Ladataan...
Misplaced

Heinäkuu oli meidän perheen yhteinen lomakuukausi. Odotin tietysti siltä aivan liian paljon,  ja jälkikäteen tajusin, että haikailin ehkä vähän viime kesän perään, kun elettiin kuukausitolkulla kotona kahden vanhemman ja yhden vauvan voimin,  lämmintä oli toukokuun alusta pitkälle elokuuhun ja päivät soljuivat suloisesti  junnasivat paikallaan ja jokainen viikko kesti kuukauden,  paitsi silloin kun piti pakata muuttoa varten. Niinno. 

Tänä kesänä lämpimiä päiviä on ollut yhteensä ehkä seitsemän, rannalla on käyty kaksi kertaa ja kaikki ihanat hellepäivien Helsinki -kohteet on käymättä (maauimala, saaristo ja puistopiknikit on vähän kivempia lämpimällä kuin +16&tuulee -ilmalla ). Grillattu on kai kerran, kuistilla syöty ehkä yhden käden sormilla laskettavat kerrat ja pyöräretkiä on tehty muutama. Huonon ilman lisäksi olimme kaikki vuorotellen flunssassa pitkin heinäkuuta, joten jos ilma oli hyvä niin jonkun olo oli vähintään kehno. Minä halusin sekä rentoutua ja viettää aikaa rauhassa yhdessä perheen kesken,  että käydä kaikki mahdolliset ihanat paikat läpi heti,  ja lopulta tuntui siltä,  etten oikein tehnyt kumpaakaan. 

Vaan mitäpä siitä.  Lapsi on saanut viettää paljon aikaa ulkona säästä riippumatta, oppinut kulkemaan potkupyörällään ja ihastunut mustikoiden poimintaan. Minä olen lopettanut yöimetyksen, aloittanut menestyksekkäästi toisen unikoulun ja saanut välillä nukkua melkein koko yön kahdestaan mieheni kanssa omassa sängyssämme. Olemme ensimmäistä kertaa vuoteen ahmineet hyvää tv-sarjaa hurjaa vauhtia, antaneet jonkun muun laittaa lapsemme nukkumaan ja käyneet kahdestaan muutamilla treffeillä. Olemme viettäneet aikaa perheenäkin, kuitenkin. Olemme pyöräilleet Nuuksioon ja takaisin, keränneet mustikoita ja sijoittaneet rahaa. Onhan siinä jo yhdelle lomalle tekemistä. 

Seuraavaksi vuorossa on jälleen muutosten loppukesä ja syksy. Minä haen parhaillaan osa-aikaisia töitä (jee ja iiks!), lapsi aloittaa syksyllä osa-aikaisesti päiväkodissa ja arki tulee siis jälleen muuttumaan radikaalisti heti kun palaamme Meksikosta, jonne suuntaamme ensi viikolla.  Ilman lisäkäsiä, mukana 16kk taapero jolla on voimakas tahto ja kova ääni. Wish us luck!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Misplaced

Kun muutin mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin, olimme nuoria ja varattomia. Ensimmäisenä syksynä huomasimme,  että viereisellä kankaalla kasvoi tuhansittain mustikoita. Keräsimme päiväkausia marjoja sormet tummina, innosta hehkuen: ilmaista, terveellistä ja törkeän hyvää ravintoa! Iltaisin kun sulki silmät, mustikat vain vilisivät silmissä. Koko seuraavan vuoden söimme mustikoita päivittäin,  ja siitä eteenpäin joka kesä omistettiin useampi päivä pakastimen täyttämiselle talvea varten.

Paitsi viime vuonna.  Meillä oli nelikuinen vauva, matka Meksikoon sekä muutto pääkaupunkiseudulle asuntoon, jossa oli vain pakastelokero.  Päätin,  etten stressaa. Kävimme kerran vanhempieni kanssa poimimassa joitakin litroja, jotka pakastettiin vanhempieni pakkaseen ja joita piti pikkuhiljaa tipoittain tuoda meille aina vieraillessa. Kuinka sitten kävi? Äitini ilmoitti jo reilusti ennen joulua, että mustikat ovat loppu. Viime talvi oli ensimmäinen vuosiin ilman mustikkaa, ja salaa epäilen sen olleen osasyyllinen viime talven sairasteluun.

Tänä vuonna olen stressannut senkin edestä. Jälleen on edessä matka Meksikoon juuri parhaimpaan marja-aikaan, ja kotiseudulleni tekemämme reissu paljasti, että siellä on tänä vuonna huonosti mustikoita. Pääkaupunkiseudun tarjontaan en oikein ole luottanut, sillä Nuuksioon on pitkä matka keräämään ilman autoa taaperon kanssa,  ja asuntomme lähellä oleva metsäpala on niin pieni, että oletin siinä kasvavien mustikoiden katoavan parempiin suihin ennenkuin edes huomata,  että ne ovat kypsiä. 

Kuinka ollakaan, helpotus oli suuri, kun painuimme epäonnisen kotiseutureissun jälkeen lähimetsään. Päällimmäiset isot marjat oli toki riivitty heti poimurilla, mutta metsään oli jäänyt kuitenkin vielä reilusti marjaa kärsivälliselle poimijalle. Taapero osoittautui luonnonlahjakkuudeksi: kerran tuoretta mustikkaa maistettuaan hän jäi koukkuun. Nyt olemme käyneet kahdestaan jo pari kertaa marjastamassa ja kantaneet pakastimeen parisen litraa talteen. Työnjako on selvä: tyttö syö ja minä poimin, mutta molemmilla on oltava omat astiat. Matkan alkuun on vielä reilu viikko,  joten tehokasta poiminta-aikaa on vielä jäljellä hyvin (ja todellakin käytän sen ajan poimimiseen, en esimerkiksi matkavalmisteluihin..)

Mustikkastressi alkaa siis vähän helpottaa.  Ensi talvena meilläkin syödään mustikkaa! 

Share

Ladataan...
Misplaced

Teimme menneellä viikolla matkan Berliiniin "sukulaisia" tapaamaan. Tapasimme toisemme aikanaan siellä, ja miehen au pair -perheestä tuli meille niin läheinen, että olemme vierailleet heillä usein sen jälkeenkin. 

Rahatilanne ei oikeastaan olisi varsinaisesti reissua sallinut - meillä on kyllä varaa, mutta säästöjä poltellaan joka kuukausi vielä muutenkin siihen saakka, että palaan töihin. Löysimme kuitenkin halpalentoyhtiön säästöliput, ja tuttujen luona majailu ei maksa, joten päätimme lähteä, meitä kun on pyydetty kylään heille lapsen kanssa jo vuoden päivät. 

Kuinka taaperon kanssa voi matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla? Hyvin suunnitellen ja kevyesti. Oikeastaan tykästyin tähän kevyempään menoon niin, että taidamme varata toistekin lyhyitä lomia tällä tekniikalla!

Sää

Kesällä vaatemäärä pysyy vähäisenä, kun suunnittelee hyvin ja ottaa mukaan monikäyttöisiä vaatteita (taaperolla oli esim helteelle lyhythihainen mekko, sen alle laitettavaksi caprit, ja päälle viileämpää keliä varten neuletakki). Muutama kevyt ruokalappu, harso ja kosteuspyyhkeet pelastavat paljon, jottei tarvitse ottaa mukaan viittä eri paitaa per päivä. Omat vaatteet on tietty optimoitava samalla tavalla. Emme myöskään pesseet reissussa vaatteita, vaikka se mahdollisuus olisi ollut (hyvä ottaa huomioon ja hyödyntää!). 

Minimointi

Hygieniatuotteista riittävät minipakkaukset lyhyelle kaupunkilomalle, ja kahden aikuisen kesken saa kyllä jaettua koko perheen nestemäiset hygieniatarvikkeet niihin kahteen litran pussiin. Kaikki tarvikkeet ja niiden määrät minimoidaan - ihan kaikkeen ei tarvitse varautua, ja jos hätä tulee niin monia asioita voi ostaa myös perillä. 

Periltä osto

Otimme mukaan ruokia ja vaippoja taaperolle melko vähän: koska saavuimme perille illalla, otin vaippoja seuraavaan aamupäivään saakka eli 7-8kpl (tämäkin oli reilusti yliarvioitu) ja ruokaa tasan menolennolle yhden hedelmäpuuropussin ja yhden ruokapurkin. (Vauvan ruokia saa muuten viedä yli litran ja ne saavat olla yli 100ml purkeissa, mutta ne kannattaa pakata läpinäkyvään pussiin ja nostaa muiden nesteiden kanssa erikseen turvatarkastuksessa.) Loput ruoat ja vaipat hankimme seuraavana aamuna liikkeelle lähtiessämme. Tykästyin paikallisiin housuvaippoihin niin, että mieli teki ostaa niitä kotiin useampikin paketti! Myös lasten purkki- ja sormiruokien sekä teevalikoimien suhteen ollaan Saksassa melko pitkällä. Kaikki on luomua ja ekoa ja varmasti parasta mahdollista, ja valikoima on laaja. Ellei oma lapsi ole hyvin nirso, ei välttämättä kannata kantaa omia ruokia mukaan.

Lapsen kanssa liikkuminen

Tuttavaperheellämme on auto, ja he saivat tutuiltaan lainaan sopivan turvaistuimen, joten sitä ei tarvinnut raahata mukana. Toisaalta, jos olisimme lomailleet keskenämme kaupungissa, ei autoa olisi ollut käytössä, jolloin ei istuimellekaan olisi ollut tarvetta, tai jos auto olisi vuokrattu, olisi vuokrattu myös istuin. Rattaita mietimme pitkään - omiamme emme olisi saaneet mukaan ilman ruumaan menevää laukkua, mutta sateenvarjorattaat olisi saanut ottaa mukaan, joten harkitsimme ostavamme käytetyt rimpulat halvalla ihan reissua varten. Lopulta päädyimme kuitenkin ottamaan mukaan vain kantorepun, koska lapsosemme on viimein oppinut nukkumaan päiväunet sisällä sängyssä ja tarvittaessa nukkuu niitä myös kantorepussa. Lopulta kävi niin, että tuttavaperheen kellarista löytyi ns. vetovaunu, jonka kyydissä tyttäremme päätyi nukkumaan päiväunensa tyytyväisenä joka päivä.  

Matkakohde

Ihan minne tahansa en pelkillä käsimatkatavaroilla taaperon kanssa matkaisi, ja toki matkakohteessa mahdollisesti suoritettavat aktiviteetit rajaavat jonkin verran tätä mahdollisuutta. Berliiniin tai moneen muuhunkin paikkaan Euroopassa matkaisin toisenkin kerran mielelläni näin kevyesti, vaikkei suunnitelmissa olisikaan yöpyä tuttavien luona (mikä helpottaa kevyesti pakkaamista todella paljon, jos ihan rehellisiä ollaan). Matkakohde vaikuttaa toki myös säähän, mikä vaikuttaa mukaan pakattavien vaatteiden määrään, jne. 

Matkatavaroiden optimointi

Useilla lentoyhtiöillä on sallittua viedä käsimatkatavaran lisäksi mukana läppärilaukku, käsilaukku, "man bag" tai vastaava henkilökohtaisten tavaroiden säilytykseen tarkoitettu pienempi väline. Tämä kannattaa hyödyntää, niinpä meilläkin oli mukana molemmilla käytännössä kaksi kassia, joista minun "käsilaukkuni" oli aivan täyteen ammuttu. Tällöin kannattaa varautua myös siihen, että luultavimmin osa tavaroista on laitettava ylös matkatavarahyllylle, ja pakata sen mukaisesti. Me sijoittelimme miehen kameralaukkuun ja minun "käsilaukkuuni" matkaeväät, vaipat, vesipullot, hatut, aurinkolasit, taaperon matkalelut ym tuikitarpeelliset asiat ja jätimme nämä laukut edessä olevien penkkien alle. 

Pakkausvinkki: kannattaa lentokenttää ja -konetta varten pakata erikseen esim. kaupan hedelmille tarkoitettuun muovipussiin pari vaippaa, kosteuspyyhkeet ja jokin pieni rätti/harso/kertakäyttöinen vaihtoalusta/tms. Se on sankojen ansiosta helppo napata käsilaukusta käsivarrelle kun lähtee vaihtamaan vaippaa, eikä tarvitse raahata koko laukkua mukana ahtaaseen vessaan - sangoista sen saa myös mihin tahansa ovenkahvaan tai vastaavaan roikkumaan sillä aikaa, kun vaihtaa vaipan. Taaperon kanssa homma hoitui housuvaipoilla pöntön kannella seisten huomattavasti helpommin kuin viime kesän pitkällä lennolla, kun täytyi vielä pelata selällään makaavan ja tarravaippoja käyttävän, kiemurtelevan vauvan kanssa. Muuta helppoa taaperon kanssa lentämisessä ei sitten ollutkaan..

Taaperon kulloinkin käytössä oleva lelu on muuten meillä aina kentällä ja koneessa ollessa kiinni laskettelukeskuksen vanhassa jojossa, jonka toinen pää on jommankumman vanhemman vyössä, kellossa tms kiinni. Näin eivät lelut katoa tai laahaa maassa. Taaperoa kiinnostivat nyt myös turvaohjeet ja muu ilmainen oheislukemisto, joita selattiin ahkerasti koko lento!

Berliinin eläintarhassa jääkarhuja ihmettelemässä. 

Kun valmistelut, pakkaamiset ja muut on hoidettu, loppu vaatii vain joustoa ja improvisointia. Kantoreppuun tai sänkyyn ajatellut päiväunet muuttuivat lokoisiksi nokosiksi vedettävän kärryn kyydissä, viimeisen päivän ex tempore -reissu Itämeren rannalle joustoa vaatteiden ja varusteiden suhteen (uimme alusvaatteisillamme, koska uikkarit eivät olleet mukana, ja lapsen leluiksi riittivät puutarhalapio ja jostain löytynyt stressipallo). Ruoat poikkesivat kovasti kotona totutuista, ja ehkä juuri siksi maistuivat pieniruokaiselle lapselle erityisen hyvin. Puuttuvat asiat lainattiin, ostettiin tai oltiin ilman. Kävimme eläintarhassa, nautimme yllättävistä helteistä isäntäperheen puutarhassa (puun varjoon nostettu ja puoliksi vedellä täytetty pyykkikori kävi hellepäivän ohjelmasta taaperolle) ja otimme loman päivä kerrallaan sellaisena, kuin se oli - emme stressanneet, emme suunnitelleet mitään "pakollista" tekemistä emmekä ylipäänsä tainneet edes vierailla juurikaan itse Berliinissä sinällään. Tämä konsepti toimi, ja vaikka vanhemmat kovasti rentoutuivatkin, eniten tuntui nauttivan lapsi. Vannon myös, että neljän päivän jälkeen kotiin palatessamme se ymmärsi saksaa, ja hoki ensimmäisen päivän "bitte, bitte!". Tällaista tällä kertaa. Ja liput Meksikoon on jälleen varattu elokuulle, joskin tällä kertaa odotan kauhulla tulevia lentoja, sillä parin tunnin lento Saksaankin riehuvan taaperon kanssa oli lievästi sanottuna haastavaa. Sitä odotellessa..

Share

Pages