Neuvolakäynnillä

Tänään oli terveydenhoitajan käynti. Meidän piti täyttää Parisuhteen voimavarat-kysely etukäteen, jonka itse tein jo aikaa sitte ja Karski tänä aamuna. Ekaksi mittailtiin hemoglobiinia, verenpaineita ja kuunneltiin sydänääniä ja kaikki oli kunnossa. Pikkuinen kääntyili ja liikuskeli kovasti vatsassa, mutta en tuntenut niitä liikkeitä :/ Mun silmät laajeni kun terkka otti esiin ne meidän täyttämät kyselyt ja näin että Karski oli laittanut melkein yhtä paljon kakkosia kuin ykkösiä. Siellä on siis kaikkia kysymyksiä esim. suhtaudun luottavaisesti tulevaan synnytykseen, ja jos kaikki on hyvin, vastataan ykkönen eli täysin samaa mieltä. Kakkonen on osittain samaa mieltä, kolmonen osittain eri mieltä ja nelonen täysin eri mieltä. Kaikki Karskin täyttämät kakkoset käytiin huolella läpi. Se oli vastaillut kakkosia, koska koki että kakkoset on enemmän keskimääräisiä ja asiat on tosi hyvin, jos vastaa ykkösen. Kyllä mua vaan hävetti kun kysymys oli ’Parisuhteessamme ei ole henkistä väkivaltaa’ ja Karski oli vastannut kakkosen!! MITÄ?? Aloin vaan nauramaan kun toinen siinä kakoo ettei tiedä miksi laittoi sen. Terkka sanoi että voitte kahdestaan keskustella tästä asiasta, jos ette tässä halua. No siirryttiin siitä sitten eteenpäin, ja autossa kysyin että mitä ihmettä. Ilmeisesti syy oli siinä, että kun valitan kotitöistä tms. niin se on henkistä väkivaltaa O_o Käytiin sitten WHO:n määritelmät henkiselle väkivallalle läpi ja Karski myönsi virheensä. Kyllä tuo mies vaan on hauska, ja tässä riittää naurettavaa pitkäksi aikaa! 

Ollaan yritetty miettiä naperolle työnimeä, mutta ei olla keksitty mitään hyvää vielä. Tänään mietittiin ihan oikeita nimiä, ja mulle tuli aikamoiset paineet, kun mietin että se kantaa sitä nimeä sitten loppuelämän! Jarno suhtautui onneksi myönteisesti mun ehdottamaan tytönnimeen, mutta tuntuu edelleenkin siltä että odotetaan poikaa. 

Olotila on edelleenkin ollut aika väsynyt. Onneksi kaikki päivät ei ole tällaisia kuin tää, kuskasin Karskia melkein koko päivän, hain Makuunista ainakin 300 grammaa karkkia, söin ne ja oksensin sen jälkeen kun oli niin huono olo. Sitten söin vielä Ben&Jerrysin Fairly nutsia. Herkkupäivä! Onneksi paino oli pysynyt kohtuullisena neuvolassa. 

suhteet oma-elama

12+5

Käytiin eilen niskapoimu-ultrassa. Tuntui että ensimmäistä ultraa sai odottaa ikuisuuden ja jännitin sitä aika paljon. Oli ihana helpotus että niskaturvotus oli 1.5 mm (pitäisi olla alle 3 mm). Nyt odotellaan vielä riskiluvut, toivottavasti niistä ei tule mitään yllätyksiä. Kerroimme viimein minun perheelleni raskaudesta ja kaikki olivat tyytyväisiä, niin kuin odotinkin. Karski haluaa kertoa omille sukulaisilleen kasvokkain isänpäivänä, mutta itse en jaksanut odottaa sinne saakka. 

Neuvolan ultraaja soitti eilen aamulla, että pääsemmekö yhtään aikaisemmin, ja onnistuihan se puoli tuntia aikaisemmin. Ajoimme Maikkulaan keskusneuvolaan ja siellä oli tosi mukava nainen odottamassa. Ihanaa kun joistakin ihmisistä oikein huokuu sellainen lämpö ja ystävällisyys, haluaisin itsekin olla sellainen. Tyyppi nukkui aluksi kun ultraus alkoi ja hetken ehdin jo miettiä onko se elossa ollenkaan. Sitten minun piti yskiä, ja yhtäkkiä tyyppi heräili ja alkoi heilutella käsiä ja ponki siellä kohdussa. Hirveän pieni se on, vaikka näyttikin siinä kuvaruudulla niin suurelta. Pää on peukalonpään kokoinen! Ei meinannut antaa sivuprofiilikuvaa ollenkaan ja minun piti vähän jumppailla siinä, mutta lopulta saatiin se niska mitattua. Kaikki muukin vaikutti olevan onneksi niinkuin pitääkin. Tuntuu nyt enemmän todelliselta ja tietää, että tuolla mahassa on 6 cm pituinen tyyppi, joka liikkuu oikeasti siellä ja heiluttelee raajojaan ja hieroo käsillä päätään. 

Viime viikolla oli lääkärikäynti, ja se ei ollut ihmeellinen. Mun paino ei ollut noussut edelliskerrasta ollenkaan! Ei mulla hirveesti mitään himoja oo ollutkaan, mutta mandariinit kyllä maistuu ihan hyvin. Niin ja Hesen hampurilaiskastiketta olen himoinnuu useampana päivänä ja tänään annoin lopulta periksi. Ei ollut niin hyvää kuin odotin. Kuntosalilla oon nyt parina viime viikkona käynyt vaan kerran, mutta toisaalta noina viikkoina oon käynyt juoksemassa. Aloin taas käydä juoksemassa, menin eka pari viikkoa sitten kävelylle, mutta tuli hirvee himo juosta, niin juoksin sitten loppulenkin. Ihanaa kun oikein luvan kanssa saa hölläillä ja juosta just niin hitaasti ku hyvältä tuntuu. Tuskin tyypillekään mitään haittaa siitä tärinästä on.

Oli ihanaa kuulla eilen hyvältä ystävältä ihania uutisia 🙂 Hän on viikolla 8 ja teki positiivisen raskaustestin tasan kuukausi meidän jälkeen 🙂 Laskettu aikakin taitaa olla juuri kuukausi meidän jälkeen! Musta tuntuu, että heille tulee tyttö ja meille poika 😀 Saapa nähdä!

 

Ihanaa kun on viikonloppu tulossa!!!!

suhteet oma-elama