Unikouluhommat

Täällä on pedit sekä lapset ihan hyrskynmyrskyn, kun lopetin viime viikonloppuna yöimetyksen ja siirsimme pojan takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Olen aina kyseenalaistanut alle vuosikkaiden unikouluhommat sillä minusta on enemmänkin kuin luonnollista, että vauva havahtuu yöllä hakemaan turvaa sekä maitoa, tai tarkistamaan että se äiti on vielä ihan siinä lähellä. Yöunemme levisivät kuitenkin kuukausi sitten totaallisesti käsistä ja saavutimme sellaisen pisteen, että jopa tällaisen kovan luokan unikouluvastustajankin oli pakko perua puheensa ja yrittää saada edes jonkinlainen unirauha taloon.

Poika on siis aina ollut todella surkea nukkuja, ja hän on tuhissut vieressämme melkein koko pienen elämänsä. Imetykset, silitykset sekä tutittamiset ovat sujuneet melko kivuttomasti kun vauva on ollut siinä ihan lähellä. Järjestely oli toimiva, kunnes öistä tuli vähän aikaa sitten yhtä hullunmyllyä. Vauva nimittäin kömpi jatkuvasti lähelleni huikkaamaan maitohörpyt, ja tuntui etten tehnyt öisin mitään muuta kuin imetin. Hän ei myöskään enää suostunut nukkumaan ensimmäistä unipätkäänsä sängyssään, vaan vaati päästä samantien tutulle paikallensa jatkamaan unia. Ja koska konttaavaa vauvaa ei voinut jättää yksin parisänkyymme, joutui jompi kumpi meistä miehen kanssa makuuhuoneeseen vahtivuoroon. Poika myös heräsi joka kerta kun vaihdoin asentoani tai mies yskäisi liian kovaäänisesti. 

Aluksi oli tarkoitus laittaa poika nukkumaan sänkymme vieressä olevaan pinnasänkyyn, mutta päätimme lopulta vaihtaa lapset päikseen, jottei vauva näkisi yöllä sänkyämme ja haluaisi sinne nukkumaan. Tyttö on siis nyt ollut viime perjantaista lähtien makuuhuoneessamme yökylässä niin kuin hän asian itse ilmaisee ja vauva on taas nukkunut tytön huoneessa pinnasängyssään. ”Unikoulu” alkoi viime perjantaina ja olin varautunut ihan järkyttävään protestointiin ja odottelinkin sydän solmussa tulevaa yötä. Mutta mitä vielä! Poika itkeskeli muutamaan otteeseen yön aikana vähän pidemmän pätkän, jolloin silittelin ja nostin hänet välillä syliin. Muuten ensimmäinen yö sujui todella hyvin, ja tyyppi nukkui jopa elämänsä viidennen kerran yli neljä tuntia putkeen – niin ihanaa! 

Seuraavina öinä vauva ei ole paljon maitoa tai perhepetiä kaivannut, ja yöt ovat sujuneet melko hyvin entiseen verrattuna. Alku- ja loppupätkät ovat vielä melko levottomia, muttemme taida tämän rauhallisempia öitä saavuttaakaan ennen kuin pääsemme eroon unitutista. Olen todella iloinen, että hommat sujuivat näinkin kivuttomasti. Ainoa joka taisi kipuilla näistä uusista unituulista olin minä, joka kaipaan välillä ihan hirveästi sitä että saisin siirtää unisen pojan vierelleni hörppimään maitoa, ihan niin kuin ennenkin. Alussa minun oli myös todella vaikeaa nukkua eri huoneessa vauvan kanssa, vaikka makuuhuoneet ihan vierekkäin ovatkin. Se mikä lopullinen nukkumisjärjestelymme tulee olemaan on vielä auki, mutta luulen että poika siirtyy takaisin huoneeseemme, ja menee siskonsa kanssa nukkumaan vasta sitten kun hän posottaa koko yön heräämättä kertaakaan.