Ladataan...
Manic Fat Mom

Huom. tämä postaus on tekstisisällöltään aikuisille suunnattu.

Ajelin tuossa eräänä päivänä lasten kanssa päiväkodille. Radiokanava sattui olemaan Suomipopin taajuudella, ja tunnetusti vitsit sillä kanavalla voi olla hieman rouheanpuoleisia Aamulypsyn aikaan. Vaihdoin äkkiä kanavaa vanhalle suosikilleni, niin ihanan asialliselle ja lempeä-ääniselle Kimmo Vehviläiselle Radio Aallolle. Hetki vierähti ja silläkin kanavalla ähistiin jotta elämä olisi nautinnollisempaa -tuota kaikkien tuntemaa Kaalimadon mainosta sänkykitinä simulointeineen ja kampanjatarjouksineen. Vaihdoin äkkiä kanavaa, sillä en halua että viisivuotias poikani hokee tuota lausetta kuten hänen ystävänsä.

Kolmannellakin kanavalla pyörähti käyntiin samantyylinen mainos, joten koin viisaammaksi pistää lapsille soimaan heviä autoni ainoalta levyltä. Thunderstone ei sentään tyrkytä lapsilleni pornoa eikä dildoja. Näin voin kontrolloida alitajuntaista äänisaastetta joka porautuu lapsieni kalloon, ainakin sen pienen hetken.

Samaisena päivänä kuuntelin myöhemmin vauvan kanssa ajaessa Yle Puhetta, koska olen hyvää vauhtia keski-ikääntymässä, ja nautin nykyään enemmän viisaista ja mukaviisaista jorinoista kuin musiikista. Sielläkin aiheena oli ilmeisesti naisen voimaantuminen ja orgasmi, ja vanhempi mummeli kertoi hänen seksiseikkailuistaan avoimesti ja häpeämättä. Hienoa! Go mummeli! Juttu oli sangen mielenkiintoinen, ja kuuntelin sen toki loppuun ajaessani. Vauva nyt tuskin vielä traumatisoituu mummon heppihöpinöistä. Mutta tämä jäi silti mieleeni, sillä minun lapsuudessani tämä olisi tullut luultavasti kyllä klo 22.00 jälkeen illalla, ei kolmen maissa iltapäivällä. Yle myös taannoin lähetti uusintana päiväsaikaan melko aikuisille suunnattua sisältöä tv-kanavallaan, joka pääsi otsikoihin. Hupsis. Seksiä telkusta koulun jälkeen lapsille veronmaksajien rahoilla.

Siinä vaiheessa pöyristyin kuin huomasin että telkkaristamme tulee yöllä pornoa. Ei mitään ranskalaista pikkueroottista pariskunnille suunnattua hyväilyä ja hivelyä ja vaaputusta ilman lerssejä ja lotinaa, vaan ihan kunnon rynkkyä kaikki vehkeet levällään. Mitä helvettiä??? Enkö itse saa päättää tuleeko mistä tuutista mitäkin kotonani? Netti on pullollaan pornoa, miksi sen tarvitsee olla valtakunnallisessa televisioverkossa? Ongelman tämä sai aikaan siinä, että meillä esiteinit ja teini saavat katsoa kimpassa leffoja ja telkkaria yöllä, niin että vanhemmat ovat jo nukkumassa pienempien kanssa. En kuitenkaan halua että bonuslapseni istuvat olkkarissamme silmät pyöreinä katsomassa pornoa suoraan telkkaristani kun käyvät meillä.

Ratkaisu löytyi onneksi ongelmaamme, sillä alakerrassamme oleva telkkari on vanhaa telkkaria fiksumpi vekotin, ja asensimme siihen K18-ohjelmiston lukituksen. Oman makkarimme telkkariin sitä ei voi laittaa, mutta yleensä olemme itse siellä siihen aikaan katsomassa pornoa* (eikun lasta nukuttamassa), niin tuskin siinä ilmenee ongelmia. Katsokoon teinit pornoa omilta puhelimiltaan mielin määrin niin etten minä saa siitä ikinä tietää (jos teini tätä lukee niin en sitä suosittele siltikään).

 

Vaikka yritänkin leimautua tässä kukkahattutädiksi niin todellisuus on hieman toinen. Olen aina ollut seksuaalisesti  suht letkeä asenteiltani- en tuomitse muiden touhuja, tykkään törkeästä huumorista ja avomieheni varmaan pitää minua rivona ämmänä kun lauon välillä mitä sattuu hävyttömyyksiä jota sylki suuhun tuo. Minä en vain koe että avoin ja terveellinen asenne seksiin ja seksuaalisuuteen kuitenkaan tarkoittaa että hyväksyn pornon tuputtamisen huolettomasti ihmisten syliin, heidän voimatta vaikuttaa siihen. Lapsilla on oikeus lapsuuteen, ilman että leffaa suljettaessa vilahtelee jellyjortikat ja ähisevät öljytyt pariskunnat telkkarin puolella liian aikaiseen kellonaikaan.

Ongelma ei ole itsessään porno. Porno voi olla oikein hyvä asia, kun se on toteutettu oikein, sitä vapaasti haluavilla aikuisilla ihmisillä, ja sen jako tapahtuu lapsilta suljetuilta foorumeilta, suljettuihin ympäristöihin aikuisille. Valtakunnallinen televisio ei ole mielestäni tämänlainen foorumi. Kenelläkään pornoa janoavalla ei ole tänä päivänä tarvetta saada katsoa pornoa telkkarista, koska sitä on niin paljon tarjolla netissä.  

Minua häiritsee tässä nimenomaan se, ettei törkyn tulvaa pysäytä mikään kun on raha kyseessä. Nämä kanavat ja mainokset ovat kaikki olemassa yhden syyn takia- takoakseen rahaa. Mielestäni on loistavaa ettei dildoja tarvitse tänä päivänä mennä hakemaan mustaksi teipatusta xxx –kivijalkakaupasta helsingin Kalliosta muiden kalpeiden perverssien kanssa, vaan sen voi vaivihkaa tilata netistä vaaleanpunaisilta ja raikkailta sivustoilta. Sitten se saapuu ruskeassa paketissa jossa ei lue edes ilmeistä seksikaupan nimeä vaan yrityksen tuntemattomampi nimi. Jokainen postin ja lähettifirman työntekijä kyllä tunnistaa nämä paketit ja nämä massalle tuntemattomat nimet, mutta ainakin voi asiakkaana hieman huijata itseään, ettei kaikki muka tiedä mitä olet tilannut illan hämärinä tunteina teetä siemaillessasi ja kympin uutisia silmäillessäsi. Miksi olen niin perillä tästä, johtuu siitä että taukopaikkamme oli sama kuin töissä aikoinaan samassa rapussa sijaitsevan aikuisten lelukaupan kanssa.

Jos suunta on koko ajan tämä- että niin nuori kuin 26-vuotias voi julistaa päiväsaikaan televisiossa rakastavansa pornoa Subin reippaasti näkyneessä ohjelmamainonnassa, niin missä olemme tulevaisuudessa? Missä olemme seksin vapauttamisen ja arkistumisen myötä? Playboyt olivat tiskin alta myytäviä hyshys-juttuja aikoinaan, mutta tänä päivänä huippukivat slerbat heiluvat tavallisina arki-iltoina 50 tuumaisella näytöllämme olkkarissa. Myös vaginat ja emättimet ovat olleet ennätyskuivia lähivuosina. Jokainen nuori poika on varmaan kovin hämmentynyt siitä miten vaivalloinen värkki naisilla on, kun sitä pitää alvariinsa voidella ja huoltaa, ainakin jos alapäävoidemainosten ja liukkareiden mainonnan tulvaa on uskominen. Onko porno ja seksi kohta jo niin perushuttua arjessa että 5-vuotiaillekin saa selittää niiden olemassaoloa?  ”Tämä nyt on tämmöinen aikuisten lelu. Kröhöm.”

Mitkä ovat suunnan uhkakuvat?

Se että orgiat tuodaan päivänvaloon missä lapset voivat ne nähdä, paikkoihin minne ne eivät sovi? Se että telkkarissa vilkkuu römpsiä iltakuudelta? Se että jemman sijaan pidetään lelut rohkeasti esillä makkarin yöpöydällä. Tuskin sentään vielä vähään aikaan mutta minne olemme matkalla?

Samaa ihoa se on kuin naamakin, sanoi ätini kun juoksi alasti järveen naapureiden nähden. Se on hyvä asenne, mutta missä vedetään luonnollisuuden paljastamisen rajat? Seksihän on luonnollista ja sen harjoittaminen täysin hyväksyttävää. Tarvitsemmeko K18 rajoja vai tippuuko ne aina vaan alemmaksi? Meneekö näissäkin asioissa kohta rajumpi ja rajumpi aina vaan tavallisemmaksi, kuin Jenny Vartiaisen epätoivoisen julkisuushakuinen Fifty Shades of Greyn jälkimainingeissa kirjoitettu säälittävä teos ”Turvasana” on täysin salonkikelpoinen radiosoittari? Ei olisi ollut jokunen vuosikymmen sitten.

Mielestäni suunta on ollut hyvä tähän saakka, mutta nyt tuntuu että rupean omien lasten myötä vähitellen sovittelemaan sitä kukkahattua päähäni. Seksi ja seksuaalisuus ei ole ruma eikä hävettävä asia, mutta se on suunnattu aikuisille ja asiallinen seksuaalikasvatus nuorille.

Tavoittaako markkinavoimat aina vaan nuorempia ja meneekö mainonta osittain pahasti ohi kohdeyleisön? Miksi esimerkiksi asialliset mainstream kanavat haluavat ottaa K18-suunnattua mainontaa päiväohjelmistoonsa, kun niin moni ne kuullessaan ottaa ja vaihtaa kanavaa?

 

Mielestäni lapsuus saa olla lapsuus- ilman seksiä joka nurkan takana, ilman että päiväsaikaan tarvitsee vaihtaa kanavaa kolme kertaa yhden automatkan aikana.

Pornon ja aikuislelukauppiaiden on toki myös mainostettava ja tuotava itseään julki jollakin lailla -ymmärrän sen. Mutta tulisiko markkinoinnin lakien ja suositusten kuitenkin pitää silmät auki kehityssuunnan suhteen, ennenkuin on liian myöhäistä enään peruuttaa?

Oletko sinä samaa mieltä? Kirjoitustani saa jakaa! Oletko eri mieltä? Saat jakaa silti.

<3 Paulina

*ps. jutussa on pari mukatotuutta. En katso pornoa makkarissani, vaan OC:n Täydellisiä Naisia salaa puhelimeltani. En myöskään katso kympin uutisia vaikka juttu saattaa siihen viitata.

Ladataan...
Manic Fat Mom

Noniin, tiedän olevani auttamattoman myöhässä listan kanssa tällä kertaa, mutta kevään kiire on vaan verottanut omansa... Lasten kanssa on hoppu, kodinhoito laahaa perässä kuten aina, polveni on edelleen risa kuten viime blogikirjoituksessani totesin, ja jollain ilveellä pitää tässä vielä ehtiä puolisonkin asioita hoitaa kun meidän pihasta olisi tarkoitus saada parikymmentä mehiläispesää liikkeelle kohteisiinsa... Mutta blogi ei hiljene, ei edes kesäkuukausiksi vaikka kaikki viisi muksua olisikin kotona. Ollaan sitä ennenkin vähillä yöunilla eletty ellei muuta. Sitäpaitsi en aio päästää rakkaita lukijoitani niin helpolla että blogini hiljenisi.

Mutta, asiaan, eli Huhtikuun Luetuimmat oli... (drumroll):

1. Öiset kauhunhetket vauvan kanssa

Yllättäen reunoiltaan hieman synkänpuoleinen ja ahdistunut kirjoitukseni nousi huhtikuun luetuimmaksi.

 

2. Munat Syynissä

Vastapainoksi tämä kirjoitustaiteen lippulaiva seilasi toiselle sijalle :D

 

3. 10 merkkiä että on aika Laihtua

tämä oli kovin suosittu. Se sai varmasti sinutkin joko hymyilemään, laihduttamaan tai olemaan entistä tyytyväisempi itseesi. Lue jos missasit!

 

+1 omavalintani on tällä kertaa Mistä Isorintaisille Hyviä Rintaliivejä?

Yleensä omavalintani kohdistuu syvällisempiin kirjoituksiini tai pidän itse joskus hieman jopa huumorijorinoistani (en väitä että te pitäisitte, tietysti omat vitsit ovat niitä parhaita). Tällä kertaa valitsin kuitenkin jutun jossa kerron minulle kovin tärkeästä asiasta.

Kestä vielä seuraavatkin kuukaudet parissani, laatua on tulossa. Tai sitten ei, en takaa mitään. <3 Paulina

Seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani, niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Instagram-sivuni löydät tästä, ja Bloglovin´issa voit seurata tästä. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com mikäli sinulla on asiaa minulle.

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

Kliseehän tuo. Äidit kiillottavat omaa kilpeään ja rehvastelevat sillä etteivät saisi koskaan ottaa perhe-elämältään vapaata, saati sitten sairastaa. Olin kyllä hieman tota mieltä vielä ennen kuin sain omia lapsia. Nyt olen kuitenkin jokusen kerran saanut karvaasti kokea tilanteen ihan itse.

 

Ensimmäisen kerran koin tämän pari vuotta sitten, kun esikoinen täytti kolme. Päiväkoti alkoi, ja mieleni ja kehoni alkoivat oireilemaan kroonisen stressin päätteeksi. Kerron varmasti joku päivä sinulle tästä kaiken, mutta juttu on niin pitkä että se vaatii oman blogikirjoituksensa. Summa sumarum, jouduin tutkimuksiin Meilahden sairaalaan ja makasin siellä viikon. Hani tuli paikalle "kolmansille treffeillemme" ja poikani sai asua mummolassa ja käydä iltaisin moikkaamassa äitiään sairaalassa. Koin todella syviä omantunnontuskia. Olinko jotenkin itse aiheuttanut tämän? En pysty huolehtimaan lapsestani. Olen luuseri. En pärjää jatkossakaan yksin. Kenelle poikani menee jos kuolen?

 

Sen jälkeen flunssat ja pikkutaudit olen aina hoitanut lapsiani, eikä mitään suurempaa ole tullut onneksi eteeen.

Nyt sitten otin ja pyöräilin koiramme Minnin kanssa. Minni päätti kesken hillityn hölkän jostain syystä pistää liinat kiinni, ja sadasosasekunnissa lensin pyörän kyydistä. "Terveellinen lenkki kevätauringossa"-niin äitini sanoi ruotsissa asuessamme, mursi nilkkansa lenkillä ja joutui ambulanssilla sairaalaan.

 

Näin kuinka käteni syöksyi edelleni ottamaan vastaan iskua hiekkatiehen. Vasen pikkurilli taipui ympäri kämmenselkään saakka ja henkeni salpautui jo pelkästä säikähdyksestä ja päässä risteili ajatuksia kuten Sormi on ainakin poikki! Irtosikohan koko sormi???

Kömmin pyörän alta tien sivuun, huomasin että polvi oli märkä. Näkikö kukaan? Miksi edes niin mietin? Väliäkö sillä. En pääse ylös. Millä hitolla pääsen ylös!? Sain itseni lopulta kuitenkin kammettua ylös. Polvi jousti oudosti, jotain oli vialla.

Koira tepasteli sinne tänne. Polvi on märkä. Housut ovat rikki. Katso polvea. En katso. Adrenaliini on jo tarpeeksi korkealla. Millä pääsen kotiin asti? Pyöräily on ainoa vaihtoehto. Juuri se ainoa kerta kun en ottanut puhelinta mukaan! Äkkiä naapurin ja oman lapsen ohi jotteivat he huomaa että jotain on vialla. Pääsin sisälle. Hymyilin Hanille vaivaantuneesti.

 

-Se pisti sitte liinat kiinni.

-Täh?

-Minni. Vedin housut alas ja verinen polvi paljastui.

-Ei helvetti

Sormi turposi tuplakokoiseksi ja polvi oli todella kipeä loppuillan. Hani perui pesähakukeikkansa (ei, ei se semmoisia keikkoja harrasta, siis selvennettäköön että mehiläispesistä oli kyse) ja auttoi sen illan minua kotona. En voinut vaihtaa petivaatteita sormen takia enkä kantaa Tipua yläkertaan.

Nyt mennään kolmatta päivää niin että Hani kantaa vauvan alas aamu kuudelta ja elämme sitten alakerrassa kun hani on poissa sen 14 tuntisen työpäivänsä. Ensi viikolla hänellä on tulossa työmatka, mielenkiintoista pärjäänkö silloin ilman keppiä vai onko polvessa suurempaa vammaa kuin mitä lääkäri arvaili. Nyt klenkkaan siis yhdellä kävelykepillä ja vauvankoppa toisessa kädessa ollessamme liikenteessä. Mitenköhän hoidan koiranlenkitykset? Poitsun jalkapallotreenit? Kauppareissut? Haastellisia juttuja on jo niin paljon etten viitsi edes ajatella ensi viikkoa.

 

Lapsiperheiden tukipalvelu kuntamme puolesta teki minulle erittäin selväksi että heidän tehtävänsä ei ole kodinhoito vaan lastenhoito. Mistä kotiapu-oikeudesta huudeltiin tässä sitten ihan valtakunnallisella tasolla parisen vuotta sitten? Jos he kerran eivät tykkää siivota. Viimeksi kun tulin kotiin ja täällä oli kunnan työntekijä ja työharjoittelija, istuivat he sohvalla ja kumpikin katseli kynsiään. Ihmettelin hieman sitä, sillä minulla ei koskaan ole ollut työtä missä saisi istua ja katsella kynsiään. Toisaalta mistä minä tiedän. Ehkä kolme tuntia nukkuvan vauvan vahtiminen on niin raskasta että se vaatii nämä kynsientarkkailuhetket. Nyt olin ilkeä. Plantaarifaskiitti, limppupolvi ja hk:n Blöön kokoinen pikkurilli tekee minusta Angry Madafakin Manic Fat Momin.

 

Mutta miksi äidit eivät saa sairastaa? Minne voisin sijoittaa lapseni kun tarvitsisin hieman omaa aikaa, ja kuka hoitaisi kotityöt, metatyöt ja juoksevat asiat puolestani? Mihin tahoon vähätuloiset voivat olla yhteydessä sairastuttuaan, kun tiskivuori kasvaa ja lattiat ovat täynnä muruja ja roskia mitä vauva pistelee poskeensa? Haluaisin ihan vähän sairastaa kuten ennenkin laiskoina sinkkuaikoina. Levätä. Maata. Katsoa frendejä. Korjaantua. Eheytyä. Parantua. Eikö meillä kaikilla pitäisi olla siihen joskus oikeus? Äitiys vie sinulta sen oikeuden.

 

Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? Kaipaatko aikaa jolloin kipeänä sai käpertyä sohvanmutkaan viltin alle?

<3 Paulina

Seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani, niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Instagram-sivuni löydät tästä, ja Bloglovin´issa voit seurata tästä. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com mikäli sinulla on asiaa minulle.

Ladataan...
Manic Fat Mom

Heippa hei ja kaunista kevätpäivää! Onpas todella kiireiset viikot takana, ja blogihommat ovat saaneet lähinnä muhia ajatuksissa ja blogikalenterini täyttyä ideoista ja tulevista prokkiksista. Päivitän vaihteeksi siis ihan vain kuulumisia.

Poitsun, 5v, kanssa on edelleen todella paljon kädenvääntöä ja jatkamme perheneuvolan psykologin tapaamisia jotta saisimme struktuuria haasteelliseen tilanteeseemme. Palvelu on ollut aivan ihana, suosittelen kaikille. Siellä ei ole käsittelyssä ainoastaan haastava villi lapsi, vaan koko uusioperhe saa sieltä hyviä vinkkejä toimintamalleihin ja yhteisiä pelisääntöjä haastetilanteisiin. Toivottavasti nyt tuo ikäkin alkaa pian helpottamaan vaikeaa vaihetta (täytän kesällä 33 ;P).

Kevään tunnelmia

Tipu, 9kk, nousee itse seisomaan tuetta, kävelee ahkerasti brio-kärryjensä tuella ja roikkuu äitinsä punteissa kiinni koooooko ajan. Hänellä on puhjennut rytinällä kolme ylähammasta ja kiukuttelu on ollut lähiviikkoina melkoista. Odotan säyseämpiä hetkiä, ja aikoja jolloin minulla olisi oikeasti tarpeeksi energiaa jaksaa opettaa häntä enemmän omaan sänkyyn. Nyt hän nukkuu ekan pätkän omassa sängyssä, ja herää aina klo 23 tissille, jonka jälkeen hän koisii meidän välissämme. Olemme suhteellisen isorunkoisina aikuisina oppineet nukkumaan pikkuruisilla sängynreunankaistaleilla, mutta joskus olisi ihanaa saada nukkua taas Hanin kainalossa.

Mehiläiset ovat edelleen pihassa, vaikka kovasti odottelen että Hani saa ne vietyä yhteistyökumppaneilleen. Hunajaa olisi tiedossa tänä vuonna ehkä hieman enemmän. Jotta emme hukuta sillä itseämme ja sukulaisiamme kuten viime vuonna, saamme ne luultavasti eteenpäin jonnekkin, jos hyvä tuuri käy.

Manic Fat Mom on nyt instassa! Viimeiseen saakka olen vältellyt sitä, sillä tuntuu että some ja blogi ja muut räpellykseni vie jo tarpeeksi silmäni tietsikan ja älypuhelimen näytölle. Olen kuitenkin halunnut seurata muita bloggaajia instassa ja tuntui että se on aika helppo reitti etenkin puhelimelta saada kuvia julkaistua, joten väistämättä nyt sit eksyin sinne. Seuratkaa ihmeessä- mielenkiinnolla odotan myös mielenkiintoisia seurattavia sitä kautta! Manic Fat Mom Instagramissa.

Tulossa on lähipäivinä viime kuun luetuimmat 3+1, sekä ensi viikolla suunnitteilla on vähän vakavampi avautuminen, mutta siitä en vielä paljasta mitään sen enempää...

<3 -

Paulina

Stay tuned - seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani, niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Instagram-sivuni löydät tästä, ja Bloglovin´issa voit seurata tästä. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com mikäli sinulla on asiaa minulle.

 

Ladataan...
Manic Fat Mom

Onko armoton kevätaurinko ahdistellut sinuakin jo useamman viikon paljastamalla ikkunoidesi puhtauden todellisen laidan? Minua on. Varsinkin kun viime syksynä pesusavotta jäi välistä vastasyntyneen Tipun kanssa ja keväälläkin taisi suurin osa jäädä tekemättä... Listasin sinulle ne pätevimmät ja parhaat syyt ottaa järki käteen ja olla edelleenkin pesemättä niitä:

  • Keväällä ei kannata pestä ikkunoita. Kun katupöly on pahimmillaan se pöllyää ilmassa ja kevätsade piiskaa sen noroina taas vastapestyihin ikkunoihisi.
  • Liian sateista. Sateisella säällä ei ole hyvä pestä ikkunoita, sillä et näe tuloksen laatua hyvin.
  • Liian aurinkoista. Pesuaine kuivuu ja palaa ikkunaan kiinni ennenkuin ehdit pyyhkiä ne. Voit vahingoittaa silmiäsi tihrustellessasi ikkunan läpi aurinkoon päin.
  • Liian sumuista. Laatua on vaikea tarkkailla, ja on liian kova ilmankosteus.
  • Liian kylmä. Vesi ei haihdu hyvin pinnasta kuivatessa.
  • Lapset voivat vilustua. Kun pidät viileällä säällä ikkunoita levällään tulee lattialle äkkiä kylmä. Sinäkin voit vilustua.
  • Kissa voi karata.
  • Kohta on kumminkin siitepölyaika. Mänty ja koivu sotkee taas pinnat.
  • Miehesi/vaimosi/anoppisi/mikälie ei huomaa mitään eroa, koska katsoo kuitenkin pyykkivuoriasi ja muita kotisi epäkohtia. Tai telkkaria jos kyseessä on avomieheni.
  • Kädet kuivuvat ja menevät pilalle. Kynnet voivat katketa ja lakkaus lohkeilla.
  • Lapset arvostavat ennemmin lettujenpaistoa kuin pestyjä ikkunoita.
  • Lika suodattaa haitallisia UV-säteitä ja suojaat lapsesi syövältä.
  • Lika suodattaa myös liian kuumuuden ja toimii valoverhona.
  • Lika himmentää pinnan ja pikkulinnut lentävät vähemmän ikkunaa päin.
  • Kärpäsiä voi tulla sisälle. Ja muitakin öttömölliäisiä.
  • Tuhlaat vettä sekä kemikaaleja. Se ei ole luonnonystävällistä touhua.
  • Sinulla on liian kiire pestäksesi niitä koska listaat syitä miksi niitä ei tulisi pestä.

Koska keväällä ei voi näistä syistä pestä pitää odottaa syksyyn. Syksyllä se on taas turhaa koska pian on pimeä talvi.

Hyvää Vappua ja Aurinkoisia Kevätpäiviä! Mene sinäkin ulos niin ei tarvitse ihailla niitä ikkunan läpi :D

-Paulina

Kuva: Pixabay

tsekkaa viime jutuistani ainakin nämä: Mistä Isorintaisille Rintaliivejä?, 10 Merkkiä että on Aika Laihtua, ja Öiset Kauhunhetket Vauvan Kanssa.

Stay tuned - seuraa Manic Fat Momia Lilyssä (klikkaa sivupalkista) tai Blogit.fissä. Tykkää facesivuistani, niin kuulet sitä kautta uusimmista julkaisuistani. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen manicfatmom@gmail.com mikäli sinulla on asiaa yhteistyöstä tai mistä vaan muusta.

Ladataan...
Manic Fat Mom

Isorintaisille on melko nihkeä tarjonta rintaliivejä perusvaatekaupoissa. Vaikkakin tilanne on kohentunut viidessätoista vuodessa huimasti, niin aina ei ole helppoa löytää haluamaansa.

Kaupallinen yhteistyö Lumingerie

Yhdeksänkymmentäluvulla oli pitkälti vaihtoehtona beessit kaarituettomat mummomallit, ellet mahtunut tyynyllisiin push up-gossardeihin. Sen jälkeen vaatekaupat ovat hitaasti tulleet vastaan kysynnän kasvaessa sekä isojen tyttöjen mallistojen yleistyessä. Muistan ensimmäiset pluskoon rintaliivini. Ne olivat jotain todella väärää kokoa minulle, varmaankin 100D. Kuppikoko oli liian pieni, mutta se kasvoi tietty ympärysmitan suurentuessa, ja tyydyin niihin jotta sain johonkin tissini mahdutettua. Harmillisena miinuspuolena oli se että ne nousivat selästä niskaan saakka ja näytin yhtä ryhdikkäältä kuin Quasimodo. Kiristin epätoivoisena olkanauhoja äärimmilleen jotta ne edes jotenkin olisivat tukeneet rintoja. Liian iso ympärysmitta ja liian pieni kuppikoko yhdessä vaikuttivat myös niin, että liivit hankasivat epämieluisasti rintojen alta ja iho punoitti ja pahimmillaan tulehtui. Tissit pulpahtivat ulos aina alas kumartuessa, ja ne piti vaivihkaa pistää takaisin aisoihin. Tuskin oli tarpeeksi vaivihkaista. Mutta muuta ei aikanaan ollut opiskelijabudjetille tarjolla, ja niillä oli elettävä.

Vielä tänäkin päivänä tämä on yleinen ongelma. Isoja ympärysmittoja on kyllä tarjolla, mutta ei kuppikokoja. Jos sinulla on ympärysmitta 110, niin on todella harvinaista että omaat C-koon kuppikoon. Ainakaan tavallisimmalla suomalaisella vartalotyypillä.

Jopa 82% naisista käyttää väärää kuppikokoa*

Koska tilanne on ollut auttamattoman huono isorintaisille iät ja ajat, voit vain kuvitella minkä haasteen eteen joutuu yrittäessään ostaa isokokoisia imetysliivejä! Esikoiseni kanssa ostin ensin parit markettiliivit, sillä periaatteella että kun ne kerran venyvät. Muistan ne ikuisesti. Toisessa hiersi ja ahdisti liian pieni ympärysmitta ja tissit tursusi niistä ulos, toisissa taas rinta luiskahti kaarituen alle. Ne hiersivät ja kaarituet tökkivät vauvaa rintojen välistä inhottavasti.

Mutta mistä isorintaisille saa hyviä rintaliivejä?

Kokeiltuani monet nimeltämainitsemattomat vaateketjut ja alusvaatteisiin erikoistuneet puodit, olen vihdoinkin löytänyt paikan jonne palaan aina vaan. Ensin epäilin vahvasti voiko kukaan onnistuneesti ostaa rintaliivejään netistä- ne kun ovat nimenomaan se vaate jota et voi kantaa kassalle sovittamatta. Mutta kokeiltuani useita vuosia sitten ensimmäisen kerran Lumingerien nettikauppaa huomasin konseptin silti toimivan. Tilaat liivit kotiin, saat sovittaa niitä kaikessa rauhassa, ja voit palauttaa näppärästi kirjekuorikoossa ne takaisin maksutta. Koska paketti on niin pieni, niin sitä ei tarvitse viedä postiin tai pakettiautomaattiin. Joskus tilasin samoja liivejä kaksin kappalein, ja pidin sitten vain sopivat, mikä oli Lumingerien mielestä ihan sallittu toimintatapa.

Olen opiskellut vaatetusalaa seitsemän vuotta ja jonkun verran olen kartuttanut alalla työkokemustakin. Tiedän sovituksen ja oikean koon merkityksen käyttökokemukselle. Mielestäni oikea koko on aivan yhtälailla tärkeä rintaliiveissä kuin laadukas tuotekin niiden toimivuuden kannalta.

Myös kokojen kanssa olen saanut asiantuntevaa apua Lumingerielta. Kerroin tilanteeni ja miltä sovitettavat liivit tuntuivat, niin vips, he lähettivät minulle paremmin istuvat samantien. Lumingeriella on kokoja D-kupista alkaen kurvikkaille naisille. Tässä linkki Lumingerien kotisivuille.

Minusta on aivan mahtavaa tehdä yhteistyötä Lumingerien kanssa, sillä olen muutenkin heidän äänekäs faninsa ja ilmainen mainostorvi ollut jo vuosia. Vinkkaan aina liiveistä puheen tullen ystävilleni Lumingeriesta, sillä en tiedä miten olisin pärjännyt aikuisikäni ilman heitä. Varsinkin nyt imetysaikana joutuisin varmaan istumaan kotona ilman heidän liivejään. Muuten lollot olisivat mahdoton taltuttaa mukavasti ja imetykseen sopivin rintaliivein. Voin rehellisesti sanoa että olisin kirjoittanut tämän postauksen ilman yhteistyötämmekin, sillä minusta on mahtavaa voida auttaa kanssasisaria haastellisten kokojen löytämisessä.

 

Cake Maternity Croissant- kaarituelliset imetysliivit

Nämä liivit sain yhteistyölahjana Lumingerielta, ja ne ovat malliltaan Croissant-kaarituelliset mustat imetysliivit (katso tämän linkin takaa ne mallin päällä :)).

Plussat

  • ihanan pehmeät päältä
  • koko sopiva (valitsin koon vanhojen Elomi-imetysliivejeni mukaan)
  • leveät ja tukevat olkaimet
  • yhdellä kädellä avattava päälliosa imetystä varten
  • sileät paidan alla
  • muotoilee kauniisti rinnat
  • Todella järeät hakaset takana
  • Pirtsakanväriset siniset yksityiskohdat liivien sisäpuolella
  • Istuvat hyvin päällä, eivät isokokoisellakaan mene makkaralle mistään

Miinukset

  • vaikkakin päällipinta on ihanan pehmeä, voi se olla haasteellinen tietyn materiaalisten paitojen kanssa, jos kangas ei laskeudu kauniisti sen yli. Ainakin perus puuvillapaitojen kanssa materiaali toimi kuitenkin yllättävän hyvin ja täysin kinnaamatta kiinni siihen.
  • hitusen kovat reunaviimeistelyt joissakin nauhoissa ja olkaimissa, pehmenivät mielestäni jo ensimmäisessä pesussa.
  • Narisee hieman kuten useimmat vankkarakenteiset kaarituelliset liivit.

 

Cake Maternity Tea- kaarituettomat rintaliivit

Nämä liivit ostin yhteistyöhintaan Lumingerielta.

Voit kurkata tästä linkistä miltä Tea liivit näyttävät mallejen päällä!

Plussat

  • Väri on runsas ja rohkea, vielä parempi kuin miltä se näytti tilatessa näytöltäni
  • Kauniit ja huolitellut yksityiskohdat
  • Laadukkaan oloiset pitsireunukset
  • Leveät olkaimet isommissa koissa

Miinukset

  • kovahkoja reunoja, pehmenee varmaan käytön myötä
  • itse en ole aina niin vakuuttunut kaarituettomista malleista sillä rintakehän massa tuppaa pullistelemaan sivuille ilman järeitä tukia. Suosittelisin näitä varmasti hieman pienemmille kuin minulle. Tämä toki myös ihan mieltymysjuttu.

 

Arvostelut ovat toki vain minun ja minun malliseni vartalon kokemuksia. Jokainen vartalo on omanlaisensa ja mikä yhdelle ei istu voi olla toiselle loistava. Näistä Cake Maternityn liiveistä Croissant toimi minulle paremmin. Ehdoton suosikkimallini on silti edelleen Elomin sileät imetysliivit, joita ostin parit esikoisen aikaan ja uudestaan taas kuopukseni synnyttyä. Olen niissä siis viihtynyt noin 800 päivää ellen enemmänkin, sillä jatkoin niiden käyttöä imetyksen jälkeen. Ne ovat todella laadukkaat ja kestävät oikein hoidettuna pitkään. Niissä on minun mieleeni olevat jämäkät kiinnityssoljet imetystä varten. Kaikki eivät niistä pidä, vaan suosivat yhdellä kädellä helposti avattavia malleja jos he imettävät esimerkiksi julkisilla paikoilla ja vauvaa on vaikea laskea pois käsistä. Minusta soljet eivät suosikkiliivejeni käyttöä ole haitanneet millään tavalla. Tässä linkki jos haluat kurkata:Elomi Smoothing imetysliivit.

-Paulina ja hyvin tuettu olo-

(Juttu sisältää mainoslinkkejä. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään, ostoista saan pienen korvauksen.)

*Marks & Spencerin tutkimuksen mukaan.

Kuvat:©Paulina

 

Pages