Ladataan...
Lusikoita kiitos.

En oikeastaan tiedä tarvitseeko minun varsinaisesti tunnustaa tätä asiaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että todistusaineistot kulkevat kanssani loppuelämän. Kirjoitin syksyllä aiheesta, josta minulle esitetään kysymyksiä kokemuskoulutuksissa ja haastatteluissa: Miten minä kipupotilaana voin tatuointistudiolla tuntitolkulla neulan alla istua

Olen aiemmin esitellyt iholleni piirretyt kuvat, mutta tuon julkaisun jälkeen on kuvia ilmestynyt reippaasti lisää, eikä loppua näy. Oikean käden hiha alkaa olla enemmän täynnä kuvia, kuin paljasta ihoa, mutta tilaa tuohon tarinakäteen vielä uusille tarinoille löytyy. Seuraava tatuointini tulee saamaan paikkansa myöskin kädestäni, mutta tuon tatuoinnin ottaminen on pienoinen hyppy tuntemattomaan. En rullaile vakipaikkaani, vaan istahdan keskelle ihmiskuhinaa Helsingin tatuointimessuilla maaliskuun lopulla. Sain buukattua ajan tatuoijalta, jonka kuvia nähdessäni hihkuin innosta, oi oi! 

 

Monet kaverini ovat olleet järkyttyneitä, kun ovat kuulleet suunnatessani tatuointistudiolle, etten tiedä minkälaista tatuointia minulle tehdään. Syksyn aikana käteeni ilmestyneet kuvat kun on tehty samalla kaavalla:

  • ideaa, fiiliksiä ja taustamateriaalia sähköpostilla tatuoijalle
  • tatuointistudiolle saapuminen
  • kuvan (tai välillä monikossa kuvien) näkeminen
  • tatuoijalle vapaus valita paikka, värit, kaikki
  • penkkiin istuutuminen tai makoilu
  • tatuoinnin teon aloitus
  • kahvin juonti ja kännykän räpläys, sekä huonon läpän heittäminen toisen väritellessä kuvaa
  • tauoilla käden herättelyä
  • käsi elmukelmupakettiin
  • uuden ajan varaus

 

Mikäli pohdit tatuoinnin ottamista Tampereen seudulla, tai no mistä käsin vain, voin erittäin lämpimästi suositella Belowzero:ta! Hienoja artisteja täynnä koko kellari ja myös lävistämön puoli saa vain kehuja.

Tarinakäteni parissa on puurtanut Jessi, joka on tehnyt kaikki värikuvani. Löydät Jessin Instagramista käyttäjätunnuksella @jessicajonetta

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lusikoita kiitos.

Olet blogissani sitten ensimmäistä kertaa, tai kahlannut kaikki julkaisut läpi, kysy! Kysy mitä haluat tietää, mihin saada tarkennuksia, mitä näkökulmia tai aiheita toivoisit. Kuten kokemuskoulutuksissani sanon: "kysykää minulta mitä vain, minä päätän vastaanko vai en." 

 

Oli kyse sitten pienestä yksityiskohdasta, tai suuremmasta pohdinnasta, kysy vain. Vastauksien perässä ei tarvitse kahlata koko blogia läpi, niitä voi kysyä suoraan. Mikäli et halua kysymyksesi näkyvän muille, voit laittaa minulle myös sähköpostia osoitteeseen lusikoitakiitos (a) gmail.com

Se mitä pohdit kysyttävän, on varmastikin jonkun toisenkin mielessä, joten ole se rohkea.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lusikoita kiitos.

Muutama viikko on tainnut vierähtää, ilman että olen huomannut tiistain saapuvan. Olkoot tämä siis tunnustukseni heti alkuun, olen unohtanut tunnustaa. 

Mutta, mitä tänään sitten tunnustan? Dymottamista, oi sitä rakastan. Kotoota on Dymo löytynyt jo pidempään, mutta nyt ostin toisenkin. Hups. Kyllä, olen koukussa dymottamiseen ja haluaisin asuntoni täyteen tekstejä. No jos täysin rehellisiä ollaan, niin asunnostani löytyy jo lähes joka nurkasta tekstitarralappusia. Muutama viikko sitten kävin Ikeassa avustajani kanssa ostamassa erilaisia säilytyslaatikoita, joihin järjestellä kaappien ja laatikoiden sisällä olevia tavaroita. Oi minä haluaisin järjestellä ja dymottaa kaiken. Siis kaiken.

Muistathan, että löydät Lusikoita kiitos. blogin myös täältä:

Instagram: @Lusikoitakiitos

Facebook: www.facebook.com/lusikoitakiitos

Share
Ladataan...

Pages