Kohteena Denpasar 

Nyt on aika ottaa käsittelyyn Bali-reissumme toinen, ja jollain mittarilla se jännittävämpi, puoliska. Ubudissa vietettyjen viiden ihanan yön jälkeen olimme varanneet kolme yötä Grand Mirah Boutique Hotel nimisestä hotellista Denpasarilta, Balin pääkaupungista. Denpasarille meno oli suunniteltu jo Suomessa, sillä ajattelimme että siinä olisi ensinnäkin kätevä suunnitella toista reissuviikkoa ja jatkaa sitten helposti matkaa seuraaviin kohteisiin. Sen lisäksi olimme lukeneet Denpasarissa olevan ihan näkemisen arvoisia nähtävyyksiä ja paikka vaikutti vähintäänkin mielenkiintoiselta. Siinä olimme oikeassa, että Denpasarilta oli helppo jatkaa matkaa, esimerkiksi Balin viereisille saarille, mutta muutamassa tunnissa huomasimme myös haluavamme jatkaa matkaa mahdollisimman pian.

Hotelli, joka oli kuvissa näyttänyt varsin korkeatasoiselta ja oli myös hinnaltaan kalliimpi kuin Ubudin hotellimme, oli suuri pettymys. Huoneemme ovi näytti siltä, että siitä oli joku joskus mennyt väkisin läpi, sillä kahvan ja lukon ympärys oli pinnasta säpäleina ja oven reunasta puuttui palasia. Noh, lukko toimi ihan kunnolla, ei siinä mitään. Itse huone osoittautui heikosti siivotuksi, lakanoissa oli tahroja, lattialla likaa ja pölyä ja pyyhkeissä myös kiinni jotain smäigeliä. Kaiken tämän idyllin kruunasi hotellin vieressä olevan rakennustyömaan äänet. Hetken teki mieli purskahtaa itkuun, sillä Ubudin rauhallisen ja ihanan ja _puhtaan_ hotellin jälkeen Denpsarin hotelli oli vähän shokki. Ajattelimme siinä vaiheessa, että pudotetaan yksi yö Denpasarilla pois ja ollaan vain kaksi yötä ja jatketaan sitten jollekkin läheiselle saarelle rantsumaisemiin. 

Lähdimme metsästämään ruokaa, ja päädyimme hakemaan aivan hotellin vierestä avonaiselta pikaruokaravintolalta näyttävästä paikasta noutonuudelit ja jotain epämääräisiä nyyttejä joista en osaa tänä päivänäkään sanoa mitä ne olivat. Mahdollisesti kanaa. Tai jotain taikinaa. Hyvältä ne kuitenkin joka tapauksessa maistuivat. Kyseisestä ravintolasta puhuttaessa ei samassa lauseessa voi varsinaisesti käyttää sanaa siisti, ja ruokaa odotellessa kävikin mielessä, että siihen asti oli käynyt tuuri ja mahavaivoilta oli säästytty, että tässäkö se tuuri sitten menisi. Pelko oli turha. Ruoka oli hyvää, nälkä lähti ja maha kiitti vielä seuraavanakin päivänä. Kertoo kyllä jotain paikasta ja siitä, että ei ruoka voi olla absoluuttista kuraa, jos siellä oli koko päivän jonoksi asti paikallisia, kaveriporukoita ja perheitä syömässä tai hakemassa ruokaa mukaa. Myös lompakko kiitti, muistaakseni nuudelisatsini ja ne nyytit maksoivat n. 2 euroa yhteensä. 

Nuudeleita ja randomnyyttejä

Mahat täynnä päätimme lähteä katsomaan miltä Denpasar näyttää hotellin lähettyvillä. Määränpäänä oli löytää jokin kioski tai supermarket mistä saisi ostettua kuivanuudeleita, vettä ja muuta mitä illalla voisi hotellihuoneessa napostella. Kävelimme mapsin ohjaamana ensin suuntaan x, sen jälkeen suuntaan y ja päädyimme kyllä marketille, mutta maps ei ollut aivan ymmärtänyt käsitystämme marketista, vaan olimme saapuneet paikallisten torille, josta olisi saanut ostettua vaikka kokonaisen kynityn kanan suoraan pöydältä mukaan. Palasimme takaisin ja huikkasimme joukolle pimeitä taksikuskeja, että nyt kelpaisi kyyti (he olivat ehdottaneet taksia sen viisi kertaa, mitä olimme heidän ohitseen harhailleet yrittäessämme löytää ruokakauppaa.) Yksi miehistä ajoi meidät vähän kauemmas hotellista ison ostoskeskuksen luo, josta löytyi kaikkea mitä ikinä olimmekaan halunneet ostaa. Tyyppi odotti kauppareissumme ajan ja ajoi meidät sitten takaisin hotellille. Paluumatkalla tulimme yksimielisesti siihen tulokseen, että tämä oli tarpeeksi Denpasaria meille, ja päätimme lähteä seuraavana päivänä kohti Nusa Lembongan nimistä saarta. Denpasar on äänekäs, ahdas ja osin myös todella haiseva kaupunki. Voi toki olla, että olimme aivan väärässä osassa kaupunkia, ja se kaikki ihmeellinen ja hieno Denpasar mitä niin monissa matkustusjutuissa luvattiin, oli jossain muualla, mutta tuon yhden päivän aikana meiltä lopahti täysin into ottaa asiasta selvää, sillä yhtä hyvin voisimme jatkaa matkaa ja katsoa mitä muilla paikoilla on tarjota. Siinä missä esimerkiksi Ubudissa ihmiset olivat ystävällisiä ja kaduilla kävellessä tuntui saavansa olla rauhassa, Denpasarissa kävellessä vaaleaihoisena, yksi meistä myös blondeilla hiuksilla varustettuna, sai huuteluita, tööttäyksiä ja pahoja katseita osakseen. Olo oli epämukava. Siksi siis pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut ja varasimme fast boat matkan Nusa Lembonganille. 

Kuvia Denpasarilta

 
Kohteena Lembongan

Lembongan on ihan omanlaisensa paikka, ja ehdottomasti se rennoin paikka näistä mitä me näimme. Lembongania voi kuvailla surffareiden ja himosnorklaajien paratiisina, sillä sieltä löytyy jos jonkin näköistä rantaa ja poukamaa, jotka tarjoavat täydelliset olosuhteet vesipedoille ja rantaleijonille. Lemboganilla yövyimme TS Hut Lembongan nimisessä majoituksessa, jossa meillä oli oma bungalow. Paikka oli yksinkertaisesti ihana. Bungaloweja oli muistaakseni viisi, eli kyseessä oli aika pieni ”hotelli”, aamupala oli maittavaa myös täällä ja lähimmälle rannalle, eli Mushroom Bayn rannalle, ei ollut kuin 150 metriä. Bungaloweissa oli myös sellainen hauska puoli, että niiden vessat olivat puoliksi taivasalla, puoliksi katoksessa bungalowin takana. Oli ihan hauskaa istua vessassa kuunnellen heinäsirkkoja ja katsella samalla kuuta.

Bungalowimme sisältä

TS Hut Lemboganin allas. Kuva on otettu oman bungalowimme portailta. Uimaan pääsi siis muutamalla askeleella!

TS Hut tarjosi myös kaikenlaista aktiviteettiä, ja yhtenä päivänä kävimme hotellin snorklausretkellä. Sieltä ei ole yhtä ainutta kuvaa, mutta retkeen kuului kolme eri snorklauskohdetta, Manta Bay, Crystal Bay ja Mangrove Point (lue lisää tästä). Manta Bay on lahti jossa asustaa paholaisrauskuja (Manta ray). Lahdella oli paljon snorklaajia, ja snorklaajamassan liikkeistä pystyi päättelemään missä rauskuja parhaillaan ui snorklaajien ali. Itse näin rauskun vain veneestä käsin, sillä en viihtynyt vedessä kovin kauaa kovan aallokon takia, mutta olihan se rausku silti vaikuttava näky! Chrystal Baylla ja Mongrove Pointilla merenkäynti oli huomattavasti tyynempää, eikä varsinaista aallokkoa ollut kuin kallioiden vieressä. Näissä kummassakin kohteessa kyseessä oli koralliriutta, ja näkymä veden alla sanoin kuvaamaton. Satojen värikkäiden kalojen uiskennellessa aivan lähellä ympärillä toivoin enemmän kuin koskaan, että omistaisin vedenkestävän kameran. Välillä koralliriutta oli niin lähellä pintaa, että korallia olisi saattanut koskea käsin. Tuntui kuin olisin katsonut Nemoa etsimässä live versiota. Vahva suositus, mikäli pää kestää veneen keikkumisen! Snorklausretkien järjestäjiä löytyy paljon, ja tietoa saa varmasti esimerkiksi omasta majoituspaikasta kysymällä.

Kuvia kolmelta eri rannalta Lembonganilta. Ylimpänä yksi secret beach.

Tärppejä Lembonganille:

– Rannat, joissa on veneliikennettä, ovat yleensä roskaisempia ja niillä uiminen tuntui muutenkin ainakin omasta mielestä hieman epämukavalta. Suosittelen siis suuntaamaan jollekin saaren monista salaisista rannoista, jotka on usein merkitty karttoihin nimellä Secret beach. Niillä saa olla rauhassa ja rannat ovat siistimpiä. 

– Vuokraa skootteri. Tämä vinkki lukee kyllä varmaan jokaisessa Balia koskevassa matkajutussa, mutta Lembonganin kohdalla asiaa ei voi korostaa liikaa. Me emme uskaltaneet vuokrata skoottereita Ubudissa, sillä liikenne tuntui aika hurjalta. Lembonganin liikenne koostuu käytännössä vain skoottereista ja turisteja satamien ja hotellien väliä kuljettavista kuorma-autoista, joten mekin uskaltauduimme vuokraamaan skootterit useammaksi päiväksi. Ja kyllä kannatti! Saari on hyvin pieni, mutta välimatkat silti kohtuu pitkiä taittaa jalkaisin, joten skootterit ovat äärimmäisen kätevä (ja halpa) tapa liikkua. 

– Vesiaktiviteetit ja rantsuilu ovat Lembonganin elämän ydin, joten tekemistä löytyy. Snorklaamisen ja surffaamisen lisäksi saarella kannattaa kokeilla suppailua (aalloista saa lisähaastetta hommaan) tai vaikka vesiliukumäkilauttoja, jotka ovat kauempana merellä. Jossain näin mainostettavan myös otollisia paikkoja hypätä kalliolta mereen. Me tyydyimme hieman rauhallisempaan ja keräilimme simpukoita rannoilta. 

Skoottereilla on helppo liikkua Lembonganilla.

 
Kun kaikki ei sitten mennytkään kuin strömssöössä

Samaan aikaan, kun saavuimme Lembonganille, päätti Balin korkein tulivuori Agung aktivoitua hieman lisää, ja purkaa tuhkaa Balin ylle. Saimme ulkoministeriöltä viestin, että Balin lentokenttä on suljettu, ja pysyy suljettuna ainakin pari päivää. Tuolloin tuhkalaskeuma oli pahin Ubudin alueella, joka on huomattavan lähellä Mount Agungia. Olimme tietoisia tulivuoren aktiivisuudesta jo varatessamme lentoja Balille, ja otimme varmuuden vuoksi matkavakuutukset, jotka kattoivat myös luonnonkatastrofit, kuten tulivuorenpurkaukset. Näin jälkeenpäin ei voi muuta, kuin taputtaa itseään olalle ja todeta: ”Kerrassaan fiksua toimintaa.” sillä kyseiselle vakuutukselle tuli käyttöä. Kun paluulentojen päivä alkoi lähestyä, ja lentokenttä pysyi edelleen kiinni eikä tilanne näyttänyt parantuvan, päädyimme tekemään matkan keskeytyksen, mikä tarkoittaa, että kotiinpäin pitää lähteä matkaamaan 48 tunnin sisällä matkan keskeytyksen tekemisestä, mikäli jotain rahoja mieli saada takaisin. Varasimme lennot lähimmältä Indonesian saarelta, jossa oli kenttä eli Lombokilta. Sitten törmäsimme siihen ongelmaan, että Lembonganilta pois pääseminen ei olisikaan ihan helppo juttu, sillä kaikki fast boatit Balille olivat täynnä. Lopulta saimme paikat jostain veneestä, ja TS Hutin omistajapariskunnan avulla suunnittelimme kuinka pääsisimme helpoiten Lombokille. Kävi ilmi, että myös kaikki fast boatit Balilta Lombokiin olivat täynnä, joten vaihtoehdoksi jäi paikallisten käyttämä lautta, jolla matka Balilta Lombokille vei 5-6 tuntia, kun fast boatilla matka olisi taittunut parissa tunnissa.

Mount Agung Lembonganilta käsin nähtynä.

Matkaan lähdettiin ja lautallekkin päästiin ilman ongelmia. Lautta oli valtava, ja kuljetti mm. rekkoja Balilta Lombokiin. Lautta oli vähintäänkin epäilyttävä, ja katsoessani isolla screenillä pyörivää hindileffaa, mietin itsekseni, että jos täällä sattuu jotain, lautta vaikka uppoaa, kukaan ei saa koskaan tietää mihin me suomalaiset turistit katosimme. Nukuimme kukin enemmän tai vähemmän sillä matkalla, itse heräsin, kun lautta onnistui pääsemään satamaan asti. Hetken jo huokaisimme helpotuksesta, kunnes tajusimme olevamme kolme vaaleaihoista nuorta, joista kaksi tyttöä ja seisovamme vesisateessa Lombokin rahtisatamassa kello kolme yöllä. Joku nuori tyyppi bongasi meidät ja kysyi, tarvitsisimmeko kyytiä, ja ohjasi meidät sitten toisen tyypin luo joka vei meidät auton luo. Laukut pakattiin autoon ja rattiin hyppäsi kolmas tyyppi, joka ei puhunut meille oikeastaan sanaakaan koko matkan aikana, eikä sen enempää vastannut kysymyksiinkään. Tyyppi ajoi turhan reipasta vauhtia, ja väsyneenä tuntui, että elämä vilisi silmissä, että tähänkö tämä kaikki sitten päättyy. No, me kuitenkin päästiin kuin päästiinkin elossa, ilman ulkoisia vammoja, Lombokin lentokentälle. Lentomme lähtöön oli vielä reippaasti aikaa, joten päätimme nukkua ainakin muutaman tunnin. Tässä vaiheessa olimme olleet syömättä jonkun 20 tuntia, ja se alkoi myös tuntua siltä.

Aamulla herättyämme saimme tietää, että tuhkapilvi oli vaihtanut suuntaa, väistynyt Balin yltä, ja siirtynyt Lombokin ylle. Balin kenttä oli avattu, ja Lombokilta lähteviä lentoja peruttiin para-aikaa. Parin tunnin päästä saimme virallisen tiedon, että lentomme oli peruttu. Siinä sitten istuttiin hetki kentällä laukkujen kanssa kuolemanväsyneinä melkein vuorokauden tuloksettoman matkustamisen jälkeen, vuodatettiin muutama kyynel ja syötiin lohtujätskit. Peruuntuneista lennoista saimme onneksi rahat suoraan käteen, ja yksimielinen mielipide oli, että ei me ainakaan sinne Lombokille jäätäisi. Eikun takaisin Balille. Tällä kertaa fast boatilla. 

Denpasarin kentälle päästyämme varasimme ensimmäiset kohtuuhintaiset lennot pois Balilta, ja nuo lennot veivät meidät Kuala Lumpuriin Malesiaan. Matka sinne ei sisältänyt mitään vastoinkäymisiä (luojan kiitos!) ja päästyämme Kuala Lumpuriin otimme järkyttävän kalliista ja meidän sen hetkiseen siisteystilaan nähden aivan liian fiinistä lentokenttähotellista huoneen ja kyllä uni maistui! 

Emme löytäneet budjettiin sopivia lentoja Suomeen heti seuraavalle päivälle, joten päädyimme viettämään kaksi yötä lisää Kuala Lumpurissa, Renaissancce hotellissa. Vaikka Balilta suunniteltua aikaisemmin lähteminen tuntui pahalta, Kuala Lumpurin minikaupunkiloma oli ihan hyvä pelastus. Kuala Lumpurissa keskityimme lähinnä shoppailuun, mutta kävimme KL Tower mini zoo -eläintarhassa ja Petronas Twin Towersissa, sekä yhtenä iltana Sky barissa, josta oli aika mahtavat näkymät valaistuille kaksoistorneille. 

KL Tower mini zoon antia

Petronas Twin Towers päivällä sekä illalla valaistuna, Sky barista kuvattuna.

Maisemat Petronas Twin Towersin huipulta. 

Olipahan se reissu! Palasimme lopulta Suomeen samana päivänä kuin alkuperäisetkin lentomme olisivat saapuneet. Vaikka matkaan mahtui vastoinkäymisiä, aivan upea ja uskomaton reissu kokonaisuudessaan! Money well spent, ja takaraivossa pieni ääni huutaa edelleen:

Balille on päästävä!

ps. Pro tip: ottakaa kunnon matkavakuutukset reissuille, saattaa pelastaa aika paljolta, ja vähentää huomattavasti vitutusta ja mahdollisuutta saada stressiperäinen sydänkohtaus. 

Nyt, kun kesä tuntuu lähestyvän niin kovin hitaasti, ja ulkona on silti liian kylmä, tuntuu hyvältä muistella viime vuoden lopulla tehtyä reissua paratiisiin, jumalaisen hyvän (ja omaan makuuni kohtuu tulisen) ruuan ja kulttuurisen sekamelskan ihmemaahan, jossa aurinko helli meitä ja ihmiset ihastuttivat ystävällisyydellään. Ja tulipa nähtyä tuhkaa syöksevän tulivuorikin.

Avainsana näihin suitsukkeentuoksuisiin tunnelmiin on Bali. 

Miksi Bali?

Kaikki alkoi Eat Pray Love -elokuvasta. Olen muistaakseni katsonut kyseisen leffan ensimmäisen kerran ollessani kolmetoista, ja silloin päätin, että Balille on päästävä. Ymmärtääkseni aika monelle muullekin Balille matkustaneelle kyseinen elokuva on toiminut innoittajana. Eikä ehkä suotta. Elokuva on vahva , mutta huumorintajuinen kasvutarina, ja sen parasta antia on miljööt. Kyseinen elokuva nosti Balin maailmankartalle ja matkakohteiden kärkeen.

Elokuvan katsomisesta saakka olen elämäni suurten stressaavien kausien aikaan  aina heittänyt vitsillä, että pakenen kaikkea stressiä ja lähden Balille. Aina Balille. Balista kehittyi minulle symboli stressittömästä ja onnellisesta elämästä. Lopulta viime syksynä mietittiin kahden ystäväni kanssa että lähdettäisiin reissuun ja mielessä kävi Eurooppaa ja muita lähempiä kohteita, mutta kaikilla meillä oli vaatimuksena lämpö. Heitin puoliksi vitsillä, että lähdetäänkö Balille, siellä on lämmin. Muutamassa päivässä ”Lähdetäänkö Balille” muuttui muotoon ”Lähdetään Balille”. Sitten reissua odotettiinkin kuin kuuta nousevaa. 

Kohteena Ubud

Matkamme kesto oli kaksi viikkoa. Ensimmäiselle viikolle varasimme majoitukset valmiiksi. Loppureissu päätettiin mennä fiiliksen mukaan ja valita seuraavat kohdekaupungit paikan päällä. Itselleni tärkein paikka, jonka halusin nähdä oli Ubud, ja siellä vietimmekin ensimmäiset viisi yötä hotellissa nimeltä The Athaya. Hotelli sijaitsi kauempana Ubudin keskuksesta, ja nuo viisi yötä maksoivat n. 60 euroa yhdeltä. Hintaan sisältyi aamupala, jonka sai aina edellisenä päivänä valita listalta ja aamulla sitten istuttiin vain pöytiin aurinkoterassilla. Valittavana oli mm. amerikkalainen aamupala (paahdettua leipää marmeladin kanssa ja paistettua kananmunaa), perinteiset indonesialaiset ruuat mie goreng (paistetut nuudelit) ja nasi goreng (paistettua riisiä), omeletti -aamupala ja sweet pancakes. Huonoa ruokaa ei koko reissulla tarvinnut syödä kuin lentokentillä, mutta omaan makuuni juuri Athayassa söin reissun parhaan nasi gorengin.

Kun saavuimme ensimmäisen kerran Athayaan paikallista aikaa yöllä, yli 20 tunnin matkustamisen jälkeen ei ensivaikutelma ollut kovin kaksinen. Hotellin ulkomuodosta ei saanut oikein mitään kuvaa pimeässä, makuujärjestelyissä oli sählinkiä, kun huoneessa ei ollutkaan tilaamaamme lisävuodetta, ja mielessä pyöri väsyneenä vain ajatus, että mihinkähän sitä on oikein tultu. Aamulla mieli kuitenkin oli toinen. Heräsimme kaikki jo viiden aikoihin sisäisten kellojen ollessa vielä vahvasti Suomen ajassa, ja saimme seurata vuoteista käsin kuinka aurinko alkoi valaista sitä uskomatonta vihreyttä, mikä kaikkialla vallitsi. Myös hotelli näytti aivan erilaiselta kuin mitä oli pimeässä yöllä luullut, ja vain positiivisessa mielessä. The Athaya jäi mieleen ihanana paikkana ja reissun ”kotina”. Hotelli oli hyvin pieni. Laskimme, että siellä oli maksimissaan kymmenisen huonetta, ja palvelu oli uskomattoman ystävällistä. Jos halusimme lähteä illalla esimerkiksi syömään Ubudin keskukseen, hotellilta joku lähti viemään meidät ja kyydin takaisin sai soittamalla. Yhtenä päivänä varasimme hotellilta kiertoajelun, johon kuului joitain Ubudin nähtävyyksiä. Hintaa tällä oli n. 35 euroa, ja aikaa kului muistaakseni yli 6 tuntia. Jälkeenpäin puhuimme paljon siitä, että kuinka paljon olisi jäänyt näkemättä ilman tätä ajelua. Toki paljon jäi näkemättä muutenkin, mutta ajelu antoi paljon.

Näkymä huoneemme parvekkeelta

Hotellin uima-allan ja aurinkoterassi

 
Mitä Ubudissa?

Monkey forest

Tämä oli ensimmäinen nähtävyys, jossa kävimme Balille saapumisen jälkeen. Monkey forest on juuri sitä mitä sen nimi kertoo. Metsää jossa on apinoita. Paljon apinoita. Monkey forest oli hauska kokemus, mutta lähtiessä metsästä en enää pitänyt apinoita niin suloisina kuin sinne mennessä. Tähän syynä yksilö, joka halusi tehdä kanssani lähempää tuttavuutta, ja ottaa kaupan päälle maistiaisen pohkeestani. Iho ei onneksi mennyt rikki, ja apina poistui takavasemmalle. Minä kiersin apinat siitä eteenpäin vähän kauempaa. Matkakumppanini saivat kunnon naurut.

Apinoihin kiellettiin ottamasta katsekontaktia. Tässä viimeinen kuva apinasta ennen jalkani kimppuun hyökkäämistä…

1/2 matkakumppaneista

Kemenuh butterfly park – perhospuisto

Perhospuisto ei varsinaisesti kuulunut kiertoajeluun, jonka hotellilta otimme, mutta kuskimme kysyi, haluaisimmeko poiketa reitiltä hieman, ja käydä perhospuistossa varsinaisten kohteiden välillä. Onneksi päätimme mennä, sillä puisto osoittautui päivän kiehtovimmaksi paikaksi ja tunnelma siellä oli jopa satumainen kymmenien ja kymmenien eksoottisten ja värikkäiden perhosten lennellessä ympärillä. Lippu perhospuistoon maksoi noin seitsemän euroa. Vahva suositus varsinkin, jos lomailee Ubudissa, sillä ajomatka perhospuistoon oli 10-15 minuuttia. Meille tämä oli täydellinen paikka, sillä olimme jo enne reissua tulleet siihen tulokseen, ettemme halunneet käydä Balilla eläintarhassa, mutta mietimme, että jokin luontoon liittyvä aktiviteetti Ubudissa olisi kiva, Monkey Forestin lisäksi. Perhospuisto tuli kuin tilauksesta, ja osoittautui jokaisen rupian arvoiseksi.

Allekirjoittanut ja sirkka

Ubud Palace

Ubud Palace on yksi Ubudin suosituimmista nähtävyyksistä. Koristeellinen palatsi sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla Ubudin keskustassa, ja sen yhteydessä järjestetään iltaisin perinteisiä Balilaisen tanssin esityksiä. Perinteinen Balilainen musiikki kuulosti länsimaiseen musiikkiin harjaantuneeseen korvaan aikalailla sattumanvaraiselta meteliltä, ja tanssin juoni ei olisi ilman käsiohjelmaa hirveästi auennut. Kokonaisuus kuitenkin oli varsin vaikuttava, jos ei jopa hypnoottinen. Naisten koreografia oli jokaista sormen asentoa ja silmän liikettäkin myöten mietitty ja hallittu. Puvut olivat koristeellisia ja vaikuttavin oli ehdottomasti kahden tanssijan esittämä Barong-hahmo, joka näyttää jonkinlaiselta hirviöltä, mutta on Balilaisessa mytologiassa henkimaailman kuningas ja hyvien henkien johtaja.

Ubud Palace 

Ylhäällä Barong-hahmo, alhaalla perinteisen Balilaisen tanssin tanssijoita.

Taide ja käsityöt

Erityisesti Ubud on tunnettu käsityöstä ja taiteesta. Varsinaisen keskuksen ulkopuolella näkyi, jos jonkinmoisia patsasmyymälöitä, kauppoja jotka möivät koristeellisia puuovia, veistämöitä, taidekauppoja ja kaikkea tältä väliltä. Ubudissa ollessamme kävimme hopeakorukaupassa, jossa pääsi näkemään myös korujen valmistusta, puuveistämössä, jossa meille kerrottiin mm. puulajien käytöstä veistoksissa ja näimme veistosten valmistusta sekä art marketissa, jossa oli toistaan upeampia maalauksia myynnissä. Ennen siirtymistä Denpasarille kävimme nopeasti myös paikassa, jossa valmistettiin ja painettiin kankaita. Melkein jokaisesta paikasta mukaan lähti jotain kotia vietäväksi, art marketilta kaksi taulua, jotka työntekijät rullasivat nätisti matkalaukkuun mahtuvaan muotoon.

Kuvia puuveistämöltä ja art marketista.

Ylhäällä kuva kankaanpainannasta, taustalla näkyy kangaspuut. Alhaalla kuva hopeakorujen valmistuksesta. 

Kahvikierros

Bali on tunnettu kahveistaan. Hotellimme kiertoajeluun kuului vierailu ns. kahvikierroksella. Kyseinen kierros oli puhtaasti turisteille suunnattu kahvin markkinointiin tarkoitettu paikka, jossa näimme kahvin valmistusta ja pääsimme maistelemaan erilaisia kahvi- ja teemakuja. Jos kierros ei olisi kuulunut pakettiin, emme olisi kahvikierrokselle eksyneet, sillä Balin kalleimman ja mainostetuimman kahvin tuotantoon liittyy ideologisesti tiettyjä ongelmia. Kyseinen kahvi on nimeltään Kopi Luwak eli sivettikissakahvi. Kahvi valmistetaan kahvinpavuista, jotka sivettikissa on syönyt ja ulostanut, jonka jälkeen pavut puhdistetaan ja jauhetaan kahviksi. Kopi Luwakia pidetään suuressa arvossa sen aromikkaan ja paremman maun vuoksi. Itse en kierroksella maistettuani kyseistä kahvia kyllä kehuisi, mutta olenkin kultakatriinatyttö, enkä lukeudu kahvien hifistelijöihin. Kopi Luwak kahvin tuotannosta olen kuitenkin lukenut sen verran, että jotta kahvia saataisiin tuotettua suureen kysyntään enemmän ja enemmän, sivettikissoille, joita pidetään lukemani perusteella muutenkin epäilyttävissä oloissa, syötetään pääasiassa vain kahvinpapuja. Kierroksella annettiin sellainen kuva, että kissoja ei ole paljoa tuotannollisessa käytössä, mutta todellisuus on aika toinen. Ostin sitruunaruohoteetä.

Tee-ja kahvimaistelu.

Goa Gajah – Elephant cave temple

Elephant cave temple on mainio paikka vierailla, jos haluaa tutustua Balilla vallitsevien uskontojen historiaan paremmin. Temppeli on oletettavasti peräisin 900- ja 1300-lukujen väliseltä ajalta, ja se on arkeologisesti merkittävä hindutemppeli, ja meille kerrottiin alueella olevan myös muinaisen buddha temppelin rauniot. Ennen temppeliin menemistä naisten on peitettävä olkapäät, ja kaikkien on pukeuduttava sarong -kankaaseen. Emme erityisemmin perehtyneet temppelin historiaan ennen sinne menemistä, joten pyysimme oppaan kertomaan meille paikan historiasta. Saimmekin hyvin yksityiskohtaisen selvityksen temppelin vaiheista ja uskonnollisista rituaaleista. Itse olen aina ollut kiinnostunut sekä hindulaisuudesta että historiasta, joten temppelivisiitti sopi kuin nenä päähän. Matkakumppanini eivät olleet ehkä aivan yhtä intohimolla liikenteessä, mutta sanoivat temppelin olleen ihan mielenkiintoinen kokemus.

Koko matkaseurue luolan edustalla. 

Ylhäällä temppelioppaamme, alhaalla kuvia temppelin miljööstä. 

Tegenungan vesiputous

Tämä on myös yksi Ubudin tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja Ubudissa lomailevalle, joka etsii vesiputouksia, sekä google että paikalliset tarjoavat kyseistä putousta ensimmäisenä. Meille Tegenungan kuului hotellin kiertoajelupakettiin. Paikalla oli pari kourallista turisteja ja käynnissä photoshootit vesiputouksen edustalla. Suurin osa kuvattavista näytti hyvin hehkeiltä ja huolitelluilta, siinä missä itse olimme litimärkiä vesihöyrystä ja hiestä. Syystäkin siis omat instamatsku -kuvaukset jäivät aika vähälle, ja keskityin vain kuvaamaan tuota valtaavaa vesimassaa, joka kalliolta kohisi alas. Vesiputouksen alueelle piti maksaa pääsymaksu, joka oli joitain euroja, ja jos olisi halunnut kiivetä kallion päälle ottamaan kuvia putouksesta, olisi pitänyt maksaa vielä toinen maksu. Me tyydyimme ruohonjuuritasolta. Hieman yllätyksenä tuli, kuinka likaista ja roskaista alueella oli. Kuvissa harvoin näkee, kuinka roskainen on putoukselta poispäin virtaava joenvarsi. Tegenungan ei kuitenkaan ollut pahin mitä reissulla tuli nähtyä, sillä roskat tuntuivat olevan ongelma kaikkialla missä oli turisteja. Vesiputous kuitenkin itsessään oli varsin vaikuttava näky ja näkemisen arvoinen.

Kaikkea reissusta oli mahdoton saada mahtumaan yhteen postaukseen, joten tässä on noin puolet. Toinen osa Balin reissusta tulossa pian. Siinä tunnelmia mm. Denpasarista, Nusa Lembonganista ja parin vuorokauden seikkailusta, kun yritimme päästä Balilta pois.