Voi Aila, minkä teit!

Voi Aila, mitä menit tekemään!

Puhkuit nurin juuri sen kaikkein rakkaimman puun. Sen, jonka lehvät ilahduttivat joka aamu herätessä, jonka alle rakensimme kiviperheelle kodin ja joka tarjosi kauneimman viherseinän meidän ja päätytontin naapurin välille.

Hurjana puhkuneet tuulenpuuskat tarttuivat tontille rakkaudella säästetyn, poikkeuksellisen komean raidan lehvästöön, eikä puu pystynyt kannattelemaan raskasta lehtimassaa, vaan valtaosa rungosta halkesi. Hetken siinä riippui vasten vaahteroita, kunnes valtavalla rytinällä tuli alas. Pudotessaan runnoi niin viereistä puuta, halkopinoamme kuin naapurin aitaa. Oi ja voi. Luojan kiitos, kyseisessä paikassa ei juuri liiku väki, ainakaan tuollaisella koiranilmalla, eikä varsinaisia aineellisia vahinkojakaan päässyt syntymään, kunhan nostetaan verkkoaita pystyyn ja kasataan klapit uudemman kerran.

Soitimme palokunnalle jo siinä vaiheessa, kun puu halkesi, sillä pelkona oli, että loppuosa kaatuu joko meidän tai viereisen talon päälle. Kun tämä iso osa rymähti alas, teimme kuten käsketty oli, ja pirautettiin uudestaan. Tunti ensimmäisestä, ja kymmenen minuuttia toisesta soitosta, pihalla oli KAKSI paloautoa ja niin monta palomiestä, että en tajunnut laskea. Että oli kunnon kalustolla myrskyjengi liikenteessä. Ja siksipä rakkaan raidan sahaus sujuikin alta aikayksikön. Uskomattoman hienoa toimintaa, tuntui tietysti ylimitoitetulta tähän asiaan, mutta jenginä kun liikkuvat, tämän tottakai ymmärtää. Olen todella kiitollinen tästä avusta!

Nyt on meillä sitten ranka ja valtavat lehvät pihan peittona, tiedetään siis viikonlopun ohjelma. Vaihteeksi risusavottaa, johan sitä reilu vuosi onkin edellisistä.

 

Kommentit (2)
  1. Voi surku! <3 :'(
    Tuota minäkin pelkäsin, rakkaiden vanhojen pihapuidemme osalta. Tällä kertaa Aila puhalsi sellaisesta suunnasta etteivät kaatuneet mutta joka puhurissa seuraan sydän syrjällä vaahteran,kuusien ja tammien vointia.

  2. Heinäkuun Päivö-myrsky viskasi meiltä koivun nurin. Koivu kaatui suorilta jaloiltaan keskelle katua, onneksi ei ollut jalankulkijoita eikä autoja parkissa juuri silloin. Ja onneksi kaatui kadulle, eikä talojen päälle.
    Palomiehet kävivät nopsaan siirtämässä puun sivuun.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *