarista voin löytää tälle kropalle istuvat mutsifarkut! Tai udella, millaiset valot kylppärissä ovat parhaat meikkaamiseen. Ehkä myös hehkutan vähän lisää Mielensäpahoittajaa, koska se kuulostaa ihan isäpuoleltani.

Tasapainoa. Sitä tässä haeskelen. Että säilytän fokuksen ja ilon ja oikeat syyt kirjoittaa. Yksi suurimmista syistä olet juuri sinä.

Share
Ladataan...

Pages