Minne neula osoittaakaan

Minulla on aina ollut tarve kirjoittaa. Ensimmäiset tarinani olen väsännyt alle kouluikäisenä kellastuneille paperinpaloille, jotka oli köytetty villalangalla vihkoa etäisesti muistuttavaan muotoon. Herra Siilin tarinat on edelleen tallessa. Huvin vuoksi kirjoitteluun tuli pitkä tauko erityisesti lukion aikana, mutta palo kirjottamiseen ei sammunut. Jo ennen lukiota päässäni pyöri ajatus omasta blogista, ja ensimmäisen kerran tein blogin vuonna 2013. Kyseinen blogi oli olemassa reilun viikon, jonka jälkeen minuun iski valtava epävarmuus siitä, mitä oikein olin tekemässä, ja sen seurauksena poistin blogin. Sama kuvio toistui 2015. Ja sen jälkeen vuonna 2016.

Nyt jotain on toisin. Joko syynä on muutama kasvun vuosi ja itsevarmuuden kehittyminen, mutta epävarmuus on jäänyt taa ja pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että on korkea aika tarttua kynään, tai tarkemmin näppäimistöön, ja antaa palaa.

 

Bloggaamisessa minua houkuttaa ja kiehtoo tekstin tuottamisen ohella se, että täällä en kirjoita itselleni, vaan lukijoille. Se luo kirjoittamiseen omanlaisensa paineen, joka luultavasti parantaa sekä tekstin laatua että sisältöä. Haluan myös vaikuttaa ihmisiin ja mielipiteisiin, ja mahdollisesti bloggaaminen on vielä joskus keinoni toteutaa tuota halua. Olen ollut elämästäni viimeiset seitsemän vuotta mukana toiminnassa, jossa minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa ympärillä tapahtuviin asioihin. Alkuvuodesta elämäntilanteeni muuttui aika nopealla tahdilla, ja nyt en ole enää toiminnassa mukana, ja huomaan, että kaipaan konkreettista mahdollisuutta vaikuttaa. Tämä blogi  tulee tosin olemaan jotain muutakin, kuin pelkkää poliittista lobbausta tai äärifeministisiä kannanottoja, mutta tärkeää on itselleni se, että tiedän, että minulla on ääni.

 

Tervetuloa seuraamaan minne Mielikuvituskompassin neula seuraavaksi osoittaa. Tulen lähiaikoina luultavasti tekemään postauksen, jossa kerron tarkemmin itsestäni sekä blogin nimestä, joten tässä lyhyet tervetulijaissanat:

Ihanaa että olet siellä!

 

Rakkaudella, Pihla