Kamala IVF

Moikka ihanat! Nyt mulla oli VIHDOINKIN energiaa avata läppäri ja näpytellä tänne tekstiä. Muistan kun sanoin, että päivittelen blogiin enemmän juttua näistä lapsettomuushoidoista kuin Instaan, mutta toisin kävi. Instagramiin on vaan niin helppo höpötellä parin minuutin stoori ja julkaista se yhdellä napin painalluksella. Blogitekstiin pitää panostaa enemmän ja siihen mulla ei ole valitettavasti viime aikoina ollut voimia.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet, noh… ehdottomasti tämän vuoden rankimmat. Ja ehkä myös viime vuoden. Voi herranjumala, en muistanutkaan kuinka kamala olo näistä IVF-lääkkeistä tulee. (Hassua muuten lukea mun edellistä postausta, silloin oli vielä ihan eri ääni kellossa :D)

Alku oli todella helppo ja luulin, että tämä koko hoito menee helposti ja leppoisasti. Olin väärässä.

IVF-hoidon kaksi viimeistä viikkoa ovat pitäneet sisällä jatkuvaa päänsärkyä, lamaannuttavaa kuvotusta, itku- ja raivokohtauksia, väsymystä, mielialavaihteluja, iho-ongelmia ja outoja mielitekoja. Olikohan siinä kaikki… Mitä lähemmäksi punktiopäivää päästiin, sen pahemmaksi olo muuttui.

Myös iltapiikittelystä muodostui mulle loppusuoralla pieni kidutussessio. En enää jaksanut enkä pystynyt enkä halunnut pistää. Vatsa oli täynnä pieniä mustelmia ja piikin pitäminen n. 20 sekuntia ihossa tuntui inhottavalta. Onneksi Riku (eli mun avomies ja viime aikoina myös sairaanhoitaja, terapeutti, hieroja, kokki ja paljon muuta <3) jaksoi hienosti pistää ja samalla tsempata mua.

En halua pelotella, ei olo ollut ihan koko ajan näin hirveä. Mutta nyt kun voin taas hyvin ja osaan jo verrata sitä pahaa oloa tähän normaaliin olotilaan, ero on kyllä valtava. Onneksi sitä ei kestänyt kuin kaksi viikkoa ja välillä oli hyviäkin hetkiä.

Heti kun piikitys loppui, tunsin oloni hieman paremmaksi. Punktiopäivänä päänsärky oli kadonnut, jäljelle jäi vain pieni kuvotus ja tietysti kamala jännitys. Kaikki meni kuitenkin hienosti (no okei, kyllä mä itkin itse punktiossa, mutta kipu kesti pari minuuttia) ja saatiin monta hyvää munasolua talteen! Jeii. Punktio tehtiin siis perjantaina eli toissapäivänä ja nyt kun kirjoitan tekstiä sunnuntai-iltana olo on oikein mainio. Ei yhtäkään oiretta enää. On tää meidän keho kyllä ihmeellinen ja ihana. <3

Voisin kirjoitella tänne punktiosta vielä tarkemmin jos teitä kiinnostaa. Tai oikeastaan, olisi ihana tietää MISTÄ te haluaisitte kuulla lisää? Saan Instagramin kautta välillä kysymyksiä aiheista, joista en olisi itse edes tajunnut puhua. Jotkut lapsettomuuteen liittyvät asiat on mulle niin itsestäänselviä, ettei tule mieleenkään kirjoittaa niistä. Auttakaa siis naista hädässä ja kertokaa mitä haluatte tietää 🙂

Ihanaa viikkoa ja muistakaa seurata mua myös täällä: @anifrei

Jos et ole vielä ehtinyt, kurkkaa myös nämä: 

IVF nro 2, täältä tullaan!

lapsettomuus on vaiettu suru, joka koskee monia meistä

Voiko musta tulla äiti?

Kommentit (5)
  1. Oi ei, onneksi sun olo on nyt jo helpottanut! <3 Oot sä vaan niin vahva mimmi! Mulla ei tosiaan ole tästä aiheesta mitään kokemusta, mutta nuo oireilut kuulostaa melko samantyyppisiltä mitä mulla on omien hormoniongelmieni vuoksi, niin siksi tunnen jotenkin sellaista samaistumisen tunnetta osittain. Tiedän myös, että suurella todennäköisyydellä mullakin on vastaava prosessi edessä, jos jonain päivänä teen päätöksen yrittää tulla äidiksi – yksi sairauteni oireista kun on lapsettomuus. Senkin takia kyllä kiinnostaa kuulla lisää tuosta punktiosta ja koko aiheesta ylipäätään 🙂 On alkanut iän myötä nimittäin mietityttää tuo aihe enemmän, sanotaanko nyt ihan vuoden sisällä, eikä ole oikein ketään kelle jutella siitä tai kellä olisi omakohtaista kokemusta aiheesta.

    Haleja ja ihanaa viikonloppua! <3

    Erika

    1. Ani / Naked Truth
      14.3.2020, 18:22

      Voi Erika, sun kommentit on aina ihana lukea <3 Kiitos paljon ihanista sanoista, just what I needed. Viime aikoina kun en ole tuntenut itteni kovin vahvaksi..
      Voi harmi, tosi ikävä kuulla että sullakin saattaa olla tämä koettelemus edessä. Mutta hei, kaikesta selvitään! <3 Nyt mulla on fyysisesti aivan loistava olo, mutta pääkopassa on vielä aikamoinen myrsky. Nämä piinapäivät ovat kyllä aika kamalia. Yritän saada ajatukset muualle ja keksin koko ajan jotain tekemistä, se auttaa.
      Onko sulla siis ollut nyt jatkuvasti tuollaisia vastaavia oireita hormoniongelmien vuoksi? 🙁 Hirveästi tsemppiä! Ja muista että mun kanssa voi jutella aina, näistkäKIN jutuista <3
      Haleja sinnekin ja kivaa viikonloppua! 🙂

  2. Tahattomasti lapseton
    9.3.2020, 20:14

    Vitsi, tämä postaus sattui silmiin niin oikealla hetkellä.
    Meillä on yksi inssi takana, pidettiin luovaa taukoa (kuten sanottu, ikinä ei ole hyvä aika hoidoille), ja tänään menkkapettymyksen myötä soitin vihdoin polille. Tuntuu tosi masentavalta ryhtyä taas ravaamaan lääkärillä ja samalla pelkään, että tässä mennään vielä ihan vaikeimman kautta. Vuosia on mennyt jo monta eikä mitään syytä ole löytynyt.
    Ihanaa että puhut lapsettomuudesta avoimesti. Olisi kiva kuulla myös siitä, millaiset fiilikset sulla on hoidoista (itkeekö kaikki muut sitä nurkassa jatkuvasti, paitsi minä?) ja puhutteko asiasta minkä verran miehesi kanssa.
    Jään seuraamaan:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *