Loman viimeinen viikonloppu

Tässä se nyt yhtäkkiä on. Kesäloman viimeinen viikonloppu. Ja erinomainen sellainen: lasten kanssa kurvattiin anoppilaan ensimmäistä kertaa koko kesänä!

Loma oli kaikkea muuta, kuin mitä siltä olisin  osannut odottaa. Koronakevät töissä oli todella raskas, ja odotin vapaita viikkoja enemmän kuin koskaan. Ja sitten loukkasin jalkani juuri loman kynnyksellä, ja kovasti odottamani saarimökkikesä piti unohtaa sillä hetkellä, kun magneettikuvien totuus paljastui. Ensimmäiset lomaviikot menivät potiessa. Kotia en pystynyt laittamaan kuten olin kovasti toivonut, ja nyt kävi ilmi, että toipuminen on ottanut hiukan takapakkia. En koe juurikaan kasvaneeni tai jalostuneeni tästä vastoinkäymisestä -miten ihanaa olisikin ollut työn ja taloproggiksen kanssa olla vaan ja jolkotella! ”Pakollinen pysähtyminen” tuntui lähinnä märältä rätiltä naamassa.

Pitkän kotitoimistoajan jälkeen huomasin myös, että lomamoodiin pääsy vaati todellakin tällä kertaa uudesta kodista huolimatta myös merkittävämpää maisemanvaihdosta. Ensin kurvasinme ystävien luo Savonlinnaan, ja sitten Keski-Suomeen. Mikä onni, että pystyn ajamaan autoa! Vasta näillä reissuilla alkoi pikkuhiljaa hiipiä kroppaan se kaivattu rentous.

Onneksi kesää on vielä jäljellä, vaikka loma loppuu. Parin viikon päästä toivottavasti päästään mökille viimeistelemään odottava huussiremontti, ja josko saisin yhden tai kaksi loppukesän viikonloppua siellä nauttia luonnon keskellä perheen kanssa, ennenkuin mökin on aika mennä talviteloille odottamaan parempaa kesää 2021. 

Nyt nappaan tuon lehden syliin, laitan digilaitteet syrjään, ja keskityn vain tähän ihanaan lämpöön. Jospa sen saisi talletettua jonnekin mielen perukoille syksyä varten!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *