Ladataan...
Misplaced

Luonnoksissa on pyörinyt jo jonkin aikaa takinkääntämiseen liittyvä postaus vauvan vessahommista. Jatkan paasausta siitä, että ehdottomuus on usein vanhemmuudessa ihan turhaa ja niin se tuntuu olevan näissä jätehuoltoon liittyvissä kysymyksissäkin. Julian kestovaippapostaus antoi nyt viimein kinmmokkeen tarttua (kuvaannollisesti) kynään ja viimeistellä tämäkin postaus.

Vauvan vessahommien suhteen ei tarvitse eikä kannata olla ehdoton, sillä tilanteet elävät, ja helpoimmalla pääsee, kun menee niiden mukana ja sopeuttaa omaa toimintaansa. Se, mikä milloinkin on helpointa, voi vaihdella ihan hitsin paljon.

Etukäteen ajattelin, että kokoaikaiseen kestovaippailun minusta ja meistä ei ole, vaikka kertakäyttöisten vaippojen käyttö raastaa sydäntä noin niinkuin ympäristön, maapallon ja vauvan kemikaalikuormankin takia. Mietin, että ensimmäisinä viikkoina on ehkä simppeleintä käyttää kertakäyttöisiä vaippoja, mutta sitten kun homma alkaa sujua, olisi hyvä siirtyä kestovaippoihin, edes osittain, esim aina kotona ollessa. En koskaan uskonut, että meistä olisi pelkästään kestovaippailemaan (monestakin syystä), ja tähän asti tämä on ainut totuus, joka on pysynyt. Kaikki muu on muuttunut. 

Kertakäyttövaippojenkin käytöstä voi tehdä itselleen ongelmallista

Alkuun käytimme vain kertakäyttövaippoja, mutta sekään ei ollut niin yksinkertaista kuin luulisi. Joistain vaipoista tuli ihottumaa, jotkut eivät istuneet hyvin, jotkut vuotivat helpommin kuin toiset. Kokeilimme monia merkkejä, koska olimme saaneet lahjaksi ja tuote-esittelyinä useita erimerkkisiä pieniä vaippoja. Vauvan kasvaessa istuvuudet vaihtuivat, joten vaihdoimme merkkiä alkuun kohtalaisen usein. Olisin kovasti halunnut käyttää Muumeja kotimaisuuden vuoksi, mutta ne tuntuivat aiheuttavan eniten pyllyn punoitusta, joten jätimme tuolloin ne sikseen. Vuoden kuluessa olemme kokeilleet ainakin Liberoita, Pamperseja, Natyja ja Muumeja. Nykyään kertakäyttöisistä vaipoista ainoastaan Muumit (housuvaippoina) käyvät lapselle, joten niin nekin vain vaihtuvat. 

Entä se kestovaippailu?

Olen jokseenkin laiska ja melko univelkainen, joten lopulta en ehkä olisi kestovaippoihin koskenutkaan, ellen olisi saanut kahdelta eri ystävältä opastusta kestovaippoihin sekä lainaksi kaikki mahdolliset eri mallit ja koot joita kokeilla ennen ostopäätöstä. Vaippojen suhteen takki on nyt käännetty pariin kertaan. Koko kestovaippakokeilu ei onnistunut lainkaan ennen parin kuukauden ikää, koska vauva oli liian pieni ja kapeareitinen kaikkiin vaippoihin: ensimmäiset kerrat kokeilin innoissani kestoja tytölle heti kun 4kg painoa tuli täyteen, sillä olin kuullut, että se on sellainen maaginen raja, jonka jälkeen kestovaippailu helpottuu - hahhahhaa, no deal. En tiennyt kestoista mitään. Taskuvaipat vuosivat. Sisävaipat kuorilla sekä vuosivat että olivat aivan liian iso paketti meidän rimpulan päälle. Kokeilin eri  malleja ja imuja, ja joka kerta tulos oli sama: vaatteet kastuivat. Villahousuihin en oikein päässyt sisälle, joten ne jäivät heti alkuunsa, vaikka moni on kehunut ihan pienelle vauvalle niitä parhaiten toimivaksi. 

Sitten tulivat rotarokotteet ja muut, ja lisäksi kakkaa koko ajan sen 4-8 kertaa/ vuorokausi+tiheät imut ja sylissäroikkumiskaudet, joten jätimme kestokokeilut hetkeksi sivuun. Sitten jatkoin yrittämistä, mutta en kokenut meidän vauvalle hyvänä oikein mitään niistä vaippamalleista, mitä meillä oli kokeilussa. Useamman kuukauden sitkeästi kokeilin ja kokeilin, ja kun päätin, ettei tämä ehkä olekaan meidän juttumme, vauva alkoi kakata kerran päivässä pottaan, ja kestot tulivat takaisin kuvioihin. Aloin nimittäin potattaa puolivuotiasta, ja kun pottailun määrä lisääntyi, kakat jäivät kokonaan pois vaipoista, ja myös pissan määrä väheni. Samaan aikaan aiemmin huonoiksi todetut vaippamallit (jotka edelleen olivat lainassa) alkoivatkin sekä istua että pitää, ja syy aiempiin epäonnistumisiin taisi löytyä: liian isot vaipat ja liian vähäinen määrä (vääränlaisia) imuja, jotka kuitenkin nyt tilanteen muututtua olivatkin meille aivan passeleita. Palautin lainavaipat, sain kaverilta kasan omaksi ja ostin lisää facebookin kestovaippafoorumilta.

Kuvassa muutamia vaippa-arsenaalin vaippoja: vasemmalta lähtien pari Fuzzibunz- merkkistä taskuvaippaa, Ipanat -merkkinen nepeillä säädettävä All In One (jossa imu sisällä), yksi Myllymuksujen All In One-vaippa (imu kuvassa ulkona) sekä yksi pitkulainen mikrokuituimu ja yksi taittoimu, jonka materiaalia en edes tiedä (en edelleenkään ole kovin hyvin perillä näistä jutuista!).

Edelleen käytimme (ja käytämme edelleen) kertakäyttöisiä vaippoja päiväuniaikaan sekä yöllä, sillä niin pitävää settiä en ole löytänyt enkä jaksanut etsiä, että uniajan pissat eivät tulisi läpi ja kastelisi vaatteita. Meille toimivin vaihtoehto on taskuvaippa, jonne sujautan yhden imun, ja muutama AIO-eli All In One -vaippa löytyy myös. Märät vaipat kuivatetaan ja säilytetään avoimessa ämpärissä. Minä pyöritän vaipat omana koneellisena silloin kun pesen pyykkiä tai suurin osa kestoista on likaisia, sitten rummutan tai kuivatan narulla ja kuivana täytän kasaksi lapsen vaatekaappiin. Nykyisin myös mies valitsee lapselle kotona ollessa päälle kestovaipan ja osaa purkaa sen kuivumaan vaippaa vaihtaessaan, ja välillä olen onnistuneesti käyttänyt kestovaippaa useammalla imulla myös päiväuniaikaan nyt, kun lapsi selvästi pissaa vähemmän nukkuessaankin. Uusimpana villityksenä olen löytänyt harkkapikkarit eli pikkuhousut, joissa on kosteuden pitävä kangas ja vähän imua, ja joka pitää sopivasti sellaisia pikkuliruja, joita pottaharjoitusten yhteydessä usein tulee.

Lapsen rakkaimmat harkkapikkarit (koska pöllöt). Toimivat pitkälti housuvaippojen tapaan, ja lapsi itse mieluummin pitää näitä kuin mitään vaippoja.

Miten "pottailu" tai vessahätäviestintä liittyy tähän kaikkeen?

Meidän kohdalla olennaisesti. Vessahätäviestinnän idea on yksinkertaistettuna se, että joko otolliseen aikaan ja/tai lapsen hätäviestin huomatessaan aikuinen antaa lapselle tilaisuuden pissiä tai kakkia vaipan sijaan lavuaariin, suihkuun, potalle.. (tai kuka minnekin). Luin asiasta ensimmäisen kerran Puutalobaby -blogista vuosia sitten, unohdin koko asian enkä todellakaan harrastanut mitään sinne päinkään ensimmäiseen puoleen vuoteen, vaikka tilaisuuksia olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Sitten ostin Ikeasta tulevaisuutta ajatellen potan (kyllä, sen saman jota Julia tässä postauksessa ylisti ja kyllä, se on erittäin kätevä!), huomasin että vaipanvaihdolla tyttö pissasi aina vaipan pois saatuaan alustalle, ja päätin kerran istuttaa vaipanvaihdolla puolivuotiaan kokeeksi potalle, kun sellainen kerran oli - ja kaikki loksahti kohdalleen: pottaan tuli molemmat tarpeet, ja siitä asti vaipanvaihtojen yhteydessä tyttö on käynyt potalla pissalla, tekee kakat aina vain pottaan ja selvästi tiristämällä tiristää sinne joka kerta jotain, vaikka suurin osa olisi jo ehtinyt tulla vaippaan. Hän itseasiassa on kyllä viestinyt pienestä asti vessahätäänsä, jos vain itse ehdin, jaksan ja osaan katsoa,  ja kun huomaan vessahätäviestin ja vien lapsen potalle, on hänen riemunsa rajaton, kun saa tehdä tarpeensa pottaan. Pottailun aloittamisen jälkeen tyttö alkoi selvästi jossain 7-8kk ikäisenä pidättää pissaa vähän pidempiä aikoja, ja olemme pitäneet häntä paljon myös pitkiä aikoja kokonaan ilman vaippaa tai pelkät housut jalassa. Potalle kannetaan heräämisen jälkeen, ennen ja jälkeen ruokailun ja jos edellisestä vessareissusta on jo kulunut 45min-1h - ja/tai silloin, kun lapsi ilmaisee haluavansa vessaan. Vaikka pissa lirahtaisikin lattialle tai housuun, kannamme hänet silti aina potalle, ja nykyään hän osaa usein osoittaa vessanovea tai vastata myöntävästi jos kysytään, tarvitseeko mennä vessaan. Tässä asiassa tuntuu siltä, että osuimme vahingossa jonkin sortin herkkyyskauteen, sillä nyt yksivuotiaana potalla käyminen on lapselle hyvin luonnollinen asia, jota edes alkava uhma ei ole vielä kovasti horjuttanut. Viitsimistä ja tarkkaavaisuutta se vaatii, mutta tuntuu todella palkitsevalta ja toivottavasti on kaikki kotiinpäin myös tulevan kuivaksiopettelen osalta.

Tätä harrastetaan pääasiassa kotona ollessa, samoin kuin kestovaippailuakin. Kannan kuitenkin lapsen myös muualla potalle vaipanvaihdon yhteydessä, jos sellainen on, ja tilaisuuden tullen myös päiväunien ja ruoan jälkeen. Vaippaan ehtii yleensä tulla kotona korkeintaan pieni liru, ja kertakäyttövaipat menevät usein kostean tuntuisiksi mutta etenkin muhkuraisiksi jo pienestäkin pissasta, minkä takia meidän motivaatiomme kestovaippojen käyttöön on pottailun myötä noussut ymmärrettävästi todella korkealle. Tuntuu turhalta vetää lapselle jalkaan kalliit ja epäekologiset kertakäyttöiset housuvaipat, jotka lentävät vähän käytettyinä roskiin, kun voisi käyttää kestoja ja pestä pyöräyttää ne koneessa siinä missä muunkin pyykin. Jokainen säästetty vaippa lämmittää sekä mieltä että kukkaroa, ja koska meidän kestotkin on ostettu moneen kertaan käytettyinä (ne ovat rumia, kuluneita ja tyylittömiä, mutta ajavat asiansa) ja pestään normipyykkinä (omana koneellisenaan vain siksi, että niitä on niin paljon, että niistä tulee sopivasti juuri yksi koneellinen), ne takuulla kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin kertakäyttövaippavuoret. 

Lisähuomiona mainittakoon, että tuo Ikean potta on ollut aivan huippu. Tyttö aloitti sillä istumisen niin pienenä, etteivät jalat vielä ylettäneet maahan, mutta hän otti tavakseen nostaa ne tuohon etukohoumaa vasten nojaten selkänojaan, mikä vaikuttaa yllättävän ergonomiselta kakkausasennolta. Nyt isommaksi tultuaan hänelle on myös tärkeää saada pyyhkiä paperilla (kuten äiti tekee!) ja auttaa pissan pönttöön kaatamisessa, mikä sujuu tuolla potalla oikein näppärästi. Ja lopuksi on tietysti saatava painaa huuhtelunappia. Aikoinaan hän oppi myös vilkuttamaan siten, että vilkutimme yhdessä tuotoksille ennen kuin ne huuhdottiin pöntöstä.

Meidän kestovaippailumme taival ei ole ollut yksinkertaista, helppoa eikä suoraviivaista, mutta olen tyytyväinen siihen, etten aikoinaan taistellut asian kanssa (vaan jätin sen suosiolla hetkeksi sikseen) ja että annoin sille vielä uuden mahdollisuuden, sillä nyt kun homma on saatu sujumaan, se tuntuu helpolta ja vaivattomalta. Jälkikäteen ajateltuna käynti kestovaippalainaamossa olisi luultavasti nopeuttanut ja helpottanut prosessia, mutta mitäpä tuosta. Koskaan ei kannata vannoa ettei koskaan! 

 

Lue myös:

Vanhemmuuden takinkäännöt: Lapsen ruokinta

Share

Ladataan...
Misplaced

Vuosi sitten tähän aikaan olin aika tiukassa paikassa. Taisin jopa alkaa jo ponnistella, ja kipeä olin takuulla. Vuosi ja päivä sitten tähän aikaan supistukset olivat juuri alkaneet, ja fiilistelin vielä kotona pallon päällä, supistusten välillä kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen. 

Kuuntelin Of Monsters and Men -yhtyeen toista albumia Beneath the Skin ensimmäistä kertaa loppuraskaudessa, ja se meni nimensä mukaisesti suoraan ihon alle. Lyriikat tuntuivat siinä tilanteessa niin osuvilta, ne kutittelivat selkäpiitä ja aiheuttivat outoja, syviä tuntemuksia.  Vai mitä sanotte seuraavista pätkistä:

"Open my chest and colour my spine
I'm giving you all
I'm giving you all
Swallow my breath
And take what is mine
I'm giving you all
I'm giving you all.."

(Of Monsters and Men - Wolves without teet)

 

"I know I'll wither, so peel away the bark
because nothing grows when it is dark
In spite of all my fears, I can see it all so clear

I see it all so clear..

Whoa-o-o-o, cover your crystal eyes,
and feel the tones that tremble down your spine.
Whoa-o-o-o, cover your crystal eyes
and let your colours bleed and blend with mine.."

(Of Monsters and Men - Crystals")

Tuli sellainen fiilis, että tämä voisi olla hyvää, voimaannuttavaa ja liikuttavaa synnytysmusiikkia (jotkin kohdat melkein kuulostivat siltä, kuin ne kertoisivat synnyttämisestä). Olin oikeassa. Kuunneltuani levyä joitakin viikkoja, osasin osan lyriikoista ulkoa synnytyksen koittaessa. Ensimmäiset supistukset tuntuivat juuri tältä: feel the tones that tremble down your spine. Värinältä, joka kumpusi jostain selkärangasta. Rummulta, jonka viesti oli selvä: nyt se alkaa. Tuttu, mutta kuitenkin mystinen, melkein spirituaalinen musiikki auttoi uppoamaan hyvään synnytyskuplaan. Lauloin mukana ja milloin sattui liikaa, keskityin hengittämään ja kuuntelemaan sanoja. Suihkussa ja sairaalaan siirtyessä hiljaisuus oli hyvää lepoa, mutta sairaalassa laitoimme jälleen musiikkia soimaan. Of Monsters and Menin lisäksi myös Pink Floyd oli yllättävän hyvä valinta, ja välissä mies laittoi myös jotain rokkia, joka kohotti kummasti mielialaa ja taisteluhenkeä. Musiikilla oli iso vaikutus synnytyksen tunnelmaan, ja olen kiitollinen siitä, että mieheni osasi lukea minua ja vaihtaa musiikkia tarpeen mukaan ja lopulta laittaa sen pois. Etukäteen olin ajatellut olevani synnyttäjä, joka kaipaa ennen kaikkea hiljaisuutta, mutta toisin kävi. 

Of Monsters and Men piirsi sydämeeni jäljen. Rankasta synnytyksestä huolimatta kuuntelen albumia edelleen mielelläni, ja lyriikat saavat edelleen väreet kulkemaan selkäpiissäni. Suosittelen lämpimästi jokaista miettimään etukäteen mahdollisia synnytysbiisejä valmiiksi, ja kokeilemaan. Saatat yllättyä positiivisesti, kuten minä tein. 

"Breathe in, breathe out-
let the human in.."

Share

Ladataan...
Misplaced

Vauvavuosi alkaa olla lopuillaan. Laskettuun aikaan on neljää päivää vaille vuosi, ja synnytyksen käynnistymiseen vajaa kaksi vuorokautta vaille vuosi. Tähän aikaan viime keväänä olo oli raskas ja kyllästynyt, ja olin varma, että olen raskaana vielä joulunakin (spoiler alert: en ollut).

Etukäteen päätimme mennä minimalistisella "vain tarpeellinen" -linjalla ja toivoa, että se pitää. Kuukausi syntymän jälkeen luulin tietäväni, mikä kaikki oli tarpeellista ja miten meni noin niinku omasta mielestä. Hah haa. Koska etukäteen on oikeasti vaikea tietää, mitä kaikkea tarvitsee ja kuinka pian, ja jälkikäteen on helppo olla viisas, teen yhteenvedon meidän vauvavuoden tavaroista. Ehkä siitä on iloa jollekulle, tai edes itse voin kaiholla myöhemmin muistella sitä aikaa, kun lapsen tavarat eivät täyttäneet koko asuntoa. 

Mitä hankittiin etukäteen?

Äitiyspakkaus, auton turvakaukalo, vaippoja pari pakettia koossa 1 ja vaippakakun sisällä 1pkt koossa 2, hygieniajuttuja (pumpulipuikot, öljy, perusrasva, wetwipesit), vaatteita (body+housut) 3-4kpl koossa 50-56 (+pari pyjamaa, ohut sisäpipo, parit sukat ja yhdet tumput) sekä 3-4kpl koossa 62 ja muutama kpl koossa 68, ohut ulkopuku, ulkopipo, yhdistelmävaunut, amme, vaipanvaihtotaso (seinään kiinnitettävä), pinnasänky (+patja, tyyny, reunasuojus, pari lakanaa ja 1 pussilakana), tuttipullo tutteineen, korviketta. Äidille siteitä, särkylääkettä, yhdet tuettomat lörppöliivit imetykseen, kaksi imetystoppia, muutama imetysystävällinen paita.  
Lahjaksi saatiin etukäteen villasukkia, -tumppuja, -pipoja, -takkeja, trikooliina, imetystyyny, maidonkerääjiä, harsoja ja joitakin vaatteita, sukkia, kestovaippoja, lampaantalja, vauvan pikkupeitto, varsi-imuri, vauvaoppaita, tutteja.

Vauva syntyi huhtikuun puolessavälissä, ja oli reilu viikon vanha, kun meillepäin tuli kesäkelit. Pienen pieniä talvikamoja ei juuri hankittu eikä tarvittu, luotettiin siihen että äitiyspakkauksen kamoilla tarvittaessa pärjää. Ensimmäisenä vuonna painoi noin 3,3kg (syntyessä) - n. 9kg (vuoden vanhana) ja käytti vaatekokoja 50-74/80. Vaatteita on saatu koko ajan tuttavilta käytettynä ja sukulaisilta uutena lahjaksi, joten niitä on jatkuvasti aivan liikaa (pienet on myös laitettu samalla tavalla eteenpäin seuraaville) ja itse ostetut voi laskea kahden käden sormilla. Lisäksi on saatu lahjaksi tavaroita (leluja, sitteri, ruokaluvälineitä jne). 

Ensimmäiset päivät

Vauva tarvitsi: 1. koon vaippoja, 3-4kpl pehmeitä pieniä vaatteita (56 oli alkuun liian iso 3,3kg:na syntyneelle!), muutaman parin sukkia, tumput, ohuen sisäpipon, pari pyjamaa, paljon harsoja, pieniä pyyhkeitä pyllynpesuun, vaipanvaihtotason, pumpulipuikkoja navan putsaukseen, öljyä kuivana irtoilevaan ihoon+mekoniumkakan poissaantiin sekä loputtoman paljon tissiä. Bonuksena lampaantalja ja vauvapeitto, joiden kätköissä nukuttiin päiväunet ja makoiltiin joskus hereilläkin. 

Äiti tarvitsi: mukavia imetystoppeja, pehmeitä isoja pyjamanhousuja, jättisiteitä, särkylääkettä (ensimmäiset pari viikkoa Burana+Panadol 3 x vrk), maidonkerääjiä, nännirasvaa, kymmenittäin liivinsuojia, vesipullon, imetystyynyn, naposteltavaa (yllättäen makeanhimo jäi synnärille, mutta pähkinät upposivat), huulirasvaa, päivittäisen suihkun (hormonit ja imetys, ah sitä jatkuvaa hikoilua ja maidossa uintia) ja paljon lepoa.

Isoja, tarpeellisia tavaroita: jokin väline, millä kuljettaa vauva kotiin (meillä vaunut), pinnasänky (toimi sivuvaununa ja antoi lisää tilaa, vauva nukkui meidän välissä), vaipanvaihtotaso. Bonuksena astianpesukone ja varsi-imuri, joita tarvitsi lähinnä isä. 

Ensimmäiset viikot

Tarpeellisia olivat: vaipat (1. koon), pinnasänky (noin 2-3 viikon iästä vauva alkoi nukkua yönsä pinnasängyssään), lampaantalja, vauvan pikkupeitto, auton turvakaukalo, amme (mutta miksi, oi miksi emme ostaneet sellaista, jossa on pohjassa tulppa tyhjennystä varten?), vaunut (erityisesti erillinen irrotettava koppa), 3-4kpl bodyja+trikoohousuja (edelleen koossa 56), 3-4kpl pyjamia, 1 pörröinen ohut haalari, ohut pipo, kuolaliinat (pukluliinoina syödessä), äitiyspakkauksesta: makuupussi, kynsisakset, veden lämpömittari, huppupyyhe, hiusharja (vaatteet aivan liian suuria), liivinsuojat, maidonkerääjät, imetysliivit ja -topit, harsot​ (näitä hankittiin lisää!). Bonuksena satunnaiskäytössä tutit ja muutamaan kertaan kokeiltu pullo, joka ei kelvannut (ilmankin olisi pärjätty) sekä sairaalasta lainassa ollut sähköpumppu.

Mitä oli, muttei käytetty: trikooliina (liian kuuma!), äitiyspakkauksen vauvapeitto (liian iso) ja tyyny, villasukkia ja -tumppuja sekä -pipoja (liian kuumat), ruokalappuja+lastenastioita (ei vielä tarvetta), villainen toukkapussi (liian iso+kuuma), korviketta (maitoa riitti yli oman tarpeen).

Mitä hankittiin: kapaloliina, unipussi, pari vaatetta (kuten juhlasukkikset+neuletakki), lisää harsoja, lisää ja isompia liivinsuojia (monikäyttöisiä), imetysliivejä, tsiljoona sidettä (niitä olisi kannattanut ostaa kotiin valmiiksi ainakin 20 pakettia. Mulla oli 2). Kelakortti ja toinen kansalaisuus.

Kuukaudet 1-4

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi vaunujen hyttyssuoja,  n. 3-4kk kohdalla muuttoapuna satunnaisesti minun vanha sitteri, jossa vauva suostui olemaan vain jos joku keinutti/viihdytti koko ajan, lisäksi liberolaukun rapiseva ampiainen sekä minun vanhat pehmolelut (5kpl) sekä lahjaksi saatu helisevä pehmopupu alkoivat kiinnostaa. Vaatteissa siirryttiin jossain vaiheessa (4-5kk kohdalla?) kokoon 62. 

Mitä oli, muttei käytetty: vaunut, koska vauva ei suostunut käytännössä nukkumaan niissä lainkaan suunnilleen 2-4kk vanhana. Kestovaipat, joita oli lainassa, mutta jotka jatkuvasti vuotivat ohi. Ulkovaatteet, kaikki (oli lämmin kesä!). Ruokailutarvikkeet. Vauvan tyyny.

Mitä hankittiin: lainaan rengasliina, josta tykkäsivät sekä äiti että lapsi. Kantoreppu, joka oli hyvä ostos. Lisää imetysliivejä! Mobile. Imetyskoru (auttoi hampaita tehdessä ja tissin näpräämiseen!). Uusi, isompi unipussi. Eri merkkisiä tutteja, joista mikään ei kelvannut. Lasten syöttölusikoita ja muutama purulelu. Aurinkolasit, uv-uima-asu sekä passi Meksikon matkalle. Bonus: harkittiin leikkimaton ostoa, mutta ei saatu aikaiseksi. 

Kuukaudet 4-7

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi äitiyspakkauksen vaatteet (joista osa oli viimein ensimmäistä kertaa sopivia)+ kovakantinen kirja+vanupuku+toppatöppöset ja -tumput+hammasharja, pipot ja villasukat+-tumput, vaunut (joissa opittiin nukkumaan päiväunet kolme kertaa päivässä, joten niistä tuli talouden tärkein vauvatavara), kestovaipat (joita alettiin käyttää satunnaisesti joskus 7kk iässä). Vaatteissa siirryttiin kokoon 68, jossain 7kk paikkeilla?

Mitä oli, muttei käytetty: lampaantalja, sitteri, vaunujen vauvakoppa otettiin pois käytöstä ja vaunut "muutettiin" rattaiksi.

Mitä hankittiin: uusi vaipanvaihtoalusta pesukoneen päälle, muutamia leluja (kuten auto jossa on eläimiä ja josta lähtee ääniä, pari kovakantista kirjaa, muutama helistin ja pieni nukke sekä soiva lastenlaulukirja), syöttötuoli, muovisia lautasia, nokkamuki, smoothiepusseja, ruokailuessuja, isompi pörröinen ulkopuku, vaunuverho, vaunulelu, potta, syksykengät koristeeksi jalkoihin.

Kuukaudet 7-10

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi äitiyspakkauksen toppapuku, talvivaatteet, lampaantalja (oli talvi!). Bonuksena satunnaisesti käytössä se soiva mobile, joka oli vähän turha ostos (tai ainakin turha laittaa pinnasängyn ylle, missä se vain aktivoi lasta!).

Mitä oli, muttei käytetty: maidonkerääjät (ei enää tarvetta), imetyskoru (ei enää kiinnostanut lasta).

Mitä hankittiin: niistäjä (lapsi sairasteli käytännössä ikäkuukaudet 5-9 jatkuvasti), lisää kestovaippoja, taaperokärry.

Kuukaudet 10-12

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi ohuemmat rukkaset+ pipo+takki (tuli kevät), tyyny (jonka lapsi otti omatoimisesti käyttöön), mobile (joka otettiin osaksi iltarutiineja). Lapsi lakkasi yhtäkkiä olemasta vauva ja siirtyi vaatekokoon 74 ja heti perään osin myös 80.

Mitä oli, muttei käytetty: vain jo aiemmin pois käytöstä jääneet asiat

Mitä hankittiin: pallo × 2, nukke, lasten leikkikännykkä, palikkapeli (se missä laitetaan eri muotoisia paloja aukoista sisään), lisää kestovaippoja, sadevaatteet, vedenkestävät töppöset+rukkaset, ensikengät.

 

Yhteenveto: pian 1-vuotias käyttää edelleen pinnasänkyä (osan yöstä), vaunuja rattaina (päiväuniin kaksi kertaa päivässä), kaikkia lelujaan ja suurinta osaa ruokailuvälineistöstä sekä pottaa. Äitiyspakkauksesta on käytetty kaikkea paitsi potkuhousuja ja kondomeja. Lelut mahtuvat, uskokaa tai älkää, vielä kahteen IKEA:n hyllyn koriin, ja vaatteet vievät lähes yhtä paljon tilaa (jos ei enemmänkin) kuin minun vaatteeni. Itse pystyn imettämään myös normaaleilla rintsikoilla ilman maidonkerääjiä tai liivinsuojia ja käyttämään melkein mitä tahansa normaaleja vaatteita (sillä rajoituksella, että lapsen mukanaollessa on yleensä hyvä olla paita, josta saa jollain tavalla buubbsin esiin). Rahanmenoa emme ole laskeneet, vaikkakin yllättävän paljon on saatu (ja annettu eteenpäin) ilmaiseksi, mutta tavaramäärä on pysynyt yllättävän kohtuullisena, toistaiseksi. Pikkuhiljaa lelujen määrä selvästi lisääntyy, mutta toistaiseksi olemme hankkineet vain sellaisia leluja, jotka tuntuvat olevan ajankohtaisia ja kiinnostavia lapsen mielestä, ja niitä voi onneksi testailla kerhoissa ja kavereiden luona etukäteen jotta näkee mitä kannattaa hankkia kotiin omaksi. Kirjoja on tarkoitus hankkia tulevana vuonna enemmän sekä suomeksi että espanjaksi, tähän asti kun tyttöä ovat kiinnostaneet enimmäkseen kovakantiset vauvakirjat, mutta niitä onkin sitten luettu tärkeänä ja ahkerasti. Turvakaukalo jäänee pian pieneksi ja hankintalistalla on seuraavaksi jonkin sortin turvaistuin. Vaunut/rattaat toivottavasti ajavat asiansa koko "vaunuiän" (matkarattaita ei ole toistaiseksi harkittu).

Ihan pieni vauva tarvitsee lopulta hyvin vähän tavaraa (äiti tarvitsee enemmän!). Loput ehtii hankkia ajan kanssa sitten, kun näkee mikä osoittautuu tarpeelliseksi. <3

Share

Pages