Puskainspiraatiota, tai: Karvasta asiaa
Nyt tehdään karvasta asiaa. Tarkemmin sanottuna häpykarvoista.
Aihe on ollut enenevissä määrin tapetilla paljon viime aikoina, enkä tarkoita nyt pelkästään brasilialaisen vahauksen markkinoijien mainospuheita. Toinenkin puoli aiheesta on päässyt puheeksi, ja hyvä niin. Olen todella iloinen että sekä eri medioissa että myös kahvipöytäkeskusteluissa (okei, ehkä enemmän baaritiskikeskusteluissa – häpykarvoituksesta puhuminen kahvin ja keksin keralla kun on ilmeisesti yhä monien mielestä jotenkin epäsopivaa) on alettu kyseenalaistaa nykyistä olettamusta siitä, että jokainen aikaansa seuraava nuori nainen ajelee itsensä täysin karvattomaksi kaikkialta paitsi päälaeltaan.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt ylimenevää sheivausvimmaa ylipäätään, enkä etenkään sitä miksi joku lähtisi sorkkimaan alapäätään minkäänlaisen partaterän, epilaattorin tai -hyväluojasentään- kuuman vahaliuskan tai laserin kanssa. Voisin kirjoittaa tähän pitkät pätkät karvattomuuden politiikasta sekä siitä, miten kauneus ei ole katsojan silmässä vaan kulttuurinen konstruktio, mutta säästän teidät nyt siltä. Sen sijaan hypätään suoraan itse asiaan: seksiin.
Häpykarvoista ei nimittäin tunnu voivan puhua lainkaan ilman että joku mainitsee suuseksin. Ja vieläpä aina samalla tavalla: valittaen siitä, että joku (mies) ei tahdo antaa suuseksiä jollekulle (naiselle), mikäli tämän häpykarvoitus on luonnollisessa tilassaan. Mitä vittua? Tämä liittyy mielestäni valitettavan saumattomasti kaikenlaiseen yleiseen naisen seksuaalisuuden väheksymiseen ja paheksumiseen, ja sitähän en voi sietää.
On käsittääkseni aika yleistä, että miehet pidättäytyvät antamasta suuseksiä naisille, mutta olettavat naisten imeskelevän heitä mieluusti päivät pääksytystään. Monet miehet puhuvat naisen nuolemisesta kuin tämän alapää olisi jotenkin saastainen paikka – se haiseekin, ja siellä on sitä karvaa… No arvaa mitä, pahvi! Omaskin tuoksuu aika mielenkiintoiselta, ja karvaa riittää sielläkin. Sitä paitsi perushygienasta toki pitää huolehtia, mutta mikä ihmeen steriiliysfiksaatio nykyihmisellä on, kun mikään ei saisi haista eikä maistua millekään? Mene nuolemaan muovia. Minun vaginani on selkeästi sulle liian hyvää!
Suuseksin ja typerien hammaslankavertausten käyttäminen argumenttina naisten posliinin puolesta on siis mielestäni kaikin puolin epävalidi. Sitä paitsi, jos joku ei tahdo nuolla sinua siksi, että sinulla on karvaa siellä missä sitä luonnostaan kasvaa, niin tyypille voi sanoa heti hei hei. (Kuten Neitiyy kirjoitti samaa asiaa käsitellessään: Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, ovi on lähellä.)
Ennen kaikkea on tärkeää muistaa, että muutaman idarimiehen äänekkäät huutelut karvalapasen nuolemisesta eivät suinkaan tarkoita, että koko miessukupuoli olisi moisen urpoilun kannalla. Onneksi monet arvostavat yhä seksissä ihan muita juttuja kuin sitä, mihin muotoon itse kunkin kolmio on ajeltu tai eikö ole ajeltu ollenkaan. Ja mikä ihaninta, luonnollisempi mielipide saa vähitellen palstatilaakin julkkismiesten avautuessa puskan puolesta – muutama päivä sitten Iltalehti raportoi Harry Potterinakin tunnetun Daniel Radcliffen olevan karvoihin päin kallellaan.
“[E]n tykkää, jos tytöllä ei ole siellä mitään. Se on karmivaa. Jotain pitää olla, tai se on hiton pelottavaa.”
Ja muistutetaan vielä lopuksi, että häpykarvoituksella on ihan oikeita syitäkin olla olemassa, ja vieläpä seksiin liittyviä sellaisia. The New York Timesin aihetta käsittelevä artikkeli The Revised Birthday Suit muistuttaa:
“Doctors say pubic hair serves a biological purpose. It acts as a barrier to bacteria and viruses, reduces friction during sex and disseminates pheromones, the scents that scientists think may trigger sexual attraction in people.”
Kuvat: nobodyhair.com, boingboing.net, inquisitr.com