Ladataan...
Misplaced

Teimme menneellä viikolla matkan Berliiniin "sukulaisia" tapaamaan. Tapasimme toisemme aikanaan siellä, ja miehen au pair -perheestä tuli meille niin läheinen, että olemme vierailleet heillä usein sen jälkeenkin. 

Rahatilanne ei oikeastaan olisi varsinaisesti reissua sallinut - meillä on kyllä varaa, mutta säästöjä poltellaan joka kuukausi vielä muutenkin siihen saakka, että palaan töihin. Löysimme kuitenkin halpalentoyhtiön säästöliput, ja tuttujen luona majailu ei maksa, joten päätimme lähteä, meitä kun on pyydetty kylään heille lapsen kanssa jo vuoden päivät. 

Kuinka taaperon kanssa voi matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla? Hyvin suunnitellen ja kevyesti. Oikeastaan tykästyin tähän kevyempään menoon niin, että taidamme varata toistekin lyhyitä lomia tällä tekniikalla!

Sää

Kesällä vaatemäärä pysyy vähäisenä, kun suunnittelee hyvin ja ottaa mukaan monikäyttöisiä vaatteita (taaperolla oli esim helteelle lyhythihainen mekko, sen alle laitettavaksi caprit, ja päälle viileämpää keliä varten neuletakki). Muutama kevyt ruokalappu, harso ja kosteuspyyhkeet pelastavat paljon, jottei tarvitse ottaa mukaan viittä eri paitaa per päivä. Omat vaatteet on tietty optimoitava samalla tavalla. Emme myöskään pesseet reissussa vaatteita, vaikka se mahdollisuus olisi ollut (hyvä ottaa huomioon ja hyödyntää!). 

Minimointi

Hygieniatuotteista riittävät minipakkaukset lyhyelle kaupunkilomalle, ja kahden aikuisen kesken saa kyllä jaettua koko perheen nestemäiset hygieniatarvikkeet niihin kahteen litran pussiin. Kaikki tarvikkeet ja niiden määrät minimoidaan - ihan kaikkeen ei tarvitse varautua, ja jos hätä tulee niin monia asioita voi ostaa myös perillä. 

Periltä osto

Otimme mukaan ruokia ja vaippoja taaperolle melko vähän: koska saavuimme perille illalla, otin vaippoja seuraavaan aamupäivään saakka eli 7-8kpl (tämäkin oli reilusti yliarvioitu) ja ruokaa tasan menolennolle yhden hedelmäpuuropussin ja yhden ruokapurkin. (Vauvan ruokia saa muuten viedä yli litran ja ne saavat olla yli 100ml purkeissa, mutta ne kannattaa pakata läpinäkyvään pussiin ja nostaa muiden nesteiden kanssa erikseen turvatarkastuksessa.) Loput ruoat ja vaipat hankimme seuraavana aamuna liikkeelle lähtiessämme. Tykästyin paikallisiin housuvaippoihin niin, että mieli teki ostaa niitä kotiin useampikin paketti! Myös lasten purkki- ja sormiruokien sekä teevalikoimien suhteen ollaan Saksassa melko pitkällä. Kaikki on luomua ja ekoa ja varmasti parasta mahdollista, ja valikoima on laaja. Ellei oma lapsi ole hyvin nirso, ei välttämättä kannata kantaa omia ruokia mukaan.

Lapsen kanssa liikkuminen

Tuttavaperheellämme on auto, ja he saivat tutuiltaan lainaan sopivan turvaistuimen, joten sitä ei tarvinnut raahata mukana. Toisaalta, jos olisimme lomailleet keskenämme kaupungissa, ei autoa olisi ollut käytössä, jolloin ei istuimellekaan olisi ollut tarvetta, tai jos auto olisi vuokrattu, olisi vuokrattu myös istuin. Rattaita mietimme pitkään - omiamme emme olisi saaneet mukaan ilman ruumaan menevää laukkua, mutta sateenvarjorattaat olisi saanut ottaa mukaan, joten harkitsimme ostavamme käytetyt rimpulat halvalla ihan reissua varten. Lopulta päädyimme kuitenkin ottamaan mukaan vain kantorepun, koska lapsosemme on viimein oppinut nukkumaan päiväunet sisällä sängyssä ja tarvittaessa nukkuu niitä myös kantorepussa. Lopulta kävi niin, että tuttavaperheen kellarista löytyi ns. vetovaunu, jonka kyydissä tyttäremme päätyi nukkumaan päiväunensa tyytyväisenä joka päivä.  

Matkakohde

Ihan minne tahansa en pelkillä käsimatkatavaroilla taaperon kanssa matkaisi, ja toki matkakohteessa mahdollisesti suoritettavat aktiviteetit rajaavat jonkin verran tätä mahdollisuutta. Berliiniin tai moneen muuhunkin paikkaan Euroopassa matkaisin toisenkin kerran mielelläni näin kevyesti, vaikkei suunnitelmissa olisikaan yöpyä tuttavien luona (mikä helpottaa kevyesti pakkaamista todella paljon, jos ihan rehellisiä ollaan). Matkakohde vaikuttaa toki myös säähän, mikä vaikuttaa mukaan pakattavien vaatteiden määrään, jne. 

Matkatavaroiden optimointi

Useilla lentoyhtiöillä on sallittua viedä käsimatkatavaran lisäksi mukana läppärilaukku, käsilaukku, "man bag" tai vastaava henkilökohtaisten tavaroiden säilytykseen tarkoitettu pienempi väline. Tämä kannattaa hyödyntää, niinpä meilläkin oli mukana molemmilla käytännössä kaksi kassia, joista minun "käsilaukkuni" oli aivan täyteen ammuttu. Tällöin kannattaa varautua myös siihen, että luultavimmin osa tavaroista on laitettava ylös matkatavarahyllylle, ja pakata sen mukaisesti. Me sijoittelimme miehen kameralaukkuun ja minun "käsilaukkuuni" matkaeväät, vaipat, vesipullot, hatut, aurinkolasit, taaperon matkalelut ym tuikitarpeelliset asiat ja jätimme nämä laukut edessä olevien penkkien alle. 

Pakkausvinkki: kannattaa lentokenttää ja -konetta varten pakata erikseen esim. kaupan hedelmille tarkoitettuun muovipussiin pari vaippaa, kosteuspyyhkeet ja jokin pieni rätti/harso/kertakäyttöinen vaihtoalusta/tms. Se on sankojen ansiosta helppo napata käsilaukusta käsivarrelle kun lähtee vaihtamaan vaippaa, eikä tarvitse raahata koko laukkua mukana ahtaaseen vessaan - sangoista sen saa myös mihin tahansa ovenkahvaan tai vastaavaan roikkumaan sillä aikaa, kun vaihtaa vaipan. Taaperon kanssa homma hoitui housuvaipoilla pöntön kannella seisten huomattavasti helpommin kuin viime kesän pitkällä lennolla, kun täytyi vielä pelata selällään makaavan ja tarravaippoja käyttävän, kiemurtelevan vauvan kanssa. Muuta helppoa taaperon kanssa lentämisessä ei sitten ollutkaan..

Taaperon kulloinkin käytössä oleva lelu on muuten meillä aina kentällä ja koneessa ollessa kiinni laskettelukeskuksen vanhassa jojossa, jonka toinen pää on jommankumman vanhemman vyössä, kellossa tms kiinni. Näin eivät lelut katoa tai laahaa maassa. Taaperoa kiinnostivat nyt myös turvaohjeet ja muu ilmainen oheislukemisto, joita selattiin ahkerasti koko lento!

Berliinin eläintarhassa jääkarhuja ihmettelemässä. 

Kun valmistelut, pakkaamiset ja muut on hoidettu, loppu vaatii vain joustoa ja improvisointia. Kantoreppuun tai sänkyyn ajatellut päiväunet muuttuivat lokoisiksi nokosiksi vedettävän kärryn kyydissä, viimeisen päivän ex tempore -reissu Itämeren rannalle joustoa vaatteiden ja varusteiden suhteen (uimme alusvaatteisillamme, koska uikkarit eivät olleet mukana, ja lapsen leluiksi riittivät puutarhalapio ja jostain löytynyt stressipallo). Ruoat poikkesivat kovasti kotona totutuista, ja ehkä juuri siksi maistuivat pieniruokaiselle lapselle erityisen hyvin. Puuttuvat asiat lainattiin, ostettiin tai oltiin ilman. Kävimme eläintarhassa, nautimme yllättävistä helteistä isäntäperheen puutarhassa (puun varjoon nostettu ja puoliksi vedellä täytetty pyykkikori kävi hellepäivän ohjelmasta taaperolle) ja otimme loman päivä kerrallaan sellaisena, kuin se oli - emme stressanneet, emme suunnitelleet mitään "pakollista" tekemistä emmekä ylipäänsä tainneet edes vierailla juurikaan itse Berliinissä sinällään. Tämä konsepti toimi, ja vaikka vanhemmat kovasti rentoutuivatkin, eniten tuntui nauttivan lapsi. Vannon myös, että neljän päivän jälkeen kotiin palatessamme se ymmärsi saksaa, ja hoki ensimmäisen päivän "bitte, bitte!". Tällaista tällä kertaa. Ja liput Meksikoon on jälleen varattu elokuulle, joskin tällä kertaa odotan kauhulla tulevia lentoja, sillä parin tunnin lento Saksaankin riehuvan taaperon kanssa oli lievästi sanottuna haastavaa. Sitä odotellessa..

Share

Ladataan...
Misplaced

Ei tietenkään mikään juuri syntymäpäivänä. Mutta parin viikon säteellä siitä (ennen ja jälkeen) tytär on ottanut sellaista kasvupyrähdystä, etten enää ihmettele, miksi yhden vuoden ikää hehkutetaan monessa jutussa. Ei lapsi toki syntymäpäivänään taianomaisesti ala sietää sokeria ja suolaa (puhumattakaan hunajasta, nakeista ja vaikka mistä), nukkua öitään tai kävellä, mutta kyllä siihen tienoille taitaa joku kehityskausi sattua. Joka viikko toteamme, että lapsi on taas kasvanut paljon edellisestä viikosta, kun aiemmin tätä huomasi suunnilleen kuukausittain. 

Henkinen kasvu

Useimpina päivinä oikein näkee, kun aivoissa kuhisee. Mimmi tajuaa meidän puheesta ihan järkyttävän paljon, ratkaisee ongelmia, keksii omia leikkejä, yrittää huijata ("minulla ei ole lupa painella pesukonetta, mutta onneksi possua ei kukaan ole kieltänyt!").. lista on loputon. 11kk ikäinen lapsi oli taitava, mutta ei ollenkaan tällä tasolla kuin nyt.

Fyysiset taidot

Vauhdikkaan alun jälkeen päähän on tullut järkeä ja kävely on vielä oppimatta uskalluksen puutteen vuoksi, mutta liikkumista harjoitellaan muuten ahkerasti. Täällä kiipeillään (sohvalle, tuoleille, portaita.), harjoitellaan tasapainoa, ryömitään tuolien alitse ja pyöritään ympäri. Yksivuotias käyttää kehoaan useammalla tavalla kuin minulla riittäisi mielikuvitus keksiä. 

Kommunikaatio

Tällä saralla on otettu oikein megaspurtti. Lapsemme on päättänyt saada itsensä ymmärretyksi ja opetellut pudistamaan ja nyökyttämään päätään, osoittamaan sormella, sanomaan useita sanoja, pyytämään päästä vessaan (potalle) ja käyttämään myös non-verbaalista kommunikaatiota ihan uudella tasolla (kuten vilkuttaa, kun tarkoittaa "mene pois/lopetetaan tämä puhelu/jne"). Kaikkien elämä on muuten tämän seurauksena helpottunut huomattavasti. 

Sosiaaliset taidot

Hän osaa halata jos on vahingossa satuttanut, pussaa niitä asioita joista pitää (esim kissat, koirat, pöllöt ja vessanpönttö..), tarjoaa ruokaansa muille pöydässä istujille, koskettaa toista varovasti ja osoittaa rakkauttaan spontaanisti ja usein halailemalla ja pussailemalla. 

Rytmi ja ruokailu

Oikeasti tyttö yritti siirtyä yksiin päiväuniin jo 10-11kk välissä, mutta alkoi sitten jostain syystä heräillä todella aikaisin, ja itse arastelin pitää häntä valveilla liian kauan siinä pelossa, että menee yliväsyneeksi ja nukuttaminen ei onnistu. Nyt kun yksien ja kaksien unien välillä on sahattu kauan, päätin vain tylysti siirtyä yksiin uniin ja kas, se kävi niin helposti, että epäilen lykänneeni asiaa suotta. Lapsi kestää yllättävän pitkiä aikoja hereillä, on muuten todella hauskaa seuraa väsyneenä ja lisäksi päiväunet pitenivät välittömästi, mikä on iso plussa. Nukkumaanmenoaikaa ei sen sijaan ole juuri tarvinnut siirrellä. Ilmeisesti 1v on hyvin tyypillinen ja otollinen aika uniasioiden korjaamiseen, ja siltä osin näyttäisi pitävän paikkansa!

Ruokailun suhteen en osaa lainkaan sanoa onko kyseessä yllättävä massakausi, maaginen 1v ikä vai ihan vain se, että kun tissillä roikkuminen alkoi olla jatkuvaa, käänsin homman toisin päin ja otin uudeksi säännöksi "ensin ruoka, sitten tissi" (koska nyt ruoka ei ole enää just for fun, se on kuolemanvakava juttu!). Ja kas. Kun ruoka syödään ensin, se maistuu ihan eri tavalla, ja jatkuva tissillä roikkuminen on vähentynyt hyvin nopeasti ja dramaattisesti jättäen minut järjettömien daisareiden kanssa miettimään, voinko pyörtää periaatteeni ja tyrkyttää rintaa, jotten joudu pumppaushommiin. Lisäksi hän on päättänyt alkaa syödä itse, joten nykyään enimmäkseen kaikki ruoka menee lusikan, haarukan tai sormin suuhun ihan omin voimin ja yllättävän näppärästi. 

Nukkumisen ja ruokailun korjaannuttua positiivinen ketjureaktio on yltänyt vähän kaikkeen. Meillä on nykyään rytmi, johon kuuluu klo 11 lounas, sen päälle tissiä ja klo 12 alkaen päiväunet. Sekä lapsi että äiti nauttivat, kun tiedetään mitä milloinkin tapahtuu. Ruokailut ovat sulahtaneet kuin itsestään päivärytmiin niin, että nykyään lapsi syö aika lailla samoihin aikoihin aamupalan, lounaan, päivällisen, välipalan ja iltapalan ja vieläpä joka ruokailulla ihan järjellisen määrän ruokaa (ainakin aiempaan verrattuna). Ja nyt kun ruokailu on kunnossa, olemme onnistuneet lähes täysin jättämään pois myös yöimetykset (yhtä minun nukkumaanmenoaikaani sijoittuvaa täsmäimetystä lukuunottamatta), siitä huolimatta että tyttö nukkuu öisin edelleen enimmäkseen minun vieressäni. Kaikki nukkuvat viimein hyvin, joskin aamut ovat yövieroituksen johdosta siirtyneet alkamaan noin klo 6-7, mutta jaksan vielä uskoa, että sekin hilautuu myöhemmäksi, kunhan lapsi tottuu uuteen järjestelyyn. 

Yhtäkkiä meillä asuu vauvan sijaan lapsi, joka syö muina naisina itse suuria määriä ruokaa, leikkii legoilla, käy aamuisin ulkona leikkikentällä (jossa itse päättää minne haluaa mennä ja mitä tehdä), ymmärtää kolmea kieltä ja jolla on mielipiteitä, omia juttuja, säännöllinen rytmi ja halu tehdä asiat omalla tavallaan. Se tuntuu välillä hämmentävältä (ihan kuin meille olisi tullut yllätyksenä, että näinkin voi käydä). Nautin kyllä vauva-ajastakin, mutta jostain 8-9kk iästä alkaen tytär on alkanut olla todella hauskaa ja mielekästä seuraa, ja nyt kun hänen ymmärtämisensä taso on selvästi korkeampi ja taidot joka alalla ovat kasvaneet, tuntuu yhdessäolokin jotenkin vielä entistäkin ihanammalta ja ennen kaikkea vastavuoroiselta.   

Mitä meidän 1v osaa?

  • Kontata, ryömiä huonekalujen ali, kiivetä sohvalle/tuolille/portaita (esim liukumäkeen), kävellä tuetusti kärryllä/kädestä kiinni pitäen, seisoa hetkiä ilman tukea, tanssia musiikin tahtiin
  • Vilkuttaa ja taputtaa pyynnöstä
  • Halata ja pussata (myös pyynnöstä)
  • Näyttää itseltään ja muilta useita kehon osia, kuten varpaat, polvet, nenä, korvat, suu..
  • Näyttää kuvista eläimiä, jotka tuntee (mm. kissa, koira, pupu, pöllö, elefantti, lehmä, possu, ankka, lammas, heppa) ja kertoa mitä koira ja pöllö sanovat
  • Sanoa äiti, papi, pöllö/buho, pupu, perro, aqua sekä "ei" ja "sí" (sekä sellaisia sanoja, joita vain vanhemmat ymmärtävät, kuten jotain, mikä kuulostaa sanalta "Petteri" ja tarkoittaa yleensä paperia :D )
  • Pudistaa ja nyökyttää päätä, osoittaa sormella
  • Syödä lusikalla ja haarukalla, juoda itse lasista, siirtää ruoan/lautasen kauemmas kun ei halua enää
  • Tehdä tarpeensa potalle ja ilmaista milloin on tarve mennä sinne, pidättää lyhyitä hetkiä
  • Noudattaa yksinkertaisia käskyjä, kuten "laita pupu koriin", "ota paita pois" tai "mene jalat edellä alas"
  • Pukea itse lapaset+hatun ja riisua paidan+sukat
  • Nukahtaa itse omaan sänkyyn vanhemman läsnäollessa
  • Pelata joitain yksinkertaisia taaperopelejä tabletilla (esim. "drag and drop" -tyyppistä, jossa sormella siirretään esine paikasta toiseen)
  • Painella nappuloita, avata vetoketjuja, kääntää vipuja
  • Laittaa erimuotoisia palikoita oikeista koloista sisään palikkapelissä
  • Mennä itse verhon taakse ja kurkistella sieltä (piilos/kukkuu -leikkiä)
Share

Ladataan...
Misplaced

Viime vappuna oli opiskelijakaksio pikkukaupungin keskustassa, aurinkoa ja kevättä ilmassa sekä pieni, pehmeä kaksiviikkoinen tyttö, joka kuvassa on juuri ja juuri vappupalloaan suurempi liian isossa koon 56 bodyssaan. Tuoreiden vanhempien kaikkivoipaisuudella vedimme läpi koko setin, aaton herkuttelut vieraiden kanssa (simaa, munkkeja, nakkeja, ruokaa) ilmapalloineen ja serpentiineineen, seurasimme patsaan lakituksenkin vauvojen kanssa, ja Vappupäivän konsertin jälkeen piknik hoitui vanhempieni  luona. Sima maistui sitruunalimsalta ja kaikki oli uutta, herkkää ja kaunista. 

Tänä vuonna on opiskelijakaksio pk-seudulla, lumen runnomat kevätkukat hyisessä kelissä ja yksivuotias, joka "auttaa" pallojen ja serpentiinien kanssa riemusta kiljuen. Sima maistuu glögiltä ja ilmassa on joulun tuntua, eikä lakitus houkuttele, kun sitä on kylmälläkin ilmalla seuraamassa varmasti tuhansia ihmisiä, ja sitä paitsi lapsen iltahommatkin alkaisivat aika pian sen jälkeen. Kaupungilla olisi tapahtumia vaikka muille jakaa, mutta vauvavuoden uuvuttamana laitan koristelujen jälkeen lapsen päiväunille ihan normaaliin tapaan ja mietin, jaksanko lähteä edes kotoa minnekään, tapahtumiin tai piknikille tai mihinkään. Tuntuu vaikeammalta lähteä yksivuotiaan kuin pariviikkoisen lapsen kanssa. Tuntuu arvokkaammalta istua hetki rauhassa kotona teekupin äärellä kuin hönkiä pitkin kyliä. Tuntuu typerältä jättää menemättä, kun kerrankin asuu siellä, missä tapahtuu kaikki.

Olisiko kenelläkään vinkkiä lapsiystävällisestä sisätiloissa tapahtuvasta vapputapahtumasta?

Share

Pages