mikäs tässä

15.6.2016 tassa

…matkatessa

Armottoman pitkäksi venähtäneen blogitauon jälkeen luikin takaisin näppiksen ääreen häntä koipien välissä. Omaksi puolustuksekseni vetoan kuitenkin sekä opiskelu- että matkustuskiireisiin, jotka onni onnettomuudessa-hengessä näkyvät täälläkin postausvyöryn muodossa. Ensi alkuun kameran muistikorttia voisi alkaa purkaa toukokuun puolella tehdyn Kiinan matkan osalta.

Ajoitimme matkan hyvän luokkakaverini päättäessä oman vaihtonsa, ja treffasimme erittäin siirappiselta kuulostaen tasan Soulin ja Hong Kongin puolessa välissä Shanghaissa. Ennen maailmalle lähtöä oli ollut puhetta tehdä matka jonnekin päin Aasiaa; molemmat kun sillä suunnalla palloa kerta sattuivat olemaan. Lopulta kohteeks valikoitui juuri Shanghai sijaintinsa, hintatasonsa sekä kulttuuritarjontansa puolesta. Hikipäässä rustasimme talvella vielä apurahahakemukset omalle koululle ja muutamaa viikkoa ennen reissua eurot kilahtivat molempien yllätykseksi tilille, jiihaa! Tästä syystä johtuen myös vierailukohteemme valikoituivat opiskeluamme läheltä liippaaviksi, sillä with great power comes great responsibility…

Sairastuin ennen reissua flunssa-räkä-keuhkopöhö-settiin ja douppasin itseni ennen lentokentälle lähtöä kaverin ohjeistuksesta takaisin terveiden kirjoihin. Kiinaan tultaessa ja myös sieltä esimerkiksi Koreaan saapuessa kuljetaan nimittäin lämpötunnistinkameroiden kautta uusien influenssa-epidemioiden ja muiden epätoivottujen basiliskojen varalta. Takaisin saapuessa koneessa täytettävän terveyskyselyn disclaimerit vankilareissusta kuumottivat kuitenkin siinä määrin että päätin olla rehellinen. Pienen tenttaamisen ja tuikeiden katseiden jälkeen minut päästettiin Soulin rajalla lopulta läpi – rehellisyys maan perii ja todistus lääkärikäynnistä ennen matkaa samoin.

Neljän päivän mittainen minireissumme ei mitenkään riittänyt tuon kokoluokan kaupungissa kuin pintaraapaisuun. Silti ehdimme nähdä, syödä (aah!) ja kokea Kiinaa monella tapaa. Nyt kun maata on saanut maistaa alkupalan tai ehkä enemminkin keittiöntervehdyksen verran, on helpompi suunnitella seuraavaa matkaa sinne. Shanghai jakaa taatusti mielipiteitä suuntaan jos toiseen enkä itsekään siihen korviani myöten ihastunut, mutta samalla se jättää janoiseksi. Lisää on saatava.

Avainsanat: kiina

hyvinvointi mieli suosittelen matkat

15.5.2016 tassa

…Seoraksan

Taannoisen Sokchon reissun päätarkoitus oli viettää päivä Seoraksan National Parkissa patikoiden. Kaupungista pääsee hetkessä suoraan bussilla kansallispuiston pääportille ja todella tarkoitan portille, sillä alueelle saavuttaessa näky muistutti lähinnä huvipuistoa. Puistoon päästäkseen oli maksettava myös nimellinen sisäänpääsymaksu, joskaan rannekkeita emme tällä kertaa saaneet. Tietynlainen cheesiness on Koreassa tullut tutuksi liki kaikkien yleisömagneettien osalta; olivat kyseessä sitten värivaloin koristellut kirsikankukkapuut iskelmän soidessa pimenevässä illassa tai pariskunta-alennuksella irtoavat tiimipaidat, aiheuttaa se suomalaisessa sielunmaisemassa väistämättä ainakin henkistä silmien pyörittelyä. Kun nämä alun pikkuseikat unohtaa, on Seoraksan ehdottomasti käymisen väärti.

Halusimme itse ehdottomasti kiivetä Ulsan Rockille, sillä interwebissä tehdyn ennakkotutkimisen perusteella ylhäältä avautuvat maisemat olisivat todella näkemisen arvoisia. Reittiä valitessa kannattaa muistaa, että suurin osa niistä elleivät kaikki niistä ole hyvin jyrkkiä. Kilometrimäärä kyltissä tuntuu siis jaloissa armottoman paljon raskaammalta ja tämän tulin itsekin salilla tehdyn jalkapäivän (ensi patikointia ennen ei liikuntaa viikkoon!) myötä hampaat irvessä kiivenneenä katkerasti huomanneeksi. Reittejä on jaoteltu myös vaikeustason mukaan, mutta heikkokuntoisille tai liikuntarajoitteisille en uskaltaisi niistä yhtäkään suositella.

Matkan varrella oli myös buddhalainen temppeli, jossa pidimme pienen hengähdys- ja valokuvaustauon. Mitä korkeammalle reitti kiipesi, sitä kovemmaksi kävi myös tuuli ja huipulla tuntui että lähtee tukka päästä. Ilmanvire oli kyllä siinä kohtaa jo erittäin tervetullut, sillä soijaa pukkasi hikiviiksiksi asti itse kullakin. Alastulo tutisevilla, maitohappoisilla jaloilla oli sekin kokemus itsessään ja vei lähes yhtä kauan kuin ylös kiipeäminen, hehee.

Koska emme tässä kohtaa olleet vielä saaneet tarpeeksi kävelystä, päätimme käydä katsastamassa myös läheisen Biryongpokpo-vesiputouksen. Suoraan käännettynä nimi tarkoittaa lentävää lohikäärmettä, sillä vesiputous näyttää taivasta kohti lentävältä taikaolennolta . Vesiputoukselta lähti portaat vielä yhdelle huipulle, josta kiikaroimalla näkyi vuorenhuipulla vielä osin lumipeitteessä ryöppyävä toinen vesiputous.

Päivän lopulliseksi saldoksi tuli 21,12 kilometriä, 31 152 askelta sekä läkähdyttävät 268 kiivettyä talonkerrosta. Ei siis ihme että seuraava viikko meni jalkapuolen kanan vauhtia nilkuttaessa.

Avainsanat: korea

hyvinvointi mieli liikunta matkat