Ladataan...

Ennen Chiang Maihin saapumista kaupunkia oli kehuttu meille maasta taivaisiin. Ei olla oikeastaan koskaan tavattu ketään, joka ei olisi pitänyt kyseisestä kaupungista. Kun Laosissa tuli kylmä, niin päätös oli helppo: me lähdetään nyt Chiang Maihin! Niinpä tehtiin sellaista mitä ei olla koskaan aikaisemmin tehty eli buukattiin lennot seuraavalle päivälle. Olisihan matkan voinut tehdä bussilla tai veneelläkin, mutta sairastelu ja kylmyys aiheuttivat sen, että haluttiin paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Etuoikeutettu elämä antaa mahdollisuuden hankkiutua tällaisista ensimmäisen maailman ongelmista eroon. Älkää ymmärtäkö väärin – me rakastettiin Laosia!

Chiang Mai on dynaaminen kaupunki ja diginomadien mekka. Nomadien meininkiä pääsee aistimaan esimerkiksi trendikkään Nimmanin alueen kahviloissa. CAMP-kahvila Maya Mallissa on varsinainen instituutio, josta käsin sadat nomadit pyörittävät firmojaan.

Chiang Maissa päästiin tekemään juuri niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä jokapäiväisessä elämässämme.

Kavereiden treffaaminen. Yllättäen Chiang Maihin osui samaan aikaan useampi kaverimme ja ystävämme. Singaporelaiseen Kyleen tutustuin muutama vuosi sitten Malesiassa. Chiang Maissa hän oli vapaaehtoisena kansalaisjärjestössä. Kuulumisten vaihdon lomassa hän kierrätti meitä markkinoilla ja Chinatownissa. Mongoliassa tapaamamme hollantilainen Nienke oli ollut Chiang Maissa jo pari kuukautta treenaamassa thai-nyrkkeilyä. Mongoliassa asuttiin viikko samassa huoneessa, joten hänen seurassaan tuli heti kotoisa olo. Phu Quocin hostelliporukkaamme Chiang Maissa edusti myös hollantilaiset Doesjka ja Gerben. Hekin ovat maailmanympärimatkalla, joten tuntemuksia pidemmän matkan ihanuudesta ja kurjuudesta oli helppo purkkaa.

Parasta oli kuitenkin tavata läheinen ystävä Suomesta. Iki-ihana Julia perheineen aloitteli Thaimaa-kuukauttaan Chiang Maista. Aikaistettu saapumisemme kaupunkiin mahdollisti sen, että pääsimme yllättämään Julian (olihan Julia jo blogissaankin kertonut missä hotellissa yöpyy). Niinpä ilmestyimme yllättäen hotellihuoneen oven taakse, ja Julian ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. Yllätys onnistui täydellisesti, ja iloisesta huudosta ei meinannut tulla loppua. Tämä hetki tallentui hetkellisesti GoProlle, mutta itku meinasi tulla, kun huomattiin Koh Lantalla, että hemmetin muistikortti oli korruptoitunut Chrisun sukellusreissulla. Vietettiin useamman päivän ajan ihania hetkiä Julian perheen ja heidän kanssaan reissussa olleen ystäväpariskunnan kanssa. Julia pitää täällä Lilyssä Juliaihminen-blogia, jossa kaiken muun oivaltavan ohella kattavasti postauksia Thaimaassa reissaamisesta.

Kahviloissa hengailu ja pitkät lounaat. Chiang Main ravintolat ja kahvilat ovat ihania! Suosikkejamme ovat esimerkiksi Rustic & Blue, Angel’s Secrets, Bird’s Nest ja Salad Concept. Päivät kuluivat pitkälti saman kaavan mukaan: aamiainen, lounas ja kahvilassa hengailua. Täydellistä.

Kaduilla hortoilu. Jos pidät päämäärättömästä kävelystä ja jänniin paikkoihin eksymisestä niin pidät myös Chiang Maista. Nimmanin alue, jossa pidimme majaa, tuli koluttua hyvin läpi. Joka kulmalla oli jotain söpöä. Myös Vanhankaupungin koilisnurkka on tosi mukava alue käyskentelyyn.

Laadukkaat ruokakaupat. Maya Mallin alakerrassa on diginomadeille ja expateille suunnattu ruokakauppa Rimping. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaan länsimaalaiseen ruokakauppaan. Ostettiin heti juustoa, joka on Aasiassa todellista luksusta.

Olutpaikat. Chrisu on intohimoinen olutharrastaja, ja mäkin oon vuosien varrella oppinut oluesta paljon (myös pitämään siitä, heh). Olutfestareilla ollaan käyty muun muassa Lontoossa, Honolulussa, Kööpenhaminassa ja Hongkongissa. Pienpanimoiden toiminta on tehty haasteelliseksi Thaimaassa, koska valtio ja suurimmat panimot ovat rajoittaneet huomattavasti oluen panemista. Thaimaan valtio ThaiBevin (Chang), Boonin (Archa) ja Rawdin (Singha, Leo) lobbaamana on päättänyt, että olutta saa panna vain valmistaja, joka tuottaa 100 000 litraa tai enemmän vuodessa. Tämän lisäksi pääomaa pitää olla vähintään 10 miljoonaa bahtia (n. 268 000 euroa). Näin ollen pienempiä eriä käsityöläisoluita on mahdotonta valmistaa laillisesti. Tästä huolimatta esimerkiksi Bangkokissa ja Chiang Maissa on pienpanimoita ja käsityöläisoluita myyviä baareja, joita ratsataan koko ajan. Useat valmistavat oluensa salaa (niin yritykset kuin kotipanijatkin) tai ulkomailla (esimerkiksi Vietnamissa tai Kambodzassa).

Jos tämä kiinnostaa niin tässä videossa lisää keskustelua aiheesta:

Omaa oluttaan ja muiden thaimaalaisten pienpanimoiden tuotteita myy esimerkiksi Namton’s House, joka on ehdottomasti Chiang Main paras olutbaari. Asiantunteva henkilökunta, rauhallinen tunnelma, viehättävä sisustus ja laadukkaat tuotteet saivat meidät viihtymään baarissa pitkään. Namton’s House on Vanhankaupungin ulkopuolella kaupungin kaakkoisosassa, mutta Uberilla sinne pääsee nopeasti ja edullisesti.

Beer Republic on thaimaalaisten suosima olutbaari Nimmanilla. Baarissa on tarjolla paljon eurooppalaisia oluita, joten me ei sinällään löydetty mitään uutta maisteltavaa. Oli kuitenkin hauska nähdä myös thaimaalaisten innostuneen laatuoluesta, ja vaihtoehtoja Changille ja kumppaneille etsitään aktiivisesti. Toki kyse on vielä marginaalisesta ilmiöstä juuri yllämainituista syistä johtuen. Oltiin täpötäydessä baarissa tuona iltana ainoat farangit, joten Nimmanilla pyörii paljon muitakin kuin expatteja ja diginomadeja. Yliopisto on lähellä, joten opiskelijat ja yliopiston henkilökunta käyttävät Nimmanin palveluita. Myös monet bangkokilaiset tulevat Chiang Maihin lomalle puhtaamman ja viileämmän ilman sekä rauhallisemman elämänmenon perässä. Nimmanin kaduilla bongaakin paljon tyylikkäitä nuoria thaimaalaisia.

Leffateatterit. Suomessa käydään usein leffateatterissa, mutta reissussa ei oltu ennen Chiang Maihin saapumista päästy elokuviin. Käytiin yhteensä kolme kertaa elokuvissa Chiang Maissa. Tuli tsekattua niin Star Wars: Rogue One, Arrival ja mun syntymäpäivänä ihastuttava La La Land. Maya Mallin (taas) yläkerrassa on laadukas SFX Cinema.

Kuten huomaatte, monet aktiviteeteista liittyivät ruokaan ja kulttuuriin. Chiang Mai onkin kulinaristin mekka. Ruoka on halpaa ja hyvää. Toki Nimmanilla on thaimaalaiseen hintatasoon verrattuna hieman kalliimpaa. Budjettimatkaajan kannattaakin suunnata esimerkiksi burmalaiseen ravintolaan (löytyy ihan nimellä Burmese Restaurant) tai Hong Tauw Inniin.

Chiang Mai on sekoitus itää ja länttä. Thaimaa on esimerkiksi Kambodzaan ja Laosiin verrattuna todella kehittynyt maa, ja länsimaalainen kulttuuri näkyy voimakkaasti. Tämä on luultavasti vaikuttanut siihen, että juuri Chiang Maista on muodostunut diginomadien pyhiinvaelluskohde. Länsimaalaiset ihanuudet ovat tarjolla helposti, mutta hintataso on silti edullinen ja paikallinen kulttuuri kiehtova.

Toisaalta Chiang Maissa pääsee kokemaan paljon sellaista mitä kotona Suomessa on vähemmän.

Katutaide. Toivoisin Suomeen enemmän väriä ja kaupunkikulttuuria. Toki asiat ovat muuttuneet paljon jo omani elinaikanani, mutta esimerkiksi laillista katutaidetta Suomessa on vielä valitettavan vähän. Chiang Maissa ihasteltiin tyylikkäitä muraaleja, joita ei tarvitse erikseen etsiä. Katutaidetta on joka paikassa.

Hylätyt mestat. Me rakastetaan autiotaloja ja ränsistyneitä huviloita. Suomessakin harrastetaan urbaania löytöretkeilyä (urban exploration), mutta harvemmin hylätyt talot saavat kovin kauaa paikallaan seistä – varsinkaan kaupunkialueella. Chrisu löysi Vanhankaupungin pohjoispuolelta aavemaisen hylätyn hotellin. Entinen palatsi House of Success Vanhankaupungin luoteisnurkassa kultakoristeineen teki myös vaikutuksen.

Markkinat ja temppelit. Näistä kahdesta Chiang Mai tunnetaan. Markkinoita on viikon jokaiselle päivälle. Myös temppeleitä on joka nurkalla. Suosittelen vaan kävelemään ympäriinsä, aistimaan ja piipahtamaan temppeleissä, kun siltä tuntuu.

Me tehtiin myös erillinen ekskursio kaupungin tärkeimmälle temppelille, vuoren päällä sijaitsevaan Doi Suthepiin. Temppelialue ja vuoren päältä avautuvat maisemat olivat todella kauniita, mutta kannattaa varautua turistimassoihin. Ehkä kärsin Kambodzan jäljiltä vielä temppeliähkystäkin. Meillä oli kuitenkin mukava päivä porukalla.

Chiang Mai on monien bloggaajien ikissuosikki. Esimerkiksi Yes Dear -blogin Pauliina, Sarikoo-blogin Sari ja Veera Bianca -blogin Veera ovat tykästyneet Chiang Maihin.

Kotoisa olo syntyy loppujen lopuksi aika yksinkertaisista jutuista. Chiang Maissa jokainen voi toteuttaa itseään ja löytää omia kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa tekemistä. Asua voi parin euron dormissa tai modernissa Airbnb-kämpässä.

Usein törmää keskusteluihin, että ”onko tämä nyt sitä aitoa Thaimaata”. Koko keskustelu siitä, millainen Thaimaa on aito ja millainen ei, on jotenkin täysin epärelevantti. Thaimaa muuttuu ja kehittyy siinä missä muutkin maat. Paikalliset saattavat haluta syödä KFC:ssa, kun minä metsästän mahdollisimman halpaa pad thaita markkinoilta tai toisaalta herkullista vegaaniaamiaista. Sen sijaan, että ajattelisin, miten pääsen kokemaan mahdollisimman aitoa Thaimaata, yritän pitää silmät auki ja ottaa matkakohteen vastaan sellaisena kuin se mulle subjektiivisesti näyttäytyy.

 

Oletko käynyt chiang maissa? mitä tykkäsit?

 

Lue myös:

Battambang – minun Kambodžani

Kuinka rakastuin Hongkongiin

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Ladataan...

Kuukauden suunnittelematon blogitauko päättyy vihdoin. Terveiset reaaliaikaisesti Tongalta! Täällä kirkkaiden vesien ja palmujen äärellä on hyvä rentoutua. Kevät on nimittäin ollut kiireinen. Nyt joku miettii: miten niin, tehän olette lomalla.

Kaikessa hiljaisuudessa olen kuitenkin ahkeroinut toisenlaisen kirjoittamisen parissa – nimittäin gradun. Ennen reissuun lähtemistä ehdin olla viitisen vuotta työelämässä kandiksi valmistumisen jälkeen. Opinnot jäivät roikkumaan, kun työhaasteet veivät mukanaan. Tyypillinen GVM siis – gradua vaille maisteri. Mulle on ollut koko ajan selvää, että teen opinnot ehdottomasti loppuun. En kuitenkaan usko, että kovin moni tuttu otti puheitani tosissaan, kun ilmoitin tekeväni gradun valmiiksi maailmanympärimatkalla. 

Ennen lähtöä vitsailimme kaverini kanssa, että olisi siistiä palauttaa gradu joltain paratiisirannalta drinkkiä siemaillen. Vaikka gradu lähtikin matkaan täältä Tongalta, niin todellisuus oli hieman eri. 3 megatavun tiedoston lataaminen nettiin kesti tunnin, ja Chrisulla meinasi mennä hermot. Rannan sijaan päivystimme hikisessä majatalossa keskellä kaupunkia. Suomenkin päässä oli kaikenlaista säätöä. Esimerkiksi kun ystäväni meni noutamaan graduja painosta sovittuna ajankohtana, ei niitä oltu edes vielä laitettu painoon ja muuta mukavaa. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa. 

Tonga on täydellinen paikka rauhoittumiseen. Ollaan totuteltu kuumuuteen (oltiin tätä ennen Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, joissa talvi teki jo tuloaan), nukuttu pitkään, polskittu meressä, snorklailtu, syöty tuoreita hedelmiä ja ihmetelty paikallista elämänmenoa. Kaikki toimii niin hitaasti, että väkisinkin rentoutuu.

Muutamassa päivässä ollaan jo päästy kiinni kulttuuriin. Paikalliset ihmiset ovat tosi mukavia ja ystävällisiä. Tongalaiset tunnetaan maailman tilastollisesti lihavimpana kansana. Se näkyy täällä ruoka-annosten ja ihmisten kokona. Sisäistä lentoa varatessa piti matkatavaroiden painon lisäksi ilmoittaa oma paino, ja lähtöportilla oli vaaka matkustajien punnitsemiseksi. 

Myös uskonnon merkitys on todella suuri. Suurin osa tongalaisista on kristittyjä. Joka nurkalla on kirkkoja, ja sunnuntaina työskentely on laitonta, joten kaupat ovat kiinni ja palvelut eivät pelaa. Bikinit päällä täällä ei todellakaan hypitä muualla kuin turisteille suunnatuissa rantakohteissa (joita täällä on esimerkiksi Fidziin verrattuna vähän). Tongalaiset uivat kaikki vaatteet päällä, ja liika paljaan ihon esittely voi johtaa sakkoihin.

There’s much more to Tonga than just the beaches, sanoi majatalomme emäntä Nuku’alofassa. Moni tulee Tongalle ja ajattelee, että rantoja on joka paikassa. Rannoille on kuitenkin yllättävän hankala päästä, ja koko maa on paljon monipuolisempi (ja toisaalta monimutkaisempi) kuin voisi ajatella. Autiosaaria toki riittää, jos vaan joku paikallinen suostuu sellaiselle kuljettamaan.

Reissun etenemistä voi seurata reaaliaikaisesti Instagramista. Blogin puolella palataan kevään seikkailuihin. Postauksia tulossa Thaimaasta, Malesiasta, Singaporesta, Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Mistä haluaisitte lukea? 

- Ella - 

Mitä teille kuuluu?
 

Lue myös:

Toiveet ja suunnitelmat elämäni vuodelle

Puoli vuotta reissussa + reitti kartalla

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Ladataan...

Yksi reissun tavoite on ollut irrottautua suorittamisesta ja turhasta itsensä rajoittamisesta. En yleensä helposti muuta suunnitelmiani, ja elämää määrittää sellainen ”kun tää on sovittu ja päätetty niin tää myös tehdään” –ajattelu. Välillä se on aika huvittavaa, jopa idioottimaista. Matkalla tulee kuitenkin jatkuvasti vastaan yllättäviä tilanteita, joissa joustavuutta tarvitaan.

Olin odottanut Laosin seikkailuja paljon. Lennettiin Kambodzasta Luang Prabangiin, koska haluttiin keskittää aikamme ja energiamme pohjoisemmassa Laosissa reissaamiseen. Pohjois-Laos tuntui eniten meidän tyyliseltä paikalta heimoineen ja vuoristomaisemineen. Ajateltiin, että se myös paikkaa hieman sitä, ettei tällä reissulla ehditty pohjoiseen Vietnamiin.

Ihanien Luang Prabangissa vietettyjen päivien jälkeen suunnistimmekin Nong Khiawiin. Nong Khiaw on yhtä aikaa nautiskelijan ja aktiivireissaajan unelmakohde. Vesiputouksia, patikointia, pyöräilyä, vuoristoa, mutta toisaalta riippumatossa keinumista ja hyvää ruokaa. Kuulostaa meidän paikalta, eikö niin?

Maisemat huimasivat päätä, mutta niin huimasi muutenkin. Nimittäin jo ekana iltana mulla oli todella huono olo. Päätä särki, väsytti, lihaksia jomotti ja pyörrytti. Seuraavana päivänä vuokrattiin maastopyörät, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen mun oli pakko pysähtyä. Heikotti, rinnassa pisti ja olin aivan hiestä märkä. Päätettiin, että Chrisu lähtee jatkamaan pyöräilyä, ja mä suuntaan takaisin kylille. Jouduin taluttamaan pyörää loppumatkan, koska olo oli niin outo.

Olin tosi ihmeissäni, koska olin muutaman päivän Kiinassa sairastelua lukuun ottamatta voinut koko reissun niin hyvin. Ihmettelin, että voiko mulla oikeasti olla näin huono kunto. Illalla skypetin ystäväni kanssa. Hän päätteli, että mulla on varmaan paha nestehukka. Kävin hieronnassa, menin nukkumaan ja toivoin, että aamulla olo olisi parempi.

Olo ei kuitenkaan helpottanut. Samaan aikaan lämpötila Nong Khiawissa tippui noin kymmeneen asteeseen. Tropiikin lämpöön tottuneina oltiin viluissamme. Koti-ikäväkin nosti päätään. Vaikka Nong Khiaw ja lähialueet olivat äärettömän kauniit, molemmille tuli fiilis, että nyt äkkiä jonnekin muualle.

Meidän oli tarkoitus jatkaa pohjoisemmaksi, Luang Namthan maisemiin. Tiedossa kuitenkin oli, että lämpötila olisi siellä vieläkin alhaisempi. Oltiin hankkiuduttu talvivaatteista eroon Kiinassa, ja kylmyys ei houkuttanut. Ehdotinkin Chrisulle, että mitä, jos lähdemme etuajassa Thaimaahan? Meitä molempia kiinnosti Pohjois-Thaimaa, lämpötila näytti olevan korkeampi, ja tiedossa oli, että myös Julia perheineen olisi pian saapumassa Chiang Maihin. Niinpä tehtiin jotain mitä ei olla ikinä ennen tehty: pakattiin kamat, hypättiin Luang Prabangin bussiin (joka tietenkin hajosi matkalla) ja ostettiin seuraavalle päivälle lennot Luang Prabangista Chiang Maihin. Samalla saatiin ratkaisu viisumiongelmaankin. Lentoteitse saapumalla Thaimaahan saa Suomen passilla oleskella kuukauden, maata pitkin saapuessa vain 14 päivää.

Kyllä meitä nolotti ja nauratti. Varsinaiset seikkailijat, kylmyyttä karkuun yhdestä Kaakkois-Aasian maasta toiseen. Missä oli suomalainen sisu? Ja vielä lentämällä, kun laivalla ja bussillakin olisi päässyt. Mitäköhän muutkin ajattelevat? Taas huomasi sen, miten helposti ajattelee, että omat tekemiset ovat todella typeriä, mutta muut ovat eri mieltä. Kun kerroimme suunnitelman muutoksista kavereille, olivat he tosi ymmärtäväisiä ja kannustavia. Reissatessa on myös väkisin aika omassa kuplassaan. Huomasimme, että ei muita voisi vähempää kiinnostaa olemmeko Laosissa vai Thaimaassa, kunhan olemme terveitä, turvassa ja onnellisia.

Suunnitelmia siis saa, ja pitää, muuttaa. Ei kenenkään tarvitse olla missään, jos ei itse niin halua. Ei tarvitse olla opaskirjan orja, ja ajatella, että kun mun on pakko nyt kiertää tämä ja tämäkin kylä. Spontaaneja päätöksiä kannattaa tehdä.

Ennen reissua tehtiin suuntaa antava reittisuunnitelma, jota ollaan aika tarkkaan noudatettu. Reissun suunnittelusta on toivottu omaa postausta, ja sekin on toki tulossa. Suunnitelmat ovat kuitenkin vain ohjenuoria. Onkin ollut jännä huomata, että tämän Nong Khiaw –episodin jälkeen olemme reissanneet entistä rennommin. Ehkä tapahtumaketju oli jonkinlainen käännekohta meille. Alkureissusta varattiin majoituksia noin viikon verran eteenpäin, nyt ei välttämättä tiedetä vielä iltapäivällä, missä nukutaan seuraava yö. Itseluottamus on kasvanut, joka ainakin mulle ikuiselle itseni ruoskijalle on ollut tosi hyvä juttu. Kaikki järjestyy kyllä.

Lopulta löytyi syy myös mun sairasteluun. Kun listattiin kaikki ongelmat ylös, niin tajuttiin, että kyse oli malarialääkkeiden sivuvaikutuksista. Lopetin siis lääkkeiden popsimisen, ja muutaman päivän jälkeen olo onneksi helpotti.

Lähteminen oli kaikesta huolimatta vaikeaa. Nong Khiawia voimme lämpimästi (no pun intended) suositella. Laosiin palaamme varmasti vielä. Nyt ei vain ollut oikea hetki pidemmälle seikkailulle siellä.

millaisissa tilanteissa olette muuttaneet reissusuunnitelmianne? kuinka joustavia olette matkalla?

 

Lue myös: 

Kun matkaväsymys iskee

Tyypillinen päivä reissussa

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI

Share

Pages