Ladataan...
Nelli Vartiainen

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun aamulla herää ja ensimmäisenä miettii "Olisikohan tänään kivuton päivä?". Vastaus tähän oli yleensä ei minun kohdallani.
Jos gynehommat ällöttää, lopeta lukeminen tähän. Yritän tiivistää tekstin jokseenkin luettavaan muotoon:D.

Pohjustetaan sen verran, että minulla on aina ollut todella veemäiset kuukautiset määrältään, kestoltaan ja kivuiltaan. Olen saanut kokopaketin kestettäväksi.

Kaikki lähti tammikuun lopussa, kun otin kierukan. Ilmaiseksi kun sai ja hoitaja oli sitä mieltä, että auttaa kuukautiskipuihini ja vähentää kuukautisten kestoa. Ellei jopa häviä kokonaan. SOLD! Ajattelin.

Laittoa en kauheasti osannut eka jännittää, ennen kuin vasta lääkärin odotusaulassa istuessani. Otin vielä poikaystävän mukaan ja oltiin päätetty, että hän tulee huoneeseen asti tueksi. Olen siis todella herkkä kaikella tuollaiselle niin, että heikotus ja huono olo iskee oikein olantakaa. Totuus paljastui hetkeä myöhemmin kun makasin tutkimuspöydällä ja ruvettiin "asentamaan" tätä pientä kapistusta. En vieläkään ole keksinyt kivulle vertaista. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kauheaa. Huusin ja kirosin minkä kerkesin samalla puristaen poikaystävän kättä niin paljon kuin näissä rimpula käsissä on voimaa. Sattui aivan s**tanasti.

Kipu ei suinkaan loppunut siihen, vaan jatkui iltaan asti. Makasin sängyssä kokopäivän, välillä itkien. Muutama päivä meni todella oudossa tunteessa ennenkuin pääkoppa "hyväksyi", että kropassa on jotain ylimääräistä. Ajatuksena se jostain syystä kuvotti  ne ensimmäiset päivät.

Kipuja oli alkuun paljon ja ne olivat tuskaisia. Tästä syystä myös salilla käynti alkoi hiipumaan, kun yhtäkkiä kesken treenin kivut alkoikin koventumaan. Lopulta lopetin urheilun, kipua peläten.
Pistin kauheat kipukohtaukset aina sen piikkiin, että kierukka hakee vielä paikkaansa tai sitten syynä oli vaikka alkavat kuukautiset. 

Olisi voinut kuvitella, että n. kuukauden sisään helpottaisi ja homma tasaantuisi. Ei vaan meikäläisen kohdalla. Kipukohtauksia alkoi tulla enemmän ja ne olivat kerta toisensa jälkeen tuskallisempia. Voin kertoa, että tässä vaiheessa alkoi jo särkylääkettä kulumaan kiitettävästi. Pitihän sitä nyt töissä jaksaa käydä. Kahden kuukauden jälkeen en enää kestänyt kipuja, vaan soitin terveyskeskukseen ja selitin suu vaahdossa, että alkaa psyyke jo kohta menemään lopullisesti, jos tätä menoa jatkuu. Ystävällinen hoitaja hetken aikaa jutteli kollegansa kanssa ja ilmoitti, että ottavansa minut heti ensi viikolla. Ajattelin, että todennäköisesti kierukka on jotenkin väärässä asennossa. 

Lääkäri totesi, että kierukan osalta kaikki näyttää olevan "täydellisesti". Sitten vielä ultraääni ja sen jälkeen mietittäisiin mitä tehdään. Ultraa otattaessa se selvisi; kuuden sentin hemorraginen kysta. Siellä se oli.

"Oho, en ihmettele jos koskee ja on tuntunu painetta" lääkärin tokaisi sitä ihmetellessä (edelleen minä jalat kattoon päin.) Huono olo alkoi vallata taas ja tuskan hiki lähti valumaan pitkin selkää ja kasvoja. Kontrolliaikalappu käteen ja toiseen huoneeseen makoilemaan hetkeksi ennenkuin lähdin hoipertelemaan ulos.
Ystävät varmaan tietää jo, että tällä typyllä on aika huono tuuri kaiken tälläisten asioiden suhteen, eikä tälläkään kertaa menty sieltä mistä aita on matalin.

Seuraavien menkkojen jälkeen kivut alkoivatkin yhen äkkiä helpottamaan! Nyt pärjäsin jo yhdellä buranalla päivässä ja sitten koitti päivä, kun en tarvinnut ollenkaan. BOOM. Järkyttävä migreenin tapainen kohtaus. Tiesin jo tässä vaiheessa, että luultavasti minulla saattaa olla päänsärkylääke-päänsärkyä. Olin parina yönä herännyt todella pahaan pääkipuun aamuyön aikaan ja päivällä oli todella etova olo. Ne olivat vain jäävuoren huippu, minkä kruunasi tuo yksi elämäni pahimmista migreenikivuista. Mihin jouduin jälleen ottamaan lääkkettä, että kipu häviäisi.

Parin huonovointisen ja pääkipuilupäivän jälkeen otin taas puhelimen käteen ja eikun vaan soittoa lääkäriin. Siellä ystävällinen nainen kävi konsultoimassa lääkäriä ja kertoi minulle, että en saa syödä särkylääkkeitä vasta kuin pahimmassa tapauksessa, kun ei pysty enää olemaan. Toinen vaihtoehto on päivystys, jos maha-/ tai pääkivut yltyy pahaksi. Sitten hän sanoi säälivällä äänensävyllä "Tsemppiä. Voin kuvitella, että ei oo kivaa. Koita pärjätä".

Tässä vaiheessa siis luulin jo, että kaikki helpottuisi ja homma lähtisi rullamaan. Menkat kestivät vieläkin n. 10 päivää, kivut alkoivat tulla takaisin ja homma alkoi nyppimään pahemman kerran.
Lopulta tässä kuussa jälleen mahaani koski niin paljon, että en kyennyt muuta, kuin kouristelemaan sängyssä ja itkemään. Päätin, että nyt saa riittää. 5,5 kk jälkeen sain todeta kierukan olevan minulle sopimaton vaihtoehto. Jälkikäteen olen katunut, että ylipäätään edes otin sen, koska mikään muukaan ei ole ikinä toiminut minulla odotusten mukaisesti. Noh, ompahan testattu.

5,5kuukautta kärsimystä, 209€ yksityiselle gynelle, epävarmuutta, aknea ja monta itkua takanapäin en voisi olla iloisempi saatuani kierukan pois muutama päivä sitten!

Vaihtoehdoiksi minulle jäi tosiaan a) ottaa minipillerit takaisin tai b) kokeilla kapselia. Minipillerit ovat tähän mennessä olleet ns "pienin paha", mutta jotenkin jälkikäteen katsottuna ne teki kaikesta ehkä vähän harmaata ja tasaista. Plussana tietenkin säännölliset kuukautiset ja pystyi ennustamaan sen ihanan kärsimysviikon etukäteen. Olen kyllä päättänyt, että en lähde tuota kapselia edes koittamaan. Piste.
Migreenin takia en voi käyttää yhdistelmäpillereitä, mitkä olisi muuten sopivimmat kuulemma minulle. Eli vain Keltarauhashormonia sisältävät käy, mikä rajoittaa jokseenkin tätä valintaa.

Mutta nyt annan kropan levätä ja aion olla ilman hormonaalista ehkäisyä ainakin muutaman kuukauden, ehkä jopa pysyvästi. Minipillereiden resepti on valmiina, jos päädyn ne hakemaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että apteekkiin ne saa jäädäkin. Ratkaiseva tekijä on sitten aikanaan se alkaako kuukautiskivut olemaan sitä luokkaa, että jokin pieni helpotus on oltava. Ihanaa olla nainen siis<3.

Tiivistettynä, kierukan laitto aiheutti minulle turhaan päävaivaa, ison määrän kipuja ja särkylälääke "riippuvuuden". Minä ja minun oikukas kroppani, kiitämme ja kuittaamme.

 

Nelli

seuraa myös;
@nellivar   bloglovin

 

Ladataan...
Nelli Vartiainen

Ensimmäinen lomapätkä on taputeltu ja tänään palasin töihin. Toki vain kolmeksi viikoksi ja sitten koittaa kolmen viikon loma! Olimme tosiaan n.viikon Kuopiossa ja vietettiin suurin osa ajasta minun vanhempieni luona maalla. Tai minä kutsun jo sitä maalla olemiseksi. Nukuttiin, syötiin ja käytiin ajelemassa ympäriämpäri. Käytiin parina iltana grillaamassa poikaystäväni kanssa järven rannalla ja mato-ongella! Tuossa onkimisessa on jotakin maagista, koska vaikka mitään ei tapahdu ja kala ei syö, sitä ei vaan malta lopettaa. Sitä vain tuijottaa kohoa ja odottaa, että joku tarttuu syöttiin.

Rupesin lomalla yksi päivä miettimään, että joskus olisi vain osattava olla. Havahduin siihen, kun kuumeisesti pääni yritti kehitellä seuraavaa tekemistä. Meinasi iskeä tylsyys ja mietin, minne menisin tai soittaisinko jollekin, kirjoittaisinko blogia, lähtisinkö lenkille tai muuta vastaavaa. Ja yleensä teenkin sitten jotain, enkä jää vain paikoilleni. En osaa olla "tylsistynyt". Ihmisten ilmoille on päästävä ja käytävä edes juomassa pikaiset kahvit ystävän kanssa. Mutta viime viikolla osasin! Osasin olla tylsistynyt. Jäin paikoilleni ja tylsistyin. Poikaystävälleni tokaisinkin yksi päivä, että on kyllä kiva oikeasti vain olla tekemättä mitään. En tiedä voiko tälläisesta asiasta olla ylpeä, mutta minä olen!

Keskiviikkona oli kyllä todella hyvä keli ja pelailtiin pihalla sulkapalloa, potkittiin jalkapalloa, käytiin uimassa ja otettiin aurinkoa. Aika täydellinen lomapäivä. Niin ja käytiin myös ajelulla ja ottamassa näitä kuvia. Muista päivistä olen aika sekaisin mitä tehtiin minäkin päivänä, mikä kertoo jo siitä, että olen osannut rentoutua. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että akut ovat oikeasti lautautuneet ja mielikin levännyt. Osa syy tähän outoon rentoon fiilikseen voi toki vaikuttaa se, että sain kouluni vihdoin suoritettua loppuun (jee!). Joten siitäkään ei tarvitse kantaa enää stressiä. Seuraavalle lomalle tuntuu olevan paljon puuhaa ja pitäisi ehtiä vaikka minne. Tämä alkoi jollain tapaan jo ahdistamaan, joten yritän muistaa jatkossakin tämän pakko rentoutumisen. Niinä päivinä, kun ei ole mitään suunnitelmaa, aion tylsistyä. Aion laahustaa kotona verkkarit jalassa ja olla tekemättä mitään, vaikka mieli tekisi. Okei, jos on keliä niin siinä tapauksessa lähden tylsistymään aurinkoon.

 

Nelli

Seuraa myös:

@nellivar    Bloglovin´

Pages