Uutta päällepantavaa -kahluusaappaat koipiin

Elämän suuri ilo tällä hetkellä on, että kesämökki on samassa maakunnassa kuin kotikin, ja vielä lyhyen matkan päässä. Ei tarvitse pelätä vievänsä koronatuliaisia mökkipitäjänsä palveluihin kun kotikauppa on ruokakauppa myös mökkireissulle, ja kotoa hurauttaa mökkirantaan alle tunnissa.

Meidän mökki ei ole millään muotoa talviasuttava,kuuskytluvun ehtaa lautakamaa kun on. Tuuli vinkuu nurkissa, jos näin voi sanoa -kesällä kyllä aivan soiva peli. Tänään tuli raksapuuhilta sopiva väli, ja köröttelin Lohjalle itsekseni. Mielessä ei ollut muuta, kuin käydä kurkkaamassa, kuinka pikku mökkerö on talvesta selvinnyt -onko hiirenpapanoita, onko katto vuotanut tai muuta ikävämpää.

Siinä missä mökkiä hankkiessa pohdittiin, onko hassua maksaa saaressa ja vielä pohjoisrannalla sijaitsevasta pienestä ja vanhasta lautamökistä saman verran, millä Keski-Suomesta saisi kivan hirsimökin monin mukavuuksin, ollaan näinä reiluna kahtena mökkiläisvuotena todettu, että vaivasta ja mukavuuksien puutteesta huolimatta tehtiin meidän perheelle oikea ratkaisu, vaikka toisinaan mukavuuksia kaipaileekin: mökille pääsee vaikka pariksi tunniksi, jos tarve vaatii. Käyttökertoja on ollut jo nyt oikein hyvä määrä.  Ja nyt korona-aikana, Keski-Suomeen ei saa täältä Uudeltamaalta toistaiseksi edes körötellä -olipa hyvä, että tuli käytyä ystävää moikkaamassa jo reilu kuukausi sitten, nyt kun ei tiedä koska pääsisi taas sinne kotiseuduille.

Soitin mökkinaapurille, ihanalle eläkeläisladylle Eevulle, ja kysäisin lohjanjärven vesitilannetta, josko kävellen olisi mahdollista kulkea. -vene on vielä nurinniskoin maissa, enkä sitä omin voimin mitenkään saisi käännettyä. Kuulemma vesi oli valtavan korkealla, eikä kumppareillakaan ollut mitään mahdollisuutta kahlata matalikon yli saareen (kurkkaa tuo toinen kuva ylhäältä -aika luotaantyöntävä vesimatka, eikö vain, jos ei tiedä, että reitti ei ole syvä). Niinpä nappasin mukaan kahluusaappaat, ja eka kertaa uskaltauduin niiden kanssa ylittämään mantereelta tuota pientä matkaa saareemme syvän veden aikaan. Ja hyvin meni! Oli itseasiassa hauskaakin! Lompsin noissa kahluusaappaissa -tai haalarihan se oikeastaan on, koko matkan mökille asti, ja tallustelin tuossa hassussa asusteessa pitkin tiluksia. Miksi en ollut oivaltanut tätä aikaisemmin?! Vesi ei tuntunut yhtään kylmältä kahluusaappaiden läpi. Tästä eteenpäin vain heikko jää estää saareen pääsyn koska tahansa! Täydellistä.

Minun viimevisiittini jälkeen Lohjan kaupunginmetsuri oli käynyt kaatamassa monta hengenvaarallista puuta jyrkän kallion päältä aivan mökkimme vierestä. Puiden karsinta ja pilkkominen jäi meille. Huh mikä savotta siinä tuleekaan olemaan. Vähän liikaa tähän raksahetkeen, mutta ei auta, hyvät puut on kyllä saatava talteen ja maisema edes vähän siivommaksi. Myös lehtiä oli tippunut puista vielä aivan järkyttävästi, parinkaan tunnin haravoinnilla ei ollut suurta eroa mökin pihapiirissä.

Tulevana kesänä mökillä meillä on pari isoa ja merkittävää juttua: uusi huussi polttavalla ”jätteenkäsittelylaitoksella” laitetaan kunton ja sitten tämä puuhomma. Taloprojektin rinnalla taitaa olla turha edes haaveilla mökin maalaamisesta tai terassin rakentamisesta, vaikka se aivan kelvoton ja tutiseva nykyisellään onkin. Mutta askel ja homma kerrallaan.

Tällaista tajunnanvirtaa tällä kertaa. Kylläpä teki ihanaa olla omassa rakkaassa paikassa ja hengittää raitista ilmaa tiukan etätyöviikon päälle.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *