Ladataan...

Toinen unikouluviikko alkoi melko hyvin. En jaksanut enää kirjata yhtä tarkkaan kaikkia vko2/yö1:n heräämisiä mutta seuraavana päivänä olen melko toimintakuntoinen ja noustaan vasta 8:30, joten sanoisin, että hyvä yö. Viiden jälkeen alkaa taas toistuva heräily ja otan pojan syötölle jo 5:50, jonka jälkeen nukkuu pinniksessä puoli seiskaan. Silloin otan viereen ja nukutaan vielä tuo pari tuntia.

Maanantaina nukutaan vain yhdet päiväunet (1h20min, herätys klo 14) ja ilta venähtääkin siihen nähden hieman pitkäksi. Poika laitetaan nukkumaan noin puoli yhdeksän. Yö on yksi parhaista ikinä! Itse menen sänkyyn vasta yhdentoista jälkeen ja kuuntelen, kun poika pyörii levottomasti sängyssään. Ei kuitenkaan herää ja ryhdyn nukkumaan ajatellen, ettei se kauan enää unessa pysy. Mutta herätys tuleekin vasta 3:30! Saan pojan vielä suht helposti uudelleen uneen mutta heti neljältä hän herää taas ja seuraavan kerran 4:20. Joko sillä on joku kipu tai nälkä, päättelen ja laiskuuksissani annan rintaa. Seuraavan kerran poika herää vasta puoli seitsemän jälkeen, joten katson syötön osuneen hyvään hetkeen, vaikka yöllä ei pitänytkään enää syödä.

Viikon kolmas yö on taas heikompi. Herätyksiä on yhteensä kuusi(!), joista viimeisellä otan pojan viereeni ja nukutaan vielä pari tuntia. Mietin, meinaakohan tuo yksi ikinä oppia nukkumaan yli kahden tunnin pätkiä... Seuraavakaan yö ei ole  kovin mairitteleva. Nukkuu ensin noin 5,5 tuntia, jonka jälkeen koitan puoli tuntia rauhoitella huutavaa lasta. Sitten purskahdan itse itkuun ja haen miehen apuun. Poika nukahtaa heti. Viiden jälkeen alkaa taas heräily. Onnistun jotenkin (tissisuussakokoajan?) torkuttaman pojan puoli kahdeksaan asti.

Torstain ja perjantain välinen yö on kuitenkin ihan huikea. Tyyppi nukkuu 20:20-4:30!! Havahtuu yhdentoista aikaan, kun itse metelöin vahingossa makuuhuoneessa mutta nukahtaa silloin heti, kun saa tutin suuhunsa. Tämän yön jälkeen tuntuu, että alkuyön heräilyt ovat jääneet lähes kokonaan pois, vihdoin! Saattaa havahtua joskus yhden ja kahden välillä mutta yleensä nukahtaa itse uudestaan tai jos itkee, rauhoittuu tutittamalla. 

Näin kolmannen viikon alkaessa olen alkanut tosissani miettiä, että otan nyt päiväunillekin tarkan ajan, milloin ne pitää nukkua ja unillemenoaika olisi aina muutenkin sama eikä heittelisi jatkuvasti. Sovittiin myös miehen kanssa, että yösyötön voi antaa, jos poika on kovin levoton eikä nukahda, kunhan iltapalasta on yli kahdeksan tuntia. Itselläkin oli viime yönä kova nälkä, kun rauhoittelin poikaa takaisin uneen, joten saattoihan se olla jo pojallakin. Voi kunpa tällä päätöksellä saataisiin ne aamun tunnit rauhoitettua. 

Ladataan...

Ladataan...

Eka viikko unikoulua/ yösyömisten lopettamista takana ja tilanne on hieman jäänyt junnaamaan paikoilleen. Syöminen ei ole enää ongelma, se saatiin kitkettyä parissa yössä pois. Heräämisiä on silti edelleen useita per yö. Monesti käy niin, että poika herää, nousee seisomaan ja alkaa itkeä. Kun menen luokse, silitän hieman selästä ja ehkä sanon, että kaikki hyvin ja nyt nukutaan. Poika asettuu jo melkeinpä heti takaisin makuulle. Silti, kun tätä joutuu toistamaan viisi kertaa yössä, tuntuu se hieman turhauttavalta. 

Unikoulun virallisena ekana yönä herätyksiä oli kolme plus pari vinkaisua, joista poika selvisi itsekseen. Puoli yhden aikaan oltiin hereillä vartin verran, mutta puoli kolmelta kestää jo 50 minuuttia saada poika takaisin unille. Seuraavana yönä herätyksiä on neljä mutta pisimmät herätykset kestävät enää seitsemisen minuuttia. Mikä voitonriemu!

Kolmas yö on raskas, kun silloin herätään viisi kertaa ja joka kerta kestää aikaa saada poika takaisin unten maille. Viiden aikaan poika alkaa selvästi olla jo nälkäinen, mutta pidän pääni, ettei saa rintaa ennen kello kuutta ja saan kuin saankin pojan nukkumaan puoli kahdeksaan! Torstaina poika nukkui sitten vain yhdet päiväunet ja oli illalla todella väsynyt, joten unikoulun neljäs yö alkaa jo 19:50. Yö oli melko levoton, poju heräsi neljästi mutta pari kertaa rauhoittuu itsekseen ilman luokse menemistä. Voitontanssit tässä välissä! Aamusyöttö oli jo 5:50, koska ajattelin sen olevan tarpeeksi lähellä kuutta ja edellisiltana iltapala syötiin sen verran aikaisin. Syötön jälkeen laitan pojan pinnasänkyyn silmät avoimina ja painun takas pehkuihin. Kuuntelen hetken, kun poika kääntelee kylkeä ja nukahtaa! Ennen kuulumatonta! Nukutaan sinä aamuna yli kahdeksaan. 

Viidentenä yönä herää enää kolmasti. Sorrun antamaan aamusyötön jo puoli kuusi. Nukutaan vielä puoli kahdeksaan sen jälkeen. Kuudes yö on taas yhtä hyppyytystä. Neljä kertaa käyn silittämässä. Noustaan jo puoli seitsemältä aamusyötölle ja tällä kertaa teen sen olohuoneessa, kun yleensä otan viereen vielä torkkumaan. Mies nousee kahdeksan maissa, jolloin karkaan takaisin makuuhuoneeseen ja nukun puoli yhteentoista. Tekee hyvää, vaikka siitä jääkin oudon laiska olo.

Viikon viimeinen yö osuu viikonlopulle. Mies lupaa hoitaa silitykset ainakin kello kolmeen asti. Parempi kai sekin kuin ei mitään. Tulpat päähän ja seuraavan kerran heräänkin vasta neljältä, jolloin mies suostuttelee mut nousemaan. Pari kertaa oli kuulemma antanut tuttia pojalle. Itse nousen neljän jälkeen vielä puoli kuusi ja kymmentä vaille kuusi. Puoli seitsemältä otan pojan viereeni mutta unta ei riitä enää ja noustaan jo seitsemän maissa.

En varsinaisesti odottanut ihmeitä tämän unikoulun kanssa. Oletin kuitenkin, että heräily vähenisi, kun ei saa tissiä. No, ehkä joku päivä. Kakkosviikon tavoitteena on vähentää silittelyt minimiin ja ajoittaa iltapalahetki siten, että poika myös söisi sen. Jos vaikka oikeasti saisi venytettyä aamut sinne kello kuuden paremmalle puolelle. 

Ladataan...

Ladataan...

Hoitovapaalaisen arki on melko lailla saman toistoa joka päivä. Joskus nähdään kavereita, jolloin poika näkee ikäisiään ja mä saan jutella aikuisten ihmisten kanssa. Sellaiset päivät auttavat kyllä jaksamaan. Ei sillä, etteikö pojan kanssa kaksinkin ole ihan kivaa mutta kyllä useampi päivä kotioloissa saa pään kiehumaan vähän väärällä tavalla. Tässä varmaan näkee sen, miten en ole mikään varsinainen lapsi-ihminen. :D Töihin ei kuitenkaan ole vielä ikävä. 

Poika täyttää ensi viikolla 10 kuukautta ja on jo ottanut ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Se tapahtui itse asiassa viikonloppuna, joten melko uusi taito on kyseessä. Alkaa myös selvästi tajuamaan, miksi hänet istutetaan viisi kertaa päivässä syöttötuoliin. Jos on nälkäinen, menee ensin syöttikseen roikkumaan (koittaa katsoa, jos tarjottimella olisi jotain) ja vasta sitten tulee äidin luo vaatimaan ruokaa (mammammamama ja repii paitaa, tapa jota koitan karsia ennen kuin muuttuu oikeasti kiusalliseksi, esim. julkisilla paikoilla.) Poika teki lusikkalakon jossain 7,5 kuukauden iässä, jolloin siirryttiin lähes yksinomaan sormiruokailuun. Maidon menekkihän siinä räjähti ja meikäläinen sai heittää hyvästit haaveille imetyksen vähenemisestä. Homma meni lopulta naurettavuuksiin ja imetin varmaan yli 20 kertaa vuorokaudessa! Aloin hoitaa ruokailut siten, että ensin imetys, sitten ruokaa ja lopuksi vielä desin verran korviketta. On juonut vaihtelevasti tuon korvikkeen, joskus menee enempikin, useimmiten ehkä noin 80 ml. Mutta siihen loppui puolen tunnin välein tissin ruinaaminen. 

Edellisen unikoulun jälkeen nukuttiin pitkään melko hyvin, yhdellä tai korkeintaan kahdella herätyksellä kello 21-07. Tunsin itseni uudelleensyntyneeksi tuona aikana! Oli ihanaa olla pirteä ja jaksaa tehdä asioita, käydä jossain ja olla huomattavasti paremmalla tuulella. Sitten tuli hampaita, viikon kestänyt ripuli plus flunssa ja kaikki opittu valui hukkaan. Syytän itseäni, etten heti sairastelun loputtua ottanut itseäni niskasta kiinni ja palauttanut yörauhaa heti. Yöheräily ja -syöminen lähti taas ihan käsistä, kunnes nyt viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä päätin, etten aio enää herätä tunnin välein työntämään tissiä pojan suuhun. Raivohan siitä repesi. Poika huusi puolitoista tuntia. Annoin vesihuikan pullosta, mikä rauhoitti sen verran, että saatiin hänet takaisin nukkumaan. Seuraavaksi yöksi olikin jo strategia valmiina ja nyt kaksi yötä menty ilman syöttöjä ennen kello 6. Kuudelta olen sitten ottanut viereen syömään ja torkkumaan mutta täytyy varmaan jättää tuokin makoilu pois ja nousta vain ylös aamupalalle. Viime yönä heräsi kolme kertaa ennen tuota kello kuutta, mutta hereilläoloajat olivat alle 10 minuuttia, kun edeltävänä yönä liikuttiin jopa tunnissa. Olen luottavainen. Raportoin tulokset, kunhan jotain varmaa voidaan havaita eli luultavasti loppuviikosta jo.

Päiväunet ovat edelleen vähän ongelmalliset. Toivoisin, että voitaisiin jo pian siirtyä yksiin päikkäreihin mutta nyt ei vielä taideta olla siinä vaiheessa. Ekat unet nukutaan 10-12 välillä, yleensä alkaen noin 10:30 ja kesto tunnista puoleentoista. Tokat unet vaihtelevasti iltapäivällä 14-17 välillä, kestää tunnista kahteen. Jotenkin en vaan osaa tuota päiväunihommaa. Tokat unet nukkuu melkein aina rattaissa, kun ollaan jossain menossa tai en jaksa tapella sänkynukutuksen kanssa. Millaisia päiväunirutiineja muilla on? Myönnän, että useimmiten nukutan tissille, koska en jaksa muutakaan. Tiedän sen olevan huono tapa, mutta tällä hetkellä helpoin ja nopein. 

Normipäivämme on siis jotakuinkin tällainen:

Herätys ja aamupesu 6-8 välillä
Aamupala 7-9 välillä
Ekat unet 10-12 välillä (45min-1,5h)
Lounasta 11-12 välillä
Keskiviikkoisin on sirkustunti 13-14, muutoin ulkoillaan tai leikitään sisällä
Välipala 14-15 välillä
Tokat unet 14-17 välillä (1-2 h)
Päivällinen 17-18 välillä
Iltapala 19:30-20 välillä
Iltapesu ja nukkumaan 20-21 välillä

Ensi viikolla tosiaan tulee tuo kymppikk täyteen, minkä kunniaksi ajattelin käydä ottamassa pojasta mittoja avoimessa neuvolassa. Etenkin pituus kiinnostaa, koska 80-kokoisista bodyistä alkaa jäädä hihat lyhyiksi ja pelkään, ettei talvihaalari mahdu enää keskitalvella pojalle. 8-kuukautisneuvolassa pituutta oli 72,3 cm.  

Ladataan...

Pages