Blogini Manic Fat Mom syntyi maanisena hetkenä hetken mielijohteesta. Siihen nähden se jaksoi kantaa, inspiroida ja synnyttää mielenkiintoisia yhteistyökuviotakin yllättävän paljon.

Sitten tuli kuitenkin erittäin kiireellinen ajanjakso elämässä. Sivuduunit, koulu, perhe sekä harrastukset veivät aikaani siinä määrin, että blogin kirjoittaminen rupesi  tuntumaan pakkopullalta. Sillisalaattiblogien kiinnostavuus ja aika on ohi. Tiesin sen jo blogia perustaessani, mutta koska ajatuksia ja ideoita risteili niin monesta aihealueesta, niin en osannut valita siihen hätään genreä. Mammabloggaajaksi profiloituminen tuntui ensalkuun omalta, sillä elin Tipun kanssa vauvakuplassa vielä silloin. Murroshetki taisi tulla kun Tipu aloitti päiväkodin. Olin elänyt viisi vuotta kakkavaippa-arkea ja lukenut sormiruokailun parhaita niksejä niin paljon että aihealue oli todellakin loppuun kaluttu. En halunnut kertoa vauva-arjestani, halusin tarttua uusiin haasteisiin ja kokeilla uusia kikkailuja markkinoinnin saralla.

Blogista muuttui pian kokeellinen markkinoinnin työväline. Opin Analyticsin käyttöä sen avulla, opin julkaisujen ajoittamisen hienoudesta sekä provosoivien otsikoiden käytöstä. Anonyyminä aloitettu pikkuprokkis oli yllättävän iso pala arkea.

Pitkään roikotin blogia…. Jos tällä viikolla ehtisin julkaista jotakin… ehkä seuraavalla. Mutta kun. Ruuhkavuodet.

Nyt on pakko priorisoida muita asioita elämässä, joten jätän blogin määrittelemättömäksi ajaksi työpöytälaatikkoon pölyyntymään.

On aika kokeilla paria muuta juttua viestinnän parissa ja ruveta tekemään copywriterin hommia enenevissä määrin. Jos sinulla on trainee paikkaa tarjota tai mitä vaan muutakin viestinnän saralla niin saa pistää meiliä 😉 😉 manicfatmom<ät>gmail.com

<3 Paulina