Ladataan...
Maijan matkassa

 

Kun päättyneen vuoden saattoi summata sanoihin uuvuttava ja uneton, oli suorastaan helpottavaa aloittaa uusi. Täytyy kuitenkin myöntää, että paskallakin vuodella on puolensa. Se panee selkä seinää vasten miettimään, millä on merkitystä.

Puoli vuotta pähkäiltyäni totesin, että minua motivoivat kaikenlainen kohtuullisuus, merkitykselliset työtehtävät sekä riittävä aika perheelle ja ystäville. Keskimmäinen toteutui mutta ei mahdollistanut kunnolla ensimmäistä eikä jättänyt tarpeeksi aikaa ja energiaa jälkimmäiselle. Oli siis tehtävä ratkaisuja.

Niinpä esitin esimiehelleni toiveen osa-aikaisesta työviikosta. Sain vastatarjoukseksi toisenlaisia työnkuvia. Sopimukset solmittiin juuri ennen joululomia.

Olen nyt kokeillut kolme viikkoa kolmepäiväistä työntekoa ja uudenlaisia tehtäviä. Tuntuu oudolta olla opettamatta mutta taivaalliselta tehdä vähemmän. Uudet tehtävät ja niiden mahdollistamat kohtaamisetkin innostavat. Ennen kaikkea onni kuitenkin kulminoituu niihin hetkiin, kun ehtii tehdä asioita, joita ei ole viime vuosina kunnolla ehtinyt.

Heti ensimmäisellä viikolla nautin siitä, että saatoin ehdottaa syntymäpäiväänsä viettävälle kummitytölleni kakkukahveja jo varhaiseen iltapäivään ilman tavallisia ehtoja siitä, kuinka kauan ehdin istua aloillani ennen kuin on sännättävä päiväkodin portille.

Toisella viikolla taas kaivoin kaapista vuosi sitten ostamani hernerouhepaketin, etsin siihen sopivan reseptin ja pyöräytin uuniin ihan uuden ateriakokeilun. Ilman osa-aikaisuutta hernerouhe olisi jäänyt kaappiin ikääntymään, koska se olisi ollut uutena raaka-aineena työ- ja päiväkotipäivän nälkäkiukkukiireessä liian haastavaa vaihtoehto.

Viime viikolla taas totesin, että syksyn ostettua siivousta enemmän minua ilahduttaa tällä hetkellä se, että onkin itsellä aikaa siivota rauhassa. Siivottuun kotiin oli toki ihana tulla, mutta en voi kirkkain silmin väittää, että palvelun käyttö olisi selkeästi lisännyt vapaa-aikaani. Ehkä siksi, ettei meillä ollut varaa ostaa palvelua tarpeeksi moneksi tunniksi, joten minusta jäi tuntumaan siltä, että jouduin jokatapauksessa tekemään paljon itse. Kaksi kertaa kaksi tuntia kuussa osoittautui oikeastaan vain ensiavuksi. Ihaninta palvelussa oli ehkä se, että joku muu pyyhki pölyt. Se on minulle siivouksen ehdoton inhokki. Imuria heiluttelen jopa mielelläni. Seuraavalla kerralla siivousta ostaessani voisin kai huolellisemmin valita ne hommat, joista oikeasti haluan eroon. Seuraavat puoli vuotta siivoamme kuitenkin itse. Kun tienaa vähemmän, on tingittävä enemmän. Toistaiseksi en kuitenkaan ole pahoillani.

Myös kuvan sämpylät liittyvät uuteen arkeen. Oli aika autuasta aloittaa maanantaiaamu uunituorein sämpylöin. Tiedän, että tämä kuherruskuukausi, mutta olkoon. Tämä maistuu hyvältä. (Jos tahdot tietää, miltä sämpylät maistuvat, tsekkaa Sikke Sumarin superhelppo aamiaissämpyläresepti täältä.)

Kahtena vapautuvana päivänä päätin päivittää päämääriäni ja perehtyä puolison bisnestoimintaan. Tavoitteena on ensisijaisesti nauttia koko perheen voimin väljemmästä arkiaikataulusta ja toissijaisesti tietää puolen vuoden kuluttua paremmin, mitä seuraavaksi tahdon.

Tulot pienenevät mutta aamut rauhoittuvat, askeleet hidastuvat ja ikkunasta ulos tuijottelu lisääntyy.

Mitäs teille?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maijan matkassa

Kannoin eilen luokkaan suklaata, salmiakkia ja Suomi 100 -teeman. Puhuimme Suomesta, suomesta, suomalaisista ja suomalaisuudesta. Lopuksi annoin opiskelijoille tussit ja tehtävän: kirjoittakaa paperille sata suomalaista juttua. Sellaisia, jotka tänne muualta tulleiden silmin tekevät Suomesta Suomen. Hyviä, huonoja ja hassuja. Iloisia, outoja ja epämiellyttäviä. Suuria, pieniä ja surkuhupaisia.

Opiskelijani olivat ensin järkyttyneitä: "Sata?!!! Emme pääse tänään kotiin!" Sitten he tarttuivat tusseihin, ja puolen tunnin kuluttua meillä oli kasassa yli sata suomalaista juttua. Kaikkea ei kuulemma ehditty edes vielä miettiä, koska aikaa kului myös merkitysneuvotteluihin ja listalle kirjoitettujen asioiden keskinäisiin perusteluihin. Minä pysyin hiljaa ja (sala)kuuntelin käytyjä keskusteluja korvat höröllä. 

Listasta tuli aika kiinnostava. Siinä näkyy suomalaisuuden lisäksi paikallisuus, opiskelijoiden omat kotimaat ja kiinnostuksen kohteet, ajankohtaiset aiheet ja kurssilla käsitellyt sisällöt. Siinä on paljon kliseitä, mutta myös useita yllätyksiä. Minun oli kotiin päästyäni pakko koota neljän paperiarkin sekamelska selkeämmäksi listaksi, jotta sain paremman käsityksen kokonaisuudesta. Ja tällainen se pienen ja nopean editoinnin jälkeen aakkosjärjestyksessä on:

  1. Abloy
  2. alastomuus
  3. alkoholistit
  4. Angry Birds
  5. avantouinti
  6. avioerot
  7. ei kodittomia eläimiä
  8. Fazer
  9. Finlandia Vodka, Jaloviina
  10. Finnair
  11. glögi
  12. grilli, grillaus
  13. hankiainen
  14. hiihto
  15. Iittala
  16. Jari Litmanen, Juha Mieto, Kaisa Mäkäräinen, Kimi Räikkönen
  17. jokamiehenoikeus
  18. joulupukki
  19. juustohöylä, hyvät veitset
  20. järvet
  21. jääkiekko
  22. Kalevala
  23. kangaspuut
  24. kansallispuistot
  25. karjalanpiirakka
  26. kirjastot
  27. kirppikset
  28. kohteliaisuus, erinomainen asiakaspalvelu
  29. koulutus
  30. kumisaappaat, kuravaatteet
  31. kunto
  32. kylmä, pakkanen
  33. kynttilät
  34. kärsivällinen
  35. kävelysauvat
  36. Lappi
  37. laulujoutsen
  38. leipäjuusto + lakkahillo
  39. linnunpönttö
  40. lohikeitto
  41. Lumene
  42. lumilinna
  43. lumisade
  44. luonto
  45. maito, makkara, muikku, mämmi, peruna
  46. mansikka, tyrni
  47. Marimekko
  48. metsämarjat (lakka, puolukka) ja -sienet, marjojen ja sienien kerääminen
  49. metsästäminen, riista
  50. metsät
  51. metsäneläimet: poro, ilves, susi, hirvi, karhu, orava, jänis, ahma
  52. miesten poninhäntä, pitkät hiukset miehillä, eriväriset (värjätyt) hiukset naisilla
  53. mopoauto
  54. muumit
  55. mökki
  56. Nokia
  57. notski
  58. oikeudenmukaisuus
  59. olut, Sinebrychoff
  60. oma (henkilökohtainen) tila + paljon tilaa henkeä kohden
  61. paljon työttömiä
  62. parrat
  63. perhe(keskeisyys)
  64. Pikku Kakkonen
  65. pitkä talvi
  66. puhdas vesi
  67. pullonpalautus, biojäte
  68. puutyöt
  69. pyörä
  70. pyöräilykypärä
  71. raskas metallimusiikki
  72. rauha, rauhallisuus
  73. revontulet
  74. ruisjuuri
  75. salibandy, sähly
  76. salmiakki
  77. sauna, savusauna
  78. savukala
  79. sima
  80. sinivalkoinen (lippu)
  81. sisu
  82. sosialismi
  83. suo
  84. Suomenlinna, Savonlinna
  85. suomenpystykorva
  86. talvikalastus
  87. talvirenkaat
  88. Tarja Halonen
  89. tasa-arvo
  90. terveellinen ruoka
  91. tiskikaappi
  92. tori
  93. tunturi
  94. turvallinen elämä
  95. ulkovessa
  96. Valio
  97. vene, laiva
  98. veronpalautus
  99. Ville Haapasalo
  100. yhteiskunnan kustantamat palvelut, sosiaalietuudet/-turva

Jouduin hieman niputtamaan, karsimaan ja täydentämään, jotta sain jutut sadan kohdan pakettiin. Esimerkiksi urheilijat ovat yhdessä kohdassa, samoin ruokasanat. Enemmänkin olisi voinut niputtaa. Karsinnan kohteeksi taas joutuivat sanat, joita en ymmärtänyt ja joita en ehtinyt opiskelijoilta tarkistaa, sekä sanat, jotka eivät merkitysneuvottelun jälkeen enää tarkoittaneetkaan sitä, mitä ensilukemalta saattoi luulla. Pienen tenttaamisen jälkeen kävi esimerkiksi ilmi, ettei jääkarhu viitannutkaan eläimeen vaan paikalliseen avantouintiseuraan eli avantouintiin. Täydennystä ja selventämistä sen sijaan kaipasi kohta perhe. Opiskelijoiden keskinäisiä keskusteluja kuunnellessani sain tietää, että sillä itse asiassa tarkoitetaan yhdessä asuvien tai samaa sukua olevien ihmisten sijaan ehkä enemmän perhekeskeisyyttä tai vielä laajemmin elämänarvoja. Suomi ei kuulemma ole yhtä työkeskeinen yhteiskunta kuin moni muu vaan täällä otetaan aikaa myös perhe-elämälle. 

Niin. Sellainen se nyt on. Tällainen. Suomalainen? 

Tänään, itsenäisyyspäivän iltana, nauratti. Viivasin listalta asioita, jotka olivat kuuluneet päivääni: Abloy, biojäte, Fazer, hiihto, Iittala, juustohöylä, karjalanpiirakka, kirjaston kirja, kynttilät, maito, Marimekko, pakkanen, puolukka, metsä, tiskikaappi, Valio, muumit, Pikku Kakkonen, puhdas (vesijohto)vesi, sauna, sinivalkoinen, talvirenkaat, tyrni.

Koulutus, rauha ja tasa-arvokin. 

Ja ilo eilisistä veronpalautuksista.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maijan matkassa

Tittamari Marttisen Perhosvaikutus on kuin villasukka, kuppi teetä tai kulaus glühweiniä. Se on kokoelma lyhyitä kirjoituksia hetkistä ja heittäytymisestä. Sitä teki samaan aikaan mieli ahmia ja annostella. Se synnytti halun mennä metsään, Lappiin ja Ranskaan. Ottaa käteen kudin, aloittaa kuorolaulu ja kutsua ystävät syömään.

Minulle kirjan kaksi lyhyttä kappaletta herättivät myös ikävän Romaniaan:

Cluj-Napoca oli minulle pitkään jännittävä paikannimi, viihtyisä kaupunki, jossa olisin halunnut viipyä pitempään. Sitten kuulin naisesta, joka elää tuossa paikassa ja kaipaa sieltä Tornionlaaksoon. Hän matkustaa Lappiin joka kevät ja syysruskan aikaan, joskus vielä kesällä ja talvellakin. Hän matkustaa Suomeen kielen ja maisemien takia.

Cluj-Napocassa saattoi ihailla komeita Karpaatteja, asua turvallisesti niiden keskellä. Lapissa transilvanialainen nainen ihastelee maiseman lempeää kauneutta. Ja uskomatonta hiljaisuutta. Kielistä kiinnostuneena hän tutkii vähemmistöjen identiteettiä: meänkielisiä, kveenejä ja Romanian csángoja. Hänestä suomi on tuttua, meänkieli vielä tutumpaa, hän maistelee suomalaisia sanoja kuin eksoottisia herkkuja, talkkunaa ja mämmiä. Hänen mielestään meänkielisten huumori muistuttaa Transilvanian unkarilaisten huumoria.

Minä tunnen tuon naisen ja tuon kaupungin Karpaattien keskellä! En vain ole tavannut heitä pian seitsemään vuoteen. Oli kummallista törmätä heihin kirjan sivuilla illalla omassa sängyssään. Otin heti kuvan häntä koskevista kappaleista ja lähetin ne hänelle terveisten kera. Hän oli ilahtunut ja hämmästynyt. Hän ei tiennyt teoksesta, hän ei tiennyt olevansa teoksessa. Tekstasin hänelle, että joku on kertonut hänestä kauniita kirjailijalle. (Hänestä on helppo kertoa kauniita.)

Kirjan takakannessa sanotaan, että suuret muutokset alkavat joskus pienistä arkisista hetkistä. Hetkistä, jolloin kaikki tuntuu jatkuvan kuten ennenkin mutta jolloin jokin kuitenkin liikahtaa. Mitä jos elämä huomaamatta vie meitä juuri sinne minne pitääkin?

Tämän kirjan ja erään elokuisen kohtaamisen jälkeen minun tekisi taas mieli mennä Karpaattien keskelle niin, että tekee kipeää. Halata tuota naista ja kolmea muuta. Syödä lautasellinen maailman parasta kaalilaatikkoa eräässä pienessä mitäänsanomattoman näköisessä ravintolassa pääkadun varrella, juoda kuppi höyryävänkuumaa vin fiertiä yhdessä kuppilassa syrjäkadulla. Kiivetä kaupunkia ympäröivälle kukkulalle ja samoilla rinteille laskeutuvalla haustausmaalla. Palata alas ja ostaa vanhan kaupungin kujilta hiilillä kypsytetty kürtős kalács kanelilla maustettuna. Piipahtaa viereiseen kirkkoon ja istahtaa hetkeksi penkkiin. Jatkaa yliopistolle ja kulkea ylös alas kuluneita kiviportaita.  Pyytää vahtimestarilta avainta skandinaaviseen kirjastoo ja katsoa, mitä uutta sen hyllyille on viime vuosina kertynyt. Käydä kuuntelemassa suomen kielen tunteja tai pitää itse yksi. Mennä luentojen jälkeen oluelle siihen irkkupubiin, jonne aina mentiin. Tilata se annos, joka aina tilattiin.

Niin. Sellanen matka pitäisi tehdä, mutta sen aika on myöhemmin.

Miksi minusta tuntuu, että jotain on liikahtanut? En usko että se jokin vie minua takaisin Romaniaan – ainakaan muuten kuin matkalle. 

Ehkä se kuitenkin vie sinne minne pitääkin.

Share
Ladataan...

Pages