Ladataan...
Matkalla Perille

OIKAISU: Hallituksen esittämään ulkomaalaislain muutokseen on tehty korjaus huhtikuussa, jonka mukaan esitetyt tulorajat eivät koskisi Suomen kansalaisten ulkomaalaisia puolisoita tai Pohjoismaiden kansalaisia, toisin kuin alkuperäisessä lakiluonnoksessa. Blogi on oikaistu näiltä osin. Kirjoittaja pahoittelee virheellistä tietoa alkuperäisessä kirjoituksessa. 

Minä ja amerikkalainen puolisoni olemme korkeasti koulutettuja, useita kieliä puhuvia ja monien mittarien mukaan varsin menestyneitä aikuisia. Meillä on yhteinen lapsi, joka on Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen, kuten minäkin nykyään. Mieheni on vain Yhdysvaltojen kansalainen.

Olemme asuneet ulkomailla viimeiset seitsemän vuotta. Jos haluaisimme palata perheemme kanssa Suomeen, ja hallituksen ulkomaalaislakiin ajamat muutokset koskisivat myös meitä, mieheni ei voisi saada Suomesta oleskelulupaa ennen kuin perheemme nettotulot olisivat vähintään 2200e/kk (kaksi aikuista+lapsi). Tämä tarkoittaisi lähes 4000e/kk bruttotuloja, minulta - sillä miehelläni ei olisi oikeutta työskennellä Suomessa ennen oleskeluluvan saamista. Keskitulo vuonna 2015 oli jossain 3500 euron hujakoilla, joten työpaikan löytäminen josta maksettaisi yli 4000e/kk ei ole mahdotonta, mutta ei helppoakaan. Tämä on muuten noin kaksi kertaa Yhdysvaltojen tulovaatimus kolmehenkiselle perheelle Greencard-hakemusta varten - tuloraja siellä on noin 22 000 euroa/vuosi. Suomessa vuonna 2010 voimaan tulleet lakimuutokset perheenyhdistämiseen vaadittaviin tulorajoihin - joihin otsikoissa olleen Irakilaisperheen saama karkoituspäätös perustuu - eivät koske meitä, sillä minä olen Suomen kansalainen. Hallitus esitti alunperin, että tulorajojen tulisi koskea myös Suomen ja Pohjoismaiden kansalaisia, mutta tämä esitys on ilmeisesti peruttu huhtikuussa sen nostattaman metelin ja vastalauseiden johdosta. 

Mikäli ulkomaalaislain muutos tulee voimaan, Suomen kansalaisen ulkomaalainen puoliso voi hakea oleskelulupaa vain ulkomailta käsin, ja käsittelyaika voi olla jopa 9 kuukautta. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että minun ja lapseni olisi tultava edeltä Suomeen jotta minä voisin yrittää parhaani mukaan löytää hyväpalkkaisen työpaikan jotta tuloraja täyttyisi, ja sillä välin mieheni ja lapseni isä odottelisi toisessa maassa. Meidän tapauksessamme myönteinen päätös olisi melko todennäköinen, muttei tietenkään taattu - joten olisi myös pieni mahdollisuus siitä, että 9 kuukauden odottelun ja erossa olon päätteeksi meitä odottaisi kielteinen päätös. Ulkomaalaislain muutokset, jotka on suunnattu erityisesti turvapaikanhakijoille, vaikuttavat siis huomattavasti myös Suomen kansalaisten mahdollisuuksiin tuoda ulkomaalainen puoliso ja perhe Suomeen - kuten Imagen kolumnisti Saku Timonen aikaisemmin tänä vuonna huomautti. Oikeus perheen yhdessä pitämiseen alkaa hiljalleen muodostua vain varakkaiden oikeudeksi. 

Minä ja perheeni olemme kuitenkin onnekkaita ja etuoikeutettuja. Jos tulovaatimukset koskisivat meitä, meillä on vaihtoehtoja. Me voimme asua lähes missä tahansa, ja todennäköisesti myös työllistyä melko helposti. Jos ulkomaalaislakiin esitetyjen vaatimusten täyttäminen olisi hankalaa minulle ja miehelleni, ajatelkaa kuinka epärealistista - ja epäinhimillistä - se on pakolaisperheille. Maahanmuuttovirasto on perustellut Irakilaisperheen päätöstä sillä, että se on lakien ja säännösten mukainen - ja siinä piilee ongelman ydin. Nykyiset lait, ehdotetusta lakimuutoksesta puhumattakaan, tekevät perheen yhdistämisestä erityisesti pakolaisille, mutta myös suomalaisille joilla on ulkomaalainen puoliso, äärimmäisen hankalaa. Suomeen saapuvien pakolaisten ensimmäinen vuosi täyttyy myös melko pitkälti pakollisella kotoutumiskoulutuksella, kielen oppimisessa kestää eikä uuteen maahan ja kulttuuriin asettuminen tapahdu hetkessä -  ja voin vain kuvitella kuinka vaikeaa pakolaisille on löytää työpaikka Suomen nykyisessä ilmapiirissä. Helsingin Sanomien esiin nostama tarina perheestä jonka äitiä ja kolmevuotiasta lasta odottaa karkotus takaisin Irakiin on saanut monet poliitikot ilmaisemaan tuohtumuksensa tapauksesta, mutta tämä perhe on vain yksi esimerkki siitä, minkälaisia ihmiskohtaloita Suomi on pian täynnä jos hallituksen ajamat ulkomaalaislain muutokset tulevat voimaan. Teoilla on seuraamuksia, ja moni niistäkin poliitikoista - sisäministeri Orpo mukaanlukien - jotka ovat kiirehtineet kritisoimaan Irakilaisperheen tilannetta, ovat tähän saakka puoltaneet hallituksen ulkomaalaislakiesitystä avoimesti. Onko se nyt sitten yllätys, että epärealistiset vaatimukset perheiden yhdessäpitämiselle johtaa perheiden rikkoutumiseen? 

Tietenkään Suomi tai mikään muukaan valtio ei voi ottaa vastaan loputonta määrää pakolaisia, ja on tärkeää että turvapaikan myöntämiselle ja perheen yhdistämiselle on asetettu selkeät kriteerit - mutta hallituksen ulkomaalaislakiin esittämät muutokset tekevät perheiden yhdessä pitämisestä lähes mahdotonta. Se ei ole kenenkään etu - ei pakolaisten eikä suomalaisten. Hajoitetut perheet eivät rakenna yhteiskuntaa vahvemmaksi ja paremmaksi, vaan päin vastoin. Rikkinäisten aikuisten on vaikea kasvattaa ehjiä lapsia, varsinkin ilman puolisoa, ja perheestään erotetun henkilön on entistäkin haastavampaa pyrkiä aktiivisesti kotoutumaan, sopeutumaan ja työllistymään uudessa yhteiskunnassa ilman puolisoa ja lapsia rinnalla.

Meidän perheellä on vaihtoehtoja. Haluaisimme palata vielä joskus Suomeen lapsemme kanssa - mutta voi olla, että se osoittautuu meillekin liian haastavaksi. Hallitus sanoo että ulkomaalaislain muutoksella se pyrkii tekemään Suomesta vähemmän houkuttelevan turvapaikanhakumaan - mutta samalla Suomesta tehdään myös huomattavasti vähemmän houkuttelevampi todella monille perheille, joissa toinen puoliso on suomalainen ja toinen ulkomaalainen. Perheiden yhdessä pitäminen tulisi olla yksi maahanmuuttopolitiikan ensisijaisista tavoitteista ja prioriteeteista, mutta olemassaolevien lakien ja eritysesti esitettyjen lakimuutosten myötä perhe-elämästä on vauhdilla tulossa oikeus johon vain rikkailla on varaa. Mitä se kertoo hallituksemme arvomaailmasta ja prioriteeteista? 

Share

Ladataan...
Matkalla Perille

Tämän päivän luetuin ja jaetuin Helsingin Sanomien artikkeli on todennäköisesti juttu otsikolla "Äiti ja kolmevuotias aiotaan käännyttää Suomesta - isä ja vauva saavat jäädä". Perheen isä, Huner Ali Muhammed, on ollut Suomessa jo seitsemän vuotta, ja hänelle on myönnetty pysyvä turvapaikka ja oleskelulupa. Hunerin vaimo Gashaw Khaleel Hamad ja kolmevuotias poika Sämä Huner Ali Muhammed ovat saaneet käännytyspäätöksen, ja heidän on määrä lähteä Suomesta ja palata Irakiin viimeistään perjantaina. Perheen kolmekuisen Klara-vauvan oleskeluluvasta ei ole annettu päätöstä, joten toistaiseksi Klara saa jäädä Suomeen - ilman äitiä ja veljeä. 

Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen (UN Convention on the Rights of the Child). Lasten oikeuksien sopimus sanoo seuraavaa:

Artikla 2, kappale 1: Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimukesssa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaalisen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. 

Artikla 9. kappale 1: Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.

Artikla 10, kappale 1: Sopimusvaltioille 9 artiklan 1 kappaleessa asetettujen velvotteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa hakemukset jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopimusvaltiot takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisessä ei ole epäedullisia seurauksia hakijoille eikä heidän perheenjäsenilleen. 

  Afganistanlaisia pakolaislapsia Iranissa. Kuva ei liity tekstissä käsiteltävään tapaukseen. Kuva: Pierre Prakash/EU

Myös Suomen laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta perustuu ennen kaikkea lapsen edun ja hyvinvoinnin turvaamiseen, sekä lapsen oikeuteen säilyttää läheiset suhteet molempiin vanhempiinsa, kunhan tämän katsotaan olevan lapsen edun ja hyvinvoinnin mukaista. Suomen ulkomaalaislaki ja siihen Sipilän hallituksen toimesta esitetyt muutokset tekevät perheiden yhdessäpidosta kuitenkin erittän haastavaa, monille jopa mahdotonta - mikä tarkoittaa sitä, että Hunerin ja Gashawin tyyppinen tilanne tulee jatkossa vain yleistymään entisestään. 2600 euron nettotulot kuussa kaksilapsiselle perheelle tuntuvat varsin kohtuuttomalta, ottaen huomioon että tämä on huomattavasti korkeampi tulotaso kuin mitä suuri osa suomalaisperheistä tienaa, ja että maahanmuuttajien ja erityisesti pakolaisten kohdalla työllistyminen edes keskituloisiin työpaikkoihin on todella haastavaa. Ulkomaalaislakiin on jätetty mahdollisuus poiketa tulovaatimuksista, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai jos lapsen etu vaatii sitä. En nyt suorilta käsin osaa kuvitella tilannetta missä lapsen etu vaatisi tätä enemmän kuin kolmekuukautisen lapsen pitäminen yhdessä äitinsä kanssa. 

Maahanmuuttajien ja pakolaisten sopeuttamiseen käytetään paljon resursseja, ja perheiden hajoittaminen näin järkyttävällä tavalla ei todellakaan edesauta Suomeen jäävien henkilöiden, tässä tapauksessa perheen isän, ja mahdollisesti kolmekuisen vauvan, sopeutumista - vaan päin vastoin. Perheyksikon repiminen rikki aiheuttaa erittäin todennäköisesti kaikille perheenjäsenille psyykkisiä ja henkisiä ongelmia, eikä millään muotoa tue sopeutumista suomalaisen yhteiskunnan tuottavaksi ja täysivaltaiseksi jäseneksi. Kenties moisten päätösten takana on ääneen lausumaton toive siitä, että jos äiti ja kolmevuotias lähetetään takaisin Irakiin edeltä, pian isä ja vauva seuraavat perästä. Kiristettyjä kriteereitä ovat kritisoineet monet asiantuntijajärjestöt kuten Pakolaisapu, Amnesty ja Unicef - mutta mitäpä nämä järjestöt lasten edusta ja parhaasta muka tietäisivät. 

Tietämättä enempää kuin mitä yllä linkitetty HS artikkeli perheen tilanteesta kertoo, entisenä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä - ja ihan vaan ihmisenä - voin melko suurella varmuudella sanoa että äidin ja kolmevuotiaan lapsen erottaminen isästä ja vauvasta ei missään tapauksessa palvele kummankaan lapsen etua, ja on täysin YK:n lapsen oikeuksen sopimuksen vastaista. On myös aivan naurettavaa ja ristiriitaista valittaa siitä, että miksi meille tulee vain näitä nuoria miehiä, missä kaikki naiset ja lapset - ja sitten kieltää turvapaikka ja oleskelulupa äidiltä ja lapselta sillä perusteella, että isään kohdistunut uhka ei muka koske heitä. On erittäin todennäköistä että nämä suoranaiset uhat lähes kaikissa lähtömaissa kohdistuvat pääasiassa miehiin - mutta se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteivätkö naiset ja lapset olisi aivan yhtäläisen uhan alla ja vaarassa joutua vähintäänkin sivullisiksi uhreiksi. Perheiden hajottaminen rikkoo jo entuudestaan rikki olleita ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään taakseen kaiken tutun ja turvallisen paetakseen sotaa ja terrorismia - tukiverkkonaan usein juurikin vain oma ydinperhe. Ja nyt sekin tuki hajotetaan ja revitään palasiksi - ja oletetaan että nämä jäljelle jäävät pakolaiset jotenkin keräilevät palaset kasaan ja jatkavat elämää. Mieti miten itse selviäisit, jos joutuisit tällä tavoin eroon puolisostasi ja lapsestasi? 

Maahanmuuttovirasto on sitä mieltä, että ei ole lasten edun vastaista hajottaa perhe kahteen eri maahan ja mahdollisesti erottaa kolmekuinen vauva äidistään. Maahanmuuttovirasto on myös sitä mieltä, että vaikka perheen isä on ollut suoranaisen uhan ja vaaran kohteena minkä vuoksi hänelle on myönnetty Suomessa turvapaikka ja oleskelulupa, sama uhka ei kohdistu äitiin ja kolmevuotiaaseen Sämä-poikaan. Maahanmuuttoviraston mukaan Irak on äidille ja Sämälle turvallinen paikka.

Mitä sanoo Suomen ulkoministeriö:

Irak - Matkustustiedote 

Turvallisuustaso: Vältettävä kaikkea matkustamista

Muut turvallisuustason tiedot: Taisteluja ja väkivaltaisuuksia monin paikoin.

Yleinen turvallisuustilanne: Turvallisuustilanne Irakissa on hyvin huono varsinkin Niniven, Salaheddinin, Anbarin, Kirkukin ja Diyalan lääneissä, joissa käydään taisteluja ääriryhmien ja turvallisuusjoukkojen välillä. Kansainväline liittouma tekee ilmaiskuja ISIL-äärijärjestöä vastaan. Taisteluita on käyty myös lähellä Pohjois-Irakin kurdien itsehallintoaluetta (Dohukin, Erbilin ja Suleymaniyan läänit), joka on aiemmin ollut verrattain rauhallinen ja turvallinen alue. Turvallisuustilanteessa voi tapahtua nopeita muutoksia, ja ulkoministeriö kehottaa välttämään tarpeetonta matkustamista myös Pohjois-Irakin itsehallintoalueelle. Siellä olevien kannattaa seurata tarkoin tiedotusvälineiden uutisointia ja harkita maasta poistumista, jos turvallisuustilanne heikkenee. Terrori-iskujen riski on merkittävä suuressa osassa maata. Irakissa oleskeleville länsimaalaisille on merkittävä riski joutua sekä terrori-iskujen että sieppauksen kohteeksi.

 

Että näin. Vältettävä kaikkea matkustamista - jos olet länsimaalainen. Kolmevuotiaat ja pikkuvauvojen äidit: tervemenoa, ja onnea matkaan.

Voisiko joku nyt vielä vääntää rautalangasta, kun minä en nyt ihan oikeasti ymmärrä: Missä utopistisessa mielikuvitusmaailmassa tämä muka ei ole täysin lapsien edun ja hyvinvoinnin sekä myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista?

Perheen yhdessä pitämisen puolesta on aloitettu adressi, joka on alle vuorukaudessa kerännyt jo yli 7000 allekirjoitusta. 

 

 

 

Share

Ladataan...
Matkalla Perille

Eilen kahdelle suomalaiselle varsin tunnetulle bloggaajalle lähetettiin postissa kuollut rotta.

Korjaus: eilen kahden suomalaisen bloggaajan perheenjäsenille - tarkemmin 81-vuotiaalle äidille ja kolmevuotiaalle pojalle - lähetettiin postissa kuollut rotta.

Mietitäänpä tätä hetki. Joku henkilö Suomessa on siis joko ostanut tai pyydystänyt kaksi rottaa (tai kenties enemmänkin, kuka tietää monta rottakirjettä on vielä kenties matkalla ja kenen vauvalle/mummolle/sairaalle äidille osoitettuna), ottanut ne jotenkin hengiltä, pakannut rotat kuplamuoviin, laittanut kirjekuoreen, ja kirjaillut päälle kolmevuotiaan lapsen ja 81-vuotiaan vanhuksen nimen. Kyseinen henkilö on iskenyt postimerkin kulmaan, kiikuttanut kuoret postiin - and then what? Vihellellyt tyytyväisenä kotimatkalla tuntien ylpeyttä teostaan? Kenties retostellut sillä kavereille livenä ja netissä, että siitäpä saavat nuo mamuhyysärit ja vihervassarit ja isänmaan petturit, kyllä ne nyt saa opetuksen! Ehkä kyseinen henkilö jopa soitti omalle äidilleen ja ylpeästi huudahti, "Hei äiskä, arvaa mitä mä tein tänään!"

Siis anteeksi nyt, mutta mitä helvettiä täällä tapahtuu? Seuraan kotimaani tapahtumia ulkomailta käsin sydän ja mieli raskaana, sillä en enää tunnista yhteiskuntaa omakseni. Minne on kadonnut yhteisöllisyys, toisten auttaminen, heikomman tukeminen? Olen asunut maissa jossa eletään niin paljon vähemmällä, mutta annetaan toisille niin paljon enemmän. Olen istunut pöytään savimajoissa joissa eteeni on tuotu kyseisen perheen koko viikon ruokavaroja edustava ateria. Ihmiset, joilla ei ole juuri mitään, ovat jakaneet kanssani kaiken sen mitä heillä on tarjota - mutta meillä Suomessa ja Euroopassa, missä pöytä globaalisti puhuen yhä ihan oikeasti notkuu hyvinvoinnin alla, isketään ovet kiinni kärsimyksen edessä ja sorrutaan yhä alempiarvoisiin taktiikoihin toisin ajattelevien hiljentämiseksi ja pelottelemiseksi. 

Milloin Suomesta on tullut yhteiskunta, jossa ei enää voi ilmaista mielipidettään asioista julkisesti ilman pelkoa väkivallasta tai uhkailusta? Milloin Suomesta on tullut yhteiskunta, jossa pieni joukko vihaisia ja rasistisia ihmisiä kuvittelee että heillä on jonkin sortin oikeus käyttäytyä noin muita ihmisiä kohtaan ja kuvitella että se on jotenkin perusteltua? Milloin meistä, entisestä kehityksen, hyvinvoinnin ja tasa-arvon mallimaasta, tuli Suomi jossa ihmisiä pelotellaan polttopulloilla ja väkivallalla, rasismin symboleilla, kuolleilla rotilla? Ja missä ovat päättäjät ja virkavalta, jotka tuntuvat jatkuvasti reagoivan näihin tapahtumiin kiirehtimillä torumaan "molempia ääripäitä" sen sijaan että ihan oikeasti ottaisivat härkää sarvista ja sanoisivat suoraan, selkeästi ja ilman mitään muttia tai jossitteluja että tällaista ei yksinkertaisesti suvaita. 

Haluan uskoa, että enemmistö suomalaisia ei kuulu tähän radikaaliin, rasistiseen ja väkivaltaiseen ryhmään äärimmäisen vihaisia miehiä ja naisia jotka kokevat että on tällainen käyttäytyminen on hyväksyttävää, jopa perusteltua. Että enemmistö suomalaisista kunnioittaa jokaisen ihmisen oikeutta elää turvassa ilman pelkoa väkivallasta, ja ymmärtää että vaikka nykyinen pakolaistilanne on vaikea ja Suomalainen yhteiskunta käy läpi monenlaisia muutoksia ja haasteita, toisen yksilön ihmisyyden kieltäminen ja väkivallan käyttäminen muutoksen vastustamisen välineenä ei koskaan ole oikea eikä hyväksyttävä ratkaisu. Haluan uskoa, että suurin osa suomalaisista ymmärtää että tällaiset teot eivät tee mitään muuta kuin entisestään heikennä ja murra sitä suomalaisen yhteiskunnan selkärankaa joka perustuu yhtäläisiin oikeuksiin, ihmisarvoon, tasa-arvoon. 

Mutta henkilöt jotka lähettelevät anonyymeja tappouhkauksia, raiskausuhkauksia ja kuolleita rottia eivät edusta enemmistöä. Nämä ovat niitä henkilöitä, jotka jakavat Facebookin ryhmissä uutisia mereen hukkuneista pakolaisista hymynaamojen ja peukkujen, kenties jopa sydänemojien saattelemina. Nämä ovat niitä henkilöitä, jotka hekumoivat toisten ihmisten kärsimyksellä ja kuolemalla, sillä heidän hämmentyneissä aivoissaan jotkut ovat vain vähemmän ihmisiä kuin he itse, olipa syynä sitten ihonväri, etnisyys, uskonto tai kotimaa. Nämä ovat niitä henkilöitä, jotka katsovat asialliseksi fantasioida naisten raiskauksilla ja väkivallalla, ja pyrkivät pelottelemaan hiljaiseksi ne jotka uskaltavat ajatella asioista toisin ja tuoda ajatuksensa julki. Nämä ovat henkilöitä joiden moraalinen kompassi on jossain kohtaa vinksahtanut niin vinoon, että he eivät yksinkertaisesti enää kykene näkemään omien tekojensa tuomittavuutta, vääryyttä - ja myös naurettavuutta. 

Nämä henkilöt ovat kasvottomia pelkureita, ja Suomen "puolustamisen" käyttäminen oikeutuksena väkivallalle ja pelon lietsonnalle häpäisee Suomen, historiamme ja kaiken sen mitä suomalaisuus ihan oikeasti edustaa. Se ei nimittäin ole valkoisuus tai arjalaisuus tai rasistinen mielikuva jostain kummallisesta "puhtaasta rodusta" jota ei ikinä ole ollut olemassakaan, vaan Suomi edustaa jotain ihan muuta: Kehitystä, ihmisarvoja, ihmisoikeuksia, sivistystä, huolenpitoa, hyvinvointia. Suomalaiset sotilaat, oma ukkini mukaanlukien, eivät todellakaan taistelleet tämän maan vapauden ja itsenäisyyden puolesta jotta joku selkärangaton idiootti voi lähettää kolmevuotiaalle lapselle kuolleen rotan postissa.

Meinasin ensin sanoa, että hävettää olla suomalainen - mutta ei hävetä, koska en suostu tunnustamaan näitä henkilöitä kanssasuomalaisiksi. Sen sijaan keskityn henkilöihin jotka oikeasti tekevät Suomessa todella tärkeää ja hienoa työtä ja nostavat esiin tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita, kuten vaikka Li Andersson, Emma Kari, Veronika Honkasalo, Koko Hubara, Emmi Nuorgam - ja ehdottomasti Saku Timonen ja Jori Eskolin - huolimatta siitä että he ovat jatkuvasti väkivaltaisten uhkailujen kohteena. Suomi on täynnä ihmisiä jotka yrittävät rakentaa yhteiskunnasta sellaista, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Ihmisiä, jotka uskovat ihmisoikeuksiin, ihmisarvoon ja muiden kunnioittamiseen. Ihmisiä, jotka eivät suostu olemaan hiljaa vääryyksistä huolimatta siitä, kuinka vaikeaa tämän päivän Suomessa on yrittää käydä minkäänlaista kunnollista dialogia näistä aiheista. Heidän rinnallaan olen ylpeä siitä, että olen suomalainen, ja uskon että heitä on paljon enemmän kuin väkivaltaa ihannoivia rasisteja. 

Toisessa päässä keskustelua kirjoitetaan vaikeista ja haastavista, mutta sitäkin tärkeämmistä teemoista omalla nimellä, omilla kasvolla, omalla identiteetillä - ja toisessa päässä lähetetään kuolleita rottia nimettömänä ja kasvottomana lapsille ja vanhuksille pelottelukeinona.

Kumpi olikaan se ääripää? 

 

 

 

Share

Pages