Meilläpäin

Ladataan...

Puoli neljältä aamuyöllä itkuhälytin alkaa piipata. Siitä on paristot loppu. Vanha verkkovirtapiuha on rikki, emmekä ole ehtineet ostaa uutta. Hälytintä tarvitaan, koska me aikuiset nukumme nykyään eri kerroksessa kuin lapset, ja pienin heistä on vasta nelivuotias.

En kertakaikkiaan jaksa ryhtyä vaihtamaan paristoja. Jospa se ei nyt tänä yönä heräisi. Ei se yleensä herää. Ja jos herää, niin kuuluuhan se huuto tänne alas. Hälytin on vain varotoimenpide. Hiippailen kuitenkin yläkertaan tsekkaamaan tilanteen. Rauhallista on.

Yökyöpelinä hiippailemassa.

Silmät puoliummessa kömmin takaisin sänkyyn. Työasiat hyökkäävät salamana mielen reunamille, valmiina valtaamaan ajatukset ja pitämään hereillä loppuyön. Torjun ne tehokkaalla mielikuvaharjoitteella, ja olen pian taas unessa.

Puhelin herättää kello 6.30. Puoli tuntia myöhemmin olisin virkeä, nyt väsyttää. Herättelemme uniset lapset yhden toisensa jälkeen. Aamiaista, koululaisilla luurit korvilla, annan olla. Pienelle Pikku Kakkonen vähäksi aikaa.

Avaan koneen ja alan kahvikuppi kädessä säätää työasioita ja autolle katsastusaikaa. Perhana, nuohooja tulee huomenna. Pystynkö hoitamaan yhden palaverin Skypellä?

Haalarinlahkeiden remmit kenkien alle. Onko sulla hanskat? Avain mukaan! Soita kun pääset koulusta. Tossa on sulle bussirahaa.

Perhe heilahtaa ovesta ulos. Minä jatkan vuosikertomuksen oikolukua kotona vielä hetken aikaa. Ennen töihin lähtöä lataan pyykkikoneen täyteen ja ajastan sen niin että pyykit ovat valmiit, kun tulemme kotiin.

Työpäivä etenee hujauksessa. Alkuiltapäivät ovat nyt seesteisempiä kuin viime tai toissa vuonna. Pienempikään koululainen ei enää soittele vartin välein kello 14-16, vaan hankkiutuu omin nokkineen koulusta kotiin, laittaa itselleen välipalaa ja usein aloittelee jo oma-aloitteisesti läksyntekoakin. 

Jäikö eiliseltä mitään ruoaksi kelpaavaa? No ei jäänyt. Ei auta. Nappaan matkalla päiväkodille kaupasta pari pakettia Saarioisen makaronilaatikkoa. Tähän on tultu. Välillä on pakko oikoa. Ainakin lapset iloitsevat; "kaupan makaronilaatikko" on heistä ihanaa.

Kotona meinaa iskeä kooma. Vettä tulee, ja kuopuksen likaiset kuravaatteet ovat myttynä eteisen lattialla. Pyykit pitäisi ripustaa ja uusi koneellinen pestä. Lapsella on märät sukat ja housunlahkeet: olimme unohtaneet aamulla viedä sekä kurahousut että kumpparit päiväkotiin. Näitä sattuu, nauroi tuttu aikuinen lapsen ryhmästä.

Esikoisen tallikengät pitäisi putsata ja valkoiset ratsastushousut pestä viikonlopun kisoja varten. Tiskikone pitäisi tyhjentää ja biojäteroskis viedä. Eteisen lattialla odottaa neljä kassillista kierrätykseen meneviä lastenvaatteita. Uunien pesät pitäisi puhdistaa tuhkasta nuohoojaa varten.

Hetki vaakatasossa. Ulkona on kauniin harmaata.

Käyn ihan vähäksi aikaa nelivuotiaan kanssa sohvalle pötköttämään. Hän katsoo lastenohjelmia ja minä lähettelen viestejä ystävien kanssa. Lämmin lapsi loikoo jalkojeni päällä. Tekisi mieli nukahtaa tähän. 

Kampean itseni ylös. Käsken pojat pöytään. Tsekkaan työmeilit. Vältän nykyään iltahommien tekemistä, mutta joskus on parempi tuoda pikkuisen töitä kotiin kuin venyä tunti myöhempään toimistolla.

Ramppaan pyykkimuijana kolmen kerroksen väliä. Autan tokaluokkalaista läksyissä. Pieni lapsi huutaa pyyhkimään. Olkapään vanha urheiluvamma vihoittelee, kun raahaan imuria yläkertaan. 

Puoliso on tullut töistä ja lähtee melkein samantien hakemaan esikoista harrastuksesta. Patistan porukkaa jo pesulle, kello tulee kahdeksan. Iltapalaa pöytään, kehotuksia tsekata reppu kuntoon huomista varten. Puolison vuoro lukea nuoremmille iltasatu.

Kello 21.20 pakkaan kuopukselle uimakamoja seuraavalle päivälle. Ainoa sopivan kokoinen muovipussi, jonka löydän, on Alkon pussi. Haittaaksse?

Kello 21.40 tajuan, että aamiais- ja välipalatarvikkeet ovat finaalissa. Ajaa hurautan epäekologisesti autolla lähikauppaan.

Kello 22.10 tyhjennän ne uuninpesät. Kello 22.30 kaadun sänkyyn. Luen puoli tuntia kirjaa ja nukahdan. Viimeinen ajatukseni ennen unta on: Miten hyvin arki sujuukaan, kun kaikki ovat terveinä. Tänään ei puhjennut yhtään kriisiä. Olen kiitollinen siitä.

Kuuluuko sun arkeesi työtä ja perhettä ja kaikenlaista säätöä? Minkälainen on ihan tavallinen arkivuorokausi teilläpäin? Kerro ja tägää #hyväarki

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Arki on aikamoinen mylläkkä kaikenlaista huollettavaa, hoidettavaa ja muistettavaa. Työn määrä on ehkä vähän vähentynyt: pyykkiä ei tule koululaisilta samalla lailla kuin päiväkotilaisilta, lapset valitsevat itse vaatteensa ja pukevat jne. Muistettavien asioiden määrä on suorastaan räjähtänyt. Joka ilta pitää olla kyttäämässä Wilmaa, että kuka tarvitsee sisäpelikengät, luistimet, pestyn maitopurkin tai pikkueväät. Pitää muistutella kokeista, täyttää lippulappuja, soitella ja vaihdella aikoja. Sitten yrität siinä välissä vielä tehdä samaa manageerausta töissä. Sovit ja uudelleensovit palavereja, muistat ihmisiä lupauksista ja kiristät niiltä lupauksia. Lasket ja aikataulutat, maanittelet ja ruoskit. Aina on joku homma odottamassa.

Mutta sitten välillä kaikki vaan soljuu hyvin eteenpäin. Työt valmistuu, lapsella on eväät ja ihana retki, lempipaita puhtaana. Elämän pieniä iloja :)

Sanni Tee Tee

Tutulta kuulostaa. Manageerausta piisaa joka rintamalla. Mutta sujuvuutta todellakin osaa arvostaa. Päivät, joina on esim. muistanut ja ehtinyt ihan kaiken, mitä pitikin, ovat ihania! :-D

marikan polut (Ei varmistettu) http://kinttupolut.blogspot.fi

Ihana kirjoitus, taas kerran.
Kovin tutunkuuloista arkea - ja nappaan idean mukaani, ehdinkin jo rypeä ideatyhjiössä.

Sanni Tee Tee

Kiitos! Nappaa! Kiinnostaa kovasti, miten arjen sävyt muuttuvat, kun pikkulapsiaika jää kokonaan taa. 

Tuula / Oman katon alla (Ei varmistettu) http://omankatonalla.blogspot.fi

Ihana ja jotenkin lohdullinen kirjoitus. Saa taas muistamaan, että tuota säätöä ja ruuhkaa se on muillakin. Päivät ovat täysiä ja aina on jotain - unohtuneita kuravaatteita, kastuneita sukkia, hiekkakasaa eteisen lattialla jne. Taidan napata itselleni tästä postausidean jollekin päivälle :)

Tsemppiä arkeen!

Sanni Tee Tee

Aina on jotain. :-)

Tsemppiä sinnekin, Tuula. Hyvin me vedetään.

MM
Maijan matkassa

Voi arki. Luin tätä aamulla työmatkalla sekavan aamun jälkeen. Alkoi naurattaa vähän, kun tuntui niin tutulta.Olimme myöhässä ja kuopuksen uikkari oli unohtunut. Onneksi kyseessä ei ollut uimahalli- vaan vesileikkipäivä. Pärjättäisiin kuulemma hyvin ilman uikkariakin. Työpäivä hujahti hurjaa vauhtia. Luulin jo jossain välissä että oli torstai, mikä on tietysti siinä mielessä positiivista, että voin elää sen huomenna uudestaan. Nyt pyykkikone laulaa ja mies on kaupassa hakemassa jotain syötävää pöytää. Lapset katsovat Pikku Kakkosta ja minä vastailen viimeisiin työsähköposteihin. Ja näköjään vähän muihinkin juttuihin. :) 

MM
Maijan matkassa

Ja teen näköjään kamalasti kirjoitusvirheitä. 

Sanni Tee Tee

Ei meillä (vapaa-ajalla) lasketa. 

Sanni Tee Tee

Haha, perusmeininki sielläkin. :-)

Toi onkin hyvä näkökulma: että jos luulee olevan jo joku seuraava päivä, niin ei tarvitsekaan pettyä totuuden valjettua, vaan voi ajatella sinun tapaasi. Että on saanut jotain lisää. :-D

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Nyt kyllä kiinnostaa, millainen on tuo tehokas mielikuvaharjoite jolla yön möröt saa häädettyä matkoihinsa? 

Sanni Tee Tee

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, koska eri ihmisillä toimii niin erilaiset jutut (ja joillakuilla ei toimi oikein mikään).

Mä olen tehnyt tosi nuoresta asti aika paljon kaikenlaisia rentoutumis- ja mielentyhjennysharjoituksia, ensin harrastusten tiimoilta ja myöhemmin myös töihin liittyen. 

Joskus kokeilen jotakin fyysistä rentoutusta hengityksen kera (tiedättehän, hengitellään ja rentoutetaan yksi kehonosa kerrallaan). Joskus (harvoin) pelaan numeroilla eli esim. alan kuvitella mielessäni numeroita vaikkapa ykkösestä eteenpäin niin että ne jotenkin ilmiintyvät hitaasti läheten kaukaisuudesta eteeni ja palaavat taas sinne mistä tulivatkin. Tähän voi lisätä värejäkin tai numerot voivat liikkua ikään kuin hitaalla liukuhihnalla vasemmalta oikealle tai päinvastoin. Tai voihan siinä olla vaikka pelkkiä parillisia tai parittomia lukuja, mikä nyt kenellekin toimii...

Mutta mä turvaudun numeroihin vain äärimmäisessä hädässä. En ole numeroiden ystävä noin ylipäänsä.

Mulle tehokkaimmat mielikuvaharjoitteet ovat nämä kaksi:

1) Alan kuvitella hyvin hitaasti ja yksityiskohtiin takertuaen lämmintä kesäpäivää lapsuuteni mummolassa keskisuomalaisella maatilalla. Kuvitelmassa liikun tilalla ja sen ympäristössä, metsässä, pellolla, eri rakennuksissa, ja siihen liittyy todella paljon erilaisia ääniä, tuoksuja, tuntemuksia, aistimuksia ja olotiloja. 

Tää on ehkä vähän sellainen mun happy place.

2) Kehitän mielessäni hyvin yksityiskohtaisesti erästä juonellista tarinaa. Olen tehnyt tätä vuosia, aina uudestaan ja uudestaan. Tarinasta voisi hyvin tulla joskus romaani tai elokuva. En tiedä, tuleeko, mutta pelkkä dialogin tai vaikkapa tarinan eri miljöiden kuvittelu saa multa tosi tehokkaasti möröt pois mielestä.

Ihmisillä on varmaan mitä mielikuvituksellisimpia rentoutumis- ja mielikuvaharjoituksia! (Tai sitten olen ainoa friikki, joka miettii tämmöisiä? :-D )

MM
Maijan matkassa

Oh, kiitos kysymyksestä MinnaM ja kiitos vastauksesta Sanni Tee Tee! 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kiitos, täytyy kokeilla josko näistä olisi itsellekin apua! :-)

Sanni Tee Tee

Täytyy vielä todeta, että mulla on ollut isompia ongelmia nukkumisen kanssa lähinnä silloin kun lapset olivat ihan pieniä ja sitten satunnaisesti silloin kun elämässä on ollut stressiä.

Noin lähtökohtaisesti nukun suht ok, jos saan rauhassa nukkua. Mutta noissa aamuyön puolella tapahtuvissa shokkiherätyksissä piilee kyllä aina vaara, että uni ei enää tulekaan. 

Monien univelkavuosien jälkeen vartioin nykyään untani kuin karhuemo, enkä mielelläni ota riskejä sen suhteen, että nukkuminen häiriintyy. Väsymys ei varsinaisesti sovi mulle kovin hyvin... ;-)

Kommentoi

Ladataan...