Ladataan...
MaraKatri

Tiedättkö sen tunteen kun tulee yhtäkkiä olo, että "mitä hittoa mä oikein teen, enhän mä tiedä tästä oikeasti mitään"? Niin minäkin. (:

 

Assarin kanssa suunnittelemassa

 

Tulin äsken kouluttamasta kollegoita, aiheena oli keskivartaloharjoittelun workshop. Tein viikolla koulutusmateriaalia ja kahlasin läpi todella paljon erilaista materiaalia aiheeseen liittyen. Suunnitellessa tuli jotenkin ihan hassu olo, mitä enemmän luin, sen vähemmän tunsin mistään tietäväni. Koulutukseen oli tulossa monta aiheesta paljon tietävää kollegaa, joka tietysti jännitti. Pystynkö antamaan näille kunnioittamilleni tyypeille mitään uutta? Tuntui siltä, että kaikki tieto, mitä mulla on, on ihan "perussettiä" enkä meinannut saada ajatuksiani jäsenneltyä järkevästi. Mitä jos en osaa perustella asioita, mitä haluan opettaa, mitä jos tieto on väärää? Onko mulla mitään kompetenssia tähän aiheeseen?

Jossain kohtaa alkoi huvittaa. Miksi oikein tunnen näin? Miksi olen näin epävarma omasta osaamisestani? Tuli mieleen aiemmin lukemani ylen juttu huijarisyndroomasta. Tunnistin itseni, osittain. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tein materiaalin kasaan niin hyvin kuin osasin. Jotain jää aina pois ja toisaalta jokainen meistä miettii asioita erilaisesta näkövinkkelistä, joten aina voi oppia muilta uutta. Pyörää ei kuitenkaan voi keksiä uudelleen eikä tarvitsekaan!

Itse koulutus meni tosi kivasti ja porukalla vaikutti olevan mukavaa. Kouluttajallakin oli! Onneksi niin. Itselle jäi tosi hyvä fiilis ja tunne siitä, että pystyin antaman ainakin osalle uusia ajatuksia. Workshop-koulutus on myös siitä kiva, että päästään ideoimaan yhdessä. Sain itsekin monta hyvää uutta ideaa tunneille ja pt-asiakkaiden kanssa käytettäväksi. Toinen koulutus on tulevana maanantaina ja nyt siihen on helpompi lähteä, kun on jo kerran saanut jännityksen voitettua ja homman käytyä kunnialla läpi.

Aina voi jännittää ja totta on, että mitä enemmän lukee, sitä vähemmän, tai pienemmän osan asioita tajuaa tietävänsä. Niin se vaan menee! En todellakaan väitä olevani guru keskivartaloharjoittelun saralla, mutta välillä voisi myös olla itselleen hieman lempeämpi ja antaa vähän krediittiä. Yes I can!

Onko muilla ollut samanlaisia fiiliksiä?

Share

Ladataan...
MaraKatri

Pääsiäinen MaraKatri-style: 4 päivää, 4 lenkkiä. (:

 

Pääsiäisloma on lähes taputeltu ja kotiuduin mökiltä takaisin kaupunkiin. Vietin siis pääsiäistä mökillä perheen seurassa, mikäs sen mukavampaa. Lomaa oli tuo koko neljä päivää ja sinä aikana ehdin syödä ja nukkua todella paljon ja myös juosta riittävästi! Treeniohjelmaan oli nimittäin laitettu neljä lenkkiä, jokaiselle päivälle yksi. Mökkeily tietää aina polkujuoksua, mikä onkin hyvä, koska Nuts Karhunkierros ja 80km lähestyy uhkaavaa vauhtia. Luvassa siis megapostaus juoksuraportointia, olkaa hyvät:

Pääsin torstai-iltana kuudelta töistä ja äiti sekä Suomessa lomaileva pikkusiskoni tulivat hakemaan mut suoraan kyytiin. Koira oli jo mukana myös ja suunnattiin auton nokka kohti Tammisaarta, jossa meidän mökki on. Perillä odotti pienimuotoinen ylläri, nimittäin koko paikka oli ihan lumen peitossa. :D Winter wonderland jne... Tosi kaunista oli kumminkin ja ainakin jäät oli jo lähteneet. Syötiin hyvin illalla ja aika nopeasti alkoi väsyttää. Menin kerrankin ajoissa nukkumaan, great success!

 

<3

 

Kunnon yöunien jälkeen oli hyvä herätä perjantaiaamuna ja ryhtyä aamupalan ohessa tavaamaan harjoitusohjelmaa. Pk-lenkki oli luvassa. Päätin juosta loman ekan lenkin kovalla ja kiskoin Onit jalkaan. Hölköttelin hitaasti kohti Tammisaarta ja heti ensimmäisten kilsojen aikana meinasi mennä hermot ihan totaalisesti: sykemittari näytti jotain aivan omiaan. Jonkin aikaa kiroiltuani jätin mittarin omaan arvoonsa ja kolmen kilsan jälkeen sykkeetkin löysivät sinne 120-130 välille, missä ne olivat. Vyön temppuilu on kyllä todella raivostuttavaa! Muuten lenkki oli kiva perushölkkä: aikaa meni n. 57 minuuttia ja matkaa kertyi reilut 9 km. Juoksin käytännössä suoraan ruokapöytään: pikasuihku ja pitkäperjantain lounaalle. Hyvä tyyli! Illalla kävin vielä Taiston kanssa kunnon kävelyllä metsässä ja nautin puusaunan lämmöstä. Seurakin oli erinomaista, kiva nähdä sukulaisia. (:

 

Parasta!

 

Lauantaiaamuna heräilin ilman kelloa yhdeksän maissa ja rauhallisen aamiaisen jälkeen oli aika suunnata tekemään viikonlopun vk-treeni: 3x15min sykeohjattua vetoa 3-4min palautuksilla. Suuntana polut, ihanaa! Alkulämmittelyt hoituivat hölkkäämällä metsään ison tien toiselle puolen ja jossain välissä sykemittarikin löysi taas itsensä. Lyhyen venyttelytauon jälkeen vetoihin: seikkailin poluilla ilman sen suurempaa suuntaa. Ensimmäinen veto oli selkeästi hitain ja rauhallisin. Päädyin kyllä kerran keskelle mutaista risukkoakin joten ei auttanut muu kuin hidastaa kävelyksi kunnes baana taas aukeni eli polku löytyi. Keskivauhti ekassa vedossa oli 6:23 ja keskisyke 151. Palautus vajaa 4min laski sykkeet mukavasti ja ei kun uuteen nousuun. Tuntuma oli hyvä ja maasto välillä sopivan haastavaa vaikka helppojakin pätkiä löytyi. Pääsin myös rullaamaan yhden ihan mahtavan alamäen vedon loppuun, parasta! Tokan vedon vauhdiksi tuli 5:57 ja keskisykkeiksi 152. Palautuksessa pääsinkin sitten kävelemään rauhassa jyrkemmän osan aiemmasta mäestä ylös, oli nimittäin aika suunnata takaisin päin. En ollut ihan varma, miten kaukana olin (perus), joten katsoin parhaaksi tulla alkuun takaisin samaa reittiä. :D Kolmas ja viimeinen vartin veto alkoi ylämäkeen, jota riitti jonkin aikaa. No, maastossa ei kukaan pahemmin kysele haluanko juosta ylä- vai alamäkeen, joten ei se menoa haitannut. Tuntuma oli edelleen loistava ja jalat kevyet. Vauhtiakin löytyi vähän enemmän ja tajuttuani jälleen missä olen annoin jalkojen viedä kivien ja kantojen yli. Kerran jouduin pysähtymään solmimaan kengännauhoja mutta muuten rullasin mukavasti. Viimeisen vedon keskivauhti oli 5.13 ja keskisyke 155. Lopuksi hölkkäsin vielä hitaasti takaisin mökille. Loppuverkka hieman venähti aiemman metikössä seikkailun takia mutta entäs sitten. Oli huippu treeni ja jälleen pääsin suihkun kautta suoraan lounaspöytään. Great success! ;)

Lauantaina iltapäivällä tein vielä pihatöitä äidin ja yhden yli-innokkaan koira-avustajan kanssa. On se pölvästi! Taisto haukkui hulluna mun haravalle ja kottareille ja juoksi siinä sivussa varmaan 20km...toisilla on virtaa. Illalla nautittiin vielä serkun tekemiä vohveleita, saatoin vetää överit. Mutta pikku tankkaushan tiesi pelkkää hyvää, nimittäin sunnuntaina oli luvassa pitkä lenkki.

 

Niin kaunista! <3 Mökillä on ihanaa. (:

Taisto the rebel...

 

Nukuin jälleen hyvät yöunet, mutta sunnuntaiaamuna heräsin vasta kymmeneltä. Lenkin pituudeksi oli tiedossa 3+ tuntia, joten katsoin paremmaksi juosta vasta lounaan jälkeen. Niinpä muiden siirtyessä jälkkäreihin pakkasin suklaamunia evääksi juoksureppuun ja vedin rakkaat inovin terra claw'ni jalkaan, suuntana jälleen polut. Mottona mielessä "ei vauhti vaan matka". Sykemittarikin löysi tällä kertaa itsensä lähes heti, jess! Lähdin alusta asti liikkeelle kävelyn ja hölkän yhdistelmällä. Suuntasin taas Hangontien yli ja otin poluilla suunnan kohti Karjaata ja sen jälkeen "jonnekin poispäin mökistä". #lostinekenäs :D Tiesin kuitenkin suunnilleen, missä olen ja koko ajan oli tiedossa, mihin suuntaan menemällä pääsisi takaisin kotiin. Päädyin kaiken maailman ryteikköihin ja pludaamiseltakaan ei tietysti voinut välttyä. Niin perus. Päivitinkin insta storyyn, että polkujuoksu on tosi kivaa, mutta voisi joskus malttaa pysyä siellä poluilla! :D Hyvä idea oli myös laittaa valkoiset kompressiosukat polkurymylle... Haahuilin siellä täällä välillä juosten, välillä kävellen ja pitäen sykkeet matalina. Löytyi risukkoa, suopohjaa, juurakkoa ja kivikkoa. Poluilla on muuten yllättävän hankalaa juosta sitä tuttua vauhtia hitaammin! Jotenkin meno tuntui alkuun kömpelömmältä, ihan kuin olisi yksi juoksuvaihde tai sitten kävely. Eihän se nyt ihan niin mene onneksi ja nyt tuli siihenkin kyllä hyvää harjoitusta. Karhunkierros here I come!

Jossain kohtaa tuli vähän nälkä ja kaivoin eväät esiin. Siinä kohtaa kirosin kyllä omaa hölmöyttäni, unohdin nimittäin geelit Helsinkiin. Tämä olisi ollut hyvä lenkki testailla niiden toimivuutta vatsan kanssa... Kolme suklaamunaa oli eväinä vähän säälittävä määrä, joten siitä muistutus itselle. Paremmat eväät ensi kerralla! Vettä mulla oli kyllä reippaasti juoksurepussa mutta muuten olisin voinut olla vähän fiksumpi. Onneksi olin edellisenä päivänä kuitenkin vetänyt ne vohveli (- ja munkki)överit, joten tiesin, että energiaa kyllä kropassa vielä on. Pidin matkan varrella välillä myös taukoja ja ihailin maisemia. Ehdin ainakin taas tutustua kunnolla maastoon! Kiipesin kaikkien näkemieni mäkien päälle, jotta sain edes vähän tuntumaa mäkitunkkauksesta mutta aika tasaistahan tuolla on. Kropassa tuntui silti edellisen päivän vk-treeni ja huomasi kyllä, että polkujuoksu on eri tavalla fyysistä kuin asfaltilla juokseminen. Lihakset joutuu kunnolla duuniin! Lopussa alkoi väsymys hieman painaa eikä ihme, aikaa oli mennyt jo yli kolme tuntia! Oli aika suunnata kohti kotia. Etenin hidasta kävelyn ja hölkän yhdistelmää ja pääsin lopulta perille mökille. Aikaa oli kulunut 3h 57min ja matkaa tuli 30km. Huh! Vuoden pisin lenkki toistaiseksi, hieman tuo venähti mutta minkäs teet kun metsässä on mukavaa. ;) Se oli hyvä päättää suuntaamalla suoraan äidin lämmittämään puusaunaan <3 ja siitä illallispöydän kautta unille. Tosi hyvä treeni kyllä!

 

#trailfie, jossain Dragsvikin metikössä.

Ryteikköä riitti. Harvennyshakkuut juoksumaastona ei varsinaisesti oo ihan mun suosikki :D

DONE!

 

Maanantaiaamuna nukuin sen verran pitkään kun nukutti ja kymmenen maissa suuntasin aamupalapöytään. Puuroa ja kahvia naamariin ja oli aika suunnata pääsiäisloman viimeiselle lenkille. Hölköttelin hitaasti ja rauhallisesti ja kävin pikkukierroksen myös polkujen kautta. Sykkeistä ei mitään tietoa, koska sykemittari näytti kadenssit sykkeinä koko lenkin ajan. Ei kai siinä, kroppaa kuunnellen ja hengästymättä menin, jalat tuntui tosi hyviltä mikä on mahtavaa. Muuten ei ehkä niin paljon harmittaisikaan, mutta oma treenini on pitkälti sykeohjattua jotta voidaan huolehtia riittävästä palautumisesta. Mikään ei ehkä ärsytä niin paljon kun mittari joka näyttää omiaan. :D Nojoo. Hölkkäsin rauhassa n. 45minuuttia ja välissä pidin pienen monkey business-tauon, kaatunut puu pakottaa aina temppuilemaan. Matkaa kertyi n. 7km ja jälleen suuntasin suoraan lounaspöytään. (: Lounaan jälkeen tein vielä lyhyen neljän kierroksen kuntopiirin kehonpainolla ja päälle liikkuvuusharjoittelua. Kiva päätös lomalle! Taas satoi muuten lunta, sellainen huhtikuun puoliväli! Onneksi se kuitenkin sulaa jo heti, kyllä se kesä sieltä tulee.

 

Monkey business as usual.

 

Treenien jälkeen siivosin paikat kuntoon, oli aika pakata kamat ja suunnata kohti kotia! Kivaa olla taas täällä poikaystävän seurassa, hän vietti pääsiäisen tällä kertaa omilla vanhemmillaan. (: Neljä päivää kului nopesti, oli tosi mukavaa hengata sukulaisten seurassa. Sain myös tosiaan (omalle tasolle) hyvän määräsetin juostua, mikä olikin tärkeää. Vähän ehkä jännittää oma kunto kun toukokuun vikaan viikonloppuun on niin vähän aikaa enää, mutta onneksi tässä ehtii vielä treenata. Nuuksiokin alkaa kuulemma olla lähes sula, sitä onkin odotettu kuin kuuta nousevaa! Huomenna on kuitenkin ansaittu lepo.

Juoksitko sä pääsiäisenä? (:

Share

Ladataan...
MaraKatri

Lontoo, kukkaloisto, shortsikelit. Parasta! <3

 

Iloista pääsiäistä ja terveisiä mökiltä! (: Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime viikonloppuun, jonka vietin Lontoossa äitini kanssa.

Mama täytti 60v syksyllä ja ajattelin, että nyt on korkea aika antaa lahjaksi jotain vähän erityisempää. Äiti on vienyt meitä (mua ja siskoa) milloin minnekin, joten nyt oli hänen vuoronsa päästä reissuun! Annoin siis lahjaksi musikaalireissun Lontooseen.

 

Loungen aamupalan kautta matkaan!

 

Lähdettiin perjantaiaamuna Finskin aamulennolla. Päästiin ihailemaan uutta a350-konetta joka oli muuten sekin aivan täynnä, ilmeisesti joku muukin halusi Lontooseen. :D Käytiin heittämässä kamat hotellille säilytykseen ja lähdettiin kävelylle. Hotellina meillä oli Point-a-Hotel keskustan tuntumassa Shoreditchissa, sijainti oli tosi näppärä.

Käveltiin perjantaina Thamesin varteen ja syötiin siinä lounas, päiväviinillä loman kunniaksi. Keskipäivällä aurinko paistoi sen verran lämpimästi, että terassilla tarkeni topissa! Ihanaa! <3 Samaan syssyyn onnistuin polttamaan nenäni ja otsani. LONTOOSSA. :D Kaikkea sitä! Lisäksi käytiin London Towerissa.

 

Perjantain päiväviini. Ei paha!

Rapuleipää alkupalaksi. Ihania muuten nuo "majat", joiden sisällä saattoi istua!

Valkoista lihaa terassilla :D

VIHDOIN! Olin halunnut nähdä tän niin pitkään.

Here we go! Sitä en vaan tajua, että miksi noissa ohjelmissa ei lue mitään itse musikaalin juonesta...?

 

Illalla koitti sitten se hetki, joka oli koko reissun odotetuin, eli musikaali The Book of Mormon! Ei voi muuta sanoa, kuin WAU. Aivan huikea! Juonipaljastuksia en tee sen enempää, mutta jos vaan ikinä liikutte Lontoon tai Nycin suunnalla, niin menkää katsomaan. Aivan törkeen hyvä. Niin taitavat esiintyjät ja koko show, ihan mieletön elämys! Juoni oli ihan mahtava, nauroin kyllä vatsalihakseni kipeiksi. Oli todellakin kaiken odotuksen arvoinen: halusin nähdä tän jo ollessani Nycissä maratonreissulla 2,5 vuotta sitten, mutta se oli silloin loppuunmyyty. Nyt asia on korjattu, jesss!

Musikaalin jälkeen nukuttiin pitkät ja makeat yöunet ja lauantaina aamulla suuntasin ensimmäisenä Lululemonille ostamaan shortseja. :D Yleensä Lontoossa ekana ostetaan sateenvarjo, mutta tällä reissulla ostettiin aurinkorasva ja shortsit! Käy se näinkin. ;) Löysin kuin löysinkin hyvät ja sen jälkeen suunnattiin maman kanssa Regent's parkiin lenkille. Ilma oli ihan täydellinen, yli 20°c ja aurinkoa! Juostiin omia teitämme ja tavattiin sitten kahvilassa. Topilla ja shortseilla tarkeni, voisko tänne Suomeenkin tulla pian tuollaiset kelit please?! Juoksin ohjeman mukaisen n. 45min, Regent's parkin ympäri ja Primrose Hillille ja siitä kanavanrantaa pitkin takaisin. Käytiin lenkin jälkeen vielä kävelyllä ihailemassa upeita kukkivia kirsikkapuita ja muutenkin kukkaistutuksia. Ihan kesäinen fiilis!

 

Lululemonin yhteydessä oli myös ihana kahvila! Ostin latten, mutta esim. smoothiet näytti myös tosi hyviltä.

SHORTSIKELI <3

Lenkkimaisesmissa ei liikaa valittamista.

Mama ja kirsikankukat

<3

Tea partyn drinksut

Ei valittamista.

Nam!

 

Kun Lontoossa oltiin, niin jotain brittiperinnettä oli kiva kokeilla! Yritettiin saada paikkaa Ritzin afternoon tealle, mutta se oli täynnä. Siispä vaihdettiin hiukan suunnitelmaa ja lauantaina illalla suunnattiin Sanderson Hotelin "Mad Hatter's tipsy evening tea":lle. Oli muuten hyvää! Eteen kannettiin kaksi kuppia teetä (terästettynä) ja kaksi minicoctailia sekä iso määrä kaikkea hyvää naposteltavaa. Vaikka juomissa oli alkoholia, sitä ei ollut liikaa. Myös palvelu oli hyvää. Loppuun nautittiin vielä lasit skumppaa onnistuneen miniloman kunniaksi.

Sunnuntai oli lähtöpäivä, mutta meillä oli lento vasta kuudelta, joten päivällä oli hyvin aikaa fiilistellä 24°c lämpötiloja! Vitsi mikä keli! Checkattiin ulos hotellista kymmenen jälkeen ja vietiin tavarat Paddingtonille säilytykseen. Matkalla bongattiin ihana brunssipaikka jossa oli vielä sattumalta yksi pöytä vapaana auringossa! Jess! Poached eggit lohella ja avokadolla, smoothiet ja kahvit/teet naamariin ja taas jaksoi.

Viimeiset tunnit Lontoossa vietettiin Hyde Parkissa auringosta nautiskellen. Siellä oli muutama muukin, jotenkin ihan kreisiä, että huhtikuun toisena viikonloppuna on noin lämmintä. Ihanaa kuitenkin! Vähän väriäkin tarttui kroppaan sen palaneen nenän lisäksi, vahingosta viisastuneena laitoin kuitenkin loppuloman ajan kiltisti kunnon kolmenkympin suojakerrointa. (:

Lopuksi vielä junalla Heathrow'lle, jossa suunnattiin loungeen syömään ja juomaan lentoa odotellessa. Kotiinkin päästiin vielä ihmisten aikaan. (: Olipa ihana loma, laatuaikaa maman kanssa. <3 6/5. Näitä lisää!

 

Brunssihommat. Nam.

Hyde Park +24°C. Jatkoon.

 

Share

Pages