Nordic Noir - Ihanan kamalaa

 

Olen kevään mittaan yrittänyt otaa haltuun genreä, joka tunnetaan pohjoismaisena rikoskirjallisuutena, toisin sanottuna Nordic Noirina. Kirjakauppojen hyllyt ovat sitä täynnä, ja kaikkein tunnetuimmat pohjoismaiset dekkaristit ovat vuosi toisensa jälkeen myydyimpien kirjojen listalla. Stieg Larsson, Lars Kepler, Jo Nesbo, Axel Erik Sund... ja uusia tulee koko ajan.

Nordic Noir on usein synkkääkin synkempää. Murhat ovat raakoja, eikä edes lapsiin kohdistuva väkivalta ole tavatonta. Rikollisia jahtaavat päähenkilöt ovat itsekin enemmän tai vähemmän ongelmaisia. Toisilla on alkoholiongelma, toisilla on takanaan vaikea lapsuus. Kieli on suoraviivaista, jopa lakonista. Kuvailuun ei suotta käytetä turhia lauseita.

 

 

Imagessa oli äskettäin kiinnostava haastattelu, jossa suomentaja Kristiina Huttunen kertoi pohjoismaisten romaanien kääntämisestä. Hän on juuri saanut päätökseen urakan Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan parissa. Huttusen mielestä pohjoismainen kirjallisuus tulee entistä harvemmin suomennetuksi, mutta Nordic Noir -buumille hän ei sen sijaan näe loppua.

Seuraavat pari viikkoa tarkoitukseni on ottaa selvää, mistä ihmeessä tässä synkkyydessä on kyse ja mikä siinä kiehtoo. Blogissa tulee olemaan esillä vain ja ainostaan pohjoismaisia dekkareita. Aloitan huomenna kirjoittamalla kirjasta, joka oli viime vuonna Suomen myydyin käännöskirja. Sitä meni kaupaksi kunnioitettavat 38 900 kappaletta, eikä pokkariversio ole vielä edes ilmestynyt.

Share

Kommentit

Veera O. (Ei varmistettu) http://www.veeraoksanen.fi

Odotan innolla pohdintojasi! Itse en ole genreen niin tutustunut (vaikka luulin tykkääväni dekkareista, koska Agatha Christie on ihana). Vähän on tullut sellainen olo, että haluan kirjalta jotain muutakin kuin ruumiita ja kidutustietoutta. Kaikkiruokaisena en rikoskirjoja aio kuitenkaan vältellä, lukulistalla on useampikin Nordic Noiriin kuuluva teos. Kaikki muut vaan tuntuvat aina menevän niiden edelle...

Taina – Maaginen realismi

Siinä kyllä helposti käy niin, että muut kirjat menevät lukulistalla dekkareiden edelle. Joskus lomalla saattaa tulla sellainen olo, että nyt on dekkarin paikka. Toisaalta sitten kyllä monesti pidän dekkareista, kunhan vaan saan sellaisen aloitettua. :)

Laura Koo (Ei varmistettu) http://laurakaneli.blogspot.fi

Tämä on minulle(kin) niin vieras genre, että välillä vähän hävettää oma ennakkoluuloisuus. Ainoa pohjoismainen lukulistalleni päätynyt rikossarja on ollut Stieg Larssonin Millenium-trilogia, ja on siitä jo ainakin kuusi vuotta, kun sen luin. Ei ihan hirveästi ole muut sen jälkeen houkutelleet, en noidenkaan hypeä oikein ymmärtänyt. Vedin siis johtopäätöksen, että ei ole minun juttuni, mutta toisaalta ei se varmaan vaarallistakaan olisi joskus sieltä mukavuusalueeltaan poistua ja kokeilla vaikka vielä uudelleen. Eli mielenkiinnolla odotan minäkin postauksiasi, jos sieltä joku oikein helmi tulee vastaan, voisi sille ehkä itsekin antaa mahdollisuuden. :)

Taina – Maaginen realismi

Stieg Larsson oli musta superhuippu! Millenium-trilogia on varmaan paras dekkarisarja, jonka olen lukenut. :)

Koska olen kirjoitellut täällä enimmäkseen "korkeakirjallisuudesta", niin ajattelin vähän laajentaa skaalaa. Olisi minusta jotenkin sääli, jos omassa lukumaussani jumiutuisin vain nobelisteihin sun muihin sen puolen huippuihin, joten pitää välillä ihan tietoisesti tuuppia itseään johonkin muuhun suuntaan. Monet dekkarit ovat oikeasti hyviä, ja jopa romanttinen hömppä on joskus ihan mainiota. 

Kommentoi