8 kuukautta Espanjassa

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt aikaa. Me elämme edelleen unelmaa täällä auringon alla, ja lämpökin on taas hellinyt jo jonkin aikaa. Talvi ja alkukevät olivat sään puolesta hieman ikävämmät kuin odotinkaan. Viime talvi oli kuitenkin kuulemani mukaan normaalia huomattavasti sateisempi, joten saa nähdä miltä talvet tuntuu tulevaisuudessa. Sateista seurasi joka tapauksessa se, että tällä hetkellä täällä ei kärsitä kuivuudesta, ja myös vesirajoitukset ovat poistuneet 🙂

Espanjalaiseen kulttuuriin on alkanut tottua onneksi ihan hyvin jo. Olen luonteeltani täsmällinen ihminen, joka haluaa että asiat tapahtuvat nopeasti ja ajallaan. Täällä on pakko hyväksyä, että kiirettä ei saa olla ja asiat hoituvat sitten joskus. Jos hoituvat. Espanjassa on kuitenkin ollut aika helppoa omaksua rennompi asenne elämässä, enkä ole enää menettänyt malttiani aivan yhtä herkästi kuin aiemmin.

Esimerkiksi auton rekisteröinnin annoimme paljon kehutulle asiointitoimistolle hoidettavaksi. Lähetin muutaman viikon välein kohteliaita muistutuksia, ja lopulta kun mitään ei tapahtunut peruin koko prosessin. Toinen asiointitoimisto hoiti onneksi asian kuntoon nopeasti. Liikenteeseen kannattaa lähteä aina hyvissä ajoin, sillä siinä kestää. Jos ruuhkaa ei joskus olekaan, joutuu joka tapauksessa käyttämään aikaa pysäköintipaikan etsimiseen. Kauppaankaan ei kannata lähteä kiireessä, sillä täällä on ihan normaalia vaihtaa kuulumiset kassan kanssa maksun jälkeen.

Poikkeuksen tähän kiireettömään elämäntapaan teki lähes koko Espanjan ja Portugalin käsittänyt sähkökatko muutama viikko sitten, josta varmasti kaikki ovat lukeneet. Olin töissä kun sähköt katkesivat puolen päivän jälkeen. Pian myös netti pimeni, puhelinyhteydet lakkasivat toimimasta ja hanasta ei tullut vettä. Lähin Mercadona -kauppa oli auki generaattorin ansiosta ja siellä vallitsi kaaos, johon itsekin liityin ostamaan kuivaruokia ja vettä. Tiet olivat täysin tukossa ajaessani kotiin. Mistään ei saanut tietoa mitä on tapahtunut, ja mielessäni mietin että tältä tuntuu kun sota alkaa. Oikeastaan ajattelin, että kysymys voi jopa olla sodasta. Onneksi kyse ei ollut lopulta mistään kauheasta, vaan katkoon löytyi syy muualta.

Olen lähdössä huomenna ensimmäistä kertaa käymään Suomessa muuttomme jälkeen. Tärkeimmät ihmiset Suomesta kävikin jo täällä keväällä, mutta montaa tuttua en ole nähnyt, ja on ihanaa nyt päästä vaihtamaan kuulumisia kasvokkain. On ihanaa päästä hetkeksi käyttämään omaa kieltä ihan joka paikassa. Ajattelin myös käydä kävelyllä metsässä tai vaikkapa järven rannalla, sillä sitä rauhaa ja tuoksua ei Espanjasta löydy. Kiva että Suomi on vain n. 4 tunnin lennon päässä kotoa!

Maaliskuu oli myrskyinen, mutta toiset osasivat ottaa siitä kaiken irti
Tunnelmaa International feria 2025 -messuilla Fuengirolassa huhtikuussa
Taas on riittänyt pilvettömiä päiviä ja lämmintä säätä viettää aikaa golfin parissa
Lauro golfin vesiesteissä asuu kilpikonnia 🙂
Koti Oma elämä

Kotiutumista

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin mitään. Lähinnä varmaan siksi, etten ole keksinyt mitään erikoista mistä kirjoittaa. Elämä ja arki täällä on melko samanlaista kuin se oli Suomessakin. Vasta nyt 3,5 kuukauden jälkeen minulla alkaa kadota tietynlainen varovaisuus. Vielä vähän aikaa sitten tunsin oloni aika epämukavaksi melkein joka paikassa. Kaikki paikat oli ihan vieraita, liikenne hermostutti, enkä osannut asioida oikein missään, ja sitten totta kai kielimuuri. Alan päästä näistä kaikista epävarmuuksista yli, ja elämä Espanjassa alkaa tuntua koko ajan enemmän kotoisalta.

Ihmisiä Suomessa ja suomen kieltä minulla on usein ikävä. Lisäksi kaipaan monia pieniä asioita asumisessa, mitkä täältä puuttuu. Espanjalainen infrastuktuuri on aika kaukana siitä, mihin Suomessa on totuttu. Kylmä meillä ei onneksi ole tullut, vaikka moni siitä varoitteli, eikä ilmat tästä enää viileämmiksi muutukaan. Pitkässä kuumassa suihkussa olisi kuitenkin ihanaa käydä, mutta meillä on niin pieni lämminvesivaraaja, ettei se riitä kuin pikaiseen peseytymiseen. Ammeen olen pari kertaa pienellä luovuudella onnistunut saamaan melkein täyteen lämpöistä vettä ja lillunut siinä sitten .

Päivät ovat lyhimmilläänkin olleet koko ajan pitkiä suomalaisiin talviin verrattuna. Pimeä tulee tähän aikaan vuodesta puoli seitsemän aikoihin. Valo ja aurinko tekevät hyvää, ja jaksaminen on edelleen ihan toista luokkaa kuin vuosi sitten. Golfaamaan ollaan ehditty enemmän kuin odotinkaan, mikä on tosi kiva. Kävin myös tutustumassa läheisellä koiratarhalla, missä auttaisin mielelläni, mutta vasta joskus lomalla sitten ehtii. Espanjan kieltä opiskelen edelleen, ja joku suomen- tai englanninkielinen ryhmäliikunta olisi kiva löytää. Tekemistä täällä ainakin riittää 🙂

Mijas pueblon kauniita kapeita katuja
Autolla näitä ei ollut niin kiva mennä…
Villisiat ovat alkaneet vallata katuja täällä illan tullen, ja välillä päivisinkin. Sotkua tulee melkoisesti, vaikka kieltämättä minusta nuo ovat suloisia eläimiä. Kuva ei ole paras mahdollinen.
Mijas golfia. Käytiin vihdoin pelaamassa meidän lähin kenttäkin 🙂
Koti Oma elämä Matkat