Ladataan...
Näissä neliöissä

Lily on toiminut blogikotinani jo 5 vuotta. Olen nauttinut näistä vuosista ja kasvanut bloggaajana hurjasti!
Mietin joskus aikaisemminkin jo toisaalle siirtymistä, mutta kivan yhteisön ja sivuston takia pysyin täällä. Yhteisö on yhä kiva, sivusto sen sijaan enää ei. Ja sen takia tästä päivästä lähtien löydätkin minut ja blogini täältä! Sivu hakee ehkä vähän vielä ulkoasuaan ja asetuksiaan, mutta tästä se lähtee!

Jatkan täällä muutamien blogien seuraamista ja kiitän Lilya kuluneista vuosista! ♡

Toivottavasti seuraat mukanani uudelle blogisivulleni! Rakastan bloggaamista ja haluan tehdä sitä hyvillä mielin ja niin, että myös te lukijat voitte nauttia siitä. Tällä sivustolla se ei enää onnistu, joten WordPress it is! Sieltä löytää meitä Lilyn entisiä bloggaajia jo enemmänkin. :)

Nähdään siis siellä!

 

https://naissanelioissa.wordpress.com

Share

Ladataan...
Näissä neliöissä

Pienempi neitimme sai vaaleanpunaisen pipon tupsulla.

 

Isompi neitimme halusi sinisen tupsupipon!

 

Halusin tehdä äidillemme vielä kaulahuiviin sopivan pääpannan (hän ei tykkää pipoista) ja koska siitä tuli niin sievä, tein samanlaisen vielä itsellenikin! Sellainen on helppo ja nopea tehdä, ei mene kuin tunti pari. :)

Tämä on minun!

 

Ja tämän sävyinen vietiin äidille torstaina! Tykkäsi kovin! :) 

Share

Ladataan...
Näissä neliöissä

Kun ilmassa alkoi tuntua syksy, iski minuun taas himo tarttua kutimiin. Tämä on iskenyt ennenkin. Olen syksyn ja talven aikana saanut ehkä huivin tai kaksi valmiiksi, joskus tosin vain puolikkaan ja siihen on innostus sitten jäänyt. MUTTA, tällä kertaa tilanne onkin erilainen. 

Kaivoin ensin vanhan työni esiin. Työn, jonka aloitin jo pari kolme vuotta sitten. Kudoin silloin esikoiselle huivin pakolla valmiiksi, mutta omani jäi kesken. Tällä kertaa innostuin niin, että sain omani valmiiksi. Tällainen siitä tuli:

Langan jämästä sain vielä pienet huivit tehtyä tytöillemmekin! Ne menivät harjoituksesta kun mietin oikeita päättelytapoja. 

Suuntasin ostamaan uusia lankoja, edellisten loputtua ja löysin aivan ihania! Yksi niistä oli kuin äidilleni tehty, ja kudoinkin hänelle parissa päivässä kaulaliinan synttärilahjaksi. Voin siitä laittaa jo kuvan, koska hän ei malttanut odottaa ensi kuun alkuun, vaan annoimme lahjan jo. :)

Kun kahdessa päivässä kutoo kaulaliinan, voi tottumaton muuten saada kylkensä niin kipeäksi, että täytyy suunnata ostamaan Voltarenia apteekista! :D

Samaa lankaa ostin myös vaaleanpunaisena ja sinisenä. Vaaleanpunaisesta tein itselleni tuubihuivin.

 

Tällä hetkellä teen tytöillemme pipoja, teen niistä sitten oman postauksen! :) Lisäksi minulla on lista jo itselle ja lahjaksi tulevista kudottavista, niitäkin varmasti sitten täällä blogissa nähdään.

Haluaisin vielä tulevana talvena opetella kutomaan sukkia! Ostin jo ihanan värisiä sukkalankojakin! 

Parasta kutomisessa on, kun työn etenemisen näkee heti, se on nopeaa ja lopputuloksesta pääsee itse nauttimaan, tai saa tuntea lahjaksi antamisen lämmön ja toinen saa nauttia lämmöstä sinun tekeleessäsi! 

Miehellä on jo kaulaliinoja...mutta sain silti luvan kutoa hänellekkin. Ja ainahan voin tehdä siihen sopivan piponkin! Kyllähän rakkaudella kudottu ja annettu lahja lämmittää ihan eri tavalla, kuin kaupasta ostettu! ♡

Niin ja kun minä kudon, pääsee mieskin mukaan...

Share

Ladataan...
Näissä neliöissä

Moikka!

Lily on päättänyt tehdä tyhmiä muutoksia mm. Capthca ja mainosten sijoittelu (josta sopimusbloggaajat eivät kärsi). Lisäksi sivulla ainakin itselläni uusiin kommentteihin ei aina pääse ilmoituksien kautta ja typerä mainos lävähtää aina suljettavaksi kun sivu latautuu. 

Olen viihtynyt Lilyssa jo 5 vuotta. Tykkään monesta blogista täällä ja olen löytänyt kasan mahtavia tyyppejä. Muutosten takia bloggaamisesta ja lukemisesta Lilyssa on kuitenkin alkanut tulla hankalaa ja epämiellyttävää. Osa tutuistani on jo siirtänyt oman bloginsa muualle. 

Nyt kysynkin tärkeän kysymyksen. 

 

Seuraisitko sinä blogiani muuton myötä? Tiedän, että uusia lukijoita taas varmaan saisin, mutta haluaisin teidät nykyisetkin mukaani seuraamaan kirjoituksiani. Todennäköisesti siirtyisin wordpressiin. Pistä kommenttia tai tykkää, mikäli mukanani tulisit.

Itse nyt vakavissani pyörittelen tätä mahdollisuutta ja tiedän ainakin muutaman lukijan pysyvän matkassani, osoitteesta viis.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Näissä neliöissä

Ahdistusoireita ja paniikkikohtauksia on erilaisia. Itse kärsin seuraavanlaisista:

• Pahoinvointi
• Vatsakipu
• Koko kropassa tuntuva levottomuus
• Kropan tärinä kuin hirveässä horkassa
• Pala kurkussa
• Kuin ei saisi kunnolla henkeä, eikä nieltyä, ihan kuin rintaa ja kurkkua painaisi jokin
• Halu olla yksin, omassa rauhassa, kosketus voi pahentaa oloa

Mitkä pahentaa omaa oloa:
- väsymys
- stressi
- hektinen päivä

Mitkä helpottaa oloa:
- yksin olo, oma rauha
- pieni puuhastelu
- kun nykyään osaan yhdistää oireet asioihin ja tunnistaa paniikkikohtauksen oireet, jolloin niitä pystyy nykyään jo hiukan hallitsemaan
- Frendit-sarja (rakastettavat hahmot ja tutut tapahtumat) saavat jatukset pois ahdistuksesta/omasta olosta
- kun myöntää olonsa ja pelkonsa toisille, pystyy rentoutumaan kun ei tarvitse esittää "normaalia" (hyväksi havaittu mm. kampaajalla ja tatuoijan tuolissa)
- hyvät yöunet ja kalenterin tyhjentäminen

Lisäksi kärsin IBS:stä ja stressivatsasta, minkä takia oireeni pääasiassa ovat vatsaan liittyviä. Ne väsyttävät ja haittaavat perusarkea. Kuvittele, millainen oma päiväsi olisi jos tekisit kaiken joko kera pahoinvoinnin tai sekaisin olevan vatsan kanssa. Ei tekisi paljoa mieli poistua kotoa ja olisit tavallista väsyneempi päivän jälkeen. Se on minun arkeani. Vittumaista, mutta minun elämääni. Ja jotkut päivät ovat yhtä helvettiä omien fyysisten oireiden ja ahdistuksen kanssa. Mutta on hyviäkin päiviä.

Paranenko koskaan täysin? Ei voi tietää. Todennäköisesti oireet helpottavat ja vanhempana kärsin tästä vähemmän. Olen lukenut, että 50-vuotiailla naisilla olo on helpottanut paljon. Tähän lienee monta syytä. Hormonit on yksi iso asia varmasti. Elämä on tasaantunut, ei ole pieniä lapsia ja stressitaso on laskenut. Ja koska ei ole enää 20v jonka pitäisi olla täydellinen niin henkisesti kuin fyysisestikin, vaan on jo AIKUINEN nainen joka on tajunnut haistattaa pitkät median ja ihmisten luomille paineille, ja on hyvillä mielin oma itsensä!

Oma oloni tulee varmaan helpottamaan paljon kun lapset on kouluikäsiä. Kun oma vastuuni muuttuu. Ennen lapsia kärsin kyllä jo ahdistuneisuushäiriöstä, mutta oireet olivat niin vähäiset, ettei minulla ollut vielä diagnoosia. Vasta kun palasin äitiyslomalta töihin ja samalla muutimme uudelle paikkakunnalle, vointini ja jaksamiseni räjähti käsiin. Toiset jaksaa enemmän, kuin toiset. Olen silti oppinut, että minä en ole huonopaskasurkea äitivaimoihminen, vaan minä olen hyvä näin. Olen herkkä, ja silti vahva. 

 

LISÄYS! Ahdistukseni syys siis ei ole lapset ja äitiys! Ei, vaan yhteiskunta joka tuntuu vaativan, että pitää pystyä olemaan täyspainoinen äiti ja työssäkävijä. Sekä olla harrastuksia ja osallistua vielä mieluiten hyväntekeväisyyteen. Minä en pysty kaikkeen! Minulle tärkeintä on olla minä juuri tällaisena, ja olla äiti. Äiti kahdelle maailman ihanimmalle tytölle. Olen myös aikaisemmin esim. lopputyön aikoihin kärsinyt enemmän ahdistusoireista. Eli stressi on pahasta.

 

 

Kuva täältä.

Share
Ladataan...

Pages