Uudenvuoden lupauksia

Angela Lindvall Bruce Weberin kuvaamana 2000.

Viime vuoden puistuttavin uutinen oli angorakanien raakalaismainen kohtelu vaateteteollisuudessa. Uutiset kuultuani minusta tuntui, että maailma on aika paska paikka ja ihmiset käsittämättömän julmia.  

Sara Blomqvist Twin Magazinessa Ben Tomsin kuvaamana.

Jo viime vuonna uudenvuoden lupaukseni oli kuluttaa vähemmän. Ahdistuin omistamastani vaatemäärästä ja vielä enemmän ketjujen huonolaatuisia rättejä notkuvista henkareista. Lupaukset oli kuitenkin yllättävän helppo kiertää, nähdessäni jotain ihanaa minut valtasi pakonomainen halu ostaa ja onnistuin aina perustelemaan hankinnan itselleni. Välillä kyse oli klassikko vaatteesta, joka kestää aikaa, välillä vaate ”vain sai minut niin hyvälle tuulelle, että sen ostaminen oli kannattavaa hyvinvointini näkökulmasta”, välillä todella tarvitsin uusia housuja koska ne, jotka minulla oli, olivat vain melkein samanlaiset. Loppujen lopuksi ostin suurin piirtein yhtä paljon uutta kuin viime vuosina, ainoa asia joka muuttui oli, että tunsin syvää syyllisyyttä joka ostoksesta.

Angorauutinen avasi silmäni, en ollut kuvitellut, että villaa tuotetaan kiduttamalla ja rupesin entistä enemmän pohtimaan, mitä muita julmia salaisuuksia vaateteollisuus piilottelee. En pystynyt enää perustelemaan itselleni, miksi ostaisin vaatteen, jonka taustasta ja tuotantotavasta en tiedä mitään. 

Daphne Groenevald Lachlan Baileyn kuvaamana Twin Magazineen 2013.

Tunsin itseni todella petetyksi ja voimattomaksi. Suutuksissani olin jo valmis luopumaan muodista, koska minusta tuntui, että suurin osa kaikista vaatteista on tehty joko eläimiä tai ihmisiä kiduttamalla. Bangladeshin tehdastapaturma oli tuoreena mielessä. Ainoa keino tuntui olevan ostaa oma lammas, jonka villasta voisin kutoa itselleni mustan neuleen ja teettä myös villakangasta, josta ompelisin housut ja takin. Näissä tamineissa voisin elää lopun elämäni, ja ainakin silloin tietäisin varmasti, mistä vaatteeni tulevat. 

Moa Åberg Vogue UK:ssä huhtikuu 2012, Bruce Weber kameran takana.

Uskon kuitenkin, että on pakko olla mahdollista pitää niin muodista kuin ihmis-ja eläinoikeuksista. Päätin uudenvuoden lupauksena paneutua vaatteiden ja materiaalien valmistusprosesseihin. Haluan etsiä käsiini kaikki ne merkit, jotka tuottavat vaatteita eettisesti. Haluan tietää, mitä materiaaleja on hyvä käyttää ja mitä pitää välttää. Jos vaate on tehty Euroopassa, takaako se, että työntekijöille on maksettu kunnollinen palkka? Minkälaiset heidän työolosuhteensa ovat? Jotta tästä researchista hyötyisi joku muukin, päätin että joka kuukausi postaan blogiini kirjoituksen jostain tutkimastani aiheesta. 

Brigitte Bardot ja Bambi.

Kulutustottumuksilla voimme vaikuttaa siihen, minkälaisessa maailmassa haluamme elää. Myyjiltä kannattaa tivata tietoa siitä, miten vaate on valmistettu. Usein he eivät tiedä, mutta jo se, että joku on kiinnostunut viestii, että heidän kannattaisi selvittää asiaa, ja että kuluttajille ei kelpaa mikä tahansa orjatyövoimalla tuotettu tavara. Jos kaikki kollektiivisesti suljemme silmämme ja ajattelemme, ettemme kuitenkaan voi tehdä asialle mitään, mikään ei todellakaan tule muuttumaan. 

Olen erittäin kiinnostunut kaikista vinkeistä eettisemmistä vaatemerkeistä ja muusta vaateteollisuuden ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyvästä tiedosta, joten holler jos tiedät jotain, mitä muidenkin pitäisi tietää! Olkoon vuosi 2014 eläin- ja ihmisystävällinen!