Ladataan...
Misplaced

Ei tietenkään mikään juuri syntymäpäivänä. Mutta parin viikon säteellä siitä (ennen ja jälkeen) tytär on ottanut sellaista kasvupyrähdystä, etten enää ihmettele, miksi yhden vuoden ikää hehkutetaan monessa jutussa. Ei lapsi toki syntymäpäivänään taianomaisesti ala sietää sokeria ja suolaa (puhumattakaan hunajasta, nakeista ja vaikka mistä), nukkua öitään tai kävellä, mutta kyllä siihen tienoille taitaa joku kehityskausi sattua. Joka viikko toteamme, että lapsi on taas kasvanut paljon edellisestä viikosta, kun aiemmin tätä huomasi suunnilleen kuukausittain. 

Henkinen kasvu

Useimpina päivinä oikein näkee, kun aivoissa kuhisee. Mimmi tajuaa meidän puheesta ihan järkyttävän paljon, ratkaisee ongelmia, keksii omia leikkejä, yrittää huijata ("minulla ei ole lupa painella pesukonetta, mutta onneksi possua ei kukaan ole kieltänyt!").. lista on loputon. 11kk ikäinen lapsi oli taitava, mutta ei ollenkaan tällä tasolla kuin nyt.

Fyysiset taidot

Vauhdikkaan alun jälkeen päähän on tullut järkeä ja kävely on vielä oppimatta uskalluksen puutteen vuoksi, mutta liikkumista harjoitellaan muuten ahkerasti. Täällä kiipeillään (sohvalle, tuoleille, portaita.), harjoitellaan tasapainoa, ryömitään tuolien alitse ja pyöritään ympäri. Yksivuotias käyttää kehoaan useammalla tavalla kuin minulla riittäisi mielikuvitus keksiä. 

Kommunikaatio

Tällä saralla on otettu oikein megaspurtti. Lapsemme on päättänyt saada itsensä ymmärretyksi ja opetellut pudistamaan ja nyökyttämään päätään, osoittamaan sormella, sanomaan useita sanoja, pyytämään päästä vessaan (potalle) ja käyttämään myös non-verbaalista kommunikaatiota ihan uudella tasolla (kuten vilkuttaa, kun tarkoittaa "mene pois/lopetetaan tämä puhelu/jne"). Kaikkien elämä on muuten tämän seurauksena helpottunut huomattavasti. 

Sosiaaliset taidot

Hän osaa halata jos on vahingossa satuttanut, pussaa niitä asioita joista pitää (esim kissat, koirat, pöllöt ja vessanpönttö..), tarjoaa ruokaansa muille pöydässä istujille, koskettaa toista varovasti ja osoittaa rakkauttaan spontaanisti ja usein halailemalla ja pussailemalla. 

Rytmi ja ruokailu

Oikeasti tyttö yritti siirtyä yksiin päiväuniin jo 10-11kk välissä, mutta alkoi sitten jostain syystä heräillä todella aikaisin, ja itse arastelin pitää häntä valveilla liian kauan siinä pelossa, että menee yliväsyneeksi ja nukuttaminen ei onnistu. Nyt kun yksien ja kaksien unien välillä on sahattu kauan, päätin vain tylysti siirtyä yksiin uniin ja kas, se kävi niin helposti, että epäilen lykänneeni asiaa suotta. Lapsi kestää yllättävän pitkiä aikoja hereillä, on muuten todella hauskaa seuraa väsyneenä ja lisäksi päiväunet pitenivät välittömästi, mikä on iso plussa. Nukkumaanmenoaikaa ei sen sijaan ole juuri tarvinnut siirrellä. Ilmeisesti 1v on hyvin tyypillinen ja otollinen aika uniasioiden korjaamiseen, ja siltä osin näyttäisi pitävän paikkansa!

Ruokailun suhteen en osaa lainkaan sanoa onko kyseessä yllättävä massakausi, maaginen 1v ikä vai ihan vain se, että kun tissillä roikkuminen alkoi olla jatkuvaa, käänsin homman toisin päin ja otin uudeksi säännöksi "ensin ruoka, sitten tissi" (koska nyt ruoka ei ole enää just for fun, se on kuolemanvakava juttu!). Ja kas. Kun ruoka syödään ensin, se maistuu ihan eri tavalla, ja jatkuva tissillä roikkuminen on vähentynyt hyvin nopeasti ja dramaattisesti jättäen minut järjettömien daisareiden kanssa miettimään, voinko pyörtää periaatteeni ja tyrkyttää rintaa, jotten joudu pumppaushommiin. Lisäksi hän on päättänyt alkaa syödä itse, joten nykyään enimmäkseen kaikki ruoka menee lusikan, haarukan tai sormin suuhun ihan omin voimin ja yllättävän näppärästi. 

Nukkumisen ja ruokailun korjaannuttua positiivinen ketjureaktio on yltänyt vähän kaikkeen. Meillä on nykyään rytmi, johon kuuluu klo 11 lounas, sen päälle tissiä ja klo 12 alkaen päiväunet. Sekä lapsi että äiti nauttivat, kun tiedetään mitä milloinkin tapahtuu. Ruokailut ovat sulahtaneet kuin itsestään päivärytmiin niin, että nykyään lapsi syö aika lailla samoihin aikoihin aamupalan, lounaan, päivällisen, välipalan ja iltapalan ja vieläpä joka ruokailulla ihan järjellisen määrän ruokaa (ainakin aiempaan verrattuna). Ja nyt kun ruokailu on kunnossa, olemme onnistuneet lähes täysin jättämään pois myös yöimetykset (yhtä minun nukkumaanmenoaikaani sijoittuvaa täsmäimetystä lukuunottamatta), siitä huolimatta että tyttö nukkuu öisin edelleen enimmäkseen minun vieressäni. Kaikki nukkuvat viimein hyvin, joskin aamut ovat yövieroituksen johdosta siirtyneet alkamaan noin klo 6-7, mutta jaksan vielä uskoa, että sekin hilautuu myöhemmäksi, kunhan lapsi tottuu uuteen järjestelyyn. 

Yhtäkkiä meillä asuu vauvan sijaan lapsi, joka syö muina naisina itse suuria määriä ruokaa, leikkii legoilla, käy aamuisin ulkona leikkikentällä (jossa itse päättää minne haluaa mennä ja mitä tehdä), ymmärtää kolmea kieltä ja jolla on mielipiteitä, omia juttuja, säännöllinen rytmi ja halu tehdä asiat omalla tavallaan. Se tuntuu välillä hämmentävältä (ihan kuin meille olisi tullut yllätyksenä, että näinkin voi käydä). Nautin kyllä vauva-ajastakin, mutta jostain 8-9kk iästä alkaen tytär on alkanut olla todella hauskaa ja mielekästä seuraa, ja nyt kun hänen ymmärtämisensä taso on selvästi korkeampi ja taidot joka alalla ovat kasvaneet, tuntuu yhdessäolokin jotenkin vielä entistäkin ihanammalta ja ennen kaikkea vastavuoroiselta.   

Mitä meidän 1v osaa?

  • Kontata, ryömiä huonekalujen ali, kiivetä sohvalle/tuolille/portaita (esim liukumäkeen), kävellä tuetusti kärryllä/kädestä kiinni pitäen, seisoa hetkiä ilman tukea, tanssia musiikin tahtiin
  • Vilkuttaa ja taputtaa pyynnöstä
  • Halata ja pussata (myös pyynnöstä)
  • Näyttää itseltään ja muilta useita kehon osia, kuten varpaat, polvet, nenä, korvat, suu..
  • Näyttää kuvista eläimiä, jotka tuntee (mm. kissa, koira, pupu, pöllö, elefantti, lehmä, possu, ankka, lammas, heppa) ja kertoa mitä koira ja pöllö sanovat
  • Sanoa äiti, papi, pöllö/buho, pupu, perro, aqua sekä "ei" ja "sí" (sekä sellaisia sanoja, joita vain vanhemmat ymmärtävät, kuten jotain, mikä kuulostaa sanalta "Petteri" ja tarkoittaa yleensä paperia :D )
  • Pudistaa ja nyökyttää päätä, osoittaa sormella
  • Syödä lusikalla ja haarukalla, juoda itse lasista, siirtää ruoan/lautasen kauemmas kun ei halua enää
  • Tehdä tarpeensa potalle ja ilmaista milloin on tarve mennä sinne, pidättää lyhyitä hetkiä
  • Noudattaa yksinkertaisia käskyjä, kuten "laita pupu koriin", "ota paita pois" tai "mene jalat edellä alas"
  • Pukea itse lapaset+hatun ja riisua paidan+sukat
  • Nukahtaa itse omaan sänkyyn vanhemman läsnäollessa
  • Pelata joitain yksinkertaisia taaperopelejä tabletilla (esim. "drag and drop" -tyyppistä, jossa sormella siirretään esine paikasta toiseen)
  • Painella nappuloita, avata vetoketjuja, kääntää vipuja
  • Laittaa erimuotoisia palikoita oikeista koloista sisään palikkapelissä
  • Mennä itse verhon taakse ja kurkistella sieltä (piilos/kukkuu -leikkiä)
Share

Ladataan...
Misplaced

Viime vappuna oli opiskelijakaksio pikkukaupungin keskustassa, aurinkoa ja kevättä ilmassa sekä pieni, pehmeä kaksiviikkoinen tyttö, joka kuvassa on juuri ja juuri vappupalloaan suurempi liian isossa koon 56 bodyssaan. Tuoreiden vanhempien kaikkivoipaisuudella vedimme läpi koko setin, aaton herkuttelut vieraiden kanssa (simaa, munkkeja, nakkeja, ruokaa) ilmapalloineen ja serpentiineineen, seurasimme patsaan lakituksenkin vauvojen kanssa, ja Vappupäivän konsertin jälkeen piknik hoitui vanhempieni  luona. Sima maistui sitruunalimsalta ja kaikki oli uutta, herkkää ja kaunista. 

Tänä vuonna on opiskelijakaksio pk-seudulla, lumen runnomat kevätkukat hyisessä kelissä ja yksivuotias, joka "auttaa" pallojen ja serpentiinien kanssa riemusta kiljuen. Sima maistuu glögiltä ja ilmassa on joulun tuntua, eikä lakitus houkuttele, kun sitä on kylmälläkin ilmalla seuraamassa varmasti tuhansia ihmisiä, ja sitä paitsi lapsen iltahommatkin alkaisivat aika pian sen jälkeen. Kaupungilla olisi tapahtumia vaikka muille jakaa, mutta vauvavuoden uuvuttamana laitan koristelujen jälkeen lapsen päiväunille ihan normaaliin tapaan ja mietin, jaksanko lähteä edes kotoa minnekään, tapahtumiin tai piknikille tai mihinkään. Tuntuu vaikeammalta lähteä yksivuotiaan kuin pariviikkoisen lapsen kanssa. Tuntuu arvokkaammalta istua hetki rauhassa kotona teekupin äärellä kuin hönkiä pitkin kyliä. Tuntuu typerältä jättää menemättä, kun kerrankin asuu siellä, missä tapahtuu kaikki.

Olisiko kenelläkään vinkkiä lapsiystävällisestä sisätiloissa tapahtuvasta vapputapahtumasta?

Share

Ladataan...
Misplaced

Luonnoksissa on pyörinyt jo jonkin aikaa takinkääntämiseen liittyvä postaus vauvan vessahommista. Jatkan paasausta siitä, että ehdottomuus on usein vanhemmuudessa ihan turhaa ja niin se tuntuu olevan näissä jätehuoltoon liittyvissä kysymyksissäkin. Julian kestovaippapostaus antoi nyt viimein kinmmokkeen tarttua (kuvaannollisesti) kynään ja viimeistellä tämäkin postaus.

Vauvan vessahommien suhteen ei tarvitse eikä kannata olla ehdoton, sillä tilanteet elävät, ja helpoimmalla pääsee, kun menee niiden mukana ja sopeuttaa omaa toimintaansa. Se, mikä milloinkin on helpointa, voi vaihdella ihan hitsin paljon.

Etukäteen ajattelin, että kokoaikaiseen kestovaippailun minusta ja meistä ei ole, vaikka kertakäyttöisten vaippojen käyttö raastaa sydäntä noin niinkuin ympäristön, maapallon ja vauvan kemikaalikuormankin takia. Mietin, että ensimmäisinä viikkoina on ehkä simppeleintä käyttää kertakäyttöisiä vaippoja, mutta sitten kun homma alkaa sujua, olisi hyvä siirtyä kestovaippoihin, edes osittain, esim aina kotona ollessa. En koskaan uskonut, että meistä olisi pelkästään kestovaippailemaan (monestakin syystä), ja tähän asti tämä on ainut totuus, joka on pysynyt. Kaikki muu on muuttunut. 

Kertakäyttövaippojenkin käytöstä voi tehdä itselleen ongelmallista

Alkuun käytimme vain kertakäyttövaippoja, mutta sekään ei ollut niin yksinkertaista kuin luulisi. Joistain vaipoista tuli ihottumaa, jotkut eivät istuneet hyvin, jotkut vuotivat helpommin kuin toiset. Kokeilimme monia merkkejä, koska olimme saaneet lahjaksi ja tuote-esittelyinä useita erimerkkisiä pieniä vaippoja. Vauvan kasvaessa istuvuudet vaihtuivat, joten vaihdoimme merkkiä alkuun kohtalaisen usein. Olisin kovasti halunnut käyttää Muumeja kotimaisuuden vuoksi, mutta ne tuntuivat aiheuttavan eniten pyllyn punoitusta, joten jätimme tuolloin ne sikseen. Vuoden kuluessa olemme kokeilleet ainakin Liberoita, Pamperseja, Natyja ja Muumeja. Nykyään kertakäyttöisistä vaipoista ainoastaan Muumit (housuvaippoina) käyvät lapselle, joten niin nekin vain vaihtuvat. 

Entä se kestovaippailu?

Olen jokseenkin laiska ja melko univelkainen, joten lopulta en ehkä olisi kestovaippoihin koskenutkaan, ellen olisi saanut kahdelta eri ystävältä opastusta kestovaippoihin sekä lainaksi kaikki mahdolliset eri mallit ja koot joita kokeilla ennen ostopäätöstä. Vaippojen suhteen takki on nyt käännetty pariin kertaan. Koko kestovaippakokeilu ei onnistunut lainkaan ennen parin kuukauden ikää, koska vauva oli liian pieni ja kapeareitinen kaikkiin vaippoihin: ensimmäiset kerrat kokeilin innoissani kestoja tytölle heti kun 4kg painoa tuli täyteen, sillä olin kuullut, että se on sellainen maaginen raja, jonka jälkeen kestovaippailu helpottuu - hahhahhaa, no deal. En tiennyt kestoista mitään. Taskuvaipat vuosivat. Sisävaipat kuorilla sekä vuosivat että olivat aivan liian iso paketti meidän rimpulan päälle. Kokeilin eri  malleja ja imuja, ja joka kerta tulos oli sama: vaatteet kastuivat. Villahousuihin en oikein päässyt sisälle, joten ne jäivät heti alkuunsa, vaikka moni on kehunut ihan pienelle vauvalle niitä parhaiten toimivaksi. 

Sitten tulivat rotarokotteet ja muut, ja lisäksi kakkaa koko ajan sen 4-8 kertaa/ vuorokausi+tiheät imut ja sylissäroikkumiskaudet, joten jätimme kestokokeilut hetkeksi sivuun. Sitten jatkoin yrittämistä, mutta en kokenut meidän vauvalle hyvänä oikein mitään niistä vaippamalleista, mitä meillä oli kokeilussa. Useamman kuukauden sitkeästi kokeilin ja kokeilin, ja kun päätin, ettei tämä ehkä olekaan meidän juttumme, vauva alkoi kakata kerran päivässä pottaan, ja kestot tulivat takaisin kuvioihin. Aloin nimittäin potattaa puolivuotiasta, ja kun pottailun määrä lisääntyi, kakat jäivät kokonaan pois vaipoista, ja myös pissan määrä väheni. Samaan aikaan aiemmin huonoiksi todetut vaippamallit (jotka edelleen olivat lainassa) alkoivatkin sekä istua että pitää, ja syy aiempiin epäonnistumisiin taisi löytyä: liian isot vaipat ja liian vähäinen määrä (vääränlaisia) imuja, jotka kuitenkin nyt tilanteen muututtua olivatkin meille aivan passeleita. Palautin lainavaipat, sain kaverilta kasan omaksi ja ostin lisää facebookin kestovaippafoorumilta.

Kuvassa muutamia vaippa-arsenaalin vaippoja: vasemmalta lähtien pari Fuzzibunz- merkkistä taskuvaippaa, Ipanat -merkkinen nepeillä säädettävä All In One (jossa imu sisällä), yksi Myllymuksujen All In One-vaippa (imu kuvassa ulkona) sekä yksi pitkulainen mikrokuituimu ja yksi taittoimu, jonka materiaalia en edes tiedä (en edelleenkään ole kovin hyvin perillä näistä jutuista!).

Edelleen käytimme (ja käytämme edelleen) kertakäyttöisiä vaippoja päiväuniaikaan sekä yöllä, sillä niin pitävää settiä en ole löytänyt enkä jaksanut etsiä, että uniajan pissat eivät tulisi läpi ja kastelisi vaatteita. Meille toimivin vaihtoehto on taskuvaippa, jonne sujautan yhden imun, ja muutama AIO-eli All In One -vaippa löytyy myös. Märät vaipat kuivatetaan ja säilytetään avoimessa ämpärissä. Minä pyöritän vaipat omana koneellisena silloin kun pesen pyykkiä tai suurin osa kestoista on likaisia, sitten rummutan tai kuivatan narulla ja kuivana täytän kasaksi lapsen vaatekaappiin. Nykyisin myös mies valitsee lapselle kotona ollessa päälle kestovaipan ja osaa purkaa sen kuivumaan vaippaa vaihtaessaan, ja välillä olen onnistuneesti käyttänyt kestovaippaa useammalla imulla myös päiväuniaikaan nyt, kun lapsi selvästi pissaa vähemmän nukkuessaankin. Uusimpana villityksenä olen löytänyt harkkapikkarit eli pikkuhousut, joissa on kosteuden pitävä kangas ja vähän imua, ja joka pitää sopivasti sellaisia pikkuliruja, joita pottaharjoitusten yhteydessä usein tulee.

Lapsen rakkaimmat harkkapikkarit (koska pöllöt). Toimivat pitkälti housuvaippojen tapaan, ja lapsi itse mieluummin pitää näitä kuin mitään vaippoja.

Miten "pottailu" tai vessahätäviestintä liittyy tähän kaikkeen?

Meidän kohdalla olennaisesti. Vessahätäviestinnän idea on yksinkertaistettuna se, että joko otolliseen aikaan ja/tai lapsen hätäviestin huomatessaan aikuinen antaa lapselle tilaisuuden pissiä tai kakkia vaipan sijaan lavuaariin, suihkuun, potalle.. (tai kuka minnekin). Luin asiasta ensimmäisen kerran Puutalobaby -blogista vuosia sitten, unohdin koko asian enkä todellakaan harrastanut mitään sinne päinkään ensimmäiseen puoleen vuoteen, vaikka tilaisuuksia olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Sitten ostin Ikeasta tulevaisuutta ajatellen potan (kyllä, sen saman jota Julia tässä postauksessa ylisti ja kyllä, se on erittäin kätevä!), huomasin että vaipanvaihdolla tyttö pissasi aina vaipan pois saatuaan alustalle, ja päätin kerran istuttaa vaipanvaihdolla puolivuotiaan kokeeksi potalle, kun sellainen kerran oli - ja kaikki loksahti kohdalleen: pottaan tuli molemmat tarpeet, ja siitä asti vaipanvaihtojen yhteydessä tyttö on käynyt potalla pissalla, tekee kakat aina vain pottaan ja selvästi tiristämällä tiristää sinne joka kerta jotain, vaikka suurin osa olisi jo ehtinyt tulla vaippaan. Hän itseasiassa on kyllä viestinyt pienestä asti vessahätäänsä, jos vain itse ehdin, jaksan ja osaan katsoa,  ja kun huomaan vessahätäviestin ja vien lapsen potalle, on hänen riemunsa rajaton, kun saa tehdä tarpeensa pottaan. Pottailun aloittamisen jälkeen tyttö alkoi selvästi jossain 7-8kk ikäisenä pidättää pissaa vähän pidempiä aikoja, ja olemme pitäneet häntä paljon myös pitkiä aikoja kokonaan ilman vaippaa tai pelkät housut jalassa. Potalle kannetaan heräämisen jälkeen, ennen ja jälkeen ruokailun ja jos edellisestä vessareissusta on jo kulunut 45min-1h - ja/tai silloin, kun lapsi ilmaisee haluavansa vessaan. Vaikka pissa lirahtaisikin lattialle tai housuun, kannamme hänet silti aina potalle, ja nykyään hän osaa usein osoittaa vessanovea tai vastata myöntävästi jos kysytään, tarvitseeko mennä vessaan. Tässä asiassa tuntuu siltä, että osuimme vahingossa jonkin sortin herkkyyskauteen, sillä nyt yksivuotiaana potalla käyminen on lapselle hyvin luonnollinen asia, jota edes alkava uhma ei ole vielä kovasti horjuttanut. Viitsimistä ja tarkkaavaisuutta se vaatii, mutta tuntuu todella palkitsevalta ja toivottavasti on kaikki kotiinpäin myös tulevan kuivaksiopettelen osalta.

Tätä harrastetaan pääasiassa kotona ollessa, samoin kuin kestovaippailuakin. Kannan kuitenkin lapsen myös muualla potalle vaipanvaihdon yhteydessä, jos sellainen on, ja tilaisuuden tullen myös päiväunien ja ruoan jälkeen. Vaippaan ehtii yleensä tulla kotona korkeintaan pieni liru, ja kertakäyttövaipat menevät usein kostean tuntuisiksi mutta etenkin muhkuraisiksi jo pienestäkin pissasta, minkä takia meidän motivaatiomme kestovaippojen käyttöön on pottailun myötä noussut ymmärrettävästi todella korkealle. Tuntuu turhalta vetää lapselle jalkaan kalliit ja epäekologiset kertakäyttöiset housuvaipat, jotka lentävät vähän käytettyinä roskiin, kun voisi käyttää kestoja ja pestä pyöräyttää ne koneessa siinä missä muunkin pyykin. Jokainen säästetty vaippa lämmittää sekä mieltä että kukkaroa, ja koska meidän kestotkin on ostettu moneen kertaan käytettyinä (ne ovat rumia, kuluneita ja tyylittömiä, mutta ajavat asiansa) ja pestään normipyykkinä (omana koneellisenaan vain siksi, että niitä on niin paljon, että niistä tulee sopivasti juuri yksi koneellinen), ne takuulla kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin kertakäyttövaippavuoret. 

Lisähuomiona mainittakoon, että tuo Ikean potta on ollut aivan huippu. Tyttö aloitti sillä istumisen niin pienenä, etteivät jalat vielä ylettäneet maahan, mutta hän otti tavakseen nostaa ne tuohon etukohoumaa vasten nojaten selkänojaan, mikä vaikuttaa yllättävän ergonomiselta kakkausasennolta. Nyt isommaksi tultuaan hänelle on myös tärkeää saada pyyhkiä paperilla (kuten äiti tekee!) ja auttaa pissan pönttöön kaatamisessa, mikä sujuu tuolla potalla oikein näppärästi. Ja lopuksi on tietysti saatava painaa huuhtelunappia. Aikoinaan hän oppi myös vilkuttamaan siten, että vilkutimme yhdessä tuotoksille ennen kuin ne huuhdottiin pöntöstä.

Meidän kestovaippailumme taival ei ole ollut yksinkertaista, helppoa eikä suoraviivaista, mutta olen tyytyväinen siihen, etten aikoinaan taistellut asian kanssa (vaan jätin sen suosiolla hetkeksi sikseen) ja että annoin sille vielä uuden mahdollisuuden, sillä nyt kun homma on saatu sujumaan, se tuntuu helpolta ja vaivattomalta. Jälkikäteen ajateltuna käynti kestovaippalainaamossa olisi luultavasti nopeuttanut ja helpottanut prosessia, mutta mitäpä tuosta. Koskaan ei kannata vannoa ettei koskaan! 

 

Lue myös:

Vanhemmuuden takinkäännöt: Lapsen ruokinta

Share

Pages