Ladataan...
Nelli Vartiainen

Rakastan sitä tunnetta minkä saa hyvän treenin jälkeen tai vaikkapa ihan vain kivasta kävelylenkistä. Treenatessa salilla olen aika orjallinen treenien suhteen ja käyn silloin sen neljä kertaa viikossa treenaamassa. Tästä voisi päätellä, että olisin hyvässä kunnossa ja kroppani voisi hyvin?  Takana on nyt noin kahden kuukauden jakso, etten ole päässyt liikkumaan. Ensin flunssa ja sitten muita terveydellisiä esteitä. Ja ihan vain laiskuutta tällä hetkellä. Olen aika "kaikki tai ei mitään" -tyyppi treenaamisen suhteen. Mennään täysiä monta kertaa viikossa tai sitten ei ollenkaan.

Pääsisin tällä hetkellä varmaan treenailemaan normaali rytmini mukaan, mutta motivaatio on kadonnut. Näin käy aina, jos hetken joudun olemaan poissa urheilun parista. Sitä varmaan unohtaa sen, että miksi sitä tekee? Hyvä olo, paremmat unet, oma aika, ruoka maistuu paremmalta… Ja näitä on vaikka kuinka paljon, mitä liikunta tuo elämään. Toki en voi väittää etten ajattelisi yhtään ulkonäköä näiden lisäksi. Haluan pysyä terveenä ja terveen näköisenä. Miksi siis en ole vieläkään ottanut itseäni niskasta kiinni? Aloitus on aina vaikea ja niin myös tälläkin kertaa. Keksin olevinaan parempaa tekemistä ja siirrän aloitusta. Huomaan, että kroppa ja mieli kyllä kaipaisi sitä hyvän olon tunnetta.

Olen kohta noin puolitoista vuotta kärsinyt alaselän/yläpakaran kivuista ja päivittäin joudun sen naksauttamaan ns. ”oikeaan kohtaan”. Sanotaan näin, että olen vino. Vasen jalka on melkein kaksi senttiä pidempi kuin oikea ja sen takia myös noin kaksi senttiä paksumpi kuin oikea. Se tekee enemmän töitä. Ja aiheuttaa kipua. Tämänkin asian takia pitäisi pitää liikunta oleellisena asiana arjessani. Omistan myös ”löysät” nivelet, joten siinäkin syy miksi tarvitsen lihaskuntoa. Miksi siis en harrasta liikuntaa kokoajan säännöllisesti? Niin kuin aikaisemmin mainitsin, että olen "kaikki tai ei mitään" -tyyppiä ja tullut siihen tulokseen, että teen liikaa lyhyessä ajassa ja elämä pyörii pelkän liikunnan ympärillä muutaman kuukauden, sitten iskee kyllästyminen. Miten sen kultaisen keskitien löytäminen onkin niin haastavaa?  Olenkin päättänyt, että tänä keväänä yritän löytää sen. En ahmaise koko kakkua kerralla vaan pyrin pitämään urheilun sopivissa määrin mukana ja mielekkäänä asiana. Sama pätee ruokailuun. Ei tarvitse mennä niissä ääripäissä senkään asian tiimoilta. Kokonaiskuva ratkaisee näissä asioissa. Lepään kun kroppani sitä tarvitsee, mutta en myöskään anna laiskuuden vallata mieltäni. Jos sali tuntuu sillä hetkellä vastenmieliseltä, pieni kävelylenkki raikastaa pääkoppaa ja mieli virkistyy. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta aion yrittää! Janita blogissaan kertoi projekteista ja pystyin samaistumaan asioihin ihan täysin. Postaus sai miettimään tätä aihetta vähän syvällisemmin ja päätinkin, että tästä ikuisuus "projektista" haluan tehdä osan arkea ja rutiineja. Miten teillä? Pysyykö liikunta ympärivuoden mukana vai tuleeko taukoja?

 

Nelli

Share

Ladataan...
Nelli Vartiainen

1.Nuorin perheessä
Minun perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi kolme isosiskoa. Äiti kutsuu vieläkin minua ”mamin pieneksi tytöksi”, vaikka ikää minulla on 26 vuotta.

2.Luonto-ohjelmat
Avaraluonto on lempparini. Kaikki luonto-ohjelmat ja -dokumentit ovat aina kiehtoneet minua. Viimeksi en voinut vain käsittää valaiden kokoa. Päivittelin ääneen paljon poikaystävälle ”katso nyt miten isoja ne on” tai ”miten ne voikaan olla tuon kokoisia!”. Kaikki asiat ei selvästi mahdu vain tähän pääkoppaan.

3.Migreeeni
Olen pienestä asti kärsinyt migreenistä. Lapsena se oli aurallista eli näin näköharhoja. Teini-iässä se hävisi pariksi vuodeksi ja tuli sitten takaisin myöhemmin. Nykyään kohtauksia tulee harvoin ja osaan ennustaa alkavan kohtauksen aika hyvin.

4.Vilkas mielikuvitus
Omaan aika hyvän mielikuvituksen. Yleensä luon mörköjä päähäni ja yksin ollessa ennen nukkumaan menoa saan aikamoiset pelkotilat päälle. Kyllä, joku voi murtautua parvekkeen kautta sisään kuudenteen kerrokseen.

5.Sarkastinen
Heitän moneen asiaan aika sarkastisen kommentin. En tiedä mistä se on peräisin, mutta ennen kuin vakavoidun keskustelemaan pitää joku sarkastinen kommentti päästää ensin ilmoille.

6.Soitin pienenä kanteletta
Harrastin pienenä kanteleen soittoa. Varmaan oli ennen kouluikää, jos en väärin muista. Se oli hauskaa, mutta jossain vaiheessa tuli kyllästyminen. Tunneilla keskittyminen meni sitten siihen, että konttailin lattialla ja etsin oppilailta tipahtaneita pyyhekumeja yms.  Tunnit tosiaan oli kylän koululla ja mielestäni oli hauskaa päästä luokkaan suorittamaan ”aarteen metsästystä”.

7.Rakastan makeaa
Suklaa, suklaa ja vielä kerran suklaa. Tai niin kuin kaverin kanssa aina sanotaan: sokolaati.  Rakastan makeaa ja huomaan olevani useasti sokeririippuvainen. Silloin tällöin teen pieniä herkkulakkoja, mutta minun on vaikea pidättäytyä niistä kokonaan.

8.Stressaannun, jos en saa yli kahdeksan tunnin yöunia
Rakastan hyviä yöunia ja lasken aika tarkkaan, että saan riittävät unet yöllä. Jos huomaan vaikka nukkumaan mennessä, että ehdin nukkua vain 7 tuntia unen saanti on aina vaikeaa. En pysty ajattelemaan silloin muuta kuin, että nyt pitää nukahtaa.

9.Olen taikauskoinen
Tai en mitenkään neuroottisen taikauskoinen. Huomaan joissakin tilanteissa, että uskon sellaisiin vanhoihin uskomuksiin. Esimerkiksi, kun perjantai 13. päivä koittaa huomaan odottavani, että jotakin tapahtuu. Kaadun ja katkaisen jalkani tai unohdan avaimet kotiin tms:D Pienenä etsin aina kuumeisesti neliapilaa. Varsinkin silloin, kun olimme siskon ja mummon kanssa matkalla pelaamaan pelikoneita! En muista toiko apila koskaan sen parempaa pelionnea, jos sellaisen sattui löytämään.

10.Kuoletan kasvit
Tällä hetkellä meillä on kaksi pientä tekokasvia keittiön pöydällä. En tiedä miten, mutta tapan kaikki kasvit ja kukat. Nyt en ole vuosiin ostanut kotiin mitään vihreää, jos kasviksia ei lasketa jääkaapissa… Aikoinaan ostin ”onnenbambun”, joka isketään vain veteen ja siellä se pärjää ilman sen kummoisempaa hoitamista. Tämänkin kasvin elämänkaari jäi lyhyeksi.

Ihanaa viikkoa!

Nelli

Share
Ladataan...

Pages