Elokuvissa: 50 Shades Darker
Olen pohtinut 50 Shades -ilmiötä paljon, mutta en ole koskaan itse tutustunut sarjaan. Kun kutsu uuden 50 Shades Darker -elokuvan ensi-iltaan sitten tuli, pakkohan sinne oli mennä ja saada vihdoin tietää mistä on kyse. Elokuvan päätyttyä totesin kuitenkin, ettei mielipiteeni valitettavasti muuttunut piiruakaan. Pidän todella positiivisena kehityksenä sitä, että 50 Shadesin myötä naisten erotiikannälästä on alettu puhua avoimemmin, ja siitä sarjalle kuuluu kiitos. Valitettavasti se kuitenkin myös kuvaa romanttisena suhdetta, joka minusta suorastaan huutaa epätervettä kontrollointia ja kerrassaan vinoutuneita valta-asetelmia.
Kuva: Universal Pictures
E.L. Jamesin luomassa maailmassa romanttista on se, että tapailemasi mies ostaa firman jossa työskentelet. Että hän kieltää sinua lähtemästä työmatkalle ja ostaa taidenäyttelystä kaikki sinua esittävät kuvat, ”jotta muut miehet eivät voi katsella sinua.” Kaikessa on kyse ainoastaan miehen tahdosta omistaa toinen ihminen, miehestä maailman keskipisteenä. Kuten Hertta osuvasti huomautti, jopa armastaan kosiessaan Christian Grey, tämä kaikkien rakkaudenjanoisten sankari, sanoo naiselle näin: jaa elämäni kanssani. Hän ei siis tarjoudu jakamaan elämäänsä rakastamansa ihmisen kanssa tai sano, että eletään elämämme yhdessä. Ehei – kyse on vain hänen elämästään sekä siitä miten naisen tulee siihen sopeutua.
Jopa kontrolloivaa miespäähenkilöä ikävämpänä pidin tapaa, jolla elokuvassa yritetään rakentaa naispäähenkilö Anastasiasta kuvaa oikein itsenäisenä tyyppinä, mutta samalla näytetään tämän aina tekevän just mitä mies sanoo. Kun Grey komentaa Anastasiaa tekemään jotakin, sanoo tämä aina ensin ei… ja sitten muutaman minuutin päästä kyllä. Kun kustantamossa työskentelevän Anastasian pitäisi lähteä miespuolisen pomonsa kanssa New Yorkin kirjamessuille ja Christian kieltää, hermostuu Anastasia ensin ja sanoo menevänsä joka tapauksessa. Noin minuuttia myöhemmin muikkeli muuttaa kuitenkin mielensä ja toteaa, että olet oikeassa, en lähdekään. Seuraavana päivänä hän ilmoittaa pomolleen jättävänsä yhden alan tärkeimmistä tapahtumista väliin. (Tässä vaiheessa kaikkien kirja- ja kulttuurialalla työskentelevien tai siitä haaveilevien tekee mieli repiä tukkaa päästä ja tuikata elokuvateatteri tuleen.) Elokuva siis luo päähenkilölleen jonkinlaisen itsenäisyyden illuusion, ja lopulta miehen tahtoon taipuminen on ikään kuin aina naisen oma idea.
En tiedä teistä, mutta minusta moinen on aika perseestä.
Yhtenä positiivisena asiana elokuvasta haluaisin kuitenkin mainita sen, että se sisälsi parikin kohtausta joissa Anastasia sai suuseksiä, ja kerran tämä myös pyysi sitä itse. Outlanderin lisäksi tämä onkin yksi todella harvoja tietämiäni tv- tai leffakuvauksia naisten saamasta suuseksistä. Tätä sinällään oikein hyvää ja huomionarvoista asiaa lukuunottamatta elokuvan seksikohtaukset olivat kuitenkin tylsiä ja tunnelmattomia, joten niidenkään takia tätä pätkää ei voi suositella kenellekään. Jos siis kaipaat erotiikkaa elämääsi, kannattanee mieluummin tutustua esimerkiksi feministiseen pornoon tai parempaan eroottiseen kirjallisuuteen.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että elokuvan on summannut parhaiten Daily Mirrorin kriitikko kirjoittaessaan siitä näin:
If you want to watch a movie about a billionaire playboy with a penchant for darkness, inflicting violence and dressing up in masks, you’re far better off seeing The Lego Batman Movie.
Arvio: Jää mieluummin kotiin ja katso vaikka oikeasti viihdyttävä Elders react to 50 Shades of Grey -video.
Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:Mitä ajattelet 50 Shades -ilmiöstä?Eroottista kirjallisuutta: Vaihtoehtoja 50 ShadesillePäivän naurut: 50 Shades äänikirjana