Ladataan...
Lilou's Crush

Kylppärirempan lisäksi meillä on tänä keväänä toinenkin remppaponnistus. Mikromökkimme eli minipienen kesämajamme olisi tarkoitus lähes tuplata kokonsa. Mikä kuulostaa huomattavasti mahtipontisemmalta mullistukselta kuin onkaan... Viime kesänä maalattiin noin 70% sisäseinistä ja saatiin kalusteita paikalleen, mutta sitten loppui kesä ja valo ja remonttimahdollisuudet. Uudella ponnella siis tänä keväänä.

Kesäpesässämme on tällä hetkellä neliöitä noin kahdeksan, plus muutaman neliön terassi. Kyseessä on siis noin leikkimökin kokoinen pikku mökkerö, vailla niin minkäänlaisia mukavuuksia. 


Kesämajojen koko ja ulkoasu on oman möksämme alueella tarkasti määritely ja rajattu, ja haluamme perinnettä myös kunnioittaa. Maksimikoko mökille+terassille on 14 neliötä plus mahdollisuus hyödyntää 7 neliön pinta-alaa ulkokalusteille mökin välittömästä läheisyydestä. Laajennuksessa saadaksemme lisää sisätilaa joudumme siis luopumaan kivasta pikku terassistamme, mutta eipä se oikeastaan haittaa: nykyisen terassin edessä on söpö paljas kallio, jossa kelpaa paistatella päivää -jos muurahaisten ja amppareiden sekaan uskaltautuu, olivat viime kesänä punkkien lisäksi aivan kamala riesa nuo luonnonelikot!

Mistään mittavasta huvilaprojektista ei tosiaankaan ole kysymys. Kun toteutus on suoritettava kengännauhabudjetilla ja omasta hartiapankista tikistellen, kekseliäisyys on aikalailla koetuksella. Nyt pitäisi seuraavaksi ratkoa, miten saadaan työkalut toimimaan sähköttömällä mökillä, ja kuljetettua metritavarat kinttupolkuja pitkin -niin mökkiin sisään, kuin pieni määrä purkujätettä poispäin. Muovimatto lähtee ensimmäisenä, että mökillä alkaa taas henki kulkea. 

Kivaa tästä tulee! (Tai niin aion ainakin myydä projektia pikkuveljelle... hyssss!)

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö: Pingviini

Muistattekos vielä fuskupiirakan? Tuo resepti on ollut kautta aikojen yksi blogin suosituimmista resepteistä monine versioineen. Tässäpä joukkoon taas yksi uusi tulokas. 

Odotimme viime viikonloppuna vieraita (tai no, ei ollenkaan vieraita vaan läheisiä eli velipoikaa puoliskonsa kummilapsiaan leikittämään naapurista), ja kaunis aurinkoinen päivä houkutteli tekemään jotakin ei-niin-talvista makeaa jälkkäriä kahvipöytään. Herkkusuita kun ovat molemmat kaverukset, vastaanotto on leipurin tuotoksille poikkeuksetta ollut hyvinkin lämmin.

Bravuurini, superhelppo kesäinen mustikkapiirakka tuli mieleeni (kiitos, pakasteallas!). Noutaessani jätskiä sen kaveriksi, näin Pingviini Kuningatarjäätelön, ja sain siitä idean kokeilla tuosta helposta herkusta taas uutta versiota. Tällä kertaa syntyi Kuningatarfusku. 

Mustikka-vadelmapiirakkaan eli  Kuningatarfuskuun tarvitset:

  • Valmis (makea) piirakkapohja
  • 1 maustettu kuningatar-rahka
  • 1 kermaviili
  • 1 muna
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 rkl sokeria
  • 2 dl mustikoita, 2 dl vadelmia
  • 1-2 rkl perunajauhoja

Tee näin:

  • Painele sulanut taikina piirakkavuoan pohjalle tasaisesti, anna reunojen olla aavistuksen korkeammat
  • Levitä pohjan päälle rahka
  • Sekoita kulhossa sokerit, muna, kermaviili keskenään
  • Jos käytät pakastemarjoja, sekoita niiden joukkoon 1-2 rkl perunajauhoa, niin pysyvät vähän erillään toisistaa ja nätimpinä piirakassa
  • Kaada mustikat ja vadelmat pohjan ja rahkan päälle tasaisesti
  • Levitä muna-sokeri-kermaviiliseos marjojen päälle
  • Laita uuniin paistumaan 175C noin 45 min, tai kunnes pohja on kypsä
  • Nauti tuoreeltaa lämpimänä Pingviini Kuningatar -jäätelön kanssa

Kuten kuvasta näkyy, kombo toimi loistavasti. Pingviini Kuningatarjäätelö oli täydellinen, raikas ja sopivan kirpsakka makupari pehmeänmakealle piirakalle. Neljä aikuista ja kaksi lasta pisteli poskeensa aivan kaiken! 

 

PS. Jos jädehammasta kolottaa, mutta piirakka tuntuu turhan tuhdilta, täältä löydät lisää kaikenlaisia jäätelöreseptejä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Saatiin tänään aivan liian harvinaisia vieraita Tampesterista. Pikkuveli numero kolme puolisoineen tuli lähestulkoon ekstempore-vierailulle, harvinaista herkkua sellainen.

Sain ihanan tuliaisen. Tunnustan aivan avoimesti vaatineeni sitä omakseni heti sen nähtyäni. Täydellisen sininen, sympaattistakin sympaattisempi purnukka, joka löysi heti paikkansa meiltä.

Katsokaa tarkkaan: tämä savityö tulee olemaan vielä arvossansa. Jos elämänsä ensimmäisellä savityökurssilla saa tällaisen taidonnäytteen aikaiseksi, keramiikkataiteilija Tähkävuoresta kuullaan vielä, sanokaa mun sanoneeni.

Share
Ladataan...

Pages