Puskainspiraatiota, tai: Karvasta asiaa

Nyt tehdään karvasta asiaa. Tarkemmin sanottuna häpykarvoista.

timeline.jpg

Aihe on ollut enenevissä määrin tapetilla paljon viime aikoina, enkä tarkoita nyt pelkästään brasilialaisen vahauksen markkinoijien mainospuheita. Toinenkin puoli aiheesta on päässyt puheeksi, ja hyvä niin. Olen todella iloinen että sekä eri medioissa että myös kahvipöytäkeskusteluissa (okei, ehkä enemmän baaritiskikeskusteluissa – häpykarvoituksesta puhuminen kahvin ja keksin keralla kun on ilmeisesti yhä monien mielestä jotenkin epäsopivaa) on alettu kyseenalaistaa nykyistä olettamusta siitä, että jokainen aikaansa seuraava nuori nainen ajelee itsensä täysin karvattomaksi kaikkialta paitsi päälaeltaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt ylimenevää sheivausvimmaa ylipäätään, enkä etenkään sitä miksi joku lähtisi sorkkimaan alapäätään minkäänlaisen partaterän, epilaattorin tai -hyväluojasentään- kuuman vahaliuskan tai laserin kanssa. Voisin kirjoittaa tähän pitkät pätkät karvattomuuden politiikasta sekä siitä, miten kauneus ei ole katsojan silmässä vaan kulttuurinen konstruktio, mutta säästän teidät nyt siltä. Sen sijaan hypätään suoraan itse asiaan: seksiin.

Häpykarvoista ei nimittäin tunnu voivan puhua lainkaan ilman että joku mainitsee suuseksin. Ja vieläpä aina samalla tavalla: valittaen siitä, että joku (mies) ei tahdo antaa suuseksiä jollekulle (naiselle), mikäli tämän häpykarvoitus on luonnollisessa tilassaan. Mitä vittua? Tämä liittyy mielestäni valitettavan saumattomasti kaikenlaiseen yleiseen naisen seksuaalisuuden väheksymiseen ja paheksumiseen, ja sitähän en voi sietää.

On käsittääkseni aika yleistä, että miehet pidättäytyvät antamasta suuseksiä naisille, mutta olettavat naisten imeskelevän heitä mieluusti päivät pääksytystään. Monet miehet puhuvat naisen nuolemisesta kuin tämän alapää olisi jotenkin saastainen paikka – se haiseekin, ja siellä on sitä karvaa… No arvaa mitä, pahvi! Omaskin tuoksuu aika mielenkiintoiselta, ja karvaa riittää sielläkin. Sitä paitsi perushygienasta toki pitää huolehtia, mutta mikä ihmeen steriiliysfiksaatio nykyihmisellä on, kun mikään ei saisi haista eikä maistua millekään? Mene nuolemaan muovia. Minun vaginani on selkeästi sulle liian hyvää!

vagtree.jpg

Suuseksin ja typerien hammaslankavertausten käyttäminen argumenttina naisten posliinin puolesta on siis mielestäni kaikin puolin epävalidi. Sitä paitsi, jos joku ei tahdo nuolla sinua siksi, että sinulla on karvaa siellä missä sitä luonnostaan kasvaa, niin tyypille voi sanoa heti hei hei. (Kuten Neitiyy kirjoitti samaa asiaa käsitellessään: Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, ovi on lähellä.)

Ennen kaikkea on tärkeää muistaa, että muutaman idarimiehen äänekkäät huutelut karvalapasen nuolemisesta eivät suinkaan tarkoita, että koko miessukupuoli olisi moisen urpoilun kannalla. Onneksi monet arvostavat yhä seksissä ihan muita juttuja kuin sitä, mihin muotoon itse kunkin kolmio on ajeltu tai eikö ole ajeltu ollenkaan. Ja mikä ihaninta, luonnollisempi mielipide saa vähitellen palstatilaakin julkkismiesten avautuessa puskan puolesta – muutama päivä sitten Iltalehti raportoi Harry Potterinakin tunnetun Daniel Radcliffen olevan karvoihin päin kallellaan.

“[E]n tykkää, jos tytöllä ei ole siellä mitään. Se on karmivaa. Jotain pitää olla, tai se on hiton pelottavaa.”

 

danielr.jpg

 

Ja muistutetaan vielä lopuksi, että häpykarvoituksella on ihan oikeita syitäkin olla olemassa, ja vieläpä seksiin liittyviä sellaisia. The New York Timesin aihetta käsittelevä artikkeli The Revised Birthday Suit muistuttaa:

“Doctors say pubic hair serves a biological purpose. It acts as a barrier to bacteria and viruses, reduces friction during sex and disseminates pheromones, the scents that scientists think may trigger sexual attraction in people.”

 

Kuvat: nobodyhair.com, boingboing.net, inquisitr.com

Kommentit (28)
  1. Vanha vanha postaus mutta kirjoitan kommenttini silti 😀
    Itse en posliinistä juuri pidä, koska tuo mieleeni lapset joista en ole kiinnostunut. Kuitenkin, omaan lyhyen kielijänteen ja erittäin herkän yökkäysrefleksin, jolloin parin sentin pituinen karvoitus ei yksinkertaisesti toimi käytännössä. Yhden yön jutuille en mainitse tai kommentoi mitenkään, jos karvoitusta on niin on, jos se on mulle liian pitkää niin siedän tilanteen ja nuolen silti. Pidempiaikaisessa suhteessa saatan pyytää vähän vaikka saksilla lyhentämään edes siitä klitoriksen läheltä – nimenomaan että on varmaan toisellekin hauskempaa jos pystyn keskittymään itse asiaan yökkimisen sijaan karvoituksen osuessa kitalakeen..
    Ongelmasta tietoisena oma karvoitus on saksilla lyhennetty mukavahko siisti sänki. Ihan muiden oloa helpottaakseni.

  2. En ymmärrä mikä itseisarvo luonnollisuudella on, miksi sitä pitäisi tavoitella? Varsinkin kun vaihtoehtona on ihana karvaton vartalo. Itse haluan että tyttöystävälläni on täysin karvaton vartalo kaulasta alaspäin ja samaa linjaa pidän myös itselläni. Okei kainaloissa pidän karvaa tyttöystävän oman pyynnön takia, mitä en itse ymmärrä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *