Ladataan...
naked truth

Tänään oon tuntenu itteni ihan äärettömän onnelliseksi ja samalla hyvin, hyvin surulliseksi.

Siitä on nyt kolme vuotta kun Meilahden sairaalassa hoitaja katsoi minua lempeästi ja sanoi ''Sulla on nyt sitten kaksi syntymäpäivää!'' 

Tänään on siis tasan kolme vuotta kantasolusiirrosta. Kolme vuotta eli 1096 päivää. Hui, miten nopeasti aika lentää.

Muistan kuinka paljon mua pelotti, että aika loppuu kesken. Pelotti, etten ehdi näkemään siskoni lasta, en ehdi naimisiin, en ehdi matkustella enkä ehdi saavuttaa elämässäni mitään ennen kuin... kuolen. Olin kuitenkin saakelin onnekas tyyppi ja jäin henkiin, vaikka kolmesti oli ns. ‘’läheltä piti’’ -tilanne.

Kun lueskelen kolme vuotta takaisia tekstejäni, katson vanhoja kuvia ja muistelen niitä aikoja, tuntuu siltä, että joku toinen Ani koki ne asiat ja eli sitä elämää. Kaikki tuntuu jo niin kaukaiselta, että ihan itkettää onnesta. Kuinka nopeasti ihminen tottuu hyvään ja unohtaa ne kammottavat asiat. Kipu ja tuska hälvenee, jää toki muistiin, mutta enää vain haaleana jälkenä. Se tuska muuttaa ja kasvattaa, mutta katoaa ajan kanssa.

En olisi ikinä uskonut, että syövästä voi selvitä kolmesti. En olisi myöskään uskonut, että tänään olisin näin onnellinen, terve ja rakastettu.

Olen niiiin kiitollinen, että meinaan pakahtua onnesta ja silmäni täyttyvät kyynelistä joka kerta kun ajattelen kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat olleet ja ovat tälläkin hetkellä tukena. Mulla on maailman paras perhe, ystävät ja avopuoliso. Ihanaa, että nyt voin kutsua häntä avopuolisoksi. Ai että. En olisi ikinä voinut uskoa, että joku tekee mut näin onnelliseksi.

Enkä olisi silloin, kolme vuotta sitten, uskonut, että kaikki menee hyvin. Tämä on toisaalta aika pelottavaakin. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että voiko kaikki tosiaan mennä näin hyvin. Mutta äiti kerran sanoi, että olen jo kärsinyt niin hirvittävän paljon, että jatkossa olen onnellinen, koska olen ansainnut sen. Ihana, viisas äitini.

Voisin vaan tiivistää kaikki mun tunteet ja ajatukset näin: kiitos... ihan älyttömän iso kiitos.

Share

Ladataan...
naked truth

Home, sweet home!

Hei taas ihanat Lilyläiset! Ette tiedäkään kuinka hyvältä ja kotoisalta tuntuu olla taas täällä, ihanassa Lily-kodissa. 

Kyllä vain, blogini teki paluun omille kotikonnuilleen enkä voisi olla iloisempi.

Bloggaaminen toisella alustalla oli... noh, tylsää! Ja yksinäistä. Bloggaaminen ei myöskään ole tällä hetkellä se tärkein prioriteetti, enkä siis halunnut maksaa maltaita blogista, jota päivitän vain silloin tällöin.

Tähän blogiin liittyy monta ihanaa hetkeä ja muistoa, joista en ole valmis luopumaan. Ja miksi pitäisi? Bloggaamisesta en halua tehdä ammattia enkä mitään muutakaan rakasta harrastusta enempää. Haluan kirjoitella tänne silloin kun sydän tahtoo niin. ;) Silloin kun haluan jakaa omia tunteita ja kuulumisia vanhojen (ja miksei myös uusien, jos he tänne löytävät) lukijoideni kanssa.

Pakko kyllä myöntää, että olen aika pettynyt mainosten määrään täällä Lilyssä. Vuosi sitten niitä kun oli paaljon-paljon vähemmän. Mutta ei sille mitään voi.

On ihanan lämmin, mukava ja jotenkin helpottunut olo. Toivottavasti sieltä ruudun takaa vielä löytyy pari lukijaa, mutta jos ei - pidän kirjoittamisesta sen verran paljon, etten ihan heti kyllä ajatellut tästä luopua. ;)

Jos kuitenkin joku eksyy tänne, niin kertokaa - mitäs kaikkea uutta Lilyssä on vuoden aikana tapahtunut? Kuumimmat jutut ja luetuimmat blogit?

Share

Ladataan...
naked truth

 

..kiitos, että olet. 

Oli hetkiä kun pelkäsin, etten tulisi koskaan tapaamaan sinua. Pelkäsin, etten tulisi näkemään sinun ensimmäisiä askeleitasi enkä kuulemaan ensimmäisiä sanojasi. Pelkäsin, etten tule viettämään kanssasi aikaa tai viemään sinua huvipuistoon. Haaveilin (ja haaveilen vieläkin) siitä, että tulisit kertomaan ensimmäisestä ihastuksesta ja ensimmäisestä bestiksestä. 

 

Olisin voinut menettää kaiken ja vajota ikuiseen pimeyteen, jättäen kaikki rakkaat ihmiset tänne. Onnekseni sain kuitenkin jäädä. Nyt saan seurata vierestä kun kasvat ja kehityt, naurat, itket, tanssit musiikin tahtiin ja katsot keskittyneesti piirrettyjä. Saan nauttia sinun halauksesi lämmöstä ja ihanasta naurustasi. Sinun naurusi on maailman paras nauru. Minulla on sinua kamala ikävä heti kun lähden luotasi pois. Olet niin pieni, ettet tiedosta vielä tätä, mutta haluan kertoa että rakastan sinua älyttömän paljon. Vaikka olet pieni, viet todella suuren paikan sydämestäni. Ihan valtavan. Toivon, että tiedät, kuinka paljon sinusta välitän. Tädin pieni rakas.

 

Share

Pages