Ladataan...
Lilou's Crush

Oltiin eilen Jennin kanssa treffeillä romanttisesti sohvannurkassa Ikean kuvastolanseerauksessa. Tilaisuus oli hurmaava, ja tuotteet, etenkin HAY-yhteistyön mallisto, erittäin kiva, kuten jo aiemmin tässä postauksessa esittelinkin. Pääpaino Ikealla on tänä vuonna elohuoneessa -siinä, jota ennen olohuoneeksi tavattiin kutsua. Neljä erilaista olkkaria siivitti sisustusaatoksia ihan erilaisiin tunnelmiin.

Mutta mitä illasta jäi päällimmäiseksi mieleen, onkin ihan toinen juttu mitä luulisi. Se liittyy nimittäin esiintymiseen. 

Aika montaa, ehkä useimpia meistä, jännittää suurelle yleisölle puhuminen, vaikka aihe olisi miten tuttu. Sain jo työurani alussa hyvän neuvon, minkä arvon olen viimeisten vuosien aikana sisäistänyt: oma persoona peliin, ja kaikki käy tuhat kertaa helpommaksi. Roolia vetäessä nimittäin joutuu opettelemaan kaksi asiaa ulkoa: itselleen epäluontaisen esiintymistavan sekä itse asiasisällön. Homma kevenee huomattavasti, kun voi pudottaa tuon ensiksi mainitun pois. Ja uskaltaisinpa väittää, että omasta persoonasta kumpuava esiintyminen vie myös viestin tehokkaammin kuulijoiden mieliin.

Ja mistä tämä pohdinta syntyi: se syntyi, kun katselin ystävääni, Ikean viestinnän Heidiä lavalla. Siellä säkenöi tasan se sama lämpö, into, ilo ja vauhti, kuin Heidin toimissa aina, on kyse sitten työasioista tai hippahommista. Viuhtovia käsiä unohtamatta. Aitona läsnä, ei kliiniseksi, virheettömäksi hiottuna, vaan juuri oman persoonan mukaisena ammattilaisena. Kuuntelin joka sanan korvat höröllä ja tapitin silmät tiukasti kohteessa.

On tottakai tilanteita, ammatteja ja kanavia, joissa on omat tapansa viestiä. Mutta yleisesti ottaen, miten paljon mukavampi onkaan katsoa ja kuunnella  aidosti, omana itsenään asiaansa esittävää ihmistä lavalla, neukkaripöydän äärellä, palvelutilanteessa, vanhempainillassa, missä tahansa missä tuttujen ja vieraampien kanssa vuorovaikutetaan. Ei tarvitse jännittää roolileikkejä, vaan voi keskittyä olennaiseen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö, Bookbeat

Jos olette sattuneet kulkemaan Liisankatua ja nostaneet katseenne ylöspäin, ehkä oletteni nähneet kaiteen rakosista kurkistavat varpaanpäät. Siellä pötkötän minä, salaisessa kesäpesässäni. Huhuilla ei kuitenkaan sellaisena hetkenä kannata, sillä en sinua kuulisi: korvillani on vastamelukuulokkeet, ja minulle juttelee Muumilaakson väki, taakse jää etäinen liikenteen meteli.

Kesälomalla kuuntelin Bookbeatista äänikirjoja paljon: tällä kertaa en juuri uhrannut aikaa kotitöille, mutta kuulokkeista tuli tarinoita lenkillä musiikin sijasta ja illalla nukkumaan mennessä, kun en viitsinyt mökkipaikassa lukuvalolla muita häiritä. Olen innostunut kuuntelemaan Tove Janssonin muumeja, nyt vuorossa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, seuraavaksi haikeaakin haikeampi lempimuumini, Taikatalvi, jonka koko hienouden olen ymmärtänyt vasta päälle kolmekymppisenä Seuraavana listalla yksi lapsuuteni merkittävistä kirjoista, Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut, ja sitten ajattelin siirtyä taas dekkareiden pariin. Ei harmita niin paljoa tuo omalta osaltani ihan päin prinkkalaa mennyt raitiovaunulinjaston uudistuskaan, kun vajaat kolme kilsaa kävelee luurit korvallansa ja kuuntelee vaikka Hotakaisen juttuja

Jos siellä joukossa on vielä joku, joka ei ole aikaisempaa jakamaani ilmaiskuuntelun koodia käyttänyt, nyt on vielä tilaisuus: klikkaa tästä, ja pääset rekisteröitymään ja saat kokonaisen kuukauden ilmaista kuunteluaikaa (yleensä kokeilukuuntelu on pari viikkoa!). Jos menet suoraan Bookbeatin sivuille, syötä koodiksi lilouscrush niin saat saman edun. Tämä koodi siis voimassa uusille tutustujille ja voit käyttää sen 30.9 saakka.

(Kuvassa lukuseuralaiseni, muistatteko Torstia? Hän muutti Vartsikan puutarhasta meidän mukana kaupunkiin, ja on pärjännyt citytonttuna oikein mainiosti).

 

 PS. Muistakaas paras juttu: kirjat voi ladata etukäteen kuunneltavaksi/luettavaksi offline-tilassa. Arvaatte varmaan, miten vietän suuren osan tulevaa Nykin lentoani. Silmät kiinni, kuulottimet korvilla. Nyt vain pitäisi osata valita valtavasta määrästä kiinnostavia kirjoja, minkä parissa tuon ajan vietän! 

PPS. jotta ei unohtuisi, äänikirjojen lisäksi löytyy Bookbeatista myös luettavat kirjat! Itselläni on seuraavaksi listalla Imagen entisen päätoimittajan Heikki Valkaman gastrodekkari Pallokala, joka sijoittuu Japaniin. Odotan jännityksen lisäksi hienoa paikkakuvausta, koska Heikki on asunut vuosia Japanissa, ja tuntee kulttuurin läpikotaisin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Olin tänään kuulemassa L'Oreal Parisin syksyn meikkituulia, ja kyllä kävi aikamoinen puhuri, niin paljon on luvassa kaikenlaista uutta kivaa: pesevä hoitoaine hiuksille, juhlameikkiin Droplets hohdetipat, laajentunut meikkivoidesatja, luonnolliset värilistä Lip Painteihin ja vielä extrana vielä salaperäinen yhteistyö Balmainin kanssa. 

 Yksi uutukaisista kiinnitti huomioni, ja testailin sitä heti kotiin päästyäni. Nimittäin L'oreal paradise Brow Pomade -kulmakarvavaha, jossa on sekä erittäin käyttökelpoiset sävyt että nerokas pakkaus. 

Sävyt ovat viileähkö vaalea (ei tunkkainen tai liian keltainen), tummanruskea ja harmaanruskea. Ja tuon viimeisen kohdalla intoni siis oli taattu, koska tästä maasta ei kuulkaa juuri koskaan löydy oikeasti harmaanruskeaa/harmaata kulmaväriä meikäläisen tummille eläkeläiskarvoille! Nyt löytyi! L'Orealin meikkitaiteilija Suvi Tiilikainen muuten kertoi, että yllättävää kyllä, tuo tummin sävy on sopinut erittäin monelle suomalaiselle.

Kun vielä koostumus on mukavan notkeaa vaan ei märkää, sivellin fiksusti pakattu pakkausken sisään niin, että sen saa pitkäksi, kynämäiseksi työkaluksi, ja se on vielä sopivan napakkakin, niin sanoisinpa, että tässä on syksyn karvakisan voittaja, tai ainakin finaalitähti -osa uutuuksista on vielä tutustumatta.

Share
Ladataan...

Pages