Ladataan...
Naiádes

Heräilin tänään hieman liian aikaiseen aamuun, kun isäni pentuvaihetta elävä kissieläin nimeltä Tapsa hyppäsi päälleni ja haukkasi peiton alta pilkottavasta jalastani kiinni. Noustuani tunnistin vastakeitetyn kahvin tuoksun ja ikkunasta ulos katsellessani näin, kuinka vaaleansininen bussi ajoi Norjan puolella etelään päin.

Aamupalan syötyäni avasin läppärin ja lisäilin välilehtiin ystäväni Facebook-päivityksessä jaettuja musiikkiehdotuksia, ja silmiini osui uutinen Brysselin räjähdyksistä. Katselin videoita pakoon juoksevista ihmisistä ja mietin kuinka itsekin toissapäivänä vietin aikaa lentokentällä. Avasin uuteen välilehteen Lilyn ja ajattelin tulla lempiblogeihini lukemaan Portugalin lämmöstä ja elämästä vanhassa puutalossa - siirtääkseni itseni edes hieman kauemmas tämänpäiväisistä terrori-iskuista.

Etusivulla näkyi kuitenkin blogiteksti emminuorgamismista.

Avasin blogitekstin, vaikka kyseinen naisvihainen tekstioksennus, jota kirjoittaja kutsuu blogiksi, ei ansaitse yhtäkään klikkausta enempää. Blogitekstissä kirjoittaja on luonut itselleen olkiukon kaikelle pahalle joka tästä maailmasta löytyy, ja kutsuu sitä emminuorgamismiksi. Se on kirjoittajan mukaan mm. syrjintää, narsistista kiihkoa ja sen seurausta on myös Donald Trumpin mahdollinen vaalivoitto.
Ja tärkeimpänä, kirjoittaja mielestä maailmassa on liikaa emminuorgamismia

Siihen, että emminuorgamismi todellakin on Maailman Paha, on kirjoittaja päätynyt mutuilemalla läpi omia subjektiivisia elämänkokemuksiaan ja "tieteellisillä tutkimustuloksilla".
Näillä tutkimustuloksilla kirjoittaja viittaa amerikkalaiseen järjestöön, joka aktiivisesti vastustaa samaa sukupuolta olevien parien oikeutta lapsiin sekä oikeutta raskaudenkeskeytykseen, mutta ajaa vanhempien oikeutta kurittaa fyysisesti lapsiaan.

En väitä tietäväni ratkaisua talouskriisiin tai miksi kissa välttämättä haluaa makoilla juuri näppäimistöni päällä, mutta miisanuorgamina väitän tietäväni yhden sun toisenkin asian emminuorgamismin syystä; Emmi Nuorgamista.
 

Mitä siis on emminuorgamismi?
 

Se on sitä, että soittaa aamuyöllä viihteellä olleelle pikkusiskolle, että onhan sisko päässyt turvallisesti kotiin.

Se on sitä, että makaa peiton alla sohvalla kaksi kuumeista lasta sylissään, vaikka olisi ollut tärkeää menoa.

Se on sitä, että laittaa soimaan Baccaran Yes Sir, I Can Boogien kun siskot on tulossa viettämään roséepullojen kanssa iltaa.

Se on sitä, että muistaa aina sanoa teini-ikäiselle siskolle, että olethan missä vain tahansa, niin muista että voit aina tulla tänne.

Se on sitä, että kertoo poikaystävänsä kanssa turhasta riidelleelle siskolleen, että tiedäthän, että sun kanssa ei ole aina helpoin puhua joistain asioista?

Se on sitä, että istuu baarin vessassa yhden siskon kanssa ja puhuu puhelimessa toisen kanssa, kun nuoremmalla on tärkeää kerrottavaa.

Se on sitä, että opettaa lapsia sanomaan aina moikiitos ja saisinko.

Se on sitä, että lähettää tuhannen kilometrin päässä asuvalle, koti-ikävää potevalle siskolle kirjeen; muistathan, että vaikka siellä olisi aina pimeää, surullista ja maailman paskinta, niin sä pystyt siihen. olet kaunein, fiksuin ja älykkäin ihminen siellä, sen jälkeen pystyt mihin vain.

Se on sitä, että toteaa hiusvärissään epäonnistuneelle nuorimmalle siskolleen, että no mut sehän on tosi kiva. otatko oluen?

Se on sitä, että kertoo tätiä etsiville lapsilleen, että miisa ei voi nyt tulla kylään kun se muutti, mutta voidaan soittaa sille heti.

Se on sitä, että jaksaa talsia eteenpäin kaikista kuvottavista sovinistibloggaajista huolimatta.

Se on sitä, että uskaltaa sanoa mitä ajattelee ja pystyy nousemaan negatiivisten kommenttien yläpuolelle.

Se on sitä, että jokaisen vihakommentoijan takana näkee ihmisen, jolla ei vain itsellään mene elämässä kovin hyvin.

Se on sitä, että haluaisi kaikkien lasten, ihonväristä ja kromosomeista huolimatta voivan elää maailmassa, jossa kukaan ei katso pahalla sen vuoksi, minkälainen lapsi sisimmissään on ja miten lapsi sen tuo esille.

Siinä se nyt on. Kaikessa pahuudessaan. 

emminuorgamismi - ikää kuusi vuotta, pikkusiskon miisanuorgamin kanssa päiväkodin kaverikuvassa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Naiádes

Selailin tässä yksi päivä blogini viimeisimpiä päivityksiä, ja voisinpa ottaa oikein tavaksi päivitellä kerran vuodessa kuulumisiani Instagramin avulla! Krhm.

Viimeisimpään puoleen vuoteen on mahtunut kaikenlaista - ehkä päällimmäisenä ja suurimpana muutoksena hyppy tuntemattomaan, ja muutto Hyvinkäälle. Sopeutuminen uuteen paikkaan on sujunut yllättävän kivuttomasti, osittain varmaan siksi, että ensimmäiset viikot muuton jälkeen kävin vielä Tampereella töissä, eli sain jonkinlaisen ns. "pehmeän laskun" muuttoon. Mutta yllättävän vähän sitä enää kaipaa vanhaa elämää. Lähinnähän elämäni koostui siitä, että istuin Ukko Nooassa Punk Ipa edessäni ystävien kanssa. Ja vaikka se elämä mahtavaa olikin, niin ehkä kaipasinkin jo jotain muutosta. Hyppyä uuteen.
Olinhan asunut Tampereella jo pari vuotta putkeen - tajusin nimittäin yksi päivä etten ole yläasteen jälkeen asunut kahta-kolmea vuotta pidempään samassa kaupungissa.

Olen vuoden aikana mm. roadtrippeillyt siskojeni kanssa.

Vappuhöpsötellyt uusissa Minnetonkan lempparisaappaissa!

Työskennellyt Suomen eSports -skenessä lisää.

Tutustuttanut siskonlapsia tietokonepelien ihanaakin ihanampaan maailmaan! 

Matkustellut ja nauttinut lämpimistä keleistä.

Tutustunut uudenlaisiin nörtteilyn muotoihin.

Vetänyt Murhamysteeri-illallisia lempimekossa.

Pelaillut lautapelejä ja juonut hyvää punaviiniä.

Selfistellyt peilin edessä sofiavergara-mekossa.

Käynyt Jack The Roosterissa kavereiden keikalla.

Juhlinut sukulaisten kanssa Kaskisten mummulassa.

Hupsutellut siskontyttären kanssa!

Tehnyt hyvää ruokaa.

Testaillut täysin uusia asioita! (Sekä huomannut, etten ole kovinkaan lahjakas jousiampuja.)

Muuttanut täysin uuteen ja vieraaseen kaupunkiin.

Nauttinut pimeistä talvi-illoista.

Matkannut Hyvinkää-Tampere -väliä junalla lukemattomia kertoja.

Ja tutustunut uuteen kaupunkiin ja käynyt kaakaolla ystävien kanssa.

Toisinsanoen - viime vuosi oli mahtava.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä mahtavampi! Ja vuosiluvuista viis - tähän vuoteen suuntaan näillä fiiliksillä:

Share
Ladataan...

Ladataan...
Naiádes

Otin eilen osaa #lääppijä -kampanjaan ja jaoin Twitterissä ja Facebookissa päivityksen seksuaalisesta ahdistelusta, yhden kokemukseni monista.
Kokemuksen, jossa tamperelaisen baarin työntekijä tarttui rintaani kiinni baaripöydässä, tuohtui suuttuneesta reaktiostani ja uhkasi paiskata pääni läheisestä tolpasta läpi, lyödä hampaani kurkkuun, sekä huusi kuinka halutessaan kykenisi tappamaankin. 
Se rintoihini tarttuminen oli kuulemma vain huumoria.

10.1.2016 tullaan muistamaan päivänä, jolloin olen saanut osakseni kritisointia siitä, että olen kertonut julkisesti itseäni seksuaalisesti ahdistelleen ihmisen työpaikan. Olen saanut syytöksiä siitä, etten ajattele viattomien työntekijöiden mainetta, ja moitintaa siitä, että mustamaalaan kyseistä työpaikkaa ja yrityksen omistajaa.

Se syy, miksi seksuaalista häirintää ja ahdistelua ei edelleenkään oteta tosissaan, se miksi siitä ei puhuta ja se miksi sitä hävetään, on tässä. Siinä, että kyseisen kokemuksen uhria syytellään, käsketään olemaan hiljaa ja kerrotaan, että tästä puhuttaessa tekee jotain väärää.

Antakaas kun nyt kerron teille jotain.
Minun vartaloni on täysin vain minun omaisuuttani. Minä päätän, mitä minä sillä teen ja minä päätän, kuka siihen kajoaa ja milloinkin. Ja siinä tilanteessa, kun joku kajoaa minun vartalooni ilman minun lupaani, tämä kyseinen ihminen tekee jotain väärin. Se ei ole minun vikani, enkä minä ole tehnyt mitään väärää siinä, että tulen julki sen kanssa.
Kun joku kajoaa ilman lupaa toisen vartaloon millä tahansa tavalla, on se kajoaja syyllinen. Hän on se, joka on tehnyt jotain väärää. Ei koskaan se, kenen vartaloon on kajottu ja jonka itsemääräämisoikeutta on rikottu.

Se, että tapahtumaan liittymättömän Tampereellakin useampaa yökerhoa pyörittävän ravintolakonsernin ravintolapäällikön suunnalta hyökätään minulle kertomaan, kuinka tästä pitäisi olla hiljaa, ei saa minua hiljaiseksi. Ja toivon, ettei se saa ketään muutakaan, oli se syyttävä taho mikä tahansa.

Näistä asioista on puhuttava ääneen, ja niistä on saatava puhua ilman, että saa itse syyllisen viitan niskaansa ja otsaansa leiman huonosta käytöksestä.

Minä en ole tehnyt mitään väärää.

Share
Ladataan...

Pages