Ladataan...
Love Da Helsinki

Ah! Takana ihana, rentouttava viikonloppu – also known as viikonloppu, jolloin sain ääneni takaisin.

Lauantaiaamupäivä vierähti nopeasti Hietsun kirppiksellä tavaroita kaupaten. Odotukseni eivät olleet erityisen korkealla, sillä epäilin, olisivatko ihmiset kiinnostuneita nyttemmin jo pois muodista menneistä vaatteista. Kauppa kävi kuitenkin erinomaisesti, ja saimme myytyä lähes kaiken!

Kirppistelyn jälkeen suuntasimme kotiin katsomaan jääkiekkoa (tärkeää Suomi–Venäjä välieräpeliä)  ja siistiytymään illallista varten, sillä olimme varanneet pöydän Ravintola Olosta. Ah!

En tiennyt, mitä odottaa, sillä jätin tarkoituksenmukaisesti lukematta arviot Olosta. Ensivaikutelmani ravintolasta oli miellyttävä: sisustus oli skandinaavisen sulavalinjaista ja minimalistista, tila valoisa, ikkunat avautuivat kauniisti Kauppatorille.

Valitsimme illalliseksemme 14 ruokalajin Menu Matkan, jota ravintola kuvailee sivuillaan pieneksi makujen ilotulitukseksi:

“Klassikkomenumme on elämyksellinen skandinaavisten makujen täyttämä Matka-menu, jota voit nauttia kiireettä ja nautiskellen Pikku saleissamme. On lautasella sitten hurmaava pikku suupala tai isompi annos, tarjoilemme sen tarinan kera. Tervetuloa nauttimaan!”

Jätin kameran suosiolla kotiin, sillä en halunnut pilata omaani saatikka kanssaruokailijoiden ravintolakokemusta kuvien räpsimisellä – nopeat kännykkäotokset saivat luvan riittää. Tuntuikin ihanalta unohtaa kaikki ympäröivä ja vain keskittyä ruokaan sekä avomiehen seuraan.

Ruokalajeja oli niin monta, että menin nopeasti laskuissani sekaisin. Ihastelimme Olon tapaa käyttää mitä erilaisempia tuoreita yrttejä jokaisessa annoksessa. Itse nautin paitsi ruoasta, myös annosten upeasta visuaalisesta ilmeestä.

Suurin osa annoksista oli kasvis- tai kalapainotteisia. Liha-annoksia oli kaksi, kuten myös jälkiruokia.

En enää muista puoliakaan annoksissa käytetyistä raaka-aineista, sillä niitä oli valtavasti. Suosikkiannokseni jäivät kuitenkin lähtemättömästi mieleen: lämmin merirapu, Emmer-mannapuuro kera poronsydämen, Olon leipä kera valkosipuli-, ruskistetun- ja kirnuvoin, tartarpihvi, välijuustot sekä molemmat jälkiruoat, seljankukkaa kera keltuaisen sekä raparperia kera kyyttöjogurtin.

Illallisen äärellä pohdimme, miten vaikeaa olisi arvioida, minkälainen ravintola ansaitsee Michelin-tähden – saatikka kolme sellaista. Olo on kyllä tähtensä ansainnut, sillä intohimo ruokaan ja raaka-aineilla leikittelemiseen tulee kauniisti esille lautasella. Palvelu on parhainta A-luokkaa: jokaisesta annoksesta ja sen raaka-aineista sai kysyessään yksityiskohtaisen kuvauksen.

Illallisen kruunasi pieni yllätys, joka tuotiin pöytään laskun mukana: puinen laatikko, josta pölähti kevyt savu, kun sen kansi avattiin. Sisältä löytyi muutama kytevä katajanoksa, joiden päälle oli asetettu lepäämään kaksi pientä jäätelöpalloa.

Kuka edes keksii moista? Now that’s what I call ambition.

Ilta oli kaikkinensa täysi kymppi – arvostukseni ravintola-alan ammattilaisia kohtaan kasvoi entisestään. Tällaista suomalaista työtä ja ruokakulttuuria haluan kannattaa! Suomalainen keittiö ansaitsisi enemmän hypetystä. ♡

bloglovin instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

// Last Saturday me and my boyfriend had a wonderful dinner at one of Helsinki’s coolest restaurants I’ve been dying to try: gorgeous Restaurant Olo. Olo is one of this city’s best known restaurant because of its Michelin star. The restaurant describes its dinners "surprising, tasting menus designed with the season’s best ingredients, that are at times eaten with fingers and at times with the cutlery". We ate a 14 course menu called The Journey and enjoyed every single bite. There were courses like warm langoustine, Emmer semolina with reindeer heart, Finnish beef with cabbage, egg yolk with elder flower, rhubarb and kyyttö yoghurt with sorrel... Absotulely delicious. There were things I couldn’t even imagine, like smoldering juniper and ice cream. Who even invents that kind of thing? Now that’s what I call ambition. And that's the kind of Finnish work and cuisine I want to support and hype. ♡

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Love Da Helsinki

Perjantai! Viikonloppu! Ja tästä mimmistä ei tahdo lähteä pihahdustakaan.

Tiistaina istuin kampaajalla, ja pahoittelin, että nyt on hankalaa vaihtaa kuulumisia. Töissä haastattelut saivat jäädä sikseen, joten jouduin tyytymään naputtelemaan tekstejäni omassa hiljaisuudessani. Lääkärin mukaan tähän vaivaan ei autakaan muu kuin puhumattomuus – toivottavasti pystyisin huomenna taas puhumaan.

No mutta, hauskempiin aiheisiin! Vietin pari viikkoa sitten äitienpäivää Salossa, ja pistäydyin jälleen Vilona Storessa, josta mainitsinkin teille jo kerran aiemmin. Tällä kertaa mukanani oli kamera, sillä halusin napata muutaman kuvan Tarjan kauniista liikkeestä teillekin jaettavaksi.

Vilonan tarjonta koostuu tyylikkäästä skandinaavisesta designista: tarjolla on esimerkiksi Minusta, Edbladia, Becksöndergaardia sekä Selected Femmeä. Värimaailmasta löytyy paljon perusvärejä kuten mustaa, valkoista ja tummansinistä sekä sopivasti kauden herkkuja, tällä kertaa muun muassa beigeä ja puuterinvaaleanpunaista.

Eniten tykkään liikkeen monipuolisuudesta: Vilonasta löytyy niin klassisia raitapaitoja kuin trendikkäämpiä pitsi- ja mokkanahkapaitoja. Kaikkia vaatteita yhdistää kuitenkin hillitty tyylikkyys ja minimalismi, jotka aina puhuttelevat minua. Erityisesti ihastuin ylemmässä kuvassa näkyvään Edbladin kauluspaitaan, jonka helmaan oli ommeltu sievä, lähes huomaamaton peplum. Harmikseni malli oli kuitenkin itselleni liian iso.

Mukaan tarttui kuitenkin hempeän vaaleanpunainen pusero, johon on piirretty valkoisia kukkia. Rakastan puseroita, joissa selkä on jätetty avoimeksi – siksi ensisijassa ihastuinkin sovittamaani vaatteeseen. Materiaali on ihanan kevyttä, sopiva lämpimiin kevätpäiviin ja helteisiin kesäiltoihin. Tyyli on naisellinen ja siisti, mikä tekee siitä oivallisen valinnan töihinkin.

Olen käyttänyt puseroa jo useita kertoja, mikä tietysti osoittaa, että se oli onnistunut löytö! Pusero taisikin itse asiassa vilahtaa jo edellisessä postauksessani.

Viikonloppuna kukkapaita pääseekin taas käyttöön, kun sunnuntaina juhlistetamme ystäväni syntymäpäiviä ihanan Sandron brunssin merkeissä. Sitä ennen olisi vielä muutakin menoa – saimme yli puolen vuoden jahkailun jälkeen varattua kirpputoripöydän. En ole koskaan ollut Hietsussa myymässä, joten tavaroiden myyminen siellä on jo kokemus sinällään!

Lauantai-illan ohjelmassa olisi lisäksi pitkään odotetut treffit Ravintola Olossa.  Ehdimmekin jo vitsailla poikaystäväni kanssa, että jos kirppisreissu osoittautuu menestyksekkääksi, voimme käyttää siellä tienaamamme rahat hyvillä mielin luksusillalliseen.

Aurinkoista viikonloppua, pupuset! ♡

bloglovin instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

// Couple of weeks ago I visited wonderful Vilona Store, which I've already mentioned about before. This time I had my camera with me since I wanted to take some pics to show for you guys. Vilona has a great selection of Scandinavian brands, such as Minus, Edblad, Becksöndergaard and Selected Femme for example. What I like the most about this store is the variety of clothing: you can find easily both classic and trendy pieces. I bought a pretty blouse with open back and flowers, perfect for warm spring days and summer nights. I've been already wearing it a lot, and I think I'll wear it also on the forthcoming weekend on my friends birthday. Besides that, I'm also going to a flea market to get rid off some unnecessary stuff and later on we'll enjoy a dinner in Restaurant Olo, which I've been waiting so much. Wishing you a great weekend, sweeties! 

Share

Ladataan...
Love Da Helsinki

Viimeisen viikon ajan olen joutunut ottamaan pakkolomaa tietokoneesta.

Ensin jumiutuneet hartiat pakottivat minut työterveyslääkärille, joka määräsi särkylääkekuurin sekä fysioterapiaa. Sitten iski flunssa ja allergia, jotka aikaisten aamuvuorojen kera veivät energiani totaalisesti. Tänä aamuna kaiken lisäksi kadotin ääneni. Pahoittelut siis, ettette ole kuulleet minusta viime aikoina, tyypit!

Pitkän työvuoroputken jälkeen tuntui ihanalta nauttia eilen rauhallisesta vapaapäivästä ja aurinkoisesta Helsingistä. Iltapäivällä otimme ystäväni Oonan kanssa suunnaksi Punavuoren Ravintola Kamomen, jonka avajaisiin olin saanut kutsun.

Aikaisin Kahvila Suomena tunnettu Kamome sai viime vuonna uuden vetäjän, joka päätti pistää kaiken uusiksi. Kamomessa, "lokissa", yhdistyvät kauniilla tavalla suomalainen ja japanilainen kulttuuri. Sisustuksessa ihastuttavat yksinkertaiset yksityiskohdat: ravintolan seinää pitkin jatkuva peili, suuret ikkunat, jykevät puiset pöydät ja hennot keraamiset vesimukit. Harmoninen sisutus luo rauhoittavan tunnelman, joskin avajaispäivänä tilassa riitti ääntä, kun ihmiset nauttivat ruoasta nauraen ja keskustellen.

"Our inspiration comes on the one hand from nature and its rythm, and on the other hand from the Finnish-Nordic and Japanese culinary traditions. The philosophy of Japanese Cuisine, "Washoku", where less is more and focus on the essentials; the beauty of the ingredients and their original flavour."

Kuten sanottu, ruoassa on keskitytty sen tuoreuteen ja aitoihin makuihin. Kaikki tehdään itse aina leivästä jäätelöihin sekä aikaisemmasta kahvilasta tunnetuiksi tulleihin korvapuusteihin. Hintatasokin on säilytetty kohtuullisena: alkuruoat maksavat 910 euroa, pääruoat 1624 euroa, jälkiruoat 67 euroa. Yhdeksästä ruokalajista koostuva maistelumenu kustantaa 35 euroa.

Kaikki eteemme kannettu ruoka oli kerta kaikkisen ihanaa. Aidoista mauista ei turhaan kehuskeltu: Kamomessa ei kikkailla, vaan keskitytään olennaiseen. Alkuruoaksi tarjoiltu graavilohi, smetana, mäti ja blini toimivat aina. Seuraavaksi pöytään tuotiin maistiaiset perunasalaatista ja kauniista, silliä ja juureksia sisältävästä annoksesta, erinomaisia kummatkin. Lokin jalkaa muistuttava munakuppi herätti huvitusta. Alkoholittomat seljankukka- sekä karpalodrinkit olivat paitsi kauniita, myös hyvää tasapainoa suolaisille alkupaloille.

Pääruokana tarjoiltu porsas-kasviskeitto epäilytti  en ole syönyt sikaa aikoihin, sillä en erityisemmin pidä siitä. Ramen-keittoa muistuttava annos osoittautui kuitenkin todella herkulliseksi, sillä liha oli mehevää, vihannekset sopivan kovia ja liemi maukasta.

Tasting-kokonaisuuden kruunasivat jälkiruoaksi tarjoillut, suloiset minijäätelötötteröt. Makuja oli kaksi, geishasuklaa sekä kaneli, joista molempia tietysti maistoimme. Ja voi! Mielettömän hyvää jäätelöä, ehdottomasti Helsingin parhaimpia. 

Kaiken kaikkiaan ravintolakäyntimme oli erittäin onnistunut. Kamomessa on helppoa viettää iltaa niin romanttisten treffien kuin ison tai pienemmän ystäväporukan kanssa. Puhtaat, luonnolliset maut ovat monen makuun, ja viimeistään jälkiruokalista vetää suupielet hymyyn.

Ravintola Kamome
Pursimiehenkatu 12
Ma–to 11–14.30 & 17–22, pe 11–14.30 & 17–22.30, la 17–22.30

// Yesterday me and my friend Oona had a lovely afternoon at Restaurant Kamome, which was celebrating its opening. As Kamome pictures itself, their inspiration comes on the one hand from nature and its rythm, and on the other hand from the Finnish-Nordic and Japanese culinary traditions. Kamome has the philosophy of Japanese cuisine, "Washoku", where less is more and focus on the essentials: the beauty of the ingredients and their original flavour. And this surely was true! Everything was fresh and self made, from bread to ice cream and their already famous cinnamon rolls. We had a little tasting menu and enjoyed every single bite. Gravlax, blinis, roe and sour cream are always a good choice, roots and herring way too pretty (first picture), ramen styled veggie and pork soup exceeded my expectation with its deliciousness (I don't like pork that much) and the ice creams, geisha chocolate and cinnamon, oh my, one of the best ones in Helsinki. So what can say? Kamome is a great place to spend evening with your loved one or friends. Everybody loves the natural flavors, and at the latest the dessert menu will bring a smile on your face.

bloglovin instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

Share

Ladataan...
Love Da Helsinki

Viikonloppuna keskityin kahteen asiaan: auringosta nauttimiseen ja rentoutumiseen.

Akkujen lataaminen tuli tarpeeseen, sillä seuraavaksi vuorossa olisi kuuden päivän aamuvuoroputki. Aamuvuoroissa on puolensa: toisaalta kello 4:45 herätyksiin nouseminen väsyttää, toisaalta lisääntynyt auringonvalo tekee aikaisista herätyksistä helpompia. Parasta on kuitenkin se, että aikaisin herätessään pääsee myös ajoissa töistä.

Superaikaisina aamuina en ehdi nauttia smoothie bowleja. Smoothien juon kuitenkin joka aamu: teen sen jo illalla valmiiksi jääkaappiin, mikä nopeuttaa entisestään aamutoimiani. (Kello viiden aamuina ne tosin pysyvät muutenkin minimissään – kulmakynä, eyeliner, ripsari ja I'm done.)

Uusin smoothiesuosikkini on supersimppeli acai bowl. Ennen Acaimanialta saamiani tuotteita en ollut edes maistanut acai-marjaa. Maultaan se muistuttaa hieman suomalaisille tuttua mustikkaa pienellä, jännittävällä twistillä. Acai-marja on varsinainen vitamiinipommi, joka sisältää erityisesti B-, C- ja E-vitamiinia, kuitua, rautaa, kalsiumia sekä kaliumia.

Yksinkertaisimmillaan Acaicon sorbetin voi blendata pelkästään banaanin kanssa. Itse tykkään lisätä sekaan kuitenkin hieman myös kookosmaitoa ja vaniljaa, jotka tuovat acai bowliin kivasti lisämakua. Heraproteiinijauhe tuo hiilihydraattipitoiseen bowliin myös proteiinia.

Superhelppo acai bowl

  • purkillinen Acaico frozen naturalia
  • pieni banaani
  • kaksi ruokalusikallista kookosmaitoa
  • puoli desilitraa heraproteiinia
  • vaniljaa

*Yhteistyössä Acaimanian kanssa

bloglovin instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

// Loving at the moment: Acaimania's acai sorbet, which turns into a delicious acai bowls in a few minutes! Just blend together Acaico sorbet, one banana, 2 tablespoons coconut milk, 1/2 cup whey protein and vanilla. Enjoy! 

Share

Pages